Kolmas kerta toden sanoo

Hipillä oli torstaina siis se aika Viikin sisätautiklinikalla. Itse olin silpaissut edellisiltana vahingossa terävällä veitsellä käteeni 7 tikkiä vaatineen haavan joten kyydin kanssa meinasi tulla ongelmia mutta onneksi kaikki järjestyi. Mua ahdistaa Viikissä se että koira joutuu jäämään sinne eikä tutkimuksiin pääse mukaan... Onneksi Hippi oli ollut reipas potilas, oli heilutellut häntää ja liekutellut kaikille. Lopputuloksena kuitenkin se että Hipillä todettiin kolmannen eläinlääkärin toimesta mucocele, diagnoosi lienee kohtuu varma ;) Tiesinhän minä että haluavat vielä itse tutkia tuolla jotta koiraa ei turhaan leikellä ja hyvä niin. Veriarvot tutkittiin myös kertaalleen ja tällä kertaa kaikki olivat kunnossa, hyvähyvä! Tässä käynnin yhteenveto:
" Yleiskunto hyvä, sydän- ja keuhkoäänet normaalit. Vatsan painelututkimuksessa ei poikkeavaa. Ei kuumetta.
Verinäytteet: Maksaentsyymit ja bilirubiini nyt täysin normaalit. Kolesteroli ja triglyseridit normaalit. Munuaisarvot, proteiini, albumiini, glukoosi ja elektrolyytit normaalit. Täydellinen verenkuva normaali. Sappirakonpoistoleikkausta varten Hipiltä tutkittiin myös veriryhmä sekä veren hyytymistekijät, tulokset valmistuvat myöhemmin iltapäivällä
Ultraäänitutkimus Vatsaontelon ultraäänitutkimuksessa sappirakko kooltaan normaali (halk 1,8cm) mutta sappirakko on täynnä tiivistä sisältöä. Laajentuneita sappitiehyeitä ei nähtävissä, maksan rakenne normaali. Muut vatsaontelon elimet normaalit. Ei vapaata nestettä tai suurentuneita imusolmukkeita.
Diagnoosi Mucocele sappirakossa.
Jatkohoito Hoitovaihtoehtoina on seurata tilannetta toistaiseksi tai poistaa sappirakko kirurgisesti. Sappitiehyen aukon avartamista ei todennäköisesti ole hyötyä, koska erite on niin paksua ettei kuitenkaan pääse virtaamaan normaalisti. Mucocele saattaa johtaa sappirakon kuolioitumiseen ja repeämiseen, jolloin hoitoennuste on huono. Tästä syystä kirurginen poisto on suositeltavaa ennen kuin kuolioitumista tapahtuu. Varataan aika Hipille leikkaukseen, Ell soittaa teille leikkauksesta ensi viikolla. Leikkaukseen saakka vähärasvainen ruoka, myös rasvainen liha ja luut kannattaa jättää pois. Hyvää jatkoa iloiselle Hipille!"

Eli nyt taas odotellaan tuota puhelinsoittoa jotta tuo leikkauksen ajankohta saataisiin vihdoinkin sovittua.

Joululomalla ehdittiin jopa kerran treenaamaan Sennin ja Moona-bortsun kanssa Veikkolan hallille. Hipille olen opettanut uutena (tai no tuunattuna) temppuna mun edessä ryömimistä nokka menosuuntaan. On niin kovin vaikeaa taas Hipille kun ei saa pitää kontaktia. Yritin alkuun opettaa että se kävelisi mun edessä mutta alkoi itse tarjoamaan tuota kumartamisen ja ryömimisen yhdistelmää ja sehän passaa ihan yhtä hyvin. Näin ne kriteerit muuttuu koiran mieltymysten mukaan ;) Hippi pääsi myös tekemään keppejä ja ei ole avokulmat tai itsenäinen suoritus mihinkään puolen vuoden aikana unohtunut!

Flow pääsi tekemään lähinnä temppujensa yhdistelyä ja palkattomuutta. Jaksaa kohtuuhyvin tehdä pitkääkin pätkää ja kuuntelee hyvin pelkkiä käskyjä. Se on toki ollut tavoitteena että oppisi asiat sen verran hyvin ettei niihin tarvitse käsiapuja tms käyttää.
Kotona olen opettanut sille kepin pitämistä tassulla. Se kun tykkää noita tassuja käyttää vähän joka asiassa niin olen naksutellut sille nyt erilaisia tassutemppuja. Ensimmäisen naksuttelusession jälkeen tarrasi jo hyvin jalallaan keppiin ja pitää sitä lähes itse pystyssä. Viksu Plou :)

Tänään oltiin treenailemassa Sallan ja westieiden kanssa. Hippi jatkoi edessä ryömimistään, otettiin etupalkka avuksi ja sehän toimi erinomaisesti. Toinenkin temppu on työn alla, yritän saada Hippiä ontumaan ja kiertämään mua itse niin ettei mun tarvitsis itse liikkua samalla. Tää onnistuu tällä hetkellä yli puoli kierrosta mutta tarvitsee kyllä vielä vahvistusta.
Flown kanssa jatkettiin liikesarjojen yhdistelyillä ja pidempien pätkien tekemisellä ennen palkkaa. Kyllä siitäkin varsin toimiva otus tulee. Tekee tällä hetkellä niin keskittyneesti töitä, mikään ei häiritse silloin kun pääsee itse hommiin. Tämä pikkuhiljaa asioiden rakentelu on sopinut sille tosi hyvin, on saanut itseluottamusta omaan tekemiseen ja sitä kautta hyvää asennetta.

Hyvää (ja toivottavasti parempaa) Uutta Vuotta kaikille tutuille ja tuntemattomille. Meiltä ei tule tänä vuonna minkäänlaisia tavoitelistauksia, ainoa tavoite kun on että koirat pysyvät terveenä, että Hipin leikkaus menee hyvin ja pikkumusta toipuu siitä siitä entiselleen.

Hyvää Joulua kaikille

Iloista Joulua kaikille lukijoille :) Mulla alkoi eilen joulun vietto kun olin Nosturissa kuuntelemassa toistamiseen tälle vuodelle Raskasta Joulua-keikkaa. Siinä on joululaulut sellaisessa muodossa (ja sellaisten esittäjien laulamina) että minäkin niitä jaksan kuunnella ;) Tähän tyyliin.

Joulun jälkeen torstaina Hippi menee Yliopistolliseen eläinsairaalaan sisätautien osastolle tutkimuksiin. Tuolloin ei vielä leikata mutta haluavat tutkia vielä kaikki läpi ennen operaatiota.

Hitsi että nämä vapaapäivät tulee tarpeeseen, nyt niistä täytyy nauttia kyllä täysin siemauksin!

Moottorikelkkapolkuja pellolla, ihanaa vaihtelua lumikenkäilyyn :)

Plääh, olin jo kirjoittanut pitkän pätkän tekstiä toissapäivänä kunnes päätin tallentaa ja puf! sinne hävisivät kaikki. Sekös vitutti. Mitähän olin edes kirjoittanut, kun muistaisi kaiken. Ainakin viime perjantain tokokoulutuksesta jota piti Riitta Korri. Koulutus oli meidän hallilla ja kerrankin oli iltavurosta hyötyä kun treenit olivat aamupäivällä. Otin Hipin treenaamaan sillä haluan edelleen vinkkejä sen kanssa mm. vireen säätelyyn. Alkuun kerroin tiivistetysti meidän tokourasta ja kerroin ongelmamme eli hieman turhan korkean vireen tehdessä ja siitä aiheutuvaa ääntelyä. Ekaksi liikkeeksi otin noudon jotta ongelma tulisi esille. Mutta vielä mitä, possuHippi oli ihan hiljaa vaikka se yleensä pienen äänen päästää, etenkin silloin kun joutuu odottamaan kapulan heiton jälkeen. Tein myös useamman toiston ilman palkkaa joka on myös Hippiä kuumottanut mutta ei, mitään ääntä ei päästänyt. Ei oo eka kerta kun esittelen ongelmiamme tällaisissa treeneissä ja sitten Hippi käyttäytyy kuin enkeli. Varsinainen kakkiainen ;) Katsottiin myös miten Hippi kestää palkattomuutta ja kuinka se palkkautuu esim kehuilla. Ja kyllähän se tekee vaikka kuinka kauan kiltisti töitä ilman palkkaa, ahne optimisti tietää että kyllä se nami sieltä joskus tulee. Palkkautuu myös hyvin kehuihin mutta siinä tulee helposti pientä komentamista jos sen kovin riehakkaasti vapauttaa. Mun tarttis saada sille opetettua joku asia jolla se pääsis purkaamaan paineita liikkeiden välissä. No tätä oon kyllä yrittänyt mutta Hipin mielestä paras tapa päästää höyryt pihalle on sellainen letkeä mökäily. Riitta myös kyseli että kuinka usein teen kaikki liikkeet putkeen, olisi kuulemma hyvä noin kerran viikossa MUUN TREENAAMISEN ohella tehdä kokeenomainen treeni. Nooo, me kun treenataan se pari kertaa kuukaudessa, jos sitäkään niin tää kohta ei ihan täyty 8) En tosin kehdannut tätä kertoa :D
Riitta sanoi kuitenkin että Hippi on aikas mahtava työmyyrä ja tällaisia ongelmia on mukavampi ratkoa kun intoa riittää tekemiseen. Onhan se, mahtava.

Viikonloppu meni tehokkaasti messarissa. Lauantaina olin koiratanssikisoissa töissä tuloksia kirjaamassa. Sinänsä ihan hyvä tehtävä, näki siitä tuomarinpöydän vierestä kaikki suoritukset, mitä nyt välillä piti vähän tuloksia kirjoitella kirjoihin, koepöytäkirjoihin yms. Vaikka en ollut itse kisaamassa, jaksan edelleen ihmetellä arvostelua tuossa lajissa. Freestylen alokasluokassa ei tullut yhtään kumaa vaikka sen arvoisia suorituksia oli kyllä ehdottomasti ainakin kolmella ensimmäisellä koirakolla. näytti vähän siltä että koirakot arvosteltiin kaikki samalla viivalla, luokasta riippumatta. Alokasluokka on kyllä nimensä veroisesti aloitteleville koirakoille ja siellä ei helvetti soikoon voi vaatia mitään ihmeitä. Toinen asia mistä edelleen kurmutan on se haukkuminen. Jokainen ääntelevä alempien luokkien koirakko sai tästä maininnan papereihin mutta sitten taas voittajaluokassa sai äännellä vaikka lähes koko esityksen ja se palkittiin sertillä. Ah, miten ihastuttavan epäreilua. jos haukkumiseen otetaan negatiivinen kanta niin kyllähän sen pitäisi pitää koko kokeen ajan. Ja kyllä mun mielestä taas voittajaluokassa pitäisi kriteereiden olla tiukemmalla mutta siltä ei näytä. Enkä siis todellakaan ole sitä mieltä etteikö koira saisi äännellä, ihmetyttää vaan se että miksi siitä rankaistaan alemmissa luokissa muttei ylemmissä. Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa ja sitä rataa.

Mulla oli Hippi ja Flow mukana, F turistina (hyihyi, sehän on kiellettyä) ja H esittämässä temppuja shelttien rotukopilla. Flow pääsi tutustumaan koiratanssikehään ennen kisojen alkua eikä se ottanut tälläkään kertaa mistään häiriötä vaan teki hienosti pienen treenisession.
Hippi hääräsi loppupäivän shelttikopilla ja näytti halukkaille temppujaan. Flow halusi kanssa tehdä välillä vähän temppuja ja jaksan hämmästellä nuorikon keskittymiskykyä. Ahtaalla käytävällä keskittyi aivan satasella vaikka joka puolella kulki ihmisiä ja koiria. Flown hermoista kertoo kyllä myös se että kun sitä väsytti, pisti se nukkumaan ja ignoorasi sen jälkeen täysin ympäristön. Huippu tyyppi :)

Myös sunnuntaina suuntasimme messukeskukseen, Hippi pääsi tänäänkin temppuilemaan. Tasatunnein oli temppushow, yhteensä viisi kertaa. Väsymättömästi jaksoi Hippi tehdä uudestaan ja uudestaan temppusettinsä. Ihmiset myös kyselivät kovasti koiran koulutuksesta, toivottavasti moni otti kipinää vaikka sitten vain temppujen opettamisesta kotikoirilleen :)

Maanantaina koitti koirattoman elämän (se hyvin pieni osa meikäläisen elämästä ;) ) jouluaatto kun toukokuusta asti odotettu Musen keikka vihdoinkin koitti. Bändi on kyllä tällä hetkellä mun ehdoton lemppari eikä tää keikka jättänyt kyllä mitenkään päin kylmäksi. Paria viikkoa ennen konserttia rikkoi bändin laulaja pari luuta jalastaan telmiessään koiran kanssa ja mm Ruotsin sekä Norjan keikat peruuttiin. Luojan kiitos Suomen keikka toteutui ja se olikin eka konsertti tuon jalkaepisodin jälkeen. Maanantain parituntinen keikka oli kyllä pelkkää hittitykitystä alusta loppuun. Toki bändi soitti paljon uuden levyn kappaleita, olihan koko kiertue The 2nd Law Tour eikä siinä mitään, tuo levy on ihan super. Mukaan mahtui silti niin paljon vanhoja hittejä että meinasi henki salpautua. Huh, mikä elämys ja bändi on kyllä yksi parhaista live-bändeistä ikinä. Oltiin Riikan kanssa lähes eturivissä ja tällä kertaa tajusin käyttää korvatulppia, pari viikkoa sitten kun olin Turussa kuuntelemassa Raskasta Joulua niin korvissa tinnitti viikon verran... Aina välillä sitä oppii jotain uutta.
Joudun ostamaan itselleni yhden joululahjan ja se on kyllä liput Musen ensi heinäkuun stadikan keikalle, no can do.

Ai niin. Viikistä ei ole vieläkään soitettu Hipin leikkauksen tiimoilta :/ Mä oon vähän huono näissä odotteluhommissa mutta ei taida tällä kertaa olla muita vaihtoehtoja. Koira ei onneksi edelleenkään tiedä olevansa sairas.

Odottavan aika on pitkä

Eilen soitti vihdoinkin ell Mairi Speeti mukoseelen hoidon jatkosta. Hän oli yrittänyt päästä tutkimaan tarkemmin tätä tutkimusta mutta ei ollut saanut siihen tarvittavia salasanoja tms. Anyway, tuostakin näkee loppupäätelmänä että oireilevilla koirilla selviäminen leikkauksesta on epävarmempaa ja että että sappirakon poisto ennaltaehkäisevänä hoitona olisi suositeltavaa. Kun se sappirakko todennäköisesti alkaa kuitenkin jossain vaiheessa aiheuttamaan oireita ja pahimmassa tapauksessa siis repeää. Silti operaatio on iso ja vaativa joten riskit ovat kuitenkin olemassa. Speetikin sanoi ettei operaatiota tarvitse mitenkään erikoisemmin pelätä mutta kyllä se mua silti edelleen hirvittää.
Homma etenee nyt siten että perjantaina Speeti laittaa tiedot Viikkiin eläinsairaalaan ja sieltä otetaan yhteyttä jotta saadaan leikkausaika sovittua. Speeti tosin sanoi että Viikissä tekevät kaikki tutkimukset uudestaan, ultrat, verinäytteet ja kaikki. Se on siellä käytäntö ja mikäs siinä, hyvä että tutkivat kunnolla ennen anestesiaa ja operaatiota. Hipin voinnista sen verran ettei se edelleenkään tiedä olevansa sairas. Ja hyvä niin.

Muutama sana jostain muustakin kuin mukoseelesta vaikka tuntuu että kaikki ajatukset pyörivätkin sen ympärillä tällä hetkellä. Ollaan oltu muutamia kertoja taas treenaamassa tokoa Tiltun koirakoululla Karon kanssa. Flowkin on päässyt nyt enemmän tekemään. Keskittymiskyky on kyllä tositosi hyvä :) Parhaimmillaan pienessä tilassa on ollut 7 shelttiä, pyrtsi ja pari bordercollieta mutta Flow keskittyy vain ja ainoastaan tekemiseen. Oon tehnyt sen kanssa pieniä pätkiä seuraamista kun peileistä näkee paremmin suoruutta. Yksittäisiä temppuja ollaan myös tehty. Metallinoutoa oon tehnyt vielä niin että istun itse lattialla ja Flow hakee metallin mulle käteen. Tästä on vielä matkaa perusasentoon mutta ainakin sillä on hyvä into kantaa metallia. Odottamisen opettamisen olen jotenkin onnistunut unohtamaan lähes kokonaan, paikallamakuuta en ole edes aloittanut :P Ehtiihän tuota.

Uusia temppuja ei olla nyt harjoiteltu, tosin purkkien kasaamisessa ja esineiden keräämisessä ollaan edistytty tähän. Esine on pienentynyt kahden euron kolikon kokoiseksi ja purkkikin on lopussa jo aikas pieni. Flow on niin hauska kun se asettelee sen kielellä purnukkaan, tarkka tyttö!

Viime tiistaina Hippi ja Flow olivat Klaukkalassa eläintarvikeliikkeen pikkujouluissa esiintymässä. Flown eka "julkinen esiintyminen" <3. Hippi esitti ensin koiratanssia. Esiintymisalue oli hiukan haastava, suht ahdas "käytävä" jossa oli kapea, pitkulainen matto ja ihmiset ihan siinä iholla. Musiikkikin kuului aika hiljaa mutta yllättävän hyvin esitys onnistui ottaen olosuhteet huomioon. Piti vaan pysyä matolla ja sahata sitä sitten edestakas.

Hippi kävi vielä toistamiseen esittämässä yksittäisiä temppuja ja siitähän Hippiäinen tykkäs. Myös Flow pääsi näyttämään temppurepertuaariaan, lähinnä noita pinoamis- ja keräämistemppuja. Ympäristö oli haasteellinen nuorelle koiralle mutta siitä viis, Flow keskittyi vain ja ainoastaan temppuiluun vaikka vieressä oli vieras koira katsomassa. Flowsta on lyhyessä ajassa tullut loistavasti keskittyvä nuorukainen joka ei ota stressiä oikein mistään, tykkään!

Isoja päätöksiä

Hippi kävi tänään kontrolliultrassa Herttoniemen eläinlääkäriasemalla Mairi Speetin tutkittavana. Ekan kontrollin piti olla tammi-helmikuussa mutta ei mun hermorakenteella niin pitkälle odoteltu. Viime viikolla kontrolloitiin veriarvot jotka olivat tällä kertaa taas normaalit, sappihappojen paastonäytteessä pieni poikkeama viitearvoista mutta muuten maksa-arvot olivat normalisoituneet. Era lähti mukaan henkiseksi tueksi ja kuuntelemaan siltä varalta että multa menisi joku kohta ohi. Ell ultrasi Hippiä pitkään ja hartaasti. Löydös oli edelleen sama, sappirakossa jotain vierasta. Ei ilmeisesti näyttänyt ihan perinteiseltä mukoseelelta mutta tuo voi kuulemma näyttää kovinkin erinäköiseltä. Anyway, sappirakossa on jotain mitä siellä ei pitäisi olla. Vaihtoehtoja on kaksi. Seurailla tai leikata. Jos jää seurailemaan, voi sappirakko täyttyä liiaksi ja revetä, se tietää samalla koiran menoa lähes varmasti. Kukaan ei pysty ennustamaan käykö näin milloinkaan tai jos käy, niin milloin. Siispä päädyin siihen että Hippi kuitenkin leikataan. Eläinlääkärin sanoin mukoseele voi olla tikittävä aikapommi, sen etenemistä kun ei voi mitenkään ennustaa. Mairi Speeti ottaa nyt Yliopistolliseen eläinsairaalaan yhteyttä lähettääkseen Hipin sinne leikkaushoitoon, sieltä sitten soittavat ja sovitaan leikkauspäivä. Huh. Pelkään jo nyt sitä päivää. Speeti ei niinkään puhunut riskeistä vaikka niistä yritin kysellä, sanoi vain että kirurgin on oltava sellainen joka on noita operaatioita tehnyt. Google kun kuitenkin kertoi noin 30% kuolleisuudesta operaation jälkeen. En nyt sitten tiedä johtuuko tuo prosentti leikkausteknisistä syistä vai siitä että operoitavat koirat ovat olleet huonossa kunnossa.
Toisaalta turha näitä pyöritellä mielessä, leikkaus on kuitenkin väistämätön asia ja se suoritetaan paikassa jossa on tehty mitä todennäköisimmin eniten vastaavia operaatioita Suomessa. Kaikki muu jää herran haltuun. Hintaa leikkaukselle en halua edes tietää, vakuutussumma on kuitenkin jo käytetty kaikkiin edeltäviin tutkimuksiin. Se on sen ajan murhe, pääasia että saisi Hipin kuntoon!

Edelleen hirvittää tietyllä tasolla ajatus siitä että täysin terve ja normaalisti voiva koira pistetään noin isoon operaatioon mutta mieluummin nyt kun vointi on hyvä eikä sitten kun yleisvointi on mahdollisesti muutenkin heikentynyt. Jos Hippi selviää leikkauksesta (ajatuskin jostain muusta vaihtoehdosta aiheuttaa lähes paniikinomaisen tunteen), on pitkäaikaisennuste hyvä. Ja onneksi nuo veriarvot ovat normalisoituneet, sisäelimet ainakin toimivat tilanteeseen nähden kohtuu normaalisti eivätkä sitä kautta komplisoi anestesiaa.

Tokoa ja temppuja

Maanantaina käytiin taas Tiltun koirakoululla treenailemassa tokoa Karon ja Kriisin kanssa. Mukana oli myös Outi ja Anni sheltteineen joten vilskettä riitti. Hippi teki nyt hyppynoutoa niin että jätin sen kapulan kanssa toiselle puolelle ja pyysin hakemaan kapulan. Jätin Hippiä joka kerta enemmän vinoon mutta hyvin se muisti aina hypätä hypyn vaikka suorin reitti olisi ollut kiertää este. Muutamat sivulletulot oliva hieman vinoja, jostain syystä Hippi tulee kapulan kanssa niin vauhdilla että heittää itsensä välillä hieman takavinoon. Noutaminen on kyllä Hipille ihan ehdotonta lempparia! Se hullu into millä syöksyy kapuloille ja tohkeilee takaisin perusasentoon on vain ihan hulvattoman hauskaa :) Tein hyppynoutoa myös metallilla, tässä ei ongelmia.
Hyppynoutojen jälkeen uhkarohkeasti tunnaria tekemään kun koira saatu noutomoodiin. Ekalla toistolla haisteli pitkään, siirteli kyllä kapuloita mutta löysin sitten omansa. Tein toisenkin kerran ja nyt toi häröilemättä omansa, jes!
Vaikka kokeisiin ei Hipin kanssa ole todennäköisesti enää asiaa, en vain pysty kunnolla kuvailemaan kuinka suuria kiksejä saan tuon koiran kanssa treenaamisesta kun näen miten Hippi nauttii joka solullaan ja yrittää aina 110%. Se on jotain ihan sanoinkuvaamattoman hienoa ja saan olla niin kiitollinen että mulla on tollainen treenikaveri. Ei me kaikkea osata teknisesti oikein, ei sinne päinkään, mutta asenne tekemiseen on kohillaan.

Flow ei edelleenkään päässyt mukaan treenaamaan joten sille olen naksutellut höpöhöpö-temppuja kuten purkkien kasaamista pienemmästä isompaan. Flowlla on selvästi tuumailevampi tyyli kuin Hipillä. Hippi tekee ensin, sitten miettii. Varmuus tuo tietysti vauhtia joten mua ei haittaa lainkaan että opiskelee asioita hieman rauhallisemmassa mielentilassa. Flow tykkää kuitenkin miettimisestä joten tällaiset temppujen sheippailut sopii sille erinomaisesti. Metallisesta purkista ei alkuun oikein halunnut ottaa kiinni, ehkä pieni reuna tuntui ällöltä.



Hipille on buukattu parit esiintymiset. Joulukuun alussa menee yhden eläinkaupan pikkujouluihin tanssimaan. Messarissa Hippi on shelttikopilla näyttämässä temppuja molempina päivinä, lauantaina koiratanssikisan jälkeen ja sunnuntaina öpaut koko päivän. Tervetuloa moikkaamaan :)

Koostetta

Kun kirjoittaa tarpeeksi harvoin, joutuu tekemään koosteenomaisia postauksia. No, jotenkin en vain ole saanut aikaiseksi kirjoittaa tässä välissä.
Ensin päivitystä Hipin tilanteesta. Kilpirauhasen vajaatoimintaa ei ole, ne arvot ovat kunnossa. Tämähän on tietysti hyvä juttu mutta jos kilpirauhasen vajaatoiminnan hoito on jossain tapauksissa parantanut mukoseelen, olisi se ollut helppo hoitotapa.

Hippi ei edelleenkään oireile mitenkään, luojan kiitos. Itseasiassa se on jopa riehakkaampi kuin kesällä. Ollaan oltu parina kertana treenaamassa tokoa Karon ja Kriisin kanssa Tiltun koirakoulun lämpimissä tiloissa ja Hippi on ollut niiiin innokas! Sen kanssa on kyllä niin ihana tehdä juttuja, ei ole hetkeä etteikö se haluaisi koko olemuksellaan tehdä hommia. Harmillista että Flowlla on juoksut eikä se ole päässyt sisätiloihin treenailemaan, tekisi sillekin hyvää :)
Hipin kanssa olen nyt jatkanut ohjatun noudon treenaamista. Olen jättänyt Hipin istumaan ja vienyt itse kapulat sen taakse. Sen jälkeen olen vilkuillut haettavaa kapulaa ja ainakin tällä hetkellä ja etäisyydellä onnistumiset ovat olleet sataprosenttisia. Paitsi niinä muutamina kertoina jolloin Hippi on oikea kapula suussaan sinkaissut hakemaan toistakin kapulaa. Noutohullu mikä noutohullu...
Seuraaminen on taas hieman koikkelehtimista, peileistä näkee varsin hyvin miten Hippi keulii ja hieman poikittaa. Kävelykin on sellaista pingviininkävelyä. Tässä(kin) asiassa on enemmän intoa kuin järkeä. Mistähän löytäisi sen kultaisen keskitien.

Kaukoissa alkaa ma-sei ja is-sei vaihdot olemaan oikein hyvät. Takapalkalla tekee paremmalla ajatuksella, muuten saattaa hypähtää innostuksissaan... Sei-is tuo eteenpäin koska kerää peppunsa eteenpäin. Tälle en ala tekemään mitään, pitäisi opettaa kokonaan uusi tyyli istua, no way.

Tempuista olen taas muistutellut mieleen takaperin ryömimistä. Jossain vaiheessa Hippi alkoi tehdä tätä huonommin, tai siis pystymmässä asennossa. Nyt olen taas hinkannut asentoa alemmaksi. Tää on Hipille jotenkin ihan superhauska temppu ja se aina örisee ihme örinäänsä tätä tehdessään.
Nyt sain myös vihdoinkin Hipin oppimaan toisellakin jalalla ontumisen, vähän tasapainoa kropan käyttöön ;)
Tässä videota Hipin temppuiluista, yllämainittujen lisäksi treenaili myös jumppatyynyn kanssa.


Hippi kävi myös reilu viikko sitten Hammarenin Annalla manuaaliterapiassa. Oli taas hieman jumissa edestä, pallean kiinnityskohta kainalossa oli tosi jumissa. Anna kysyi, onko mahdollista että olisi törmännyt johonkin? Nooo, onko mahdollista että EI olisi törmännyt johonkin kun juoksee Flown ja kavereiden seassa yrittäen pysäytellä niitä pienen apinan raivolla. Ei pääse enää sekaan juoksemaan kun F riekkuu omien kavereidensa kanssa koska pieni sheltti ei tajua että isommat BC:t eivät välttämättä huomaa tuollaista viiden kilon karvakasaa keskenään juostessaan.
Parin viikon päästä mennään taas tsekkaamaan mikä tilanne on nyt.

Kirpusta on pakko laittaa tämä kuva esille koska se on vaan niin supernätti siinä <3 Ihana, rakas ja niin viisas vanhus.

Viime torstaina oli aurinko esillä ainakin aamupäivän ajan joten Vuokko tuli koirinensa käymään ja pistettiin lauma karvakuonoja sekoilemaan pellolle. Jos-poika ja Flow möyrivä onnessaan pitkin sänkkäriä pienten säestäessä vieressä. Onneksi Jos ei ihan tajunnut miksi kulkusissa kihelmöi kun Flow oli vieressä, sen verran nuori poika vielä ettei onneksi tajunnut juoksuisen kaverin päälle.
Muutamat räpsyt älystä ja väläyksestä tai nuijasta ja tosinuijasta, molemmat toimivat

Oih, mikä viisaus näistä paimenlapsista oikein paistaakaan.

Kylläpäs näyttää tuollaisesta puucee-neidistäkin lähtevän todella omituisia ilmeitä!

Vielä vähän tutkittavaa

Alkuun, Hippiäisen tilanne on edelleen ennallaan, ei edelleenkään oireile (luojan kiitos) mucocelea. Sain hyviä vastauksia eri sisätautien erikoisosaajilta, etenkin Mairi Speet Herttoniemen Eläinlääkäriasemalta osasi kertoa sairaudesta kattavasti. Hän on väitellyt dobbereiden maksasairauksista joten tuntee kyseisen elimen erittäin hyvin. Päätinkin että menen hänelle kontrolliultraan. Mairi Speet myös kirjoitti että joillain yksilöillä on taustalla ollut sairaus esim kilpirauhasen vajaatoiminta tai cushing aiheuttanut mucocelen joten nuo täytyy vielä tutkia. Tänään lähti kilpirauhastestit ja jahka töihin saadaan pistoksena lihakseen annettavaa lisämunuaista stimuloivaa hormonia niin cushingista kertova ACTH-testi saadaan tehtyä. Hippi ei ole todellakaan ihan cushing-koiran oloinen mutta nää täytyy nyt kuitenkin kaikki poissulkea. Leikkaushoito on edelleen se seuraava askel jos koira alkaa oireilemaan. Peukut, tassut, varpaat ja kaikki mahdolliset tapit pystyyn että Hippi välttäisi tuon operaation.

Flow-pentu täytti yhdeksän kuukautta reilu viikko sitten ja kehitti sen kunniaksi ekat juoksunsa. Snif, mun pentu ei oo enää pentu vaan (lähestulkoon) aikuinen.

Flow ei ole ollut missään ryhmässä treenaamassa joten nämä juoksut eivät meidän elämään onneksi juurikaan vaikuta. Ovatpa sitten ohi jos joskus tästä vaikka reipastuisi tuon treenaamisen kanssa. Flow on päässyt pieniä tokotreenejä tekemään Hipin ohella mutta aika pientä puuhastelua tuo vielä on. Oon vähän arka ton seuraamisen kanssa varsinkin silloin kun treenaan itse. Tosi vaikea nähdä että kulkeeko suorassa. Tuntuu siltä mutta onhan tolla selkää vaikka kuinka paljon olla ties millä mutkalla. Sen tiedän että se painaa aika paljon seuratessa mutta se ei mua haittaa, mä mieluusti haluan sellaisen oikein energisen näköisen seuraamisen. Tiedän ettei se ole kovin toivottavaa tokossa mutta ei paljon haittaa. En halua sellaista matkalaukkuseuraamista koska se näyttää pöljältä. Mieluummin omaan silmään kivan näköistä ja vähän vähemmän pisteitä tuomareilta. Ja se nyt ei todellakaan ole sanottua että mä tolle kivan näköisen seuraamisen edes saan mutta se olisi toiveissa.

Unohdin varmaan viime postauksessa kertoa kun olin Tampereella kouluttamassa koiratanssiporukalle temppuja ja omat koirat tietysti mukana demoilemassa. Hippi oli omaan tapaansa pelkkää tulta ja tappuraa kun pääsi näyttämään taitojaan mutta Flow yllätti olemalla niin järkevä ja kiltti. Mulla ei ole sille vielä häkkiä joten otin sille sen oman pedin mukaan jossa se norkoili ja katseli muiden treenejä koko päivän. Välillä pääsi itse tekemään jotain pientä ja sitten meni taas odottelemaan petiinsä vuoroaan. Ei häiriintynyt lainkaan siitä että muut koirat tekevät muutaman metrin päässä omia juttujaan vaan seurasi kiltisti koulutuksia pedistään.
Kuva: Liisa-Ida Sorsa

Siitä(kin) Flow on ihan super ettei se tehdessään häiriinny lähestulkoon mistään. Vieraat koirat eivät haittaa koska tekeminen on niin huippujuttu. Ja se on ihana asenne koiralla :) Ehkä mä saan tosta edes osaksi niin mahtavan työmyyrän mitä Hippi on! Oon naksutellut Flowlle nyt muutamia uusia asioita mm nenäkosketusta ja nyt huomaa kuinka paljon nopeammin se alkaa hoksaamaan mikä on haluttu asia. Peruuttamista ollaan myös tehty mutta siinä menee vielä tovi että saan matkaa pidennettyä. Peruuttaa vauhdilla muutaman metrin mutta siitä eteenpäin joutuu vielä auttamaan. Pikkuhiljaa vaan eteenpäin. Eikun taaksepäin siis!

Ihanaa kun oli muutama aurinkoinen päivä niin että ehdin muutamia syyskuvia ottamaan, pilvisyys ja sadekuurot kun ovat olleet tänäkin syksynä kova sana...

Mummeli on ollut niin pirtsakkana <3

Pandan kanssa olisi kiva mennä johonkin näyttelyihin mutta se on nyt kyllä niin kalju että jopa mulle iskee jonkinlainen sensuuri millaisen koiran voi kehään viedä :D Se ei näytä tässä NIIN pahalle mutta oikeasti pohjavillaa ei vaan ole. Kaipa se tietää mitä on tekemässä kun pudottaa villat talven alla.

Pienet pakkaset piristivät kyllä kummasti. Ei kuraisia koiria peltolenkinkään jälkeen, luksusta kaiken kuralilluilun jälkeen!

Loppuun vielä söpöstelykuvia Flow-penn... eikun Flow-melkein-jo-täysi-ikäisestä. Mulla on ihan tosi vaaleanpunaiset lasit päässä mutta mä niin tykkään siitä miltä Flow näyttää :)

Viksu ja vilmaattinen

Eikä tässä vielä kaikki. Vielä muutama Hippikuva koska Hippi on Hippi.
Hipilläkin on tuollainen hieman sporttisempi tukkamalli tällä hetkellä kun ultraamisen takia masukarvatkin on ajeltu...

Kun helpotus muuttuu ahdistukseksi

Tässä on nyt vajaan viikon verran ehtinyt maistella mucocele-diagnoosia ja mitä enemmän yritän kaivaa siitä tietoa, sitä enemmän alkaa ahdistamaan. Sairaus, sen ennuste ja käyttäytyminen on hieman huonosti tunnettua eikä esim suomeksi löydy juurikaan tietoa. Englanniksi löytyykin useita sivustoja jossa ikävän selväksi tulee se asia että leikkaushoito on lähes ainoa suositeltava hoito. Lääkehoidoista ei ole juurikaan mairittelevia tuloksia. Itse operaatio vaan ei ole ihan riskitön, kuolleisuus on useiden lähteiden mukaan jopa 20-30%. Ihan hirvee luku :( Jos koira selviää leikkauksesta, on pitkäaikaisennuste kuitenkin onneksi erinomainen. Vaikka alkuun olin sitä mieltä että katson ensimmäiseen ultrakontrolliin tilannetta, taitaa nyt kuitenkin olla niin että en uskalla odottaa niin pitkälle. Jos Hipin vointi huononee, on operaatio pakko tehdä silloin ja ennuste tietysti heikkenee jos koira on huonommassa kunnossa. Tuosta Adursal-lääkityksestä ei ilmeisemmin ole ihmeemmin hyötyä, toivottavasti se nyt kuitenkin tekisi edes vähän tehtäväänsä sappinesteen kulun helpottamiseksi.

Töistä on konsultoitu paria sisätautieksperttiä joten odotan päätöksen kanssa ainakin heidän vastauksiin asti mutta alan kuitenkin vahvasti kallistua siihen että sappirakon poistoleikkaus on kohta ikävän ajankohtainen. Toisaalta tuntuu ihan kauhealta laittaa päällisinpuolin terve koira noin hirmuiseen operaatioon mutta eipä tässä taida olla vaihtoehtoja :( Kunpa joku osaisi sanoa että millä aikataululla sairaus etenee ja mikä on järkevintä tehdä, kontrolloida vai operoida heti. En kyllä haluaisi tehdä mitään hätiköityä suuntaan tai toiseen mutta toisaalta kumpikin vaihtoehto voi olla kohtalokas. Vaikka alkuun olin ilahtunut siitä että maksa-arvojen nousulle löytyi diagnoosi, on tuo "ilo" asiasta hävinnyt hyvin nopeasti. Voi helvetti, on tää kyllä melkoinen painajainen.

Periaatteessa mun pitäis olla tosi iloinen siitä että Hippi on oma itsensä. Sehän se on tärkeintä. Koira on varsin virkku, juoksee lenkeillä Flown kanssa ja meinaa revetä liitoksistaan kun pääsee puuhailemaan tokoa tai temppuja. Mutta huomaan että kyttään sitä kuin mielitautinen, "nyt se nukkuu (rankan metsälenkin jälkeen), onko se kipeä?" Nyt se meni lattialle nukkumaan, miksi se noin teki?" Kaikilta mun koirilta on vaihtumassa pohjavilla mutta Hipin karvanlähdöstä olen huolissani, jospa se onkin merkki jostain? Kirppu ja Panda saavat sen sijaan pudottaa villansa ihan rauhassa.
Onneksi Hippi viis veisaa hysteerisestä omistajasta, Pandaahan alkoi kyttäily ahdistamaan ja se käyttäytyi super-omituisesti...

Joskus huonotkin uutiset voivat olla helpotus

Etenkin jos vaihtoehtona on vieläkin huonommat uutiset. Hippi ultrattiin meillä töissä maanantaina illalla ja ell näki maksassa jotain muutosta, hieman epämääräistä turvotusta tms. Mulla tietysti sydän hyppäsi kurkkuun sillä tietysti ensimmäisenä ajatuksena oli että no nyt siellä on joku kasvain. Huonosti nukutun yön jälkeen soitin heti aamulla Espoon Eläinsairaalaan jotta saisin Hipin jatkotutkimuksiin mahdollisimman pian. Tarkempi ultraääni kertoisi vielä paremmin mitä siellä maksan ympäristössä oikein on. Onneksi sain ajan jo seuraavaksi päiväksi, keskiviikoksi. Yritin olla ajattelematta Hipin tilannetta koko päivänä mutta kyllähän sitä tuli pyöritettyä kaikkia mahdollisia kauhuskenaarioita mielessään. Espoon eläinsairaalassa Hippiä tutki Maija Räihä. Anamneesia kysellessä tiedusteli monta kertaa onko Hippi ollut "kuutamolla" tai poissaoleva poissulkiessaan maksashunttia joka tuollaisia oireita voisi aiheuttaa. No Hippi nyt on ehkä vähiten kuutamolla mun koirista, tarkkailee herkeämättä mun tekemisiä eikä sen skarppiudessa ole kyllä mitään muuoksia :) Päädyttiin ottamaan vielä lisää verinäytteitä, sappihapot, kilpirauhasarvo sekä hyytymistekijät sen varalta että maksasta olisi tarve ottaa koepaloja.

Vaikka aikaa varatessani mainitsin että haluaisin tarkemman ultraäänitutkimuksen, ei Hippiä tuolloin ultrattu sillä tätä tutkimusta tekisi eri eläinlääkäri. Siispä varattiin uusi aika tälle päivälle jolloin Leila Castren ultraisi Hipin. Verinäytteistä kilpirauhasarvo ja hyytymistekijät olivat normaalit, sappihapot lähtivät muualle tutkittavaksi.

Tänään matkattiin siis uudelleen Espooseen. Hippi oli jo hieman kyrsiintyneen oloinen kun kellautin sen tutkimuspöydän pehmokouruun selälleen. Sen mielestä nämä kaikki tutkimuksen alkavat oikeasti jo riittää. Alkuun tämäkin ell löysi epämääräisen kohdan maksasta jolloin sydän taas hyppäsi kurkkuun, siellä siis oli jotain. Maksa näytti kuitenkin muuten normaalilta ja kun tutkimusta jatkettiin, kävikin ilmi että muutos oli muuttuneen näköinen sappirakko! Hipillä on siis shelteillä tyypillinen mucocele eli sappirakon limakalvon liikakasvu/paksuuntuminen.
Tässä löydökset tutkimuksesta:

"Hippi tuli jatkotutkimuksiin kohonneen alat-maksa-arvon takia. Vatsassa ei paineluarkuutta. Ultraäänitutkimuksessa todettiin sappirakossa rakennemuutoksia. Sappirakon seinämä oli ohut ja tasainen. Sen sisällä oli limakalvojuosteen omaista tiiviyttä jonka välissä sakeaa sappea. Sappitiehyeet eivät olleet laajentuneet. Maksakudos oli tasaista ja tavanomaisen näköistä. Maksan koko oli normaali ja kaikuisuus verrattuna muihin sisäelimiin oli normaalia. Haiman alueella, pernassa tai virtsateissä ei havaittu poikkeavaa. Ei imusolmukesuurentumia. Ultraäänilöydös viittaa ns. mucoceleen sappirakossa. Sen taustasyytä koiralla ei tiedetä. Limakalvon liikakasvu altistaa sapen kulun hidastamiselle ja verenkiertohäiriölle ja tulehdukselle sappirakossa. Alota sapen kulkua edistävä Adursal lääkitys. Anna lisäksi antioxidanttia, esim Samylin. Jos Hipin vointi pysyy hyvänä, kontrolloi veriarvot noin 2 kk lääkityksen jälkeen. Jos vointi edelleen hyvä ja ALAt entsyymin taso ei nouse, voidaan ultraäänikontrolli tehdä tammi-helmikuussa. Suosittelen kontrollia aikaisemmin jos ilmenee esim pahoinvointia tai ylävatsakipua.

Periaatteessa on ihan tosi mälsää että Hipillä on tällainen sairaus mutta koska maksan alueelta muutos kuitenkin löytyi niin mieluummin tällainen hoidettava vaiva kuin kasvain jota ehdin jo pelätä. Lääkitys on ainakin alkuun jatkuvaa joten kisa-ura oli sitten tässä. Mutta sekään ei mun maailmaa kaada suuntaan eikä toiseen, tärkeämpää on se että Hipille löytyy hoito :) Meillä on monta huippuhetkeä kisakentiltä, niistä jää mielettömiä muistoja ja harrastamista voi jatkaa ilman kisaamistakin. Hipin kanssa puuhastelu on niin makeeta ettei siihen mitään kisoja tarvita.

Tuosta mucocelesta löytyy todella huonosti tietoa netistä, sen verran huonosti tunnettu sairaus on kyseessä. Eläinlääkärin mukaan normaalielämästä ei tarvitse muuttaa mitään, ei ruokintaa tai harrastamista. Toki riskinä on se että sappirakkoon tulee tulehdus jolloin voidaan leikkaushoito voi tulla tarpeen. Leikkaus on hankala joten siihen ei ryhdytä heppoisin perustein, toivon todella ettei tähän tilanteeseen jouduta ikinä! Jos jollakulla on tietoa tai kokemuksia mucocelesta, kuulisin niistä mielelläni :)

Tää koko viikko on mennyt ihan jossain kuplassa jossa Hipin tilanne on pyörinyt non-stoppina mielessä. Siksi diagnoosi oli todellakin suuri helpotus. Epätietoisuus on aina pahinta, varsinkin kun vielä pahemmatkin vaihtoehdot olivat täysin mahdollisia. Nyt aloitellaan lääkitys ja katsotaan mihin suuntaan tilanne lähtee kehittymään. Ja tärkeintä on että koira on riehakkaan pirteä oma itsensä, diagnoosista ja maksa-arvoista huolimatta!

Hippitukka-liehuletti <3

Voihan *rumasana tähän*

Hipillä on taas ALAT-arvo koholla. Samalla tasolla kun kesällä, eli kolminkertainen. Kontrolloin ne eilen, toiveissa tietysti oli että kaikki olisi kunnossa koska olivathan arvot normaalit reilu kuukausi sitten kun ne viimeksi kontrolloin. Koirasta ei onneksi huomaa mitään erilaista, yhtä hullu se on kuin ennenkin. Huomenna otetaan taas lisää verinäytteitä ja ultrataan. Jatkotutkimuksiin sitten sisätauteihin erikoistuneelle eläinlääkärille. Huoh, toivottavasti syy löytyisi.

Epätietoisuus on kaikkein pahinta

Omat kisat jäivät nyt tältä päivältä välistä, kuin myös ensi viikonlopun tokot ja Janakkalan agilityt. Vaikka koira käyttäytyy normaalisti, en ikinä voisi vaatia siltä kisasuorituksia kun en voi satavarmasti tietää mikä sitä vaivaa. Syksy siis menee taukoillessa mutta hyvinpä tuo otus on sopeutunut agilitymattomaan elämään. Onneksi koiran elämään voi saada muutenkin sisältöä kuin viikottaisilla agilitytreeneillä tai kisareissuilla.

Anyway, nyt tutkitaan ja katsotaan mitä löytyy vai löytyykö syytä.

Torstaina Kirppu pääsi hammashoitoon. Meillä lyheni töissä yksi anestesia joten mummeli otettiin hammaskiven poistoon. Tämmöinen yllättävä toimenpide oli meikäläiselle parempi, eipä tarvinnut panikoida anestesian takia kuin hetken ;) Kirppu sai sydämen vajaatoiminnan takia morfiinia esilääkkeeksi. Voin vain kuvitella mitä pieniä pinkkejä elefantteja Kirppu näkikään opiaattipöllyissään, sen verran pöllämystynyt ilme sillä oli kun odotteli että esilääkitys oli puolisen tuntia vaikuttanut. Itse anestesia meni onneksi hyvin, verenpaineet pysyivät hyvinä vaikka pumppuvikaisella ne saattavat olla alhaisemmat. Kirppu sai hengitettävän anestesiakaasun lisäksi suoneen kipulääkeseosta hitaana tippana jonka ansiosta anestesian pystyi pitämään mahdollisimman kevyenä. Toinen ilonaihe oli ettei suusta löytynyt huonokuntoisia hampaita. Kaikki hampit röntgenkuvattiin sekä tarkastettiin ja legot olivat hyvässä kunnossa :) On kyllä hienoa että 14,5 vuotias saa pitää purukalustonsa, mahtavaa! Kirppu heräsi operaatiosta nopeasti ja itse sai huokaista helpotuksesta. Toki oli illan tokkurassa ja väsynyt mutta se sallittakoon tuon ikäiselle. Seuraavana päivänä oli lähes normaali. Nyt alkaa tehostettu hampaiden harjaus, hommasin sähköhammasharjankin että saa pidettyä legot loppuun asti yhtä hyvässä kunnossa.

Tänään saatiin nauttia auringonpaisteesta lähes koko päivän. Aamulla käytiin pitkällä lenkillä sänkipelloilla ja iltapäivällä eksyiltiin Meikossa Karo, Shokki ja Kriisi seurana. Oli niin ihana lenkki vaikka menikin vähän erilaista reittiä mitä olin suunnitellut. Luojan kiitos puhelimessa on edes jonkinsortin ohjelma jossa näkee mitä ympyrää on tällä kertaa pyörinyt...


Päässä roikkuu korsia mutta ei se haittaa, nätti se on silti <3

Pitkästä aikaa treenaamassa

Tänään Hippi pääsi pitkästä aikaa liitelemään kun olin hallilla vetämässä tokoa. Voi itku miten onnellinen Hippi olikaan :) Tein ihan pieniä pätkiä, lähinnä vähän serpentiiniä, välistävetoja ja takaakiertoja muutamalla esteellä. Teki just niinkuin ohjasin, meno tuntui helpolta. Kepeillä muistuttelin eri kulmia, ei ongelmia vaan haki ihan mistä vaan. Kerran jätti vikan välin tekemättä kun kävin vähän liian aikaisin härkkimässä kääntymistä. Noin muuten sai häiritä kepeillä ihan niin paljon kun mieli teki, ei häiriintynyt mistään! Ihan superia oli taas mennä agilitya, vaikkakin ihan pienen treenin verran. Puomia tehtiin myös muutama toistoa, hyvin juoksi alas asti vaikka jäin jälkeen. No, kisoissahan sen sitten taas näkee kuinka jää himmailemaan reunalle, en ehkä ota siitä stressiä. Ilmoitin siis Hipin omiin kisoihin kahden startin verran. Ajattelin kisata sen kanssa nyt muutamia startteja syksyn aikana ja jos mitään ihmeellistä ilmenee niin tauolle takaisin. Nythän Hippi on ollut täysin normaali oma itsensä ties kuinka kauan, varmaan sen lääkekuurin alkamisesta lähtien heinäkuun lopulta. Juoksee ihan mielettömiä matkoja Flown perässä, ei varmaan koskaan ennen ole liikkunut niin paljon kuin mitä nyt tuon mustavalkoisen personal trainerin kanssa. Lenkkimäärät ovat pysyneet Kirpun takia aika samoissa mutta nuo kaksi pöhelöä vetävät melkoista siksakkia ympäri pöpelikköä.

Flow pääsi myös tänään esteille. Sehän ei osaa oikeastaan mitään agilityn taholta joten otin sen kanssa muutamia putkeen lähetyksiä ja lelulle juoksemista siivekkeiden läpi. Nämä Flow sentäs osasi tehdä. Vielä on muutama opetettava asia listalla. Kontakteja olisi toki voinut harjoitella kotona jonkun lautapalan kanssa mutta koska en ole saanut aikaiseksi hankkia minkään sortin palaa niin se on sitten jäänyt. Kosketusalustaa sentään aloin opettamaan viikonloppuna. Koska Flowlle on naksuteltu vadin päälle meneminen, alkoi se tosi nopeasti tarjoamaan alustalla seisomista. Ei mulla ole vielä(kään) oikein mitään suunnitelmaa miten aloitan kontaktien opettamisen. Ehkä mä luen sille iltasaduksi agilitysääntöjä kun väittävät noita mustavalkoisia niin viksuiksi ;) Naksuttelin myös vilkuttamista koska Flow niin kovasti tykkää tassujaan käyttää. Tätä saatan katua sitten kun se alkaa huitomaan kaikkea mahdollista tassuillaan mutta se on sen ajan murhe!

Tänä viikonloppuna omien karvakorvien seurana oli myös pari hoitokoiraa, sheltit Pirre ja Budi joiden omistaja oli kisaamassa agilityn MM-kisoissa. Kuusi koiraa on ehkä vähän liikaa, melkoista setvimistä hihnojen kanssa, onneksi Hippi ja Panda kulkevat vapaana! Flowkin on sitten tuossa pellolla irti mutta ihan pihalla en uskalla viitsi pitää kun on autotie vieressä.
Tässä huono kännykkäräpsy aamulenkiltä, kaik yhes koos.

Tässä pari muuta räpsyä pellolta, nämä sentäs kameralla otettuja