tiistai 24. marraskuuta 2009

Tokoatokoa

Heti alkuun Pandan kuulumiset, ontuminen loppus levolla ja kipulääkekuurilla :) Eli jonkinsortin venähdys oli kyseessä.

Hipin taukoillessa agilitysta juoksun takia, ollaan yritetty oikeasti panostaa tuohon tokoon. Viime viikolla oli tunnari jälleen kerran työn alla. Vuokko otti kapuloita mukaan aina kun nähtiin lenkin tai treenien yhteydessä joten sain Hipille monta onnistunutta yksittäistä toistoa :) Edelleen haistelee mielellään suu auki mutta nyt sillä on selvästi pieni haisu mitä tehdä, kirjaimellisesti. Nyt sitä kuuluisaa malttia kehiin, kisoihin ei kuitenkaan olla ennen maaliskuuta menossa. Lauantaina päästiin KKK:n tokon vamennusryhmän koulutuksiin joita tuli vetämään Sirke Viitanen ja Angelica Leiman. Oli kyllä hyvät treenit vaikkei paljoa ehditty tekemään. Treenit oli hallilla joten Hipin kanssa tehtiin muutamia asioita parkkipaikalla, eipä sitä halliin voinut juoksuisena viedä. Paljon tuli ajateltavaa ja treenattavaa. Nyt pitäisi oikeasti alkaa rakentamaan sitä kestävyyttä kokeisiin, palkkaamattomuutta jne. Tähän mennessä Hippi on mennyt kokeet läpi sellaisella lapsen uskolla että "kyllä mä ihan kohta saan palkan kun vähän tsemppaan" ;) Ylemmissä luokissa koe kestää kuitenkin niin paljon kauemmin joten tuohon asiaan täytyy nyt oikeasti alkaa paneutua.

Yksi asia mihin täytyy nyt paneutua on seisominen. Siis seis-kuin-seinään eikä seis-täpy-täpy-täpy-seis. Hippi tykkää teputella jaloillaan vaikka periaatteessa seisoo paikoillaan. Tästä täytyy nyt päästä eroon. Ei muuta kuin paluu perusteisiin. Mitenhän sitä onkaan aikoinaan päästänyt sinnepäin-suorituksia sormiensa läpi, ei tarvitse kauheasti ihmetellä miksi seisominen ei tapahdu niin täpäkästi kuin toivoisi. Seuraamisen liikkeellelähdöt ovat nyt myös työn alla. Hippi kun lähtee melkoisella draivilla liikenteeseen ja riskinä on että alkuun edistää kunnes hieman siitä tasaantuu. Myös nykiminen on ongelmana, Hippi olisi jo menossa ennen kuin itse liikun. Heh, jopas tässä on taas viilattavaa ihan perusasioissa :D Millähän ilveellä sitä opettaa vielä uusia asioita kun näihinkin saa kulumaan aikaa ihan kiitettävästi.

sunnuntai 15. marraskuuta 2009

Nimenvaihto blogille aiheellinen?

Tää vois olla samalla vaivalla kolmen shelttitytön kootut sairaskertomukset. Siltä ainakin tällä hetkellä tuntuu :| Monen monta vuotta mennyt ilman mitään ja nyt paukkuu sitten rytinällä. Viime tiistaina Kirppu-mummeli alkoi kipuilemaan. Aamulla en huomannut lenkillä mitään, töiden jälkeenkin käytiin pikkulenkki enkä silloinkaan kiinnittänyt huomiota että Kirppu olisi ollut omituinen. Sisällä se oli sitten outo. Vaihtoi alati paikkaa ja oli vähän reppanan oloinen. Tarjosin raejuustoa ja maitohappobakteereita sillä ajattelin josko sillä olisi vatsa sekaisin tms. Kun ruoka ei maistunut, tiesi että kipeä on. Sheltit EI jätä ruokaa syömättä ellei ne ole kipeitä. Niin se vain menee. Vuokon avustuksella sain varattua Vetsetistä ajan vaikka kello oli jo niin paljon että paikka oli kiinni, kiitos Vuokko :) Yöllä Kirppu oksenteli ja oli tosi levoton. Aamulla siis eläinlääkärille. Siellä Kirppu tutkittiin, aristi mahaa tosi paljon. Verinäytteestä katsottiin valko- ja punasolujen kokonaismäärää sekä maksa- ja munuaisarvoja. Nämä kaikki onneksi ok. Seuraavaksi otettiin röntgenkuva josta havaittiin että koko suolisto oli pahasti ärtynyt. Normaalisti suolenseinämää ei näy mutta nyt se näkyi kauttaaltaan valkoisena reunana. Ilmeisesti joku liikkeellä oleva virus aiheutti tällaisen ikävän suolistohäiriön. Kurjana sivulöydöksenä kuvista löytyi spondyloosia, silloittumaa lannerangan viimeisten nikamien välillä :( Toivottavasti tuo ei ala vaivaamaan Kirppua, tosin nyt silloittuman olemassaolon tietää niin osaa ehkä välttää tilanteita joissa se voi kipeytyä. Ei enää autoon hyppimisiä tms ja mummelikin metsäpoluilta sivuun talsimaan jolloin lihaskunto pysyisi mahdollisimman hyvänä!

Ja kun Kirppu saatiin kuntoon niin tänään alkoi Panda ontumaan :( Panda pääsi tänään agilitytreeneihin kun Hipillä alkoi VIHDOINKIN juoksu, vastahan edellisistä oli vuosi kulunut... Treeneissä sininen kulki hyvin :) Jäi hyvä mieli vaikkei ihan kaikki kohdat onnistuneetkaan. Treenien jälkeen lähdettiin lenkille Vuokon ja koirien kanssa, sielläkin Panda liikkui ihan normisti. Yhdessä kohtaa lähti pelloille juoksemaan Sinda-kleinin kanssa jonkun hajun tai eläimen perässä. Tuolloinkaan ei huomattu mitään ihmeellistä. Parkkipaikalta kotiin käveltäessä Panda sitten ontui tosi pahasti. Kotona tutkin ensin olisiko tassussa haavaa tms enkä löytänyt mitään. Panda meni sohvalle nukkumaan ja kun tuli seuraavan kerran alas, oli täysin kolmijalkainen... Katsoin jalkaa uudestaan ja aristi ranteen taivutusta. Nyt pitää pitää koira levossa ja antaa kipulääkettä pari päivää, jos ei siitä tokene niin kuvauksiin. Tuskin jalassa on mitään rikki koska käveli lenkillä kuitenkin normaalisti mutta paha venähdys ehkä. Jos taas voi olla huono tuuri koirien kanssa niin nyt kyllä on kaikki mahdolliset vaivat ja viat :/. Jatkuvasti saa pelätä että mitä helvettiä seuraavaksi...

Hipillä siis todellakin alkoi juoksut. Pitää näköjään tuollaista sopivaa vuoden väliä. Nyt taukoilee agilitytreeneistäkin, kisoista ollaan jo tauko aloitettu. Viime sunnuntaina oltiin vielä agiliitelemässä treeneissä, tehtiin MM-kisojen minien yksilöhyppäriä. Ekalla kerralla nollalla läpi ja toisella viilauskierroksella yksi rima putosi ohjaajan huitastessa koiran hypylle. Tokossa ollaan tehty vain tunnaria. Viime lauantaina onnistuin melkein taas pilaamaan koko liikkeen. Ensimmäisellä toistolla Hippi haki hyvin oman kapulansa joten päätin tehdä sen vielä uudestaan niin että oma kapula oli eri paikassa muiden kapuloiden joukossa. VIRHE!! Hippi ei selvästikään enää pystynyt keskittymään haisteluun kun äsken oli saanut megapalkan oikean tuomisesta. Nenä meni kiinni ja koira napsi vain kapuloita järjestyksessä. Ensimmäisen kerran tein sitten niin että puhalsin pelin poikki ja lopetin treenit epäonnistuneeseen toistoon. Kun en saanut Hippiä enää haistelemaan kapuloita niin oli pakko lopettaa totaaliseen katastrofitilanteeseen. Olin jo valmis lopettamaan tokonihan vaan sillä etten osaa opettaa tunnistusnoutoa Hipille, sitä on melkoisen pitkään treenattu. Välillä pieniä edistymisiä ja sitten taas takapakkia. Seuraavana päivänä päätin kuitenkin ottaa yhden toiston ja katsoa kuinka pahasti olin onnistunut pilaamaan liikkeen. Hippi kävi kapuloita läpi suullaan mutta selvästi haisteli ja vaihtoi omaan lopuksi :) Tänään taas yksi toisto ja jälleen Hippi selvästi teki töitä ja etsi nenällään omaa kapulaa! Hippi on muutenkin tosi huono käyttämään nenää joten tän liikkeen opettaminen on melkoinen prosessi jonka toivon mukaan saisi joskus päätökseen!

Pari uutta temppua olen myös opettanut Hipille. Yllättävän vaikea asia oli oppia seisomaan mun edessä, selkä mua kohti. Hippi väänteli ja käänteli päätään kun ei pystynyt pitämään kontaktia kunnolla :D Tästä opetin sen vielä kävelemään sivuttain mukana, edelleen selkä mua kohti. Kosketuskepistä oli suuri hyöty tämän tempun opettamisessa, nyt on vielä jäljellä pieni käsiavustus josta toivon mukaan pääsisi eroon. Toinen uusi temppu oli tanssiminen mun ympäri. Tää on vielä hieman hakusessa, Hippi kun tepastelee niin lähellä mua että sen on välillä vaikea pitää tasapainoa. Nooo, eipä meillä mikään kiire noiden temppujen kanssa ole, tosin niitä on nyt hyvä tehdä kun muista aktiviteeteista taukoillaan juoksun takia.

lauantai 7. marraskuuta 2009

Lisää elävää kuvaa

Tällä kertaa temppuja. Nää klipit on tosin vaan tällaisia hätäisesti kuvattuja, tarttis joskus ihan ajan kanssa noita kuvailla. Eikä tässä oo ihan kaikkia temppuja ja tarkoituksena olis opettaa niitä koko ajan lisää mutta jotain meitin hömpötystä tästä löytyy :D

Temppuvideo

keskiviikko 4. marraskuuta 2009

Elävää kuvaa

Jos joku on mun hehktteluista saanut sellaisen kuvan että me jotenkin osattais tuota agilitya silleen kunnolla niin tämä video voi korjata sen käsityksen :D Ihan kaikkia hups- tai oho- tai sinnemeni-videoita en löytänyt, osa on ehkä deletoitu ikuisiksi ajoiksi muistuttamasta vääristä tai myöhästyneistä ohjauksista, videonpätkät kun ovat lahjomattomia sen suhteen ;) Mutta kyllähän näitä epäonnistumisiakin tarvitaan, tuntuu ne onnistumiset sitten sata kertaa paremmilta!

Tässä siis tuo videontekele

sunnuntai 1. marraskuuta 2009

Hieman päivitystä

Hmmm, tänne ei ole näköjään hetkeen tullut mitään kirjoiteltua joten korjataan tilanne :) Viime lauantaina oli toinen Niina-Liina Linnan koulutus. Olimme Hipin kanssaheti aamun ensimmäisessä ryhmässä sillä yritin kovasti ehtiä ajoissa vielä töihin. Rata oli sellainen sopivan haastava, ei missään tapauksessa helppo. Lisähaastetta tekemiseen tuli siitä että yhdestäkin virheestä pois raalta ja seuraava suorittamaan. Koska mulla oli sinne töihin hieman kiirus, oli se nolla pakko tehdä heti ensimmäisellä yrityksellä! Hippi meni kyllä taas tosi hyvin, ei mitään ongelmia. Tämän jälkeen treenattiin pätkiä vielä eri ohjusvariaatioilla ja niissä saatiin pieniä tökkimisiä aikaan. Mm pakkovalssit ovat ihan painajaisia, en tykkää yhtään tehdä niitä. Ja loogistahan on se että jos joku asia on hankalaa niin sitä ei missään nimessä kannata treenata, ikinä ;) Onneksi on tällaisia koulutuksia jossa pistetään tekemään asioita jotka eivät tunnu omilta jotta huomaa miten pienellä vaivalla niistä saisi toimivia. Toisaalta musta on hauskempi opettaa koiralle uusia asioita kun opetella niitä itse ;D.

Sunnuntaina oli tokotreenit mutta ne oli jotenkin semisekavat, huonosti suunniteltua ja päätöntä tekemistä. Vähän kaikkea eikä mitään kunnolla. Vähän niinkuin ei-kannattavaa. Ainoa mistä olin tyytyväinen oli paikallamakuu koska se on ollut hieman levotonta pidemmän aikaa. Nyt Hipi kuitenkin makasi rauhassa vaikka hallissa oli häiriötä. Odotelemme innolla KKK:n valmennusryhmän treenejä 21.11 jonne on tulossa Angelica Leiman kouluttamaan :) Jospa silloin saisi kunnon vinkkejä liikkeisiin, mitä tehdä ja miten. Illalla olin vielä agiitytreeneissä Pandan kanssa, Hippi sai vapaaillan tokotreenien takia. Ja jos taas voi olla enemmän hukassa tuon koiran kanssa! Rata ei näyttänyt yhtään Pandamaiselta eikä me siitä sellaista saatu vääntämälläkään :/ Koiraparka ei ymmärrä mun ohjausta enkä mä osaa sitä viedä niin että se ymmärrys syntyisi. Onhan meillä toki piitkä tauko takana mutta ei tää ongelma mikään uus oo. Itseasiassa oon sen ongelman kanssa paininut niin kauan kun Pandan kanssa agilitya oon harrastanut. Välillä tulee tuuri-onnistumisia mutta suurimmalta osin se on pelkkää sähläilyä ja säätämistä. Mulla alkaa kohta usko loppumaan että saan Pandan kanssa palasia enää loksahtamaan kohdilleen. Ne palat kun on niin totaalisen sikinsokin.

Perjantaina käväistiin taas vaihteeksi eläinlääkärissä. Johan tässä ehti puolisentoista kuukautta vierähtämään viime käynnistä. Tällä kertaa potilaana oli Hippi. Se oli muutaman päivän juonut enemmän, ei mitenkään ihmeellisen paljon mutta sen verran että kiinnitti huomiota. Se myös piippasi pissalle pariin otteeseen vaikka oltiin oltu lenkillä. Pissatulehdushan se siellä. Onneksi "vain" pissatulehdus sillä olin jo hieman ehtinyt pelätä kaikkea mahdollista kohtutulehduksen ja munuaisvian väliltä. Antibioottikuuri hoidoksi joten lemmikkimessujen agilitykisat jäi väliin. Eipä haittaa, pääasia että koira on kunnossa. Pandakin oli yhteen kisaan ilmoitettu mutta en sitten lähtenyt sen takia Myyrmäkeen ajamaan... Näillä näkymin meille ei tule enää kisoja tälle vuodelle, kaikki lämpimämmät kisat ovat lauantaisin ja mua ei kylmään saa kisaamaan ;P Nyt on hyvä aloittaa talvitauko. Ja odotella sitä Hipin juoksua.