Tee se takaperin

Jatketaan videolinjaa. Hipillä on haaste oppia pujottelemaan takaperin, siis agilitykepit. Tässä pätkä ekoista treeneistä joissa aloitimme luonnollisesti heti kuudella kepillä.

Näihin kuviin ja tunnelmiin lopettelemme tätä vuotta ja vastaanotamme vuoden 2015 (tosin tuo ihana puuterilumi on taas historiaa ja tilalla on ällöä loskalunta).

Perinteitä kunnioittaen

Joulupyhinä on perinteisesti treenailtu. Tällä kertaa temppuja!

Joulun toivotukset

Hyvää joulua kaikille lukijoille! Nää kaks sankaria odottelevat jo kovasti kaikkia lahjoja. Ovat olleet omasta mielestään kovin kilttejä joten toivottavasti lahjamäärä on myös sen mukainen.

Sunnuntaina käytiin perinteisissä joulutreeneissä DreamTeam-areenalla Sallan ja westieiden kanssa. Meillä ei ole mitään valmista ohjelmaa treenattavaksi, ainoastaan pieni aavistus mitä ehkä tehdään. Tähän ajatukseen tarvittaisiin uusia temppuja joten niiden oppiminen sanelee aika pitkälti sen, milloin tämä mahdollinen ohjelma olisi valmis. Voipi olla pidempi projekti mutta ens vuos tulee olemaan anyway hieman välivuosi kisaamisen kanssa kun pääsin mukaan koiratanssin ylituomarikurssille.
Pari viikkoa sitten tein reippaan päiväreissuun Ouluun missä järjestettiin ylituomari1-kurssi. Tuo 1-osa on pakollinen ennen lajikohtaisia koulutuksia joten ei muuta kuin yöjunalla Ouluun ja lentäen takaisin. Alkuvuodesta alkaa koiratanssituomarikoulutus ja siinähän sitten meneekin viikonloppuja koulutusten ja harjoitusarvosteluiden parissa. Varmasti rankkaa mutta epäilemättä myös kovin antoisaa. Kiva päästä vaikuttamaan lajiin tätäkin kautta.

Hipillä on ollut käynnissä lihotusprojekti. Haimatulehdusten takia rasvattomampi ruokavalio ei tunnu riittävän vaan se on ollut koko syksyn tosi hoikka. Nyt olen sitten lisännyt sille kevyiden lihojen kaveriksi paljon riisiä ja raejuustoa josta se saisi energiaa muttei rasvaa. Rasvan määrän kanssa olen ollut edelleen tosi tarkkana jotta haima saisi olla rauhassa. Ruokintamäärät ovat olleet melkoiset mutta siitähän sheltti vain kiittää. Projekti on nyt tuottanut tulosta ja Hippi onkin saanut 300g lisää painoa. Harvinainen ongelma kohta 9 vuotiaalle, leikatulle shelttinartulle mutta toisaalta Hippi on aika menevä tyyppi eikä tuollainen köykäinen ruoka oikein riitä. Tää ruokinta on kyllä melkoista tasapainottelua tällä hetkellä. Alkuvuodesta otetaan kontrolliverinäytteet jolloin näkee mitä arvot sanovat tällaisesta ruokinnasta. Hippi itse on ihan mielettämän pirteä. Melkeinpä tuntuu että se on sitä villimpi mitä enemmän ikää tulee.

Flow jatkoi eilen tevälle sattuu-linjaansa. Aamulenkillä oli juossut jotain päin koska sisällä huomasin että sen rinnuksista oli aika ilkeän näköisesti irronnut nahka. Leikkasin karvat pois ja alue oli sellainen euron kolikon kokoinen jossa reunassa selkeä pistokohta. Oli siis törmännyt (taas) johonkin. Onneksi iho ei ollut repeytynyt pahemmin. Ei muuta kun jälleen kerran Vetericyn-hoitoa haavaan. Ja hyvä tuote onkin, tänään haava oli kuiva ja paljon pienempi. Puhallettava kauluri piti laittaa sillä F mielellään nuolisi sitä. Ihme tyyppi kyllä kun pitää juosta noin aivottomana että teloo itteään vähän väliä.

Harmaan eri sävyistä kohti kirkkaampaa

Tää mälsä jatkuva harmaus on näköjään komplisoinut blogikirjoitteluakin. Nyt kelpais jo pakkaset ja pieni lumisade! Mitähän kaikkea tässä välissä on tapahtunut? Hippi pääsi hammashoitoon ja kun se kuunneltiin ennen anestesiaa, kuuli eläinlääkäri sydämestä sivuäänen... Hipiltähän kuului useampi vuosi sitten erikoinen "narahdus" jonka takia se silloin ultrattiin ja pumppu todettiin varsin toimivaksi. Nyt tää sivuääni oli selkeämpi suhahdus. Mitään oireita ei tämä sivuääni ole aiheuttanut mutta silti vien Hipin taas ultraan jotta nähdään miten sydän tällä hetkellä toimii. Jos sydämestä löytyy mitään merkkejä toiminnan vajeesta, jää Hippi eläkkeelle agilitysta. Vaikka se menee tällä hetkellä ihan yhtä aivottomasti kuin aina ennenkin, en halua ottaa sitä riskiä että ylimääräinen rasitus aiheuttaisi ongelmia. Se saa riekkua lenkeillä toki ihan niin paljon kuin halua. Olisi ollut hienoa vielä kisata Hipin kanssa, kun se on muuten hyvässä kunnossa, mutta Hipillä on hieno ura takana eikä mikään vie meiltä muistoja monista mahtavista kisareissuista.

Itse hammashoito meni hyvin, viime vuonna pienen ientaskun muodostanut oikea ylä M2 hammas oli nyt hieman liikkuva joten se päädyttiin poistamaan. Pyynnöstäni myös vastaava hammas vasemmalta puolelta poistettiin sillä noiden hampaiden harjaaminen on hankalaa kun siinä on isomman puruhampaat edessä ja alue on muutenkin todella ahdas. Eikä koira noita hampaita tarvitse. Sitäpaitsi Hipin suussa on turha pitää yhtään hammasta joka potentiaalisesti keräisi tulehdusta ympärilleen. Tulehdus suussa ja sitä kautta elimistöön pääsevät bakteerit rasittaisivat entisestään mm. sydäntä. Näiden lisäksi yhdessä etuhampaassa oli epäselvä alue joka oli joko murtuma tai syöpymä. Koska ainakin syöpymä voi olla kipeä, poistettiin tämäkin hammas samalla. Nyt Hipillä on astetta harvempi hymy. Muuten hampaat olivat hyvässä kunnossa, toki hyvin kuluneet kovasta käytöstä johtuen.

Nököhammas


Flow kävi ennen messarin koiratanssikisoja treenaamassa ahkerasti HTM:ää sillä olimme varalla siinä kisoihin. Meidän mittapuun mukaan olimme super-ahkeria, kolmet treenit viikon sisään! Tosin tämä aherrus oli vähän turhaa kun paikkaa emme saaneet :P Keskiviikon agilitytkin menivät harvinaisen hyvin, saatiin tehtyä yllättävän hallittua pätkää! Rimoja tippuu jos kehun tai muuten vai puheella häiritsen. Flow jää herkästi kuuntelemaan ja sitten loppuu keskittyminen hyppyihin. Siispä olen opetellut ohjaamaan hiljaa. Ei ole helppoa. Kohta voisi katsoa taas jotkut agilitykisat. Tosin tämä taitaa mennä joka tapauksessa ensi vuodelle mutta ehtiipähän vähän vielä treenata.

Messarin koiratanssikisaan mentiin aika kylmiltään. En ollut treenannut ohjelmaa Norjan jälkeen käytännössä ollenkaan. Tavoitteena olikin vain testata toimiiko koira treenitauon jälkeenkin samalla tavalla jos vaan käskyttää selkeästi. Ja toimiihan se! Olen tässä(kin) lajissa lopettanut turhan höpöttämisen ja keskittynyt vain olelliseen käskytykseen. Flowlle tämä tuntuu tuovan vielä enemmän keskittymistä ja harmoniaa peliin mukaan eikä sellaisia pyörimishyörimiskohtauksia tullut lainkaan! Erityisen ilahduttavaa oli myös huomata se, että vaikka olemme nyt tehneet ohjelman neljä kertaa reilun kuukauden sisään, ei Flow edelleenkään ennakoinut asioita tippaakaan vaan teki yhtä tarkkaa työtä kuin ennenkin. Itse räpelsin ohjelman lopun kun en vaan saanut ufon kanssa pysymään paikoillaan vaan se tippui kahdesti... Voihan nolous. Kerran kävin sen nostamassa mutta sitten ajattelin että siinähän räjähti!

Hauskasti näkyy screeniltä keskittynyt bc Kuva: Hanna Maines


Näistä kahdesta kuvasta kiitos Riikka Henrikssonille :)


Pisteitä saimme 186,67 jolla ansaittiin vuoden kuudes serti ja samalla luokkavoitto.


Koska messarissa on hieno kuvauspaikka, piti mustavalkee viedä sinne kaikkien näyttelypuudeleiden sekaan pönöttämään.


Jos miettii Flown koiratanssi-uraa, on se yhdellä sanalla sanottuna ällistyttävä. Flow on nyt kilpaillut vajaan vuoden voittajaluokassa ja sillä on kasassa viisi tavallista kisaa joista kaikista serti voiton kerra, Suomen mestaruus, serti Ruotsista, MM-joukkuehopeaa, MM-7 yksilöistä, PM joukkuekultaa ja PM yksilöpronssia. Ja koira ei ole vielä edes kolmea vuotta! Miten ihmeessä tässä kävi näin? Meidänhän piti vain puuhastella tätä lajia koska omistaja tykkää opettaa temppuja. Ja koira tykkää tehdä temppuja. Ei meillä ollut koskaan mitään kisatavoitteita mutta silti kilpailuissa on kiva käydä testaamassa mitä kotona ollaan opittu. Silti tärkeimpänä opittuna asiana pidän ton koiran asennetta. Miten ihmeessä se voi tehdä kisa toisensa jälkeen hallittuja suorituksia joissa vaihtelee valtaisa vauhti ja suunnaton keskittyminen pieneen piperrykseen? On se melkoinen tyyppi.



Messariviikonlopun jälkeen kotona oli väsynyt koiruus.


Hippi taasen ei ollut väsynyt vaikka sekin oli messarissa mukana (salakuljetettuna, hyihyi). Se halusi vaan leikkiä! Ja leikkiä <3 Hippi ainakin tietää että ikä on vain numeroita.

Ikimuistoinen PM-kisareissu

Ristus, mikä reissu! Mä en ala ihan pilkuntarkkaa matkakertomusta rustaamaan, siitä kun tulisi kilometrin mittainen, mutta pääpiirteittäin reissu oli mitä onnistunein parhaassa mahdollisessa seurassa! Onni on myös koirat, jotka eivät matkustamisesta ota pulttia. Flowlle tämä oli eka bussimatka mutta tyynesti se nukkui häkissään mistään välittämättä. Hippi nyt on tottunut matkustaja joten sen tiesin ottavat touhun lunkisti. Bussiin hypättiin Veikkolasta ja siitä lähdettiin kohti Turkua. Mukana oli jo Katja & Nevada sekä Susanna & Brego

Matkan alussa oli tilaa nukkua myös tuossa reunalla :)


Paimiosta ja Turusta tulivat muut joukkuelaiset Hanna & Iita, Sanna & Nova, Salla &Lime&Greippi sekä Merja & Simo. Siitä sitten laivaan ja reissu pääsi kunnolla alkamaan!

Kämppiksinä meillä oli Merja ja Simo. Koirat tulivat onneksi hyvin toimeen.


Laivalla oli esiintymässä ihan huippuhauska Disco Inferno-bilebändi, tämän jälkeen Pandora (!) ja lopuksi vielä Matti Airaksinen soitteli ysärihittejä.


Onneksi seuraavana päivänä oli 8 tunnin bussimatka sillä laivalla ei hirveästi tullut nukuttua. Bussissa tulikin vedettyä parit päikkärit. Kun päästiin Lilleströmiin, mentiin ensin hotelliin hakemaan huoneet. Ainoastaan mun ja Merjan huone oli siivottu siinä vaiheessa kuntoon, muut joutuivat odottamaan aulassa. Meidän huone oli viidennessä kerroksessa ja hissi oli rikki, great. Siinähän kannettiin laukkuja ylös muutaman kirosanan kera.



Perjantai-iltana meillä piti olla kisapaikalla treenit mutta kun saavuimme paikalle, oli näkymä näinkin miellyttävä.
Kuva: Merja Valkonen


Päivällä tässä oli ollut näyttelykehiä joten ruohomatto oli täynnä nameja, roskaa, koiran paskaa (!!) ja pissaa. Arvokisat ja tällainen katastrofikehä... Toisaalta olosuhteet olivat kaikille samat. Näyttelykehät olivat myös pahasti myöhässä joten päädyimme muuttamaan treeniaikamme seuraavan päivän aamuun. Kehässä sai kuitenkin käydä siivoilun ohessa joten kävin vähän temputtamassa ja leikittämässä Flowta siellä. Flow ei onneksi ollut moksiskaan olosuhteista mutta monia koiria ällötti selvästi pissakohdat enkä kyllä yhtään ihmettele! Lähdettiin siis takaisin hotellille jotta koirat pääsivät kunnolla lepäämään pitkän ajomatkan jälkeen.

Lauantaina oli vuorossa joukkuekisat. Päivä alkoi HTM:llä jossa päästiin näkemään paljon upeita suorituksia ja Suomelle PM-hopeaa Ruotsin viedessä ykkössijan! Tämän lisäksi seuraavan päivän finaaliin pääsivät seitsemän parasta joiden joukossa Suski&Brego ja piikkipaikalla Katja&Nevada :)

Pienen tauon jälkeen päästettiin freestyle-koirakot matkaan. Flow oli vuorossa toiseksi viimeisenä joten ehdin katselemaan muiden suorituksia. Kehä oli rakennettu niin että tuomarit olivat seinän puolella ja yleisä siis selän takana. Tämä tuntui vähän tyhmältä ja koiralle oli varmasti hankalamapaa että kaikki äänet ja hälinä oli selän takana. Flow ei tästä ottanut hirveästi pulttia mutta oli taas hieman villillä tuulella. Pääpiirteittäin suoritus meni hyvin mutta muutamia törmäyksiä ja ylimääräisiä voltteja ehti matkan varrelle mahtumaan. Pisteitä saatiin kuitenkin sen verran hyvin että olimme kolmantena tässä vaiheessa ja finaalipaikka oli varmistunut! Kun viimeinenkin koirakko oli suorituksensa tehnyt, oli joukkuetulokset varmistuneet ja hitsi, mehän voitettiin! Suomelle siis freestylen PM-kultaa! Sanna&Nova olivat lisäksi johdossa tasapistein ruotsalaiskoirakon kanssa ja Salla&Limekin pääsivät finaaliin, mahtavaa!

Voittoisa freestylejoukkue


Palkintojejaossa laulettiin Maamme-laulua kovaa ja korkealta, huikee fiilis :)

Illalla oli järjestetty joukkueille illallinen. Tämä tilaisuus oli harmittavan pitkäkestoinen erilaisten ongelmien takia ja nukkumaan päästiin turhankin myöhään. Onneksi sentään koirat olivat vetäneet sikeitä hotellihuoneessa.

Sunnuntain kilpailu pidettiin isossa kehässä ja nyt oli puitteet kohdillaan!


Ensimmäisenä oli taas HTM jossa päästiinkin juhlimaan voittoa kun Katja&Nevada pitivät edellisen päivän johtopaikkansa upealla suorituksella!

En osannut lainkaan jännittää omaa suoritustamme, olin vain päättänyt helpottaa koiran tekemistä tarvittaessa ja käskyttää selvästi. Eikä Flow mitään helpottamisia tarvinnut, se toimi kuin ajatus. Kehässä tuli ihan hullu tunne kun tuntui että siellä antoi ohjeita toiselle ihmiselle, niin tarkasti Flow teki tehtäviään. Ei meillä mikään ohjelma ole mennyt NOIN täydellisesti, niin täydellistä keskittymistä ja huolellista suorittamista koiralta. Yksi huti tuli takaperin pujotteluissa mutta sen pistän tosi liukkaan pihjan piikkiin. Eikä noita virheitä pitäisi etsiä suurennuslasin kanssa kun koira on tehnyt ihan jumalattoman hienon työn. Kun pääsin kehästä, olin ihan järjettömän onnellinen. Onnellinen siitä, että mulla on koira joka haluaa toteuttaa hankalissa olosuhteissa, pitkän reissun väsyttämänä, jokaisen pienenkin pyynnön mitä sille kehässä kuiskaan. Flow otti kyllä palkkansa mutta ei se tunnu olevan sille edes se juttu. Se ei kiirehdi suorituksen aikana tekemisiään ajatellen päästä nopeammin palkalle. Se tekee hommia koska se tykkää siitä. Vetää aika sanattomaksi ton otuksen edessä <3 Kuva: Emmy Marie Simonsen

Palkintojenjakoa jouduttiin odottelemaan ja jännittämään tuloksia sillä kahden viimeisen koiran pisteitä ei kerrottu etukäteen. Lopulta juhlalliset palkintojenjato saatiin käyntiin. Ensin juhlittiin Katjan ja Nevadan voittoa, tosi hieno juttu upealta koirakolta! Freestylen puolella Flow piti kolmossijansa ja näin pääsimme palkintopallille ekoissa PM-kisoissamme! Päätuomari, englantilainen Gina Pink, sanoi kätellessään meitä olleensa "very impressed your routine today". Toiseksi tulivat Sanna & Nova ruotsalaisen kultsun viedessä ykkössijan joten kaksi suomalaista palkintopallilla! Pisteiden valossa kilpailu oli lopulta hyvinkin tiukka. Voittajalla 52,28, Novalla 52,22 ja Flowlla 52,17. Flow sai finaalin parhaat pisteet josta saa myös olla tosi tyytyväinen :)

Tärähtänyt kännykkäkuva ikimuistoisesta hetkestä :`)


Flown finaaliesitys live streamin kautta nähtynä. Kivasti näkyi eri kuvakulmista tuo ohjelma :)


Tämän jälkeen kasattiin leiri vauhdilla kasaan ja matka kohti kotia alkoi. Pitkältä tuntuneen bussimatkan jälkeen yövyttiin Ruotsissa yksi yö josta aikaisin aamulla laivaan. Laivalla nukuttiin aamupäivä jonka jälkeen buffettiin juhlistamaan koko maajoukkueen upeaa menestystä. Päivälaivat ovat jotenkin tappavan tylsiä, ei mitään tekemistä. Istuttiin sitten loppuaika yökerhossa huonoa musiikkia kuuntelemassa. Otin koirat sinne mukaan koska Flow ainakin oli jo intoa täynnä. Lopulta joukkuekaverit yllyttivät aikansa hullua että menisin näyttämään vähän koiratanssia livebändin soittaessa :P Alkuun olin ehdottomasti nounou-mieltä mutta päätin sitten ottaa haasteen vastaan treenin kannalta. Tässä pätkä loppuosasta jossa pientä puuhastelua kun kaikki temput oli jo näytetty ;)



Tää reissu oli kyllä mitä mahtavin! Maajoukkue oli täynnä huipputyyppejä joiden kanssa tuli naurettua niin että vedet valuivat silmistä. ISO KIITOS kaikille mukana olleille! Suurin kiitos tietysti Flowlle siitä, että se on just sellainen kun on.

Norjaan lähtö häämöttää

Viime hetken pakkailut käynnissä, parin tunnin päästä olisi lähtö Norjaan. Valmistelut ovat olleet olemattomat, ajatukset ja motivaatio ovat olleet hieman hukassa. Koirat ovat onneksi ottaneet lauman pienentymisen paremmin kuin omistaja. Mä oon edelleen sitä mieltä, että koirat tietävät asioita paljon aikaisemmin kuin me ihmiset.
Ainoastaan Flow oli viime perjantaina töissä todella omituinen. Se leikitti "työkaveriaan", Putte-russelia, koko päivän. Putte kyllä mielellään leikkii Flown kanssa mutta nyt sekin oli ihan että hei, lopeta please. Yleensä F siis nukkuu työpäivän ajan mutta nyt sillä oli jostain syystä tuollainen ihan mahdoton villi-päivä.

Välillä Flow vaan makasi Puten päällä ja lussutti sitä kurkusta, ehjää touhua.


Lauantaina oltiin lemmikkimessuilla. Hippi oli taas temppuilemassa shelttiständillä ja Flow oli mukana seuraneitinä. Tosin sen kanssa oli taka-ajatuksena päästä ottamaan pienet treenit messutilanteessa. F oli myös rapsuteltavana ständilllä, onhan se kuitenkin henkisesti shetlantilainen. Päivä messuhälinässä ilman lepoa ja sitten pienet treenit. Messuilla oli myös pentunäyttely joten sen loputtua päästiin kehään treenaamaan. Tämä olikin tosi hyvä tilanne, ihmisiä kertyi ympärille katsomaan ja saatiin aikaan varmasti aika samanlainen tilanne kuin mitä Norjassa tulee olemaan. Siispä temput ja ketjut läpi jonka jälkeen vaan leikitin Flowta. Tästä jäi varmasti hyvä mieli molemmille joka korvannee kuluneen viikon treenittömyyden.

Täältä muuten löytyy kisojen oma blogi jonne päivittyy tietoja kisan kuluessa.

http://nordichtmchampionship2014.blogspot.dk/

Ja sunnuntain finaalista on luvassa live stream-lähetys.

http://www.agria.no/hund/artikkel/dogs4all-livestream

Hippi muuten pääsee Norjaa mukaan maskotiksi :) Vaikka sillä olisi ollut maailman paras hoitopaikka kasvattajallaan, en vaan pystynyt nyt sitä jättämään silmistäni.

Until we meet again

Panda 31.5.2001-6.11.2014



Hyvää matkaa Panda. Vie terveisiä Kirpulle, Pörrille ja Moonalle.

Panda vanheni lyhyessä ajassa huonoon kuntoon. Se alkoi kalvamaan etujalkojaan lähes vereslihalle ja vaikka kipulääkitystä nostettiin, ei se tilannetta paremmaksi muuttanut. Tällä viikolla Pandan näkö lähti käytännössä kokonaan. Sillähän oli noita "sokeuskohtauksia" aikaisemminkin mutta tällä kertaa Panda oli tilanteesta paniikissa, se ei halunnut käydä ulkona pissalla ja säpsyi kaikkea. Tässä vaiheessa maailman vaikein päätös oli tehtävä vaikka se tälläkin kertaa repäisi palasen sydäntä mukanaan :´(

Halloween-tansseissa

Eilen vietettiin päivä koiratanssikisoissa Janakkalassa. Perjantaina huomasin, että koirakoita oli perunut tulonsa joten sain jäätävän päähänpiston ilmoittaa Hippi HTM:ään. Sehän elää muutenkin tällä hetkellä ihan normaalia elämää, ainoastaan ruokavalio on muokattu, joten uskalsin näin tehdä.

Oltiin paikalla ajoissa, olin ottanut hieman "kesärengaslisää" matka-aikatauluun mutta kelihän olikin vallan hyvä. Janakkalan halli oli koristeltu upeasti halloween-tyyliin. Jotkut ne osaa ja jaksaa nähdä vaivaa! Kilpailu alkoi tällä kertaa freestylellä jossa olikin kohtuullisen paljon koirakoita, voittajaluokassakin oli peräti 7 osallistujaa! Ennen omaa suoritusta katselin muiden ohjelmia ja korjailin Flown rikkoontunutta rekvisiittaa. Tätähän ei luonnollisesti voi tehdä kotona, ehei. Tätä varten mulla on kisakassissa jeesusteippi mukana, sitä on tarvittu monet kerrat. Kehääntutustumisessa kävin taas vain temputtamassa Flowta ja palkkasin ruhtinaallisesti niistä muutamista tempuista. En ollut tehnyt kokonaisuudessaan tätä ohjelmaa uusien muutosten kanssa kertakaan, pätkissä kylläkin viime maanantaina. Jostain syystä Flow teki taas alun pepunnostot hieman huonosti, tarvitsi niihin tuplakäskyn. Tätä täytyy palkata nyt paljon. Ryömiminen ei oikein onnistunut, Flow vaan könysi kyljellään. Tämän jälkeen alkoi Flown pyörimisshow. Se teki kaiken mitä pyydettiin, vieläpä ihan hyvin, mutta onnistui silti tekemään noin 100 ylimääräistä pyörähdystä. Suurimmalta osin nämä johtuivat hieman epäselvästä/viivästyneestä käskytyksestä. Videolta katsottuna kohta, jossa Flow hyppää selästä ja lähtee kiertämään avaruusalusta, näytti niin huvittavalta. Flow ei meinannut pöksyissään pysyä eikä alkuun oikein tiennyt, mihin lähtisi sinkoamaan. Summa summarum, ohjelma pysyi hyvin kasassa hyrrä-efektistä huolimatta, uudet temput solahtivat saumattomasti ohjelmaan ja Flow oli niin kovin taitava.

Pisteitä saimme 184,67, lisäbonuksena serti ja luokkavoitto kovassa seurassa.
Tuomarikohtaiset pisteet:
Hannele Parviainen: Tekn. 94, tait. 97 yht. 191
Laura Jalli: Tekn. 94, tait. 90 yht. 184
Marita Packale´n: Tekn. 90, tait. 89 yht. 179



Sitten olikin vuorossa HTM. Hilli (lähtölistoihin oli lipsahtanut pieni painovirhepaholainen ja tästä saatiin koko päiväksi huumoria!) oli enemmän kuin tohkeissaan. Se suorastaan pursuili intoa ja osa purkautui melkoisena möykkänä pihalle. Hipillähän ei omaa HTM-ohjelmaa ole joten lainattiin Flown alokasluokan ohjelmaa. Se oli tarpeeksi helppo muistaa ja muutenkin koiralle simppeli. En ehtinyt ennen omaa suoritusta treenata kuin yksittäisiä positionvaihtoja mutta luotin kuitenkin siihen, että kyllä Hippi tämän handlaa. Kehässä Hippi keskittyi ihan kympillä. Sen tekeminen on vaan niin liikkistä kun toinen on aivan liekeissä. välillä seuraamiset olivat hieman pompottavia ja keulivia eikä pieniltä ilopompuiltakaan voinut säästyä mutta mitä välii. Hippi teki ihan supersuorituksen etenkin kun ottaa huomioon, ettei se ole lajia treenannut ikuisuuksiin. Jos vain saisin jatkossakin koirilleni samanlaisen asenteen tekemiseen kuin mikä Hipillä on, ei muuta tarvitsisi edes toivoa.



Hippi sai pisteitä 160 (tekn. 79,67, tait. 80,33) ja voitti myös luokkansa (peräti kaksi osallistujaa)
Tuomarikohtaiset pisteet:
Hannele Parviainen: Tekn. 74, tait. 73 yht. 144
Laura Jalli: Tekn. 83, tait. 84 yht: 167 "Hyvin etenevä ohjelma. Hyvä määrä positioita, jotka pääosin laadultaan ok, jossain kohtaa hieman avoimia. Hyväntuulinen ohjelma"
Marita Packalen: Tekn. 82, tait. 84 yht. 166

Kunniamaininta jäi yhden pisteen päähän. Se nyt ei paljoa harmita vaikka olen ehdottomasti sitä mieltä, että Hippi teki alokasluokkaan aivan riittävän hyvän suorituksen. Tuomareiden mielipiteisiin ei oikein voi millään vaikuttaa.

Pätevät otukset


Tänään käytiin pikaisesti hallilla ottamassa pienet palauttelevat treenit. Flow päätyi treenaamaan hetken temppuja, hetken positioita, hetken keppejä (haki nyt hyvin avokulmaa ja pystyi pujottelemaan vaikka otin aika paljon sivuetäisyyttä) ja hetken paikallamakua häiriössä. Olisiko tämä jo kohtuutonta häiriötä?

Hipin koettelemukset osa 389

Hipin haimatulehdus on uusinut. Veeiiteeteeuu. Viikko sitten lauantain oltiin kisoissa -> siellä Hippi oli aivan normaali, hullu itsensä. Sunnuntaina oli innokas demokoira Janakkalan koirakerhon temppukoulutuksessa. Su-iltana oksensi kerran, ruokaa jonka mukana oli kumirouhetta JANKKin hallilta. Alkuun ajattelin, että no ehkä se söi maahan pudonneiden namien kanssa sitä rouhetta joka nyt ärsytti mahassa. Maanantaina kuitenkin vielä nieleskeli ja maiskutti jolloin ajattelin, ettei tämä ole normaalia vaan joku nyt närästää. Koira oli edelleen lenkeillä yms ihan normaali. Mutta jos jotain Hipin kanssa on oppinut niin sen, ettei asiat ole välttämättä siltä miltä näyttää. Siispä veriä tutkimaan. Pieni verenkuva, maksa- ja munuaisarvot olivat täysin normaalit joten Hippi vielä ultrattiin töissä. Mitään ihmeellistä ei näkynyt. Perjantaina tuli sitten haimatulehdusta kuvaava cPLI (canine pancreatic spesific lipase) arvo joka oli taas pahasti koholla :( Normi arvo alle 200 ja Hipillä se oli yli 600. Mulla kyllä hajoaa joku päivä pää ton koiran kanssa kun siitä ei näy mikään päällepäin. Mitä jos mä en joskus bongaa tota sen "oireilua"? Kuinkahan pahaksi tulehduksen pitää päästä ennen kuin Hippi alkaa näyttämään kipeältä?

Nyt tota ruokavaliota täytyy taas rukata vaikka olin mukamas ollut sen kanssa kovin tarkka. Pakko vaan siirtää Hippi suurimmaksi osaksi nappularuokinnalle, siinä se rasvan määrä on ainakin helpompi kontrolloida... Mälsää :( Hippi ei sairaalta tälläkään hetkellä näytä, päinvastoin meno on aika villiä. Hoitona saa taas vatsahapposalpaajaa ja hyvin vähärasvaista ruokaa. Parin kuukauden päästä kontrolloidaan verinäytteet ja sen jälkeen tämänkin arvo pääsee loppuelämän säännölliseen kontrolliin.

Flown koiratanssitreenit ovat olleet pelottavan vähäiset. Muutettuja kohtia olen treenaillut lenkillä pienissä erissä mutta ohjelma on tehty viimeksi toukokuussa Ruotsissa! Huomenna olen vihdoinkin menossa piskipajalle treenaamaan, täytyy ottaa ohjelma kertaalleen läpi ja sitten se on siinä. Ensi lauantaina on Janakkalassa kisat jossa näkee vähän mitkä asiat tökkivät ja sen jälkeen onkin ne pari viikkoa aikaa yrittää korjata se mikä korjattavissa on ennen Norjan PM-kisoja. Mua oikeasti välillä hävettää kertoa kuinka surkeasti me tätä lajia treenataan.

Torstaina Flow pääsi taas Sennin agilitytreeneihin. Tällä kertaa Flow oli oikeasti tosi hyvä. Teki hienoja pätkiä vaikka puolikas halli on sille tosi pieni tila. Siitä oli oikeasti apua, että sille huomautti sellaisesta aivottomasta rallailusta jossa se vaan juoksee ympäriinsä. Sen jälkeen Flow on selvästi terästäytynyt ja keskittyy paremmin tekemiseen. Mä oon ollut sille aivan liian kiltti ja katellut naureskellen kun toisella on niiiiin kivaa juoksennella aivoton ilme naamallaan.

Tänään oli jännä päivä kun korkattiin viralliset agilitykisat Flown kanssa. Olin ilmoittanut Flown kahdelle agilityradalle sillä ajattelin kontaktien tuovan hieman hallintaa tekemiseen. Tuomarina oli Petteri Kerminen ja hän olikin tehnyt ihan superkivat 1-luokan radat! Tällaisia ykkösten ratojen pitäisi olla! Tottakai näissäkin oli omat hankaluutensa mutta noin pääpiirteittäin radat olivat suoritettavissa kokemattomankin koiran kanssa. Eka rata lähti hyvin liikkeelle. Kepit Flow haki hyvin vaikka vauhti oli putkesta tullessa kova. Keppien jälkeisillä hypyillä Flow meinasi lähteä laukkaympyrälleen joten jouduin hieman koukkimaan sitä puomille eikä sinne meno ollut kauhean sujuva. Puomin kontakti oli hieman hidas, Flown kanssa ei olla vielä treenattu kohtia missä joko olen valssaamassa tai otan sivuetäisyyttä yhtään. Tässä taas huomaa kuinka paljon erilaista treeniä onkaan vielä treenilistalla. Puomin jälkeisen hypyn Flow ohitti jostain kumman syystä vasemmalta. No, näitä sattuu. A:lle tultaessa Flow oli saanut niin kauhean vauhdin ettei ihan pystynyt pysähtymään kontaktille vaikka yritystä oli. Vielä loppusuora ja niin päästiin hengissä maaliin!

Toka rata oli myös tosi kiva, tykkäsin. Alku oli ehkä hieman haasteellinen, lähinnä pienenkin kaarratuksen jälkeen tuli kulma puomille hieman huonoksi. Flowllakin lipesi yksi jalka ylösmenolla mutta ei onneksi pudonnut puomilta. Kontakti oli nyt nopeampi mutta seuraava hyppy alitettiin... Flown kanssa on treenattu ihan äärettömän vähän rataa kuin myös jatkoa kontakteilta ja se nyt näkyi näissä kisoissa. Treenilista vain kasvaa. A:kin oli parempi mutta sen jälkeisellä suoralla ei Flow oikein osannut enää hakea vikaa hyppyä. Tai oli kyllä menossa mutta kun käännyin hieman liian aikaisin, kurvasi se mun luokse. No hyllyhän meillä oli jo esteen alituksen takia joten en tätäkään korjannut vaan jatkettiin kepeille. Plussaa oli molempien ratojen kepit. Ja Flowlle on ollut vaikeaa kepittää loppuun jos putki on ollut edessä mutta nyt malttoi loppuun asti. Loppusuoran keinulla vietettiinkin sitten tovi, kolmas kerta vasta toden sanoi ja Flow tajusi pysähtyä. Olipas hankalaa.
Mutta noin yleisesti ottaen Flown kanssa oli kiva kisata ja kunhan ollaan vähän lisää treenattu niin ei muuta kuin uusiin kisoihin :) Ja rimoja tuli alas vain yhdet per rata, hämmentävää!

Ehkä vähän tyhmää

Mutta tein sen silti.


Flow pääsee korkkaamaan agilitykisat. Tämä tapahtuu kenties hieman liian aikaisin sillä F ei kunnolla kaikkia esteitä osaa mutta hei, vähän jännitystä elämään. Viime keskiviikkona alkoi meidän talviagilityt ja ainakin tuon kerran perusteella usko minkäänlaiseen ratatyöskentelyyn on aika pieni. Mutta kaikkea voi kokeilla. Treeneissä jouduin huomauttamaan Flowlle että agilitykentällä ei vaan juosta reikä päässä ihan mihin sattuu. Se kun on oppinut vetämään itsensä aivottomaan juoksumoodiin jolloin vain säntää miljoonaa eteenpäin ohi esteiden. Pienen nootin jälkeen alkoi keskittymään oleelliseen jolloin saatiin vähän onnistuneempaa pätkää mutta siitä on vielä pitkä matka sellaiseen flow-agilityyn :D

Hipin kanssa sössittiin myös sunnuntaina Purinalla kahden radan verran. Jostain syystä Hippi ei tehnyt keppejä kunnolla. Ilmeisesti tuo Purinan sohjopohja ei vaan oikein sovi Hipille. Ja nyt kun otin sivuetäisyyttä molemmilla radoilla kepeillä niin Hipin vauhti hieman hiljeni eikä se tehnyt loppuun keppejä. Hyllyt siis lopputuloksena. Tosin ekan radan hyllytin siitä, etten taas katsonut koiraa joka ohitti mun perässä yhden hypyn. Deja vu vol.258. Näillä toistomäärillä koira olisi jo ottanut opikseen. Tarttis varmaan myös joskus treenata Hipin kanssa. Johan me ollaan pari vuotta pelkästään kisailtu ilman treeniä. Aina välillä tulee kisoissa vastaan sellaisia "näitä olisi kyllä tosi hyvä treenata"-kohtia mutta sitten se treenaaminen on vain jäänyt. Onneksi Hippi on tuollainen ajatustenlukija vaikka radalla mun ajatukset välillä kimpoilevatkin sellaista tahtia ettei pienellä sheltillä ole mahdollisuuksia niitä ymmärtää. Mutta aina se jaksaa kiltisti yrittää. Hippi <3.

Oman seuran kisat

Eilen Hippi pääsi oman seuran kisoihin liitelemään kolmen startin verran. Starttijärjestys oli hieman ärsyttävästi yksi luokka kerrallaan joten hallilla tuli kökittyä koko päivä. Tuomarina oli koko päivän Ritva Herrala. Ekalla radalla takaseinän serpentiini näytti ihan simppeliltä kunnes rataantutustumisessa huomasi, että esteet eivät olleetkaan linjassa toisiinsa. Eli jotain tartti tehdä. Päädyin tekemään persjätön A:n jälkeisen hypyn jälkeen jolloin koiralle tuli suht selkeä linja kaikille hypyille. Ennen suoraa putkea en ohjannut Hippiä mitenkään joten se juoksi mun perään. Nää on varsin tyhmiä kieltoja mutta kun ihminen ei vaan opi! Tämän jälkeen testailin keppien hakemista ja tän Hippi teki kyllä huikean hienosti! Puomilla taas vähän ihmeteltiin oikeaa suoritustapaa ja vikaan putkeenkin piti huiskaista niin, ettei Hipillä ollut oikein mitään käsitystä mitä tehdä. Mutta koska kepit oli niin makeet, jaksoin fiilistellä tätä rataa pitkään.



Tokalla radalla oli sama takaseinän serpentiini mutta toiseen suuntaan. Siitä eka hyppy oli takaakiertona joka teki pätkästä astetta kinkkisemmän. Hippi nousi lähdössä seisomaan ja otti jopa muutaman askeleen kohti ekaa hyppyä. Liikuttavaa, jos se kuvittelee oikeasti, että tällainen peli alkaisi vetelemään :D Tältä radalta tehtiin ruma nolla. Yksi persjättö vähän levähti ja toinen jäi kokonaan tekemättä siellä takasuoran ekan takaakierron jälkeen. Tässä tuli hetkellinen jäätyminen kun tajusin, että jotain jäi tekemättä ja koira menee jo. Onneksi mentiin hypyt oikein päin tuurilla, tuolta pätkältä tuli paljon hyllyjä kun joku hyppy meni väärinpäin. Tyylipisteet onneksi jäävät muihin lajeihin ja nolla se on huonokin nolla. Päästiin myös palkinnoille kun Hippi oli tällä nollalla toinen.



Vika rata oli hyppäri. Ennalta helpoimman oloinen mutta taidolla saatiin sekin hyllytettyä. Hippi pudotti 10-riman kun kutsuin sitä aika vahvasti siinä hypyn päällä. Seuraava putki oli sellainen, että Hippi on vastaavissa lähtenyt kiertämään koko paskan joten ajattelin estää tämän. No, saatiin rima alas. Yritin lähettää Hipin hieman hätäisesti 15-hypylle mutta en sitten katsonut, että meneekö se sinne oikeasti joten se tuli mun perään. No hei, näitä sattuu. Joillekin useammin kuin toisille.



Tänään pääsi Hippi ja Flow sunnuntai-illan sillisalaattitreeneihin. Ehdittiin taas käydä kaikki lajit läpi. Flow pääsi treenaamaan keppejä, kontakteja, (hyvin) pientä rataa, temppuja ja Hippi hinkkasi puomia sekä ruutua. Flowlle keppien viimeinen väli on haasteellinen jos edessä on putki odottelemassa. Kun huomautin tästä, joutui Flow taas oikein pinnistelemään onnistumisen kanssa ja meni vikat välit hyvin hitaasti. Flow haluaa tehdä aina oikein joten sen on pakko pudottaa vauhtia jotta se saa tehtyä asian kunnolla. Tämän jälkeen laitoin vikaan väliin ohjurin jotta sain Flowlle enemmän varmuutta. Nyt pitäis vaan reippaasti treenata erilaisia häiriöitä kepeillä, ne kun ovat kuitenkin vasta just ja just osaamislistalla hyvin epäsäännöllisen treenamisen ansiosta.

Kontaktit ovat ihan ookoot. Vielä tarvitsee varmuutta oikeaan paikkaan, varsinkin puomilla. A:lla tulee nopeammin alas asti.

Hippi löytää treeneissä oikean paikan puomilla hämmästyttävän hyvin, etenkin kisasuorituksiin verrattuna. Treeneissä ei koskaan jää reunalle roikkumaan eikä tekeminen ole mitenkään riippuvainen mun sijainnista. Tosin jos oon ihan takana niin saattaa etujalat tulla hieman puomin sivuun mutta siitä en oo ottanut stressiä. Mutta muuten tehdään kyllä ihan eri asiaa treeneissä ja kisoissa. Täytyis taas videoida treenejä niin näkis, mitä sitä itse tekee erilailla.

Maajoukkuetreeneissä

Sunnuntaina ajeltiin Akaaseen Dream Team-areenalle treenaamaan maajoukkueen kanssa. Paikalla meitä oli vain neljä mutta silti saatiin näppärästi koko päivä kulumaan. Hyvässä seurassa aika kuluu nopiaan ja sitä rataa. Itse ajattelin, ettei meillä olisi mitään ihmeellistä treenattavaa koska uudet temput ovat edelleen työn alla ja ne täytyy treenata ensin kotona kuntoon. Ohjelmakin on periaatteessa kasasas mutta saatiin siihen silti hyviä muutoksia aikaiseksi. Flown kanssa tunti kului nopeasti vaikka "eihän meillä ollut mitään treenattavaa". Yhteen kohtaan ehdotettiin Flown ryömimistä mun vieressä. Mutta kun Flow ei osaa ryömiä. Sitten kokeilemaan millä käsky-yhdistelmällä Flow ryömisi ilman opettamista... Tule-maa toimi sen verran hyvin, että nyt se ryömii mun vierellä sen tarvittavan matkan varsin uskottavan näköisesti. Kyllä nää bortsut on siitä kivoja, ettei niille tarvitse edes opettaa asioita, ne osaa soveltaa ihan itsekin ;)

Päänkäännöt ovat myös hieman tällaisen tuunauksen takana. Front-positiossa Flow seisoo kiltisti paikoillaan eikä liikauta jalkojaan lainkaan, ainoastaan päätä kun vaihdan sen takana itse paikkaa. Kun perusasiat ovat kunnossa (front ja paikoillaan seisominen vaikka mitä tapahtuisi), saatiin ihan hauska temppu hyvin pienellä vaivalla. Ja sopii ohjelmaan.

En treenannut ohjelmaa kertaakaan koiran kanssa tuolla mutta tein sen itse kerran läpi musiikin kanssa. Onneksi se on ihan hyvin selkärangassa, ainoastaan täytyy uudet kohdat opetella. Hyvillä mielillä treenailemaan Norjan kisoja ajatellen. Mieli on luottavainen kun ohjelma sentään on olemassa ja koira osaa sen. Jos olisin lähtenyt tekemään uutta tähän hätään, ei siitä olisi todennäköisesti tullut yhtään mitään. Etenkään kun mulla ei ole mitään ideaa seuraavan ohjelman musiikiksi.

Treeneissä meni siis näppärästi koko päivä. Ideoita lenteli kaikkien ohjelmiin ja täytyy kyllä sanoa, että innolla odotan PM-kisoja. Suomella on kyllä hieno joukkue :)

Onneksi hallissa on sohva, siellä Flow sai viettää kaikki odotusajat.


Loppuun pieni pätkä töistä. Flow jaksaa jokahelvetinpäivä tehdä töitä saavuttaakseen borderterriereiden ystävyyden. Se menee nuolemaan niiden naamaa ja ottaa kiltisti kaikki iskut vastaan kun BT:t eivät edelleenkään yli-ystävällisestä mustavalkoisesta välitä. Tällä kertaa terrierit tekivät yhteistyötä ja toinen istui Flown pään päällä estääkseen tämän pusuhyökkäykset. Tämä ei Flowta estänyt, hieman vain hidasti.

Lisää kuvasaastetta

Lauantaina oltiin työkaverin kanssa Haukilahdessa juoksuttamassa koiria ja ulkoiluttamassa kameraa. Samalla piti olla myös Flown hieronta Remediumissa mutta aika olikin peruttu, mulle vaan oli vastaanottoavustaja unohtanut ilmoittaa. Nice.



Sheltit kerjää nameja mutta Flow odottelee josko saisi tehdä jotain...








Tuuli sen verran että Flown korvatkin nousivat pystyyn.









Panda on nyt köhinyt muutamia kertoja öisin joten sille aloitettiin sydänlääkitys. Tähän mennessähän se ei ole oireillut sivuääntään lainkaan mutta nyt tuon köhän takia alkoi Prilium-lääkitys. Vielä ei muutoksia koirassa ole näkynyt. Voi toki olla, ettei niitä sen kummemmin näykään, oireilu kun on ollut niin lievää.

Loppuun vielä viksu ja vilmaattinen bordercollie.

Kuvia sänkipelloilta

Hippi tunnistettavimmillaan.


Panda nautiskelee auringosta.




Ja innostuu näillä keleillä vallan riehumaan!


Flowsta saa frisbeen kanssa aina pölhöimmät kuvat...


Molemmat tekevät sitä, mitä parhaiten taitavat. Hippi huutamassa ja Panda poseeraamassa.


(Verkko)Munarosvo


Angry sheltti perässä.



(Hipillä on mutaa nenässä)