Perjantaina lähdettiin Turkuun äidin luona käymään ja siinähän samalla kisattiin lauantaina Tsaun kisoissa parit startit. Kuukauden tauon jälkeen on Hipin meno hieman kysymysmerkki. Tai no, meno on aina tasaisen hullua mutta lähinnä jännittää hieman kuinka eri radoilla ollankaan :D Ensimmäisenä oli Saviojan Annen hyppäri. Tykkäsin radasta, ei mikään ylihelppo mutta varsin mentävä rata. Hippi kulki ihan älyttömän hyvin, minimaalisilla mutkilla. Olinkin hirmu iloinen nollasta maaliin tultaessa kunnes Vuokko tuli sanomaan ettei Hippi ollutkaan hypännut muuria! Putken jälkeen oli mielestäni jo menossa muurille joten jatkoin rataa siinä uskossa että este tuli suoritettua. Hippi oli kuitenkin kurvannut muurin ohi ja siitähän tietty jatkettiin onnellisesti matkaa. Että näin. Tän siitä saa kun ei kunnolla vaan huitoo epämääräisesti sinne tänne. Mulla alkaa oikeasti olla vakava ongelma ton huitomisen kanssa!! Miksi ei voi oppi mennä perille kun noita pilattuja ratoja alkaa tulemaan hyvinkin useasti ja treeneissä asiasta huomautetaan ehkä noin joka kerta. Radan jälkeistä harmistusta ei ainakaan vähentäny se että katselin videolta Hipin aikaa joka olisi ollut voittajaa nopeampi. Ei me sitä kolmatta hyppysertiä haluttaiskaan. Agilityrata oli Herralan Ritvan. Rata ei tuntunut mitenkään mukavalta, vääntöä oli ihan tarpeeksi. Meinasin työntää Hipin kepeiltä pois kun olin muka-auttamassa tiukkaan avokulmaan. Siis oikeasti mulla on koira joka taatusti osaa hakea keppejä niin sitten siellä pitää olla häiritsemässä toista! Onneksi Hippi kuitenkin pääsi puikahtamaan oikeaan väliin. Mulla oli taas selvät sävelet puomille, hyvä pysäytys tai koira syliin. Puomille tultiin melkoista kyytiä hypyn ja putken kautta mutta Hippi ehti hienosti pysähtyä alas, nopeasti :) Jotenkin olin asennoitunut siihen että puomi ei onnistu (olin jopa katsonut mistä aidanraosta lähden radalta koira sylissä...) ja tästä häkeltyneenä sarjaesteellä tajusin jotenkin unohtaneeni valssata ja olin niin väärässä paikassa kun olla ja saattaa -> Hippi hyppäsi C-osan takaisinpäin kun ohjaus jäätyi kokonaan. Päivän saldona siis kaksi erinomaista rataa joissa molemmissa yksi ohjaajan källi estämässä nollien tekemisen. Ainahan pitää etsiä kaikesta jotain positiivista (vaikka oikeasti positiivisuus onkin perseestä ;) ) joten ollaan iloisia että koira teki muuten loistavaa työtä ja puomi onnistui hyvin. Ja Hippi oli superhieno! Tässä videot radoista.
Sunnuntaina läksin Karon ja Kriisin kanssa treenailemaan. Hippi teki pientä radanpätkää jossa lähinnä yritin treenata nopeampaa puomia. Jostain syystä Hippi taas arpoi viimeistä askelta ja jäi helposti roikkumaan siihen puomin reunalle! Tätä se todella harvoin tekee treeneissä joten oli ihan hyvä että pääsi vieraalle kentälle harjoittelemaan ja palkkaamaan oikeasta. Treenailin myös esteille lähettämistä pelkillä käskyillä. Haluaisin että Hippi olisi varma hakemaan esteitä myös pelkillä käskyillä tiukkoja paikkoja varten. Oma ohjaus kun saattaa joskus olla hieman ristiriitaista niin pelkällä käskyllä voi yrittää pelastella tilanteita :D Hyvin Hippi on ohjattavissa pitkiäkin pätkiä pelkillä käskyillä, itse paikallaan seisten. Ehkäpä muutan ohjaustapaani enemmän kauko-ohjaavaksi. No, ehkä en kuitenkaan. Kiitos Karo treeniseurasta :)
Agilitytreeneistä porhallettiin Puolarmaarin ulkoilualueelle tokotreeneihin. Hippi kun on nyt sitten ilmoitettu Kirkkonummelle tokokisoihin shelttimestaruuksiin niin pakkohan se on vähän ryhdistäytyä tuon treenaamisen suhteen. Tein ruutua pitkästä aikaa, viimeksi taidettiin tehdä tuo kisoissa toukokuussa... Oikea paikka oli hieman hakusessa ja Hippi oli irtoavalla tuulella. Juoksi alkuun sinne, tänne ja tuonne ennen kun hahmotti ruudun kunnolla nurmikolta. Ennen pystyi hyvin luottamaan siihen että liikettä valmistellessa lähtöpaikalla Hipin "jähmettyminen" kertoisi siitä että ruutu on havannoitu. Näin ei selvästikkään ole. Tai sitten tämä oli tilapäinen häiriö. Kaukoissa ongelmana on se että Hippi tarjoaa helposti niiaamista! Täytyy hieman korjata tätä pientä epäymmärrystä joka jostain syystä on Hipin päähän pesiytynyt. Tunnarissa eka toisto tehtiin asfaltilla ja jostain syystä Hippi napsi ekan mahdollisen kapulan suuhunta (paniikki!!) Yritin varovasti lähettää uudestaan kapuloille ja nappasi samalla vauhdilla seuraavan rivissä olleen joka sattui olemaan oma. En uskaltanut tästä palkita vaan otin vaan kapulan vähin äänin. En todellakaan osannut sanoa nappasiko kapulan ihan sattumalta vai oliko muka saanut hajun... Päätin siirtää yhden toiston vielä nurmikolle, jos siinä nenä olisi ollut paremmin auki. Hippi siirteli kapuloita suulla mutta teki kuitenkin töitä ja löysi omansa. Tästä hyvä palkka. Näiden treenien jälkeen huomasi että treenattavaa todellakin on ja aikaa vähän. Mutta hei, näillä mennään :D
Hipin puuhapäivän kruunasi vielä illalla olevat omat agilitytreenit. Tehtiin pientä rataa jossa oli taas miljoona putkiin lähetystä. Antoisat treenit joissa paljon onnistumisia! Vuokon kanssa tehtiin vielä vähän tokoa, luoksetulon pysäytystä jossa Vuokko palkkasi ihan vierestä. Ja jälleen kerran pääsi ihmettelemään Hipin putkiaivoisuutta :D Tehtiin useampi toisto jossa makupala heitettiin heti mun käskyn jälkeen Hipin taakse. Vaikka Hippi katseli odotellessaan Vuokkoa sen näköisenä että sinkaisee just hakemaan namit niin kutsusta pinkaisi täyteen vauhtiin unohtaen joka kerta että se palkka tuleekin ihan vierestä. Mahdoton tyyppi. Muut koirani olisivat taatusti muutamasta toistosta hidastaneet radikaalisti avustajan kohdalla odottaen lentävää namia, mutta ei Hippi :D Sille tuli lentävä nami joka kerta yhtä iloisena yllätyksenä. Tällä nyt kuitenkin kokeillaan koska itse en pysty palkkaa niin nopeasti Hipille heittämään.
Tänään oli vuorossa taas agilitya. Ei tehty muuta kuin lähinnä kuunneltiin viikonloppuna olleen agility right from the start- agilityseminaarin antia. Ihan järkeenkäypää asiaa. Ihan kaikki hienoudet eivät auenneet, johtuen jo ihan rajoitetusta ajasta mitä ehdittiin asiaa puida. Puuhasteltiin taas suurimalta osin tokoa, Vuokon kanssa jatkettiin luoksetulon pysäytyksen hiomista. Ja muutaman itämispäivän jälkeen pysäytykset alkoivat olla jo huomattavasti parempi :) Ongelmamme on ehkä siis suurimmalta osin ollut se että ollaan treenattu itseksemme ja palkkaamisen olisi pitänyt tulla niin paljon nopeammin kun välimatkaa on paljon. Nyt avustajan kanssa koira saa samantien palkan kun tekee oikein. Ihan peruskauraa tietty mutta vaikea toteuttaa yksin treenatessa... Otettiin myös kaksi toistoa tunnaria. Ekalla siirteli taas suullaan muita kapuloita mutta toi kuitenkin omansa. Suoritusta saattoi häiritä se että hallissa pyöri agilitytreenit ympärillä. Siirryttiin pihalle tekemään toinen toisto ja nyt Hippi teki paremmin töitä eikä ottanut vääriä suuhun. Tästä megapalkka :)
Harmillisesti koiratanssin + heelworkin treenaaminen ei ole edistynyt juurikaan. Tietty yksittäisiä temppuja ollaan harjoiteltu lähes päivittäin lenkkien lomassa mutta ohjelmia ei. Siihen kun tarttis aina sen pirun musiikin eli jonkisortin musiikintoistoväline olis hyvä olla. Tällä hetkellä ainoa cd-soitin on autossa joten treenit pitäisi aina pitää jossain paikassa jonne saa auton viereen. Ja se on aina jotenkin niin kauhean hankalaa että treenaaminen helposti jää. Onhan tässä vielä ööööö, reilut kaks viikkoa aikaa kun tarttis saada kaks ohjelmaa toimimaan joten ei tuu ees kiire :D
keskiviikko 29. syyskuuta 2010
maanantai 20. syyskuuta 2010
Hipin juoksut ovat nyt kokonaan juostu ja päästiin taas kuukauden tauon jälkeen liitelemään. Koirat eivät olleet tehneet käytännössä mitään erityistä viime viikolla sillä töissä oli todella kiireistä ja ylitöitä pukkasi. Onneksi koirat pystyivät olemaan töissä mukana, muuten päivät olisivat olleet niille liian pitkiä. Onhan sekin tietysti tylsää nukkua takahuoneessa mutta toisaalta eipä ne kotonakaan muuta tekisi. Energiaa ei todellakaan riittänyt enää minkään lajin treenaamiseen joten hieman huonolla omatunnolla käytiin vain normilenkit ja that´s it. Eihän tämä tietysti tyttöjä juurikaan haitannut, lähinnä omien korvien välissä asiasta muototui ongelma ;)
Viikonloppu vietettiin hyvän ystäväni häissä Yläneellä, Kuralan kartanossa. Paikka oli aivan tajuttoman upea! Ja kaiken huipuksi sieltä löytyi agilitykenttä esteineen :D Pääsi vetämään pienet treenit ennen juhlia jolloin oli mukavampi jättää väsyneet koira mökkiin nukkumaan pippaloiden ajaksi. Juhlat olivat todella ihanat. Tuo paikka on kyllä ihan luotu hääjuhlien pitämiseen. Ja erityismaininta ruoasta, se oli todella hyvää!
Eilen päästiin pitkästä aikaa omiin agilitytreeneihin. Satu oli tehnyt hauskan radan jonka piti mennä putkeen, kirjaimellisesti. Olis suoraa ja mutkaa putkea. Hippi pursui intoa mutta oli silti hyvin kuulolla. Sinkosi putkiin huutaen mennessään :D Kahden suoran putken välissä oli 90 asteen käännös hypylle ja kyllähän se sinne hienosti kääntyi jos vaan muisti kertoa ennen putkea että tarkoitus olisi sitten kääntyä sen jälkeen...Toisesta suorasta putkesta oli 90 asteen sulkukulma kepeille ja itseltä hirmuista varmistelua. Vedin Hippiä putken jälkeen hieman yli-innokkaasti, jos se ei vaikka osaisi enää hakea keppejä... Kuukausi Pandan ohjaimissa sai taas tällaista ihme varmistelua aikaiseksi.
Ennen treenejä harjoiteltiin tyhjässä hallissa meidän HTM-ohjelmaa joka ei vieläkään ole ihan valmis! Mä en tajua, miten sen tekeminen voikin tökkiä näin paljon! Vertailuna, päätin viime viikolla ilmoittaa Hipin myös freestyle-luokkaan (eli siis "perinteinen" koiratanssi), valitsin musiikin jota mietin jo viimeksi ja tein yhdessä illassa ihan toimivan koreografian. HTM-ohjelma ei nyt vaan tule mitenkään helpolla. Freestyle-ohjelmaa varten tuunasin muutamaa valmista temppua, yrityksenä saada niistä edes vähän haastavamman oloisia/näköisiä. Saattaa olla, että kiroan tätä hetken mielijohdetta viimeistään siinä vaiheessa kun kisat lähenee ja käsissä onkin kaksi treenaamatonta ohjelmaa :D Illat pimenee jo niin nopeasti ja ailahtelevainen sää haittaa ulkona treenaamista. Noh. Tietääpä ainakin mitä pitäISI treenata. Niin ja sittenhän on tietysti shelttien tokomestaruuskisat 23.10 jonne mietin vielä että ilmoaisinko Hipin vai en. Meidän vanhat ongelmat eivät ole ratkenneet sillä että olen niistä valitellut mahdollisimman monelle. Harmi sinänsä. Joutuu siis oikeasti tekemään asian eteen jotain. Tokosta on nyt ollut hyvän pätkää taukoa, kaikki muut lajit ovat vieneet ihan liikaa aikaa. Tosin saatan vain arvailla mitä kaikkea pienen sheltin päässä liikkuukaan kun se soveltaa uutta oppimaansa tokokehässä. Sitähän se teki viime keväänä ruudussa ettei mennytkään maahan vaan jäi kumartamaan. Luoksetulossa kierähti vauhdista sen sijaan että olisi mennyt ihan vain maahan. Nyt kun ollaan hiottu uusia seuraamisasentoja, saattaa tuomarilla mennä sormi suuhn pisteiden kanssa kun koira keikkuu milloin milläkin puolella hienosti seuraten... Ehkä olisi fiksuinta jättää ilmo lähettämättä kyseisiin kisoihin :D
Loppuun vielä Kirpulin kuulumisia. Yöllä yskiminen on taas ajoittain palannut joten sydänlääkkeen rinnalla aloitetaan nesteenpoistolääkitys. Lääkäri jo kesällä sanoi että tuo ace-estäjä tuskin riittää ihan pelkiltään joten jos/kun oireet palaavat, lisätään tuo nesteenposto. Vanhuus ei tule yksin vaan pillerikasan kanssa :) Nyt toivotaan että tämä lääke-combinaatio saa oireet pysymään poissa!
Viikonloppu vietettiin hyvän ystäväni häissä Yläneellä, Kuralan kartanossa. Paikka oli aivan tajuttoman upea! Ja kaiken huipuksi sieltä löytyi agilitykenttä esteineen :D Pääsi vetämään pienet treenit ennen juhlia jolloin oli mukavampi jättää väsyneet koira mökkiin nukkumaan pippaloiden ajaksi. Juhlat olivat todella ihanat. Tuo paikka on kyllä ihan luotu hääjuhlien pitämiseen. Ja erityismaininta ruoasta, se oli todella hyvää!
Eilen päästiin pitkästä aikaa omiin agilitytreeneihin. Satu oli tehnyt hauskan radan jonka piti mennä putkeen, kirjaimellisesti. Olis suoraa ja mutkaa putkea. Hippi pursui intoa mutta oli silti hyvin kuulolla. Sinkosi putkiin huutaen mennessään :D Kahden suoran putken välissä oli 90 asteen käännös hypylle ja kyllähän se sinne hienosti kääntyi jos vaan muisti kertoa ennen putkea että tarkoitus olisi sitten kääntyä sen jälkeen...Toisesta suorasta putkesta oli 90 asteen sulkukulma kepeille ja itseltä hirmuista varmistelua. Vedin Hippiä putken jälkeen hieman yli-innokkaasti, jos se ei vaikka osaisi enää hakea keppejä... Kuukausi Pandan ohjaimissa sai taas tällaista ihme varmistelua aikaiseksi.
Ennen treenejä harjoiteltiin tyhjässä hallissa meidän HTM-ohjelmaa joka ei vieläkään ole ihan valmis! Mä en tajua, miten sen tekeminen voikin tökkiä näin paljon! Vertailuna, päätin viime viikolla ilmoittaa Hipin myös freestyle-luokkaan (eli siis "perinteinen" koiratanssi), valitsin musiikin jota mietin jo viimeksi ja tein yhdessä illassa ihan toimivan koreografian. HTM-ohjelma ei nyt vaan tule mitenkään helpolla. Freestyle-ohjelmaa varten tuunasin muutamaa valmista temppua, yrityksenä saada niistä edes vähän haastavamman oloisia/näköisiä. Saattaa olla, että kiroan tätä hetken mielijohdetta viimeistään siinä vaiheessa kun kisat lähenee ja käsissä onkin kaksi treenaamatonta ohjelmaa :D Illat pimenee jo niin nopeasti ja ailahtelevainen sää haittaa ulkona treenaamista. Noh. Tietääpä ainakin mitä pitäISI treenata. Niin ja sittenhän on tietysti shelttien tokomestaruuskisat 23.10 jonne mietin vielä että ilmoaisinko Hipin vai en. Meidän vanhat ongelmat eivät ole ratkenneet sillä että olen niistä valitellut mahdollisimman monelle. Harmi sinänsä. Joutuu siis oikeasti tekemään asian eteen jotain. Tokosta on nyt ollut hyvän pätkää taukoa, kaikki muut lajit ovat vieneet ihan liikaa aikaa. Tosin saatan vain arvailla mitä kaikkea pienen sheltin päässä liikkuukaan kun se soveltaa uutta oppimaansa tokokehässä. Sitähän se teki viime keväänä ruudussa ettei mennytkään maahan vaan jäi kumartamaan. Luoksetulossa kierähti vauhdista sen sijaan että olisi mennyt ihan vain maahan. Nyt kun ollaan hiottu uusia seuraamisasentoja, saattaa tuomarilla mennä sormi suuhn pisteiden kanssa kun koira keikkuu milloin milläkin puolella hienosti seuraten... Ehkä olisi fiksuinta jättää ilmo lähettämättä kyseisiin kisoihin :D
Loppuun vielä Kirpulin kuulumisia. Yöllä yskiminen on taas ajoittain palannut joten sydänlääkkeen rinnalla aloitetaan nesteenpoistolääkitys. Lääkäri jo kesällä sanoi että tuo ace-estäjä tuskin riittää ihan pelkiltään joten jos/kun oireet palaavat, lisätään tuo nesteenposto. Vanhuus ei tule yksin vaan pillerikasan kanssa :) Nyt toivotaan että tämä lääke-combinaatio saa oireet pysymään poissa!
sunnuntai 12. syyskuuta 2010
Pettymystä ja suurta surua
Mitäpä tuohon lisäämään. Muuta kuin se että tuo proge on otettu siis ennen kuin koiraa on astutettu. Että iloisesti oli juoksu ohi. Harmittaa. Ja vituttaa.
Ja jottei taas tarvitsisi turhia iloita, tuli alkuviikosta tieto että ex ylläpitokimppaheppa-Nasu lähtee huomenna maanantaina pilven reunalle :´( Omasta osastani jouduin keväällä luopumaan kun rahat eivät vaan enää riittäneet. Reilut kolme vuotta Tuli Nassen kanssa puuhasteltua. Nyt papparaisen jalat olivat kuvattu ja siellä todettu paha nivelrikko joten ihan hirveästi ei vaihtoehtoja ollut. Tänään kävin vielä tallilla hyvästelemässä Nasun. Siellä se tarhassa höristeli herkuille joita sille vein. Siinä itkun lomassa piti hieman naurahtaa Nasun höpsöille tavoille. Se kun aina jotain hyvää saatuaan alkoi imeä kieltään :) Kaikki hyvät maut talteen! Seisoi euforisessa tilassa pää alhaalla ja imeskeli kaikki mahdolliset aromit talteen niin että kuplia vaan tuli suusta.
Hyvää matkaa Nasu vihreimmille laitumille!!
sunnuntai 5. syyskuuta 2010
Treeniraporttia
Hipillä koitti taas melkoiset ajat. On sillä kyllä ihan taatusti juoksut joten pääsee ainakin parin kuukauden agilitytauolle ja jos kaikki menee hyvin, saattaa tauko venyä puoleen vuoteen :D Raasu. Tulevana viikkona taitaa astutus olla ajankohtainen ja sen jälkeen ei Hippi esteille pääse. Eiköhän tässä kuitenkin keksitä korvaavaa tekemistä ettei aktiivinen pikkuotus pääse kyllästymään elämäänsä.
Viime tiistaina olin treenaamassa heelworkkia. Vieläkään en ole saanut viilattua ohjelmaa lopulliseen muotoon... Koiratanssiesityksen tekeminen on pala kakkua verrattuna heelworkkiin. Onhan tässä toki vielä aikaa kisoihin mutta kyllähän sitä kohta tarttis päästä treenaamaan ihan valmista ohjelmaa eikä vain asentoja + niiden vaihtoja. Ne positiot, jotka olen ohjelmaan valinnut, alkavat jo toimimaan melko hyvin. Edelleen tapahtuu tietysti pieniä fiboja Hipiltä kun se yrittää muistella mikä uusista liikkeistä on mikin. Eikä asiaa ainakaan yhtään helpota ohjaaja joka myös antaa vääriä käskyjä vääriin positioihin... Toistan itseäni, onneksi on vielä aikaa :D
Keskiviikkona otin Pandan Hipin tilalle agilitytreeneihin. Taas on tuota taukoa takana mutta Panda oli ihan tohkeissaan ja yritti todellakin parhaansa. Teemana oli putkipuomi-ansaa niin että lähetettiin koira putkiin ja/tai puomille kaukaa hypyltä. Panda-parka ei tällaisia ole kauheasti tehnyt ja se löysikin itsensä hyvin usein putkesta kun piti mennä puomille. Erotuksena Hippiin, Panda kanssa ei voi kauheasti tehdä toistoja jossa se epäonnistuu. Reppana menee lukkoon ja sitten vaan sinkoilee esteille pystymättä enää ottamaan infoa vastaan. Harjoitus oli Pandalle vähän hankala mutta onneksi sain sille kasan onnistumisia loppujen lopuksi. Puomilla oman hankaluutensa tekee sen, ettei Pandalle ole ikinä opetettu mitään varsinaista kontaktimetodia :) Tällä hetkellä se toivon mukaan pysähtyy kun sille sanoo seiso. Mitään uutta en taida alkaa enää opettamaan, tuo toimii jos toimii. Toivottavasti toimii vielä kisoissakin sillä heti iski tietysti into ilmoittaa Panda johonkin liitelemään :)
Tänään oli toiset treenit jossa oli myös tuota puomiputki-ansaa isolla ympyräradalla jossa sai pistellä tossua toisen eteen. Mä olen edelleen sitä mieltä että kun Panda lähtee painamaan suoraa, on se nopeampi kuin Hippi. Panda ei taas sitten osaa kääntyä kolikolla niin kuin Hippi. Tai siis, sille ei ole opetettu asiaa... Tänään huomasi monessa muussakin kohdassa kuinka paljon Hippi osaakin asioita! Asioita joita en ole Pandalle opettanut ja asiat muuttuu heti mutkikkaammiksi radalla :D Panda oli kuitenkin ihan hirmu yritteliäs ja halusi tehdä oikein. Voi että kun mä olisin joskus oppinut ohjaamaan tätä koiraa kunnolla! Tai olisin osannut opettaa sitä ymmärtämään mun ohjausta paremmin :D Tänään tuli taas noottia huitomisesta. Mistä ihmeestä mä olen sellaisen kyseenalaisen taidon oppinut ja miten h*lvetissä siitä pääsee eroon?? Hippi on suurimmalta osin jo tottunut siihen että nanosekunnin kädenväläytyksellä on merkityksensä mutta Panda oli välillä vähän hukassa. Eikä mikään ihme. Onneksi saatiin kuitenkin paljon hyviä pätkiä aikaiseksi niin molemmille jäi hyvä mieli treeneistä :)
Treenien jälkeen iski vallan villi ajatus päähän. Viikolla vähän harmittelin että Hipiltä jäisi mahdollisten pentujen takia shelttien tokomestaruudet väliin. Ne kun pidetään marraskuun lopulla ja silloin pennut (josniitäsiistulisi) olisivat just syntyneet. No mutta. Onhan mulla tuo Panda!! Koira, joka ei osaa edes seurata mutta sai silti aikoinaan TK1:sen neljällä kokeella :D Avoimessa kisattiin yllättävän montakin kisaa mutta ykkösiä ei tehty. Kokeilin hallilla, muistaisiko Panda edes liikkeitä enää ja tadaa, olihan ne siellä jossain syvällä vaikka viimeksi ollaan kisattu heinäkuussa -06. Pienenpientä (paljon) viilausta liikkeet toki kaipaa mutta onhan tässäkin taas sitä kuuluisaa aikaa :D Panda oli itseasiassa hyvinkin tohkeissaan. Tosin tuo tohkeilu korvasi todellisen osaamisen mutta tärkeintähän kokeissakin on se että koiralla ja/tai yleisöllä on hauskaa. Tästä kuitenkin idea taas lähti muhimaan joten tietääpä mitä kaikkea tässä treenailee syksyn aikana :)
Viime tiistaina olin treenaamassa heelworkkia. Vieläkään en ole saanut viilattua ohjelmaa lopulliseen muotoon... Koiratanssiesityksen tekeminen on pala kakkua verrattuna heelworkkiin. Onhan tässä toki vielä aikaa kisoihin mutta kyllähän sitä kohta tarttis päästä treenaamaan ihan valmista ohjelmaa eikä vain asentoja + niiden vaihtoja. Ne positiot, jotka olen ohjelmaan valinnut, alkavat jo toimimaan melko hyvin. Edelleen tapahtuu tietysti pieniä fiboja Hipiltä kun se yrittää muistella mikä uusista liikkeistä on mikin. Eikä asiaa ainakaan yhtään helpota ohjaaja joka myös antaa vääriä käskyjä vääriin positioihin... Toistan itseäni, onneksi on vielä aikaa :D
Keskiviikkona otin Pandan Hipin tilalle agilitytreeneihin. Taas on tuota taukoa takana mutta Panda oli ihan tohkeissaan ja yritti todellakin parhaansa. Teemana oli putkipuomi-ansaa niin että lähetettiin koira putkiin ja/tai puomille kaukaa hypyltä. Panda-parka ei tällaisia ole kauheasti tehnyt ja se löysikin itsensä hyvin usein putkesta kun piti mennä puomille. Erotuksena Hippiin, Panda kanssa ei voi kauheasti tehdä toistoja jossa se epäonnistuu. Reppana menee lukkoon ja sitten vaan sinkoilee esteille pystymättä enää ottamaan infoa vastaan. Harjoitus oli Pandalle vähän hankala mutta onneksi sain sille kasan onnistumisia loppujen lopuksi. Puomilla oman hankaluutensa tekee sen, ettei Pandalle ole ikinä opetettu mitään varsinaista kontaktimetodia :) Tällä hetkellä se toivon mukaan pysähtyy kun sille sanoo seiso. Mitään uutta en taida alkaa enää opettamaan, tuo toimii jos toimii. Toivottavasti toimii vielä kisoissakin sillä heti iski tietysti into ilmoittaa Panda johonkin liitelemään :)
Tänään oli toiset treenit jossa oli myös tuota puomiputki-ansaa isolla ympyräradalla jossa sai pistellä tossua toisen eteen. Mä olen edelleen sitä mieltä että kun Panda lähtee painamaan suoraa, on se nopeampi kuin Hippi. Panda ei taas sitten osaa kääntyä kolikolla niin kuin Hippi. Tai siis, sille ei ole opetettu asiaa... Tänään huomasi monessa muussakin kohdassa kuinka paljon Hippi osaakin asioita! Asioita joita en ole Pandalle opettanut ja asiat muuttuu heti mutkikkaammiksi radalla :D Panda oli kuitenkin ihan hirmu yritteliäs ja halusi tehdä oikein. Voi että kun mä olisin joskus oppinut ohjaamaan tätä koiraa kunnolla! Tai olisin osannut opettaa sitä ymmärtämään mun ohjausta paremmin :D Tänään tuli taas noottia huitomisesta. Mistä ihmeestä mä olen sellaisen kyseenalaisen taidon oppinut ja miten h*lvetissä siitä pääsee eroon?? Hippi on suurimmalta osin jo tottunut siihen että nanosekunnin kädenväläytyksellä on merkityksensä mutta Panda oli välillä vähän hukassa. Eikä mikään ihme. Onneksi saatiin kuitenkin paljon hyviä pätkiä aikaiseksi niin molemmille jäi hyvä mieli treeneistä :)
Treenien jälkeen iski vallan villi ajatus päähän. Viikolla vähän harmittelin että Hipiltä jäisi mahdollisten pentujen takia shelttien tokomestaruudet väliin. Ne kun pidetään marraskuun lopulla ja silloin pennut (josniitäsiistulisi) olisivat just syntyneet. No mutta. Onhan mulla tuo Panda!! Koira, joka ei osaa edes seurata mutta sai silti aikoinaan TK1:sen neljällä kokeella :D Avoimessa kisattiin yllättävän montakin kisaa mutta ykkösiä ei tehty. Kokeilin hallilla, muistaisiko Panda edes liikkeitä enää ja tadaa, olihan ne siellä jossain syvällä vaikka viimeksi ollaan kisattu heinäkuussa -06. Pienenpientä (paljon) viilausta liikkeet toki kaipaa mutta onhan tässäkin taas sitä kuuluisaa aikaa :D Panda oli itseasiassa hyvinkin tohkeissaan. Tosin tuo tohkeilu korvasi todellisen osaamisen mutta tärkeintähän kokeissakin on se että koiralla ja/tai yleisöllä on hauskaa. Tästä kuitenkin idea taas lähti muhimaan joten tietääpä mitä kaikkea tässä treenailee syksyn aikana :)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)