Tänään tuli tieto että Hippi on valittu taas edustamaan Suomea kyseisissä pippaloissa :) Kisat pidetään Itävallassa 29-31.7! Ah, niin jännittävää :D Joukkueessa on tänä vuonna paljon tuttuja mikä tekee reissusta varmasti moninkertaisesti mahtavamman :)
perjantai 28. tammikuuta 2011
keskiviikko 26. tammikuuta 2011
Priima pumppu :)
Tänään oli Hipin sydänultra, käytiin ell Tiina Wrightilla Vetsetissä. Alkuun sydän kuunneltiin tarkasti stetoskoopeilla ja kyllä sieltä se pieni narahdus, tai ell:n sanoin hiljainen laahaava ääni, kuului. Ääni oli kyllä hyvin vaimea ja kuului asemmalta sydämen supistusvaiheen aikana. Seuraavaksi ajeltiin karvaa kyljistä ja Hippi ultrapöydälle kyljelleen makaamaan. Tunnin verran Hipin pumppua tarkasteltiin, mittailtiin virtauksia, mittasuhteita, seinämän paksuuksia yms. Mitään vikaa ei löytynyt, varsin toimiva sydän Hippiäisellä :) Ääni johtuu mitä todennäköisimmin jostain pienestä virtauksen pyörteestä joka saattaa olla ihan yksilön ominaisuus. Mutta tärkeintä oli nähdä että kaikki oli priimaa ja toimivaa eikä "sivu"ääni haittaa koiraa, ainakaan tällä hetkellä. Toki voi olla aina mahdollista että tuosta voi aikanaan muodostua läppävuotoa tms mutta ell ei nähnyt mitään syytä kontrolloida ultralla tietyin väliajoin ellei ääni kuunneltaessa selkeästi muutu tai koiralle tule oireita. Huh helpotusta, hysteerikon elämä kirkastui kerta laakista :D Hippi saa jatkaa toimeliasta elämäänsä ilman rajoituksia, siitä on koiruuskin taatusti iloinen.
Maanantaina Hippi pääsi vähän temppuilemaan Veikkolan mattohalliin. Jos operaatiosta toipuminen jatkuu yhtä hyvänä, on sen kanssa tarkoitus kisata koiratanssikisoissa helmikuun puolivälissä. Nyt kaiveltiin muistista yksittäisten temppujen suoritustapoja ja ilman musiikkia kokeiltiin pidempää pätkää ohjelmasta. Samalla ohjelmalla mennään kuin elokuun kisoissakin. Pieniä muutoksia siihen on tehty, kolme uutta/tuunattua temppua ympätty mukaan.
Hippi oli T-O-H-K-E-I-S-S-A-A-N... Välillä (tai siis lähes koko ajan) oli into enemmän kuin järkeä mutta onneksi saatiin edes muutamia järjellisiä toistoja tehtyä! Kahtotaan nyt mitä tästäkin taas tulee kun eipä tässä tällä(kään) kertaa pääse kunnolla treenaamaan :D Ulkona ei kyllä pysty eikä kykene ja noissa sisähalleissa on vähän turhan tyyristä tän takia ravata kauhean montaa kertaa.
Maanantaina Hippi pääsi vähän temppuilemaan Veikkolan mattohalliin. Jos operaatiosta toipuminen jatkuu yhtä hyvänä, on sen kanssa tarkoitus kisata koiratanssikisoissa helmikuun puolivälissä. Nyt kaiveltiin muistista yksittäisten temppujen suoritustapoja ja ilman musiikkia kokeiltiin pidempää pätkää ohjelmasta. Samalla ohjelmalla mennään kuin elokuun kisoissakin. Pieniä muutoksia siihen on tehty, kolme uutta/tuunattua temppua ympätty mukaan.
Hippi oli T-O-H-K-E-I-S-S-A-A-N... Välillä (tai siis lähes koko ajan) oli into enemmän kuin järkeä mutta onneksi saatiin edes muutamia järjellisiä toistoja tehtyä! Kahtotaan nyt mitä tästäkin taas tulee kun eipä tässä tällä(kään) kertaa pääse kunnolla treenaamaan :D Ulkona ei kyllä pysty eikä kykene ja noissa sisähalleissa on vähän turhan tyyristä tän takia ravata kauhean montaa kertaa.
sunnuntai 23. tammikuuta 2011
Ohi on!
Nimittäin Hipin kauluri-elämä :) Tänään tuli 10 päivää umpeen operaatiosta joten päätin napsia nuo Hipin elämää suunnattomasti häirinneet ompeleet pois heti kun se vaan oli mahdollista. Yksikään muista koiristani, jotka on leikattu, ei ole häiriintynyt tikeistä niin paljon kuin Hippi. Panda taisi pärjätä koko ajan ilman kauluria eikä Kirpullakaan ollut kuin satunnaisesti pönttö päässä. Mutta Hippi olikin eri maata. Muutamia kertoja annoin sen olla hetken ilman kauluria mutta se johti vain siihen että kun selän käänsi niin pikku-puuhastelija oli heti haavan kimpussa... Torstaina sai kirputettua jatkuan ompeleen toisen pään irti ja jouduin tekemään tee-se-itse-solmuja ettei koko rimpsu lähde purkaantumaan. Ihme ja kumma, haava näyttää onneksi tosi hyvältä näinkin amatöörimäisellä hoidolla :D Tänään käytiin myös hieman pitempi lenkki. Toki vielä täytyy välttää rajuja riekkumisia mutta nyt pikkuhiljaa voidaan matkoja lisätä!
Nyt kun Hippi viettää sairaslomaansa, pääsee Panda pitkästä aikaa liitelemään jotta ohjaajalla pysyisi edes jonkinlainen tatsi hommaan. Tänään oli vuorossa tällainen rata. Panda oli periaatteessa ihan hirmu hyvä mutta mulla on/aina ollut joku asenneongelma ton koiran kanssa. Hössään ja varmistelen niin paljon että aiheutan mm. kauhean kiireen joka paikkaan, epävarman koiran ja paaaljon esteiden ohituksia. Ekalla kerralla sain Pandan juoksemaan 3-esteen ohi monta kertaa kun takaakierron ohjaus oli ensin hätäinen enkä sen jälkeen kertonut millään tavalla että hyppy pitäisi hypätä. Kyllähän koiran pitäisi ajatukset lukea, daa. Seuraava ongelma oli pöydälle meno sillä jäin kyttäämään Pandaa että pysyyköhän se käsissä ja meneeköhän se tonne putkeen. No arvata saattaa että livahti juurikin putkeen. 9.putken jälkeen sain Panda pari kertaa 8-hypylle koska en ohjannut. Kepeille meno tökki koska en oinut millään ymmärtää että a) Panda ei ole Hippi tai b) Pandalla on melkoinen tauko taas takana jolloin jotkut taidot eivät välttämättä ole niin hanskassa. Loppusuoralla sain Panda vielä renkaasta ohi sillä jos ei ohjaa niin Panda kyllä tykkää juosta esteiden ohi ulkokautta! Ai että miten helpolla olen päässyt kun Hippi ei ikinä ole noita harrastanut :D
Kaiken tämän räpellyksen jälkeen sain ohjeeksi mennä radan vielä kerran sanomatta koiralle mitään. Tai no, kiipee ja putkeen sai sanoa mutta kaikki muu hösääminen pois. Ja kas kummaa, päästiin rata nollalla läpi :O Mitähän tästä opimme? No ainakin sen, että radalla pärjäisi jos ihan vaan ohjaisi koiraa eikä häslää toissijaisia asioita kuten tännetännetänne-tulekoohan-se-mukaan-tänne-tänne jolloin takuulla saa ainakin Pandan valitsemaan esteitä oman maun mukaan. Onneksi koirat eivät osaa ajatella kuinka paljon menestystä niiltä on mennyt hukkaan tumpelon ohjaajan kanssa, muuten Panda olisi taatusti loppuikänsä katkera siitä että joutui meikäläisen käsiin ;D
Hippikin pääsi halliin, tosin vain tekemään vähän temppuja ja tokoa. Intoa oli, malttia ei. Kaikki asiat tehtiin pikakelauksella ja varmuuden vuoksi pariin kertaan. Kaipa tää tästä tasaantuu kun pääsee kohta taas enemmän tekemään. Agilitysta saa olla tauolla vielä ainakin kuukauden mutta tokoa ja temppuja täytyisi alkaa viilailemaan.
Nyt kun Hippi viettää sairaslomaansa, pääsee Panda pitkästä aikaa liitelemään jotta ohjaajalla pysyisi edes jonkinlainen tatsi hommaan. Tänään oli vuorossa tällainen rata. Panda oli periaatteessa ihan hirmu hyvä mutta mulla on/aina ollut joku asenneongelma ton koiran kanssa. Hössään ja varmistelen niin paljon että aiheutan mm. kauhean kiireen joka paikkaan, epävarman koiran ja paaaljon esteiden ohituksia. Ekalla kerralla sain Pandan juoksemaan 3-esteen ohi monta kertaa kun takaakierron ohjaus oli ensin hätäinen enkä sen jälkeen kertonut millään tavalla että hyppy pitäisi hypätä. Kyllähän koiran pitäisi ajatukset lukea, daa. Seuraava ongelma oli pöydälle meno sillä jäin kyttäämään Pandaa että pysyyköhän se käsissä ja meneeköhän se tonne putkeen. No arvata saattaa että livahti juurikin putkeen. 9.putken jälkeen sain Panda pari kertaa 8-hypylle koska en ohjannut. Kepeille meno tökki koska en oinut millään ymmärtää että a) Panda ei ole Hippi tai b) Pandalla on melkoinen tauko taas takana jolloin jotkut taidot eivät välttämättä ole niin hanskassa. Loppusuoralla sain Panda vielä renkaasta ohi sillä jos ei ohjaa niin Panda kyllä tykkää juosta esteiden ohi ulkokautta! Ai että miten helpolla olen päässyt kun Hippi ei ikinä ole noita harrastanut :D
Kaiken tämän räpellyksen jälkeen sain ohjeeksi mennä radan vielä kerran sanomatta koiralle mitään. Tai no, kiipee ja putkeen sai sanoa mutta kaikki muu hösääminen pois. Ja kas kummaa, päästiin rata nollalla läpi :O Mitähän tästä opimme? No ainakin sen, että radalla pärjäisi jos ihan vaan ohjaisi koiraa eikä häslää toissijaisia asioita kuten tännetännetänne-tulekoohan-se-mukaan-tänne-tänne jolloin takuulla saa ainakin Pandan valitsemaan esteitä oman maun mukaan. Onneksi koirat eivät osaa ajatella kuinka paljon menestystä niiltä on mennyt hukkaan tumpelon ohjaajan kanssa, muuten Panda olisi taatusti loppuikänsä katkera siitä että joutui meikäläisen käsiin ;D
Hippikin pääsi halliin, tosin vain tekemään vähän temppuja ja tokoa. Intoa oli, malttia ei. Kaikki asiat tehtiin pikakelauksella ja varmuuden vuoksi pariin kertaan. Kaipa tää tästä tasaantuu kun pääsee kohta taas enemmän tekemään. Agilitysta saa olla tauolla vielä ainakin kuukauden mutta tokoa ja temppuja täytyisi alkaa viilailemaan.
keskiviikko 19. tammikuuta 2011
Hillitsemisen hankaluus
Huomenna on kulunut viikko Hipin operaatiosta. Viime perjantaina neiti oli sitä mieltä että hän on nyt kunnossa ja siitä on vauhti vain kiihtynyt. Harmi vaan, että Hippi ei pääse vielä viikkoon kunnon lenkeille vaan tipsuttelee hihnassa. Alkuun se oli fleksissä mutta alkoi tehdä sitä että tassutteli fleksin päähän ja kaasutti sieltä takaisin! Juoksemaan olisi päästävä mutta haavan kannalta se ei ole vielä mahdollista. Olen pari kertaa päästänyt irti jotta kävisi nopeasti pissalla mutta se aiheuttaa vaan hirmuista rallattelua joten ei auta muu kuin sitoa piuha tiukasti pantaan kiinni ja pitää Hippi siinä vielä tovi. Olen yrittänyt opettaa Hipille uusia temppuja mutta eihän ne tietenkään korvaa lenkkejä ja juoksemista. Eilen Hippi oppi peruuttamaan kepin ympäri. Alkuun yritti aina lähteä kiertämään myös mua mutta parin toiston jälkeen hiffasi idean. Tänään hahmotti homman jo niin hyvin että pystyi sekoittamaan mukaan myös etuperin kiertämistä eikä sekoittanut näitä kahta kertaakaan! Ja kierrokset oli kuitenkin kaakossa kun virtaa on niin paljon ylimääräistä mutta silti malttoi kuunnella ja toimia sen mukaan :) Alla pieni pätkä treenihetkestä.
Ensi keskiviikkona on Hipillä se sydänultra. Onneksi sain ajan näin nopeasti niin ei tarvi sitten enää miettiä ja pähkäillä. Jos jotain löytyy niin löytyypä sitten ainakin aikaisessa vaiheessa. Jos taas mitään ei löydy (niin kuin toki suuresti toivon) niin onpahan ainakin pumppu sitten tsekattu ihan kunnolla.
Ensi keskiviikkona on Hipillä se sydänultra. Onneksi sain ajan näin nopeasti niin ei tarvi sitten enää miettiä ja pähkäillä. Jos jotain löytyy niin löytyypä sitten ainakin aikaisessa vaiheessa. Jos taas mitään ei löydy (niin kuin toki suuresti toivon) niin onpahan ainakin pumppu sitten tsekattu ihan kunnolla.
lauantai 15. tammikuuta 2011
Pirteä piän potilas
Hiphei, Hipin leikkaus meni hyvin :) Aina se vain on yhtä hirvittävää kun oma koira on operaatiossa! Kyllähän sitä tietää että sterilointikin on rutiinileikkaus, aineet ja koneet on vimpan päälle ja eläinlääkäri on hurjan taitava. Silti jokaisessa operaatiossa ja anestesiassa on riskinsä ja ne pelottaa. Nyt kuitenkin kaikki meni siis erinomaisen hyvin.
Hippi sai leikkaushaavaan puudutukset, kuin myös munasarjoihin. Lisäksi sille meni kokoajan kipulääkeliuosta suonensisäisesti. Operaation jälkeen oli vielä muutaman tunnin tuossa kipulääketipassa ja sai pariin otteeseen opiaattikipulääkettä. Koira oli koko illan iloisessa pöhnässä mutta näytti olevan varsin kivuton. Tällaista kipulääkearsenaalia ei normi steriloinneissa varmasti käytetä mutta omistajan toivomuksesta Hippi pidettiin niin täyteen pumpattuna kipulääkkeistä kuin mahdollista ;) Kauhean nälkäinen se oli, onneksi olin ottanut töihin sille naudan maha-raejuusto-viili-gourmetmössöä mitä veti hirmu ruokahalulla operaation jälkeen.
Ensimmäinen yö meni hyvin. Olin laittanut patjan lattialle jottei Hippi hyppää sänkyyn. Siinä se nukkui koko yön mun vieressä. Aamulla oli jo hirmu pirteä ja aamulenkillä sitä sai pitää fleksissä jotten riekkuisi Pandan kanssa.
Tänään aamulla (kaksi päivää operaatiosta) oli jo ihan oma itsensä! Viipotti menemään melkoista kyytiä ja taas sai olla tarkkana ettei päässyt temuamaan fleksinsä kanssa. Yritti hypätä myös lumipenkoille. Huoh, vielä kymmenisen päivää pitäisi pitää tuota elohiirtä aloillaan... Haava, tai lähinnä ihotikit, ärsyttää jonkin verran Hippiä ja pehmokauluria on syytä pitää päällä aina kun ei ole ihan silmien alla. Tänään oli hetken ilman kauluria ja siellähän se jo oli tikkejä tuunaamassa. Onneksi ei ehtinyt kauaa haavan parissa työskennellä, tikitkin jäivät paikoilleen. Tietääpä vaan olla vielä tarkempana tuon kaulurin kanssa. Hippi tosin tykkää jollain oudolla tavalla tuosta kumirengaskaulurista, työntää itse päänsä siitä läpi.
Eilen naksuttelin Hipille uutta temppua. En tiedä tuleeko siitä ikinä valmista mutta ainakin on koiran aivosoluja vaivattu sairasloman aikana. Mitään muutahan tuon kanssa ei voi nyt tehdä, lenkitkin ovat ihan lyhyitä pissatusreissuja. Eihän tässä toki ole kuin reilu viikko totaalitaukoa kaikesta mutta eiköhän siinäkin ajassa Hippi ehdi kyllästyä tekemättömyyteen.
Ai joo, Hipin sydän kuunnteltiin operaatiota edeltävänä päivänä ja lääkärin siinä hetken kuunneltuaan kysyi onko tällä ennen ollut mitään sivuääniä. Siinä vaiheessa oma sydän hyppäsi kurkkuun mutta ell sanoi kuulevansa sieltä ihan pienen narahduksen. Sanoi, ettei luokittele narahdusta sivuääneksi. Kuulemma vasta suhahdus olisi varsinainen sivuääni. Tämä tietysti pelästytti ihan hirmuisesti vaikka lääkäri sanoikin ettei sen pitäisi mitenkään haitata anestesiaa. Kysyin vielä työpaikkani toiselta lääkäriltä mielipidettä ja hän oli samaa mieltä. Olivat kumpainenkin vielä soittaneet omille kolleegoilleen varmistaakseen ettei anestesiariskiä ole :) Illalla soitin vielä klinikalle jossa oli sydäntauteihin erikoistumassa oleva ell ja sieltäkin sanottiin ettei tuo ole varsinainen sivuääni. Koska olen hieman hysteerinen koirieni kanssa, täytyy Hippi käyttää sydänultrassa jahka se on toipunut tästä operaatiosta. Koskaan aikaisemmin tuollaista narahdusta ei ole kuulunut ja koska sen syy ei nyt ihan selvinnyt, täytyy jatkotutkimuksia tehdä. Tuollainen ääni voisi kuulemma olla jonkilainen yksilön ominaisuus mutta parempi on tutkia ja sitten olla viisaampi asian suhteen. Ja jos (toivottavasti) mitään vikaa ei löydy, on se vain superhienoa :)
Muutama kuva tytöistä
Väsynyt kaulurisankari peittokasan päällä
Myötäväsynyt kaveri jolla ei ole omaa kauluria niin sellainen piti itse keksiä...
Hippi tänään aamulla
Mummeli
Shelttitytöt rivissä
Hippi sai leikkaushaavaan puudutukset, kuin myös munasarjoihin. Lisäksi sille meni kokoajan kipulääkeliuosta suonensisäisesti. Operaation jälkeen oli vielä muutaman tunnin tuossa kipulääketipassa ja sai pariin otteeseen opiaattikipulääkettä. Koira oli koko illan iloisessa pöhnässä mutta näytti olevan varsin kivuton. Tällaista kipulääkearsenaalia ei normi steriloinneissa varmasti käytetä mutta omistajan toivomuksesta Hippi pidettiin niin täyteen pumpattuna kipulääkkeistä kuin mahdollista ;) Kauhean nälkäinen se oli, onneksi olin ottanut töihin sille naudan maha-raejuusto-viili-gourmetmössöä mitä veti hirmu ruokahalulla operaation jälkeen.
Ensimmäinen yö meni hyvin. Olin laittanut patjan lattialle jottei Hippi hyppää sänkyyn. Siinä se nukkui koko yön mun vieressä. Aamulla oli jo hirmu pirteä ja aamulenkillä sitä sai pitää fleksissä jotten riekkuisi Pandan kanssa.
Tänään aamulla (kaksi päivää operaatiosta) oli jo ihan oma itsensä! Viipotti menemään melkoista kyytiä ja taas sai olla tarkkana ettei päässyt temuamaan fleksinsä kanssa. Yritti hypätä myös lumipenkoille. Huoh, vielä kymmenisen päivää pitäisi pitää tuota elohiirtä aloillaan... Haava, tai lähinnä ihotikit, ärsyttää jonkin verran Hippiä ja pehmokauluria on syytä pitää päällä aina kun ei ole ihan silmien alla. Tänään oli hetken ilman kauluria ja siellähän se jo oli tikkejä tuunaamassa. Onneksi ei ehtinyt kauaa haavan parissa työskennellä, tikitkin jäivät paikoilleen. Tietääpä vaan olla vielä tarkempana tuon kaulurin kanssa. Hippi tosin tykkää jollain oudolla tavalla tuosta kumirengaskaulurista, työntää itse päänsä siitä läpi.
Eilen naksuttelin Hipille uutta temppua. En tiedä tuleeko siitä ikinä valmista mutta ainakin on koiran aivosoluja vaivattu sairasloman aikana. Mitään muutahan tuon kanssa ei voi nyt tehdä, lenkitkin ovat ihan lyhyitä pissatusreissuja. Eihän tässä toki ole kuin reilu viikko totaalitaukoa kaikesta mutta eiköhän siinäkin ajassa Hippi ehdi kyllästyä tekemättömyyteen.
Ai joo, Hipin sydän kuunnteltiin operaatiota edeltävänä päivänä ja lääkärin siinä hetken kuunneltuaan kysyi onko tällä ennen ollut mitään sivuääniä. Siinä vaiheessa oma sydän hyppäsi kurkkuun mutta ell sanoi kuulevansa sieltä ihan pienen narahduksen. Sanoi, ettei luokittele narahdusta sivuääneksi. Kuulemma vasta suhahdus olisi varsinainen sivuääni. Tämä tietysti pelästytti ihan hirmuisesti vaikka lääkäri sanoikin ettei sen pitäisi mitenkään haitata anestesiaa. Kysyin vielä työpaikkani toiselta lääkäriltä mielipidettä ja hän oli samaa mieltä. Olivat kumpainenkin vielä soittaneet omille kolleegoilleen varmistaakseen ettei anestesiariskiä ole :) Illalla soitin vielä klinikalle jossa oli sydäntauteihin erikoistumassa oleva ell ja sieltäkin sanottiin ettei tuo ole varsinainen sivuääni. Koska olen hieman hysteerinen koirieni kanssa, täytyy Hippi käyttää sydänultrassa jahka se on toipunut tästä operaatiosta. Koskaan aikaisemmin tuollaista narahdusta ei ole kuulunut ja koska sen syy ei nyt ihan selvinnyt, täytyy jatkotutkimuksia tehdä. Tuollainen ääni voisi kuulemma olla jonkilainen yksilön ominaisuus mutta parempi on tutkia ja sitten olla viisaampi asian suhteen. Ja jos (toivottavasti) mitään vikaa ei löydy, on se vain superhienoa :)
Muutama kuva tytöistä
Väsynyt kaulurisankari peittokasan päällä
Myötäväsynyt kaveri jolla ei ole omaa kauluria niin sellainen piti itse keksiä...
Hippi tänään aamulla
Mummeli
Shelttitytöt rivissä
sunnuntai 9. tammikuuta 2011
Hyvän mielen treenit
Mulla oli peräti neljän vapaapäivän putki joten ehdittiin puuhastelemaan paljon kaikkea kivaa! Oli koirakavereita kylässä, pitkiä peltolenkkejä, treenejä ja eilen käytiin työkaverin kanssa Hyvinkäällä koirakylpylässä. Hippi on aivan mahdoton tuolla! Alkaa piippaamisen jo siinä hiekkatiellä, vetää hulluna (!!) sisälle ja hyvä ettei juokse päin lasiovea kun on niin kiire. Nyt meinasi myös pää levitä kaikesta innosta, alkuun juoksi pari kierrosta allasta ympäri kun ei malttanut muistella miten sinne altaaseen mennään. Näytin ystävällisesti ne rampit ja johan alkoi lyyti taas kirjoittamaan. Puoli tuntia aktiivista pulikoimista -> varsin väsynyt pieni shetlantilainen. Pandakin kävi sivistyneesti uimassa muutamia kierroksia, ei se siitä niin tykkää mutta menee veteen kun pyytää. Kirppu sai toimia tärkeässä tehtävässä uimavalvojana, en viitsinyt sitä altaaseen tuupata kun ei se uimisesta todellakaan tykkää. Se nauttii kun saa hengailla siellä reunalla ja paimentaa muita :) Iltapäivällä ajettiin vielä hallille treenaamaan agilitya, olin lupautunut kokeilemaan yhtä tuttavani aloittelevaa shelttiurosta. Wili on vielä aloittelija eikä osaa ihan kaikkia esteitä edes kunnolla mutta ihan hyvää edistymistä saatiin aikaiseksi tuon yhden session aikana. Ehkäpä sitä voisi puuhastella tuollaisen pikku projektin parissa nyt kun Hippi jää tauolle. Hippi pääsi tekemään hieman puomia, lähinnä taas itsenäistä kontaktia niin että jäin itse puomin alkuun. Menee hyvin alas asti mutta kääntyy hieman sivuun. Tämä tietysti siitä syystä että palkkaan sen kädestä enkä käytä mitään namialustaa. Pitäisi varmasti käyttää.
Tänään lähdin Eran ja bortsujen kanssa hallille pientä treeniä tekemään. Tehtiin pieni rata jossa oli kolmen hypyn suora, puomi, putki, hieman ilkeä avokulma kepeille josta takaisin putkeen ja siitä takaisin puomille. Tavoitteena, jälleen kerran, puomin treenaus. Treenasin eri tavoin puomia, jäin jälkeen ja rynnistin ohi, pysähdyin ja lähdin liikkeelle kutsumatta koiraa mukaan, juoksin ohi ja kutsuin vasta myöhemmin jne. Kerran sain Hipin tulemaan läpi kun juoksin sen ohi ja nostin käteni kuitenkaan kutsumatta sitä. Niin ja toisen kerran kun treenasin persjättöjä puomilla ja niitä ei olla juurikaan tehty. Kerran Hippi jäi taas nököttämään kontaktille kun ei ilmeisesti kuullut käskyä. Itse pingoin kolmen hypyn päähän ennen kuin huomasin että koira jäi puomille! Hippi teki kyllä monta todella hyvää ja nopeaa puomia, jäi niin hyvä mieli!
Olen myös pähkäillyt kovasti miten saisin Hipin oppimaan inhoamani välistävedot niin että minun tarvitsisi tehdä mahdollisimman vähän yhtään mitään :P Nyt sain kolmella vierekkäisellä aidalla hirmu monta hyvää toistoa ihan vain pienellä käden vedolla ja oikea-aikaisella tänne-kutsulla! Hippi teki ihan mielettömän pientä s-kuviota aitojen välissä! Tämän kun saisi näin toimimaan niin olisin niin häpi! Täytyypi treenata tauon aikana puiden/tolppien avulla!
Torstain lähenee ja jännitys kasvaa. Vaikka töissä asiat tehdään niin vimpan päälle kun vain mahdollista, on jokainen anestesia/operaatio aina riski. Peukut pystyyn, että kaikki menee hyvin!
Tänään lähdin Eran ja bortsujen kanssa hallille pientä treeniä tekemään. Tehtiin pieni rata jossa oli kolmen hypyn suora, puomi, putki, hieman ilkeä avokulma kepeille josta takaisin putkeen ja siitä takaisin puomille. Tavoitteena, jälleen kerran, puomin treenaus. Treenasin eri tavoin puomia, jäin jälkeen ja rynnistin ohi, pysähdyin ja lähdin liikkeelle kutsumatta koiraa mukaan, juoksin ohi ja kutsuin vasta myöhemmin jne. Kerran sain Hipin tulemaan läpi kun juoksin sen ohi ja nostin käteni kuitenkaan kutsumatta sitä. Niin ja toisen kerran kun treenasin persjättöjä puomilla ja niitä ei olla juurikaan tehty. Kerran Hippi jäi taas nököttämään kontaktille kun ei ilmeisesti kuullut käskyä. Itse pingoin kolmen hypyn päähän ennen kuin huomasin että koira jäi puomille! Hippi teki kyllä monta todella hyvää ja nopeaa puomia, jäi niin hyvä mieli!
Olen myös pähkäillyt kovasti miten saisin Hipin oppimaan inhoamani välistävedot niin että minun tarvitsisi tehdä mahdollisimman vähän yhtään mitään :P Nyt sain kolmella vierekkäisellä aidalla hirmu monta hyvää toistoa ihan vain pienellä käden vedolla ja oikea-aikaisella tänne-kutsulla! Hippi teki ihan mielettömän pientä s-kuviota aitojen välissä! Tämän kun saisi näin toimimaan niin olisin niin häpi! Täytyypi treenata tauon aikana puiden/tolppien avulla!
Torstain lähenee ja jännitys kasvaa. Vaikka töissä asiat tehdään niin vimpan päälle kun vain mahdollista, on jokainen anestesia/operaatio aina riski. Peukut pystyyn, että kaikki menee hyvin!
maanantai 3. tammikuuta 2011
Päivämäärä lyöty lukkoon
Hippi steriloidaan ensi viikon torstaina. Tätä asiaa olen pyöritellyt nyt huolella ja monelta kantilta päätyen loppujen lopuksi tähän ratkaisuun. Yksi haave jää siis toteutumatta kun Hipin pentua en tule ikinä saamaan mutta toisaalta tuo koira on itse ollut niin suuri toteutunut haave ettei kaikkea taida tässä maailmassa saada. Nyt pitää tietysti panikoida sitä operaatiota, kaikessa on tietysti riskinsä mutta itse en tule ikinä pitämään leikkaamatonta narttua kohtutulehduksen pelossa. Ja kun operaatio kuitenkin tehdään, on se järkevämpää tehdä silloin kun koira on vielä erinomaisessa kunnossa ja ennuste nopealle toipumiselle on hyvä. Huh, reilu viikko aikaa odotella.
Uusi vuosi vietettiin kotosalla, työkaverini oli kylässä kahden villakoiransa kanssa. Täällä on niin hyvät ja paksut seinät ettei paukuttelua kuulunut sisälle käytännössä ollenkaan. Vaikka eipä se koiria olisi haitannutkaan. Käytiin lenkillä yhdeksän maissa eikä koirat juurikaan välittäneet paukuista. Panda on ainoa joka on iän myötä muuttunut hieman paukkuärtyisäksi, juoksee ääntä kohti häntä sojossa ja haukkuu niille. Yrittänee komentaa ääniä hiljaiseksi... Hippi saattaa yhtyä Pandan haukkumiseen (aina valmiina mökäämään...) mutta muuten sekään ei pulttia raketeista ota. Kirppu nyt on aina ollut niin lehmänhermo, aivan loistava esimerkki muille koirille :) Nyt kun kuulo on huonontunut, ei noteeraa paukkuja mitenkään.
Alkuviikosta ostin lumikengät kun totesin pelloilla polkujen raivaamisen olevan hieman epätoivoinen tehtävä. Täällä ei harrasteta muiden koiranomistajien toimesta kuin autotiellä edestakaisin sahaamista joten apua polkujen ylläpitoon on turha odottaa ;) Nyt olen päässyt tekemään Kirpullekin sopivia polkuja noilla uusilla tampakkeilla, niillä kun saa tehtyä leveää ja hyvin tampattua polkua jolla kelpaa shelttien kirmata. Tämän lisäksi vuokraisäntä ajoi moottorikelkalla reittejä pelloille joten lenkkeily on helpottunut valtavan paljon lähiaikoina.
Shelttitytöt lumikenkä-polulla
Uusi vuosi vietettiin kotosalla, työkaverini oli kylässä kahden villakoiransa kanssa. Täällä on niin hyvät ja paksut seinät ettei paukuttelua kuulunut sisälle käytännössä ollenkaan. Vaikka eipä se koiria olisi haitannutkaan. Käytiin lenkillä yhdeksän maissa eikä koirat juurikaan välittäneet paukuista. Panda on ainoa joka on iän myötä muuttunut hieman paukkuärtyisäksi, juoksee ääntä kohti häntä sojossa ja haukkuu niille. Yrittänee komentaa ääniä hiljaiseksi... Hippi saattaa yhtyä Pandan haukkumiseen (aina valmiina mökäämään...) mutta muuten sekään ei pulttia raketeista ota. Kirppu nyt on aina ollut niin lehmänhermo, aivan loistava esimerkki muille koirille :) Nyt kun kuulo on huonontunut, ei noteeraa paukkuja mitenkään.
Alkuviikosta ostin lumikengät kun totesin pelloilla polkujen raivaamisen olevan hieman epätoivoinen tehtävä. Täällä ei harrasteta muiden koiranomistajien toimesta kuin autotiellä edestakaisin sahaamista joten apua polkujen ylläpitoon on turha odottaa ;) Nyt olen päässyt tekemään Kirpullekin sopivia polkuja noilla uusilla tampakkeilla, niillä kun saa tehtyä leveää ja hyvin tampattua polkua jolla kelpaa shelttien kirmata. Tämän lisäksi vuokraisäntä ajoi moottorikelkalla reittejä pelloille joten lenkkeily on helpottunut valtavan paljon lähiaikoina.
Shelttitytöt lumikenkä-polulla
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)