Pirteä piän potilas

Hiphei, Hipin leikkaus meni hyvin :) Aina se vain on yhtä hirvittävää kun oma koira on operaatiossa! Kyllähän sitä tietää että sterilointikin on rutiinileikkaus, aineet ja koneet on vimpan päälle ja eläinlääkäri on hurjan taitava. Silti jokaisessa operaatiossa ja anestesiassa on riskinsä ja ne pelottaa. Nyt kuitenkin kaikki meni siis erinomaisen hyvin.
Hippi sai leikkaushaavaan puudutukset, kuin myös munasarjoihin. Lisäksi sille meni kokoajan kipulääkeliuosta suonensisäisesti. Operaation jälkeen oli vielä muutaman tunnin tuossa kipulääketipassa ja sai pariin otteeseen opiaattikipulääkettä. Koira oli koko illan iloisessa pöhnässä mutta näytti olevan varsin kivuton. Tällaista kipulääkearsenaalia ei normi steriloinneissa varmasti käytetä mutta omistajan toivomuksesta Hippi pidettiin niin täyteen pumpattuna kipulääkkeistä kuin mahdollista ;) Kauhean nälkäinen se oli, onneksi olin ottanut töihin sille naudan maha-raejuusto-viili-gourmetmössöä mitä veti hirmu ruokahalulla operaation jälkeen.

Ensimmäinen yö meni hyvin. Olin laittanut patjan lattialle jottei Hippi hyppää sänkyyn. Siinä se nukkui koko yön mun vieressä. Aamulla oli jo hirmu pirteä ja aamulenkillä sitä sai pitää fleksissä jotten riekkuisi Pandan kanssa.

Tänään aamulla (kaksi päivää operaatiosta) oli jo ihan oma itsensä! Viipotti menemään melkoista kyytiä ja taas sai olla tarkkana ettei päässyt temuamaan fleksinsä kanssa. Yritti hypätä myös lumipenkoille. Huoh, vielä kymmenisen päivää pitäisi pitää tuota elohiirtä aloillaan... Haava, tai lähinnä ihotikit, ärsyttää jonkin verran Hippiä ja pehmokauluria on syytä pitää päällä aina kun ei ole ihan silmien alla. Tänään oli hetken ilman kauluria ja siellähän se jo oli tikkejä tuunaamassa. Onneksi ei ehtinyt kauaa haavan parissa työskennellä, tikitkin jäivät paikoilleen. Tietääpä vaan olla vielä tarkempana tuon kaulurin kanssa. Hippi tosin tykkää jollain oudolla tavalla tuosta kumirengaskaulurista, työntää itse päänsä siitä läpi.

Eilen naksuttelin Hipille uutta temppua. En tiedä tuleeko siitä ikinä valmista mutta ainakin on koiran aivosoluja vaivattu sairasloman aikana. Mitään muutahan tuon kanssa ei voi nyt tehdä, lenkitkin ovat ihan lyhyitä pissatusreissuja. Eihän tässä toki ole kuin reilu viikko totaalitaukoa kaikesta mutta eiköhän siinäkin ajassa Hippi ehdi kyllästyä tekemättömyyteen.

Ai joo, Hipin sydän kuunnteltiin operaatiota edeltävänä päivänä ja lääkärin siinä hetken kuunneltuaan kysyi onko tällä ennen ollut mitään sivuääniä. Siinä vaiheessa oma sydän hyppäsi kurkkuun mutta ell sanoi kuulevansa sieltä ihan pienen narahduksen. Sanoi, ettei luokittele narahdusta sivuääneksi. Kuulemma vasta suhahdus olisi varsinainen sivuääni. Tämä tietysti pelästytti ihan hirmuisesti vaikka lääkäri sanoikin ettei sen pitäisi mitenkään haitata anestesiaa. Kysyin vielä työpaikkani toiselta lääkäriltä mielipidettä ja hän oli samaa mieltä. Olivat kumpainenkin vielä soittaneet omille kolleegoilleen varmistaakseen ettei anestesiariskiä ole :) Illalla soitin vielä klinikalle jossa oli sydäntauteihin erikoistumassa oleva ell ja sieltäkin sanottiin ettei tuo ole varsinainen sivuääni. Koska olen hieman hysteerinen koirieni kanssa, täytyy Hippi käyttää sydänultrassa jahka se on toipunut tästä operaatiosta. Koskaan aikaisemmin tuollaista narahdusta ei ole kuulunut ja koska sen syy ei nyt ihan selvinnyt, täytyy jatkotutkimuksia tehdä. Tuollainen ääni voisi kuulemma olla jonkilainen yksilön ominaisuus mutta parempi on tutkia ja sitten olla viisaampi asian suhteen. Ja jos (toivottavasti) mitään vikaa ei löydy, on se vain superhienoa :)

Muutama kuva tytöistä

Väsynyt kaulurisankari peittokasan päällä


Myötäväsynyt kaveri jolla ei ole omaa kauluria niin sellainen piti itse keksiä...


Hippi tänään aamulla


Mummeli


Shelttitytöt rivissä