Tää mälsä jatkuva harmaus on näköjään komplisoinut blogikirjoitteluakin. Nyt kelpais jo pakkaset ja pieni lumisade! Mitähän kaikkea tässä välissä on tapahtunut? Hippi pääsi hammashoitoon ja kun se kuunneltiin ennen anestesiaa, kuuli eläinlääkäri sydämestä sivuäänen... Hipiltähän kuului useampi vuosi sitten erikoinen "narahdus" jonka takia se silloin ultrattiin ja pumppu todettiin varsin toimivaksi. Nyt tää sivuääni oli selkeämpi suhahdus. Mitään oireita ei tämä sivuääni ole aiheuttanut mutta silti vien Hipin taas ultraan jotta nähdään miten sydän tällä hetkellä toimii. Jos sydämestä löytyy mitään merkkejä toiminnan vajeesta, jää Hippi eläkkeelle agilitysta. Vaikka se menee tällä hetkellä ihan yhtä aivottomasti kuin aina ennenkin, en halua ottaa sitä riskiä että ylimääräinen rasitus aiheuttaisi ongelmia. Se saa riekkua lenkeillä toki ihan niin paljon kuin halua. Olisi ollut hienoa vielä kisata Hipin kanssa, kun se on muuten hyvässä kunnossa, mutta Hipillä on hieno ura takana eikä mikään vie meiltä muistoja monista mahtavista kisareissuista.
Itse hammashoito meni hyvin, viime vuonna pienen ientaskun muodostanut oikea ylä M2 hammas oli nyt hieman liikkuva joten se päädyttiin poistamaan. Pyynnöstäni myös vastaava hammas vasemmalta puolelta poistettiin sillä noiden hampaiden harjaaminen on hankalaa kun siinä on isomman puruhampaat edessä ja alue on muutenkin todella ahdas. Eikä koira noita hampaita tarvitse. Sitäpaitsi Hipin suussa on turha pitää yhtään hammasta joka potentiaalisesti keräisi tulehdusta ympärilleen. Tulehdus suussa ja sitä kautta elimistöön pääsevät bakteerit rasittaisivat entisestään mm. sydäntä. Näiden lisäksi yhdessä etuhampaassa oli epäselvä alue joka oli joko murtuma tai syöpymä. Koska ainakin syöpymä voi olla kipeä, poistettiin tämäkin hammas samalla. Nyt Hipillä on astetta harvempi hymy. Muuten hampaat olivat hyvässä kunnossa, toki hyvin kuluneet kovasta käytöstä johtuen.
Nököhammas
Flow kävi ennen messarin koiratanssikisoja treenaamassa ahkerasti HTM:ää sillä olimme varalla siinä kisoihin. Meidän mittapuun mukaan olimme super-ahkeria, kolmet treenit viikon sisään! Tosin tämä aherrus oli vähän turhaa kun paikkaa emme saaneet :P Keskiviikon agilitytkin menivät harvinaisen hyvin, saatiin tehtyä yllättävän hallittua pätkää! Rimoja tippuu jos kehun tai muuten vai puheella häiritsen. Flow jää herkästi kuuntelemaan ja sitten loppuu keskittyminen hyppyihin. Siispä olen opetellut ohjaamaan hiljaa. Ei ole helppoa. Kohta voisi katsoa taas jotkut agilitykisat. Tosin tämä taitaa mennä joka tapauksessa ensi vuodelle mutta ehtiipähän vähän vielä treenata.
Messarin koiratanssikisaan mentiin aika kylmiltään. En ollut treenannut ohjelmaa Norjan jälkeen käytännössä ollenkaan. Tavoitteena olikin vain testata toimiiko koira treenitauon jälkeenkin samalla tavalla jos vaan käskyttää selkeästi. Ja toimiihan se! Olen tässä(kin) lajissa lopettanut turhan höpöttämisen ja keskittynyt vain olelliseen käskytykseen. Flowlle tämä tuntuu tuovan vielä enemmän keskittymistä ja harmoniaa peliin mukaan eikä sellaisia pyörimishyörimiskohtauksia tullut lainkaan! Erityisen ilahduttavaa oli myös huomata se, että vaikka olemme nyt tehneet ohjelman neljä kertaa reilun kuukauden sisään, ei Flow edelleenkään ennakoinut asioita tippaakaan vaan teki yhtä tarkkaa työtä kuin ennenkin. Itse räpelsin ohjelman lopun kun en vaan saanut ufon kanssa pysymään paikoillaan vaan se tippui kahdesti... Voihan nolous. Kerran kävin sen nostamassa mutta sitten ajattelin että siinähän räjähti!
Hauskasti näkyy screeniltä keskittynyt bc Kuva: Hanna Maines
Näistä kahdesta kuvasta kiitos Riikka Henrikssonille :)
Pisteitä saimme 186,67 jolla ansaittiin vuoden kuudes serti ja samalla luokkavoitto.
Koska messarissa on hieno kuvauspaikka, piti mustavalkee viedä sinne kaikkien näyttelypuudeleiden sekaan pönöttämään.
Jos miettii Flown koiratanssi-uraa, on se yhdellä sanalla sanottuna ällistyttävä. Flow on nyt kilpaillut vajaan vuoden voittajaluokassa ja sillä on kasassa viisi tavallista kisaa joista kaikista serti voiton kerra, Suomen mestaruus, serti Ruotsista, MM-joukkuehopeaa, MM-7 yksilöistä, PM joukkuekultaa ja PM yksilöpronssia. Ja koira ei ole vielä edes kolmea vuotta! Miten ihmeessä tässä kävi näin? Meidänhän piti vain puuhastella tätä lajia koska omistaja tykkää opettaa temppuja. Ja koira tykkää tehdä temppuja. Ei meillä ollut koskaan mitään kisatavoitteita mutta silti kilpailuissa on kiva käydä testaamassa mitä kotona ollaan opittu. Silti tärkeimpänä opittuna asiana pidän ton koiran asennetta. Miten ihmeessä se voi tehdä kisa toisensa jälkeen hallittuja suorituksia joissa vaihtelee valtaisa vauhti ja suunnaton keskittyminen pieneen piperrykseen? On se melkoinen tyyppi.
Messariviikonlopun jälkeen kotona oli väsynyt koiruus.
Hippi taasen ei ollut väsynyt vaikka sekin oli messarissa mukana (salakuljetettuna, hyihyi). Se halusi vaan leikkiä! Ja leikkiä <3 Hippi ainakin tietää että ikä on vain numeroita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti