Korkean vireen treenit

Ajelin tänään Vuokon kanssa hallille tarkoituksena ottaa kokeenomaisesti kaikki VOI-liikkeet läpi. Periaatteessa meni ihan hyvin, mitä nyt painekattilan virittäminen hieman epäonnistui. Tähän voi tietty olla syynä myös esteet hallissa, raivattiin vain tarvittava alue paljaaksi. Hippi kävi hippasen kuumana ja se valitettavasti purkautui jälleen kerran vinkumisena. Eli jotain ollaan tehty nyt radikaalisti väärin kun koiran saa tuohon mielentilaan noinkin helposti. Vielä kun tietäis että missä kohtiin mennään metsään. Teknisesti suurin osa liikkeistä on kivalla mallilla mutta kyllähän tuo ärsyttävä, vinkuva hengitys tulee laskemaan pisteitä! Tehtiin liikkeet kahdessa erässä niin että palkkasin välissä. Toivon että lauantainakin tehtäisiin kahdessa osassa. Ensin liikkeestä istuminen joka hyvä. Nyt ei tarvitse antaa pienintäkään vartaloapua, pelkkä napakka käsky ja Hippi istahtaa tosi nopsakasti. Tämän jälkeen ruutu. Kyseinen liike on tosi haastava Hipille koska pakko mun on sille antaa vihjesana jotta alkaa etsiä katseellaan ruutua mutta siinä ehtii kerätä melkoiset kierrokset :/ Tosin se bongaa ruudun jo tosi hyvin, täytyy kokeessa kuiskata se "mennään ruutuun" niin neutraalisti kuin mahdollista. Ja toivoa että paineet eivät nouse punaiselle sillä samalla sekunnilla.

Itse liike oli muuten hyvä mutta pieni ääni pääsi liikkeelle lähdössä. Juoksi aivan täysiä ja suoraan ruutuun jonne pysähtyi nopeasti ja käskystä putosi maahan. Seuraamiseen kutsuttaessa törmää vähän jalkaan mutta muuten ihan kohtuullinen suoritus. Sitten otettiin hyppynouto joka on 10 liike mikäli ei ääntele. Lopuksi seuraamista joka oli aavistuksen levotonta. Paikka piti hyvin mutta pää oli kääntyillyt jonkun verran. Tähän saattoi vaikuttaa ympärillä olevat esteet. Temmonmuutokset olivat hyvät ja askeleet tarkat. On oppinut liikkumaan tosi suorassa ja nopeasti taaksepäin, hyvä! Liikkeen loputtua "kehästä" ulos ja koiralle palkka. Tekee kyllä tosi hyvin pitkiäkin pätkiä ilman palkkaa mutta liikkeiden alun opettelua pitäisi harjoitella koska siinä saattaa kuulua ääntä.

Toinen osio aloitettiin tunnarilla. Niin hyvin kun tämä on sujunut... Nyt Hippi kaappasi alkuun yhden kapulan suuhun, pudotti ja alkoi vasta etsimään löytäen kyllä omansa. Kokeessa se on armotta nolla jos ottaa väärän suuhun joten tämäpä oli mukava uusi juttu koiralta :D Positiivista oli se, että selvästi liian korkeassa sähläysmielentilassa pystyi kuitenkin jatkamaan annettua tehtävää ja toi omansa. Tosin mun tarttis harjoitella sitä kapuloiden viemistä ja rauhassa odottelua koska tuossa kohtaa Hippi vinkuu. Ehkä mä tungen vähän pumpulia kurkkuun lauantaina. Koiralle. Tunnarin jälkeen metallinouto. Haki hyvin mutta sivulle tullessaan vahingossa pudotti kapulan, nappasi sen vielä ilmasta kiinni ja piti sen jälkeen luovutukseen asti. Ei pidä niin tiiviillä otteella metallista kiinni joten käännähdyksissä saattaa kapula lentää ;) Metallin jälkeen murheenkryynimme luoksetulo. Liikkuroituna ennakoi selvästi enemmän kuin yksin treenatessa. Seisominen oli Hipin mittakaavassa kohtuullinen, valahti ehkä reilun mittansa verran. Maahanmeno suunnilleen samaa luokkaa. Huoh, jos tekisi edes tuollaisen suorituksen niin olisin varsin tyytyväinen. Lopuksi kaukoja joissa Vuokko heilutti käsiään aihdon merkiksi. Tämä oli Hipin mielestä tooodella omituista ja se tuijotti liikkumatta Vuokkoa jokaisen huitaisun jälkeen kunnes hitaasti käänsi päänsä mua kohti "oliks sullakin jotain merkkejä siellä?" :D Ilme oli näkemisen arvoinen "wooou, mitähän toi meinaa noilla hämmentävillä merkeillä?!?" Itse vaihdot, sitten kun hämmästykseltään muisti tehdä jotain, olivat suht siistit ja nopeat. Onneksi kisoissa on todelakin se uusi sähköinen näyttötaulu jolloin pikkukoiran päätä ei tarvitse enempää sekoittaa ;)

Vähän kaksjakoist fiilikset jäi. Periaatteessa ykkönen ei ole mahdoton ajatus jos kaikki menee putkeen mutta sitten taas etukäteen jo harmittaa pistemenetykset tuon äänenkäytön takia. Ja tietysti se vinkuminen harmittaa ylipäätään koska koira ei toimi ihan parhaassa mahdollisessa moodissa. Eikä tuohon tietysti mitään poppakonstia ole, pitää vaan tehdä enemmän töitä noiden kokeenomaisten treenien kanssa ja miettiä palkkaaminen uudestaa. Lisäksi pitäisi ehdottomasti palkata ja treenata liikkeiden välejä ja siirtymisiä. Että tehtävää on vielä ja paljon! Mutta käydään nyt silti kokeilemassa nuo parit syyskuun kokeet. Näkee ainakin missä mallissa liikkeet ovat koetilanteessa :)

Huu keers, miten menee kunhan on hauskaa! Sanoo Hippi!

Aktiivinen agilityviikonloppu takana

Perjantaina vietettiin nelisen tuntia Hipin kanssa kroatialaisen Zeljko Goran agilitykoulutuksessa. Ja täytyy kyllä sanoa että todella hyvä koulutus olikin! Nyt tuli sellaista rautalankaa ihan perusasioista, ilman mitään kummempia kikkailuja. Tykkäsin!! Radat olivat sellaisia suht simppeleitä missä ei tarvinnut pahemmin tuskastella sen kanssa onnistuuko menemään oikein vaan pystyi vain keskittymään niihin asioihin mitä Zeljko halusi kertoa. Meille tuli siitä sanomista että vien ja haen Hippiä ihan turhan paljon, mieluummin antaa koiran tehdä töitä ja itse keskittyy tekemään koiralle hyvät ja selkeät linjat seuraaville esteille. Siis ihan peruskamaa mutta välillä näiden erilaisten tekniikoiden ihmeellisessä maailmassa ihan perusasiat saattavan hukkaantua. Tämä koulutus oli kyllä hyvä muistutus niistä! Ihan konkreettisesti eron huomasi hypyillä joista käännyttiin 180 astetta. Kun olin siellä siivekkeellä mukana "kääntämässä", teki Hippi pidemmän kaarteen kuin jos lähetin sen tekemään itse hypyn. Ja kaupan päälle ehdin paremmin lähteä alta pois. Reiluun kolmeen tuntiin teimme nejä pientä radanpätkää joita hinkattiin sen verran että asiat onnistuivat. Täytyy kyllä sanoa että noiden treenien jälkeen oltiin molemmat melko puhki. Ratapätkät eivät olleet onneksi pitkiä mutta kyllä siinä sen 5-10 minuuttia väännettiin aina yhtä rataa. Lopuksi kun aikaa jäi, Zeljko kertoi ajatuksiaan pentukoiran koulutuksesta. Kritisoi sitä kuinka nykyään pentujen kanssa aloitetaan tekemään ratapätkiä niin nuorena. Omat koirat leikkivät ja harjoittelevat sitä kuinka omistaja on koko maailma ennen kuin edes näkevät agilityesteitä. Hypyille koirat viedään vasta kun koira on täyttänyt 12kk, siinähän on kuitenkin vielä puoli vuotta aikaa ennen kisaikää... Tässä pieni pätkä treeneistä.



Lauantaina oltiin sitten Lohjalla agilitykisoissa kahden startin verran. Olin ilmoittautunut B ja C kisaan jottei tarvitsisi koko päivää luuhata kisapaikalla. Arvatenkin järjestys oli B A C joten siellähän kökittiin >:( Ekan radan rataantutustumisesta myöhästyin kun kuulutukset eivät kuuluneet mihinkään. Juoksin radalle kun muut jo pyörivät siellä. Hätäpäissäni yritin etsiä numerokylttejä joita ei meinannut näkyä lainkaan, olivat sen verran hyvin piilotettuina. Rata ei meinannut millään aueta mulle, ei sitten millään. Sain kuitenkin jonkunlaiset suunnitelmat tehtyä kunnes tutustuminen loppui. Tuomarina tällä radalla oli eestiläinen Anne Tammiksalu. Hippi oli melko alussa joten ei auttanut kuin mielessä vetää rata pari kertaa läpi ja sitten kokeilemaan miten onnistuu. Alussa oli A ja putki-erottelu jossa pystyi ainoastaan luottamaan että koira kuuntelee käskyä, muuten olisi tullut kiire. Persjättö A:n jälkeen vähän töksäytti Hipin menoa mutta seuraava hyppy oli huomattavasti helpompi koira oikealla puolella. Putkesta putkeen Hippi irtosi hyvin, hiekka vaan pöllähti. Tämän jälkeen oli rengas jota en todellakaan ohjannut sen kummemmin enkä myöskään huomannut että Hippi hyppäsi välistä. No, me jatkettiin onnellisina rataa tietämättä hylystä tuon taivaallista :) Putken jälkeiset hypyt syöttivät taas putkeen A:n alla mutta kovalla käskytyksellä Hippi kiipesi kiltisti A:lle. Nää on nyt kyllä toiminut erihyvin, kopkop. Keinu oli hyvä, suoraan päähän missä Hippi odotti kiltisti kutsua. Hirmu hyvä rata, harmi vain että oli hylky :D

Toista rataa saatinkin sitten odotella tovi. Onneksi kisapaikan vieressä oli iso järvi joten Hippi pääsi sinne useampaan otteeseen uimaan. Toinen rata oli Ritva Herralan suht helppo agilityrata. Aika selkeät sävelet rataantutustumisen jälkeen, ei ollut pähkäiltäviä kohtia. A:n jäkeen oli sellaista eestaas hyppelyä jossa kävi hyvin ilmi miten Hippi tekee pidemmän kaarteen kun olin siellä siivekkeellä asti säätämässä. Vaikka olin ajatellut lähettää koiran hypylle niin silti jotenkin omituisesti olin päätynyt liian pitkälle vähän "auttamaan" koiraa. Keinu oli samanlainen kuin edellisessä startissa, suoraan loppuun ja siellä kiltisti odottaen lupaa lähteä. Olen jättänyt odota-käskyn kokonaan pois ja käskytän vain keinua, ehkä tämä on jotenkin vaikuttanut? Mene ja tiedä. Mutta mitäs sitten puomilla? Aargh, miten olen onnistunut hajoittamaan hyvin toimineet kontaktit? Miksi Hippi pysähtyy liian ylös eikä meinaa millään ottaa 2on2off vaan joudun sitä useamman kerran käskyttämään...? Oma liike toki stoppasi mutta toisaalta Hippi teki keväällä silti puomeja joissa meni suoraan alas asti ilman mitään ylimääräisiä pysähtelyjä. Turhaa menee taas aikaa siihen että katsotaan kumman kanta voittaa. Ja sekunnit saa mun puolesta kulua, periksi ei nyt vaan anneta vaan se on tehtävä mikä on opetettu. Toista kertaa en siihen lähde että annetaan lähteä vähän mistä sattuu.



Tänään koirat pääsivät sienimetsään, tosin en löytänyt kuin kourallisen kanttarelleja mutta koirat ainakin saivat nauttia pitkästä metsälenkistä :) Metsästä ajeltiin hallille jossa vedin ensin oman tokoryhmäni ja sitten otin Hipin kanssa vähän ruutua ja paikallamakuun. Päästiin myös kokeilemaan kerhon uutta sähköistä kaukokäskytaulua (muokataas tähän oikea sana edellisen tunnaritaulun tilalle...) joka tulee olemaan ensi viikonlopun kokeessa. Ihan hauska vekotin. Tosin tuli taas todettua että Hippi tulee sen puoli mittaa eteenpäin. Seisomisesta istuminen pitäisi oikeasti opettaa uudestaan niin että Hippi niiaa taaksepäin eikä kerää persettään alle. Jos sinne EVL:ään ikinä pääsee, niin tuo projekti pitäisi ottaa työn alle... Muuten on vähän epävarma olo ensi viikon koetta varten. Periaatteessa liikkeet on suurimmalta osin hanskassa mutta Hipin kanssa ei voi olla mistään varma. Luoksetulo on edelleen ehkä suurin ennalta-arvattavissa oleva kompastuskivi mutta aina voi joku muukin liike yllättää ja kopsahtaa karille. Illan agilitytreenit jätettiin suosiolla väliin, kaksi päivää jumppaamista on ihan tarpeeksi Hipille.

Loppuun vielä kevennyksenä koiratanssia vuodelta 2005 :D Siellä me Kirpun kanssa tanhutaan Alpen Popin tahtiin (Kirppu on se pienempi soopeli, tuo kuva on vähän suttunen). Kirpun mielestä paras kohta oli lopussa kun sai roikkua paidan hihassa :D Harmi että Kirppu haukkui lähes taukoamatta, sen kanssa olisi ollut kiva kisata lajissa.

Voi epätoivo!

Otsikko kuvastaa tällä hetkellä meidän agilitymenoa! Niin epätoivoista tuhertamista. Viikonlopun saldo neljästä yksilöstartista kolme hylkyä ja yksi rimavitonen sekä joukkuekisasta vitonen. Enkä mä edes tiedä mihin meidän joskus olemassaoleva tatsi on hävinnyt. Ja ei tää ihan tän viikonlopun ongelma ole. Koko kesä mennyt omituisten virheiden seassa. Sunnuntain 5 katkaisi meidän lupaavan 8 startin hylkyputken mutta onneksi sentään toinen startti oli taas tuttu ja turvallinen hyl...

Lauantain kisat olivat samalla Uudenmaan piirimestaruuskisat ja alkoivat aikaisin. Kuudelta lähdin ajelemaan kohti Järvenpäätä että oltaisiin hyvissä ajoin paikalla. Eka rata oli Ritva Herralan yllättävän kinkkinen agilityrata. Ei se oikeasti ollut niin mahdoton mitä tulokset antoivat ymmärtää ( 7 tulosta ja loput hylkyjä noin 50 koiran luokassa). Radan teemana oli putki-kontaktierottelut ja näitä olikin viisi kappaletta radalla. Alussa oli 90 asteen kulmassa puomille meno jossa oli heti ensimmäinen putki tyrkyllä vieressä. Rataantutustumisessa hihkuin että näitähän me ollaan Hipin kanssa treenattu, kyllä tää toimii. Ei toiminut vaan koira meni ajatusta nopeammin sinne putkeen. Jälkeenpäin treenivideon löytyessä huomasin että näitä oli treenattu, vuonna 2009... Ja mitäs sitten puomilla, ei tullut kunnolla alas! Nt kun taas on luottanut noihin puomeihin niin huomasi etten ollut lainkaan varautunut tuohon joten päästin sen jatkamaan vaikka alkuun jäi liian ylös ja sitten pysähtyi maahan! Ei vaan ajatus toiminut tuossa tilanteessa vaikka oli hylky jo alla. Loppurata meni periaatteessa ihan kivasti, mitä nyt viimeisellä putkella pyöri ympyrää hetken aikaa.

Toista rataa sai odotella nelisen tuntia mielenkiintoisten aikataulutusten takia. No, koira ensin lenkille ja sitten autoon nukkumaan. Hyppäri oli Leena Rantamäki-Lahtisen käsialaa. Periaatteessa ihan hauska mutta alun kolme perättäistä takaakiertoa vähän mietitytti. Ja kun tarpeeksi sitä miettii ja voivottelee niin eihän se sitten onnistunut. Hippi kun tykkää kovasti kiertää asioita piiitkältä matkalta niin noissa kierroissakin joutuu vähän katsomaan ettei kierrä koko estettä. Ja kun tätä jäi varmistelemaan niin johan se viimeinen takaakierto sitten kosahti. Jatkettiin tästä matkaa kunnes pitkän vauhtisuoran jälkeen juoksi keppien ohi kun ei niitä löytänyt. Itse tein persjätön suoralla jotta olisin päässyt keppien toiselle puolelle ja tämä taatusti sekoitti Hipin. Loppu ok kunhan kepit löydttiin.

Näiden starttien jälkeen oli vielä vuorossa joukkuekilpailu, taas neljän tunnin odottelun jälkeen. Tuija Kokkonen oli tehnyt ihan hauskan ja menevän radan. Yksi välistäveto-kohta taas mietitytti ja sanoinkin että alan heti itkemään jos tälläkään kertaa en saa tuota onnistumaan :D Hippi starttasi toisena koirakkona joukkueessa, ensimmäisenä startannut Billy-russeli teki hylyn joten meidän piti tehdä tulos jottei joukkueemme pysyisi pelissä mukana. Alussa heti putki-puomierottelu jonka Hippi tällä kertaa hallitsi hyvin, kontakti tosin taas hidas mutta odotin niin kauan että Hippi suvaitsi muistella mitä piti tehdä. Tämän jälkeen hyppykaari jossa sain Hipin ryntäämään yhden hypyn ohi kun olin jo menossa A:lle, hirmuisen kalastelun jälkeen sain Hipin suorittamaan hypyn. Tämä on kyllä yksi meidän ongelma kun en käytännössä ikinä korjaa kieltoja kun ne ovat minun ohjausvirheitä. No sitten kun korjaan niin Hipillä on vauhti päällä ja se jatkaisi mieluusti rataa ASAP joten ei meinaa tulla mukaan noihin pelasteluyrityksiin. Nytkin oli sitten hyppäämässä saman hypyn toisinpäin kunnes viime hetkellä päätti kuunnella mitä mulla oli sanottavana. Onneksi tuo etukäteen hirvittänyt välistävetokohta onnistui. Ei tosin kauhean hyvin, itseasiassa niin tökkien että alkoi naurattaa :D Mutta ei itkettänyt joten se oli plussaa! Loppu meni hyvin, keinu oli tokavikana ja se oli hyvä. Tulokseksi siis tuo 5. Seuraavana lähtenyt Anu ja Riina hyllyttivät joten joukkueen tulos oli sitä myöden selvä, hylkyhän se. Mutta onneksi jäljellä oli enää jäähkälenkki ja sitten pääsi vihdoinkin kotiin! Päivä oli pitkä, kotona olin vasta puoli yhdeksältä.

Sunnuntaina lähdettiin Espooseen ASTin kisoihin jonne olin ilmoittautunut Hipin onneksi vain kahdelle radalle. Molemmat radat tuomaroi Johanna Nyberg jolla on kyllä kivoja ratoja. Ekan radan pähkäilykohta oli putken jälkeinen elämä jossa sujuvaa ohjausta ei meinannut löytyä lainkaan. Päädyin persjättöön muurin jälkeen ja valssiin 6-hypyn eteen. Tämä toimi ihan kohtuullisesti. Mutta sitten piti taas tehdä typeryyksiä ja lähetin Hipin 8-hypylle jääden itse odottamaan puomin viereen. Tiedän että rimat voivat tippua tällaisissa tempauksissa mutta tein sen silti. Ja niinhän se rima tuli alas. Hippi lähti kyllä hyvin hypylle mutta hyppäsi vähän puolihuolimattomasti koska tiesi että matka jatkuu takaisinpäin ja kiirehän sille tuli. Koska huomasin että rima tuli alas, muutin heti suunnitelmaa ja jätin Hipin tekemään puomia kun menin seuraavan hypyn taakse. Ja eihän Hippi taaskaan tehnyt kunnollista kontaktia vaan jäi roikkumaan siihen matto-osuudelle! Jouduin käskemään melko kovasti ja senkin jälkeen tuli vinoon alas. Tuon olen tosin treeneissäkin hyväksynyt joten annoin jatkaa siitä matkaa. Meillä on selvästi joku mattopohjakontakti-ongelma! Ehkä Hippi niin tykkää siitä matosta ettei halua laittaa tassuja maahan... A:n jälkeen olin suunnitellut leikkauksia koska ajattelin etten ehtisi muuta tekemään mutta jostain syystä ehdin tekemään kaksi persjättöä mikä olikin varsin sujuva ratkaisu. En tosin jäänyt varmistelemaan A:lle menoa vaan luotin että sen Hippi hanskaa jolloin sain muutaman ratkaisevan askeleen etumatkaa.
Vitonen oli ihan jees tulos, olihan noita hylkyjä ehtinyt kerääntymään jo melkoinen kasa.

Toinen rata oli tosi hauska. Kovasti selitin ennen rataa että täytyypä muistaa ottaa Hippi kunnolla ekan outken jälkeen mukaan ettei se ohita seuraavaa hyppyä. Hävettää hieman kertoa mutta tein juuri päinvastoin. Huitaisin vähän kädellä varmaan vielä silloin kun koira ei sitä nähnyt joten lopputuloksen voi arvata, koira lujaa esteen ohi. Tätä en tosin itse huomannut, miten olisinkaan voinut nähdä kun en katsonut koiraan lainkaan vaan keskityin pinkomaan eteenpäin. Ehkä sitä ei loppupeleissä tarvitse ihan hirveästi ihmetellä miksi meillä on tällä hetkellä nollaprosentti lähellä nollaa. Loppurata vedettiin kuitenkin ihan täysillä loppuun koska minähän tietysti luulin että kaikki on mennyt kuin elokuvissa :D A:n jälkeiselle suoralle putkelle Hippi irtosi hyvin joten ehdin hyvin käydä nappaamassa sen suulta mukaan. Uudestaan putkeen mennessä tein pienen jarrutuksen joka toimikin ihmeen hyvin, Hippi tuli ihan nuollen putkesta ulos. Keinun jälkeen olikin jännittävä vanhanmallinen sarjaeste. Hippi on tainnut kerran tehdä sarjan kisoissa ja silloinkin raamit kaulassa lennätti rimoja. Nyt hidastin itse tosi paljon ja annoin Hipin itse ratkaista ongelman ja sarja menikin ihan hyvin. Puomille tein takaaleikkauksen, Hippi eteni silti ihan ok kunnes taas tössähti seisomaan siihen reunalle! Tällä kertaa sain oikeasti kalastella sitä monella käskyllä alas vaikka seisoin ihan vieressä!! Käsittämätöntä! Voiko se eri pinta muka vaikuttaa näin paljon?? Puomit kun ovat olleet tähän mennessä hyviä ja varmoja. Plääh.
Jostain syystä Hipin tulokseksi oli radalta merkattu 5 mutta rehellinen hylky se kyllä oli.
Tässä viikonlopun radat


Onneksi meillä alkaa nyt treenit taas pyörimään, eihän tästä tuusaamisesta näytä tulevan yhtään mitään. Toiveissa oli kerätä vähän noita nollia ensi vuodelle mutta alku on ollut enemmän kuin säälittävä. Ei näin.

Mitäs muuta? Kirppu oli maanantaina ASTin match showssa jossa oli veteraaneissa punaisten kolmas :)
Tiistaina Hippi oli Laioksella ja ihan hyvä että oi tauolla EO:n jälkeen koska alkavia jumeja oli havaittavissa. Hippi vastasi hyvin hoitoon ja koira saatiin hyvin notkistettua :)

Mökätanhuilemassa

Eilen käytiin Hipin kanssa Janakkalassa koiratanssikisoissa. Taas tuli todettua että vaikiaa on :D Edellisellä viikolla en ehtinyt treenaamaan ollenkaan joten taas oli vähän epävarma olo koiran tekemisestä. En oikein vieläkään tiedä, millaisia treenejä Hipin kanssa edes pitäisi tehdä... Musiikin kanssa osissa? Koko paska läpi ja loppupalkka? Yksittäisiä temppuja ja palkka? No varmasti kaikkia edellämainittuja sopivassa suhteessa sekaisin mutta tuo suhde on vielä hakusessa.
Päivä oli melko lämmin joten pienen lenkin ja lyhyen treenipätkän jälkeen annoin Hipin olla autossa lepäilemässä jottei se suotta näänny kuumuuteen. Katselin Heelwork to Music-luokat ja täytyy sanoa että Suomessa on mieletön taso siihen nähden että laji on niinkin nuori!
Freestylessa oli ensin alokasluokka jonka jälkeen alkoi avoin luokka. Hippi oli kolmantena suoritusvuorossa joten kävin hakemassa koiran autosta. Hippi oli melkoisen virtaisalla päällä joten tein vielä muutamia temppuja hillitäkseni kuumakallea. Mun oli ollut tarkoituksena hankkia vähän pienempi tynnyri esitykseen mutta jostain syystä en sitä saanut aikaiseksi koko kesän aikana. Hipille tuo tynnyri on vähän turhan korkea eikä sen kiertäminen seisten ole sen lempitemppu. Alussa se hyppäsikin kerran pois mutta palasi nopeasti kiertämään sitä. Alku meni suht kohdilleen kunnes ensimmäiset haukut kajahtivat ilmoille kun Hipin olisi pitänyt nousta takajaloilleen. Tätä ennen oli kyllä kuultavissa pientä vinkumista. Periaatteessa esitys eteni ihan ok:sti mutta vinkunaa kuului kyllä läpi esityksen. Muutamissa kohdissa tuli hyvin äänekkäitä haukkuryppäitä joten tällä kertaa otettiin aimo harppaus takapakkia tuon haukkumisen takia.
Tosin koira teki kyllä tällää kertaa hommia koko ajan eikä alkanut pahemmin jäkittämään. Vielä on paljon tehtävä tuon vireen ja ääntelyn parissa. Saattaapi olla melkoinen mission impossible mutta ainakin ollaan kovasti yritetty ja edelleen yritetään.


No, ainakaan kuuma päivä ei juurikaan Hipin tekemiseen vaikuttanut, teki silti suurella sykkeellä töitä vaikkakin vähän äänekkäästi.
Tässä pisteet ja tuomarikommentit:
Marita Packalen:
Tekninen 82, taiteellinen 76 yht. 158
"Koira oli kyllä hyvin mukana mutta haukunta vähän häiritsi"
Laura Jalli
Tekninen 80, taiteellinen 76 yht. 156
"Pirteä ohjelma joka etenee hyvin. Aivan kaikkea ei koira tänään tehnyt. Joissakin kohdin ääntely hieman häiritsi. Iloinen meno"
Hannele Parviainen
Tekninen 87, taiteellinen 80 yht 167
"Pientä ääntelyä. Hyvä kehänkäyttö. Ohjelma sisälsi vaikeita osioita, joista koira selviytyi hyvin"


Palkintojenjaossa Hippi ihme ja kumma voitti luokan! Pisteitä haukkuminen kuitenkin verotti sen verran ettei KUMAa tullut. Kaksihan noita kumia tarvitaan että saisimme siirtyä voittaja-luokkaan. Tosin tällä mökäämisellä niitä tuskin koskaan tulee ;)

Tokoinspiraatio

Taas on aika tokoinspiraation. Näitä tulee näköjään säännöllisen epäsäännöllisesti ja tällä kertaa niin vahvana että Hippi on ilmoitettu kokeeseen! Ja samaan innostukseen lupauduin myös piirimestaruusjoukkueeseenkin :D Enää tarvitsee siis treenata! Tosin eilen ehdittiin jo sitäkin harrastamaan kun käytiin Riikan kanssa hallilla tekemässä pienet reenit. Ajattelin katsoa missä jamassa ongelmaliikkeet ovat kokeenomaisella treenillä. Ensimmäiseksi hyppynouto joka on hyvä. Tämän jälkeen ruutu kokonaisena liikkeenä. Merkkeinä meillä oli sellaiset matalat läpyskät jotka koira huonommin näkee. Siitä huolimatta Hippi bongasi virittelyillä ruudun agilityesteidn välistä ja sinkosi (ihan ääneti!!) ruutuun! Seiso-käsky meni perille hieman viiveellä joten ehti liikkua hyvin lähelle ruudun oikeaa reunaa, pysyi kuitenkin ruudun sisällä. Liikkeen loppuosassa hypähti hieman seuraamiseen mutta sitä on treenattu ylipäätään niiiin vähän etten ole siitä hirmu huolissani. Tämän jälkeen otettiin istuminen -> hyvä ja nopea istuminen. Viimeisenä tunnari jossa hyvin varma työskentely ja oikea kapula löytyi! Tunnarin jälkeen pois "kehästä" ja palkka! Hassua oli että sain Hipin vähän epämääräiseen vireseen ihan sillä että oli liikkuri antamassa käskyjä. Se teki hirmu hyvin mutta pientä piippausta kuului. Tähän täytyy keksiä jokin ratkaisu. Yksi ratkaisu voisi olla esim ihan vain treenaaminen ylipäätään useammin kuin kerran tai kaksi puolessa vuodessa... Seuraavaksi Hippi autoon ja bortsut pääsivät töihin jonka jälkeen otin vielä seuraamisen liikkuroituna. Paljon siirtymiä ja temponvaihtoja. Periaatteessa ihan hyvää työtä mutta askelissa oikealle Hippi on keksinyt pistää oikean tassun mun vasemman kengän päälle. En tiedä, huomaisiko tuomarit tuollaista mutta vähän omituinen tapahan tuo on. Ehkä Hippi jotenkin tunnustelee mihin päin oon menossa ;)
Luoksetuloa en ottanut koska pysähdyksissä on vielä treenaamista niin paljon. Muta kokonaisuutena paketti on vähemmän levällään mitä olen pelännyt.

Koska agilitytauko jatkuu, pääsi Hippi viime viikonloppuna koiratanssileirille hillumaan. Perjantai-iltana oli mahdollisuus treenata ohjelma läpi möllikisoissa ja toki käytimme tämän mahdollisuuden hyväksi. Hippi teki semihyvin, pientä piippailua mutta teki kuitenkin kaiken. Eikä haukkunut kertaakaan. Lauantaina oltiin kahdessa koulutuksessa, haukkuongelmaisten ryhmässä ja ohjaajan liikkumistreenissä. Haukkutreeni jäi vähän vähäiseksi koska Hippi ei nyt hauku vaan vinkuu. Sitä onkin haastavampi saada pois. Ohjaajan liiketreenissä oli Salla tehnyt kolmeen erilaiseen musatyyliin pienet askelkuviot jotka piti ensin itse treenata ja sitten kehittää pikaisesti koiralle siihen sopivat tehtävät. Niin kauan oli suht helppoa kunnes koira hilattiin paikalle :D Mutta hauska ja hyödyllinen treeni!
Koulutin leirillä myös itse, temppuja, freestylesiirtymiä ja htm-siirtymiä. Varsinkin htm-siirtymät oli hieman haasteellinen kouluttaa kun en heelworkkia niin aktiivisesti harrasta. Enpä todellakaan tiedä, saiko siitä kukaan mitään irti :/

Pandan kutina on vihdoinkin hellittänyt! Viikko siihen meni lääkityksen aloittamisen jälkeen mutta nyt näyttää vihdoinkin paremmalta. Toivottavasti tuo kapi on ollut kaikkien oireiden takana ja toipuminen jatkuisi yhtä hyvänä.

Kirppu-mummeli on saanut piristysruiskeen kun helteet hieman väistyivät. On ollut niin villi lenkeillä että välillä on täytynyt toppuutella muoria jottei pumppu vallan petä. Ihanaa, että mummeli jaksaa viilettää tuhatta ja sataa :)

European Open 2011

Huhheijakkaa, melkoinen reissu takana! Tänä vuonna ei tuo agiliitely oikein tuntunut onnistuvan mutta onneksi itse matka oli jälleen kerran ihan mahtava :) Meitin reissu meinasi töksähtää heti ensimetreille. Helsingin päässä eivät meinanneet päästää koneeseen koska koirat olivat liian isoja kasseihin. Hippi oli ensin punnittavana eikä siinä ongelmaa kunnes virkailija alkoi katsomaan että Riina on melkoisen kookas kassiin laitettavaksi. Seuraavaksi oli sitten sitä mieltä että kyllä taitaa Hippikin olla liian iso. Pyysivät laittamaan koirat kasseihin ja sinnehän Hippi sujahti ongelmitta koska se on sille mieluisa temppu. Paikalle tuli toinenkin virkailija samaa asiaa miettimään ja olivat jo kovaa vauhtia eväämässä koneeseen pääsyn. Kun kuulivat matkan syyn, alkoivat vähän muuttamaan mielipidettään ja lopulta suostuivat päästämään matkaan mutta painottivat että pitäisi hankkia isommat kassit... Taitaa olla jatkossa mahdotonta kulkea koneella kun tulkinnat ovat näin paljon tiukentuneet! Hippi on kuitenkin suht pieni otus, painaa sen 5,6kg joten painorajasta jää kirkkaasti. Mutta tottahan se on ettei se pysty tuossa kassissa seisomaan mutta en ole tiennyt että se on nykyään sääntönä matkustamossa matkaavilla koirillakin.

Anyway, matkaan päästiin mutta heti oli sellainen olo että mitäs seuraavaksi. Lennon aikana Hippi tuttuun tyylinsä vain nukkui, se ei jaksa paljoa ottaa nousuista tai laskuista stressiä. Matkaa Wienistä kisapaikalle oli n. 260km joten matkaa oli jatkettava jollain kulkupelillä. Autonvuokrauksen sijaan päädyimme julkisiin. Lentokentältä pääsi juna-asemalle ja sieltä löytyi sopiva juna. Matkalla oli yksi junanvaihto, Lintzissä. Alkuun hieman huoletti koiran ja tavaroiden kanssa tuo vaihto, aikaa oli kuitenkin vain 7 minuuttia löytää oikea raide ja juna. Onneksi itävaltalaiset olivat ihan mielttömän auttavaista porukkaa! Saatiin apua kun vain kyseltiin ja kaikki sujui hienosti! Lintzistä jatkoimme Kremsmunsteriin joka oli pieni kylä. Täältä löytyi hotellimme. Tosin paikanpäällä selvisi myös että kisapaikalle olisi noin 8km matkaa :P. Pienten mutkien kautta saimme vaihdettua hotellin ihan kisapaikan viereen joten yhden yön jälkeen kiikutimme tavarat Bad Halliin. Tältä hotellilta oli 370m kisapaikalle :).
Perjantaina oli joukkueiden harjoitukset. Tilanne oli koirille hyvin hektinen joten päätin tehdä heti radan missä luukutettiin hyppysuoran ja putken jälkeen keinulle. Ja kas kummaa, saatiin lentokeinu aikaiseksi! Tästä pääsin hieman moittimaan koiruutta ja uudella yrityksellä jäi hyvin tarkasti odottelemaan käskyä. Toisella vedolla tehtiin puomia ja keppejä, näissä ei ongelmaa.

Lauantaina kisat aloitettiin hyppärillä. Aamulla satoi hetken vettä, ei kauaa mutta silleen sopivasti että nurmi kastui. Rata vaikutti helpolta, ei mitään ihmeellistä kikkailua. Hipillä ei vain tainnut tassut tottua alustaan vaan se liukasteli pahemmin kuin koskaan ennen! Kepit olivat kolmas este ja Hippi törmäsi kolmanteen keppiin niin että sinkosi kyljelleen... Seuraavan kerran liukastui 12-hypyllä, kääntyessä lähti etujalat alta. Tästä meni pasmat sekaisin ja hylyn jälkeen poistuttiin radalta. Kas näin. Kävelytin Hippiä pitkään ja kaikki tuntui olevan ok. Käveltiin sitten vielä takaisin hotellille jotta koira pääsi kunnolla lepäämään. Hysteerisenä kyttäsin koiraa koko ajan josko se olisi jotenkin loukannut itseään liukastellessaan mutta onneksi kaikki näytti hyvältä. Olin kuitenkin jo päättänyt ottaa koiran pois kisoista jos MITÄÄN ihmeellistä olisi ilmaantunut.

Ennen agilityrataa Hippi kuitenkin liikkui, hyppi ja temppuili ihan normaalisti joten uskalsin lähteä radalle. Heti neljänneltä esteeltä kielto, Hippi ei mennyt keinulle onnettoman huiskaisun jäljiltä. Hylky tuli sitten ennen keppejä, Hippi ei tullut vetoon vaan ampui ohjuksen lailla väärään putkeen. A:n jälkeisellä hypyllä yritin aikani saada koiraa oikealle puolelle mutta eihän siitä mitään tullut. Puomi oli ihan ok, meni ainakin samaa vauhtia alas asti.
Tuplahylyllä ei finaaliin päästy joten lämppälenkin jälkeen koira taas hotellille ja finaaleihin kannustamaan kavereita!

Sunnuntaina tarkkailin vielä Hipin liikkumista extratarkkaan mutta näytti siltä ettei yön jäljiltä ollut minkäänlaista jumitusta huomattavissa :) Liukastelut eivät onneksi siis aiheuttaneet mitään pahempaa, huh! Tänään olivat vuorossa joukkueradat. Hippi oli wannabe-borderterrierinä Totin, Liinan ja Pedon seurassa. No, sopiihan se tuollaiseen terrieriryhmäänkin, tosin parrattomuus erotti joukkuekavereista ;) Ensin oli agilityrata. Jälleen kerran kiva rata, ei mitään ylivaikeaa puurtamista. Siitä huolimatta onnistuimme ottamaan taas hylyn! Alku meni hyvin, keinulla pysähtyi varsin kiltisti mutta sen jälkeiseltä hypyltä onnistuin vetämään sen sivuun! Olin jo lähettänyt hypylle mutta aloin liian aikaisin kääntämään A:lle ja Hippi tuli siihen mukaan. Hyppäsi samantien hypyn väärinpäin joten sehän oli siinä. Alkoi olla jo varsin epätoivoinen olo kun typerillä virheillä onnistui hylyttämään radat toisensa jälkeen. Meidän joukkue teki yhden nollan ja kolme hylkyä. Kun mahdelta radalta otetaan kolme parasta tulosta huomioon, oli peli jo tuossa pelattu joukkueen osalta.
Hyppäri oli kiva ja helppo mutta siinäkin jatkoimme varmaa tulostahtiamme, neljäs hylky oli totta heti alussa Hipin ohitettua kakkoshyppy ja kiilattua siitä suoraan kolmoselle. Siinä oli kyllä heti sellainen kuningasolo, lähteä ulkomaille asti esittämään neljä säälittävää suoritusta. Ei vaan onnistunut mitenkään päin, koira kyllä yritti tehdä parhaansa mutta nyt vain kävi näin.

Ratojen jälkeen lähdin pitkälle lenkille koiran kanssa kiroamaan omaa osaamattomuuttani. Nähtiin matkalla kaksi upeaa laamaa ja niitä silitellessä kävi mielessä että pitäisi varmaan vaihtaa laama-agilityn puoleen. Ehkä tuollaisia jäyhiä jököttäjiä osaisi ohjata vähän paremmin.

Viimeisenä kisapaikalla ratkottiin joukkuemestaruudet varsin jännällä ratkaisulla. Kentällä oli neljä rataa joihin jokainen joukkuejäsen lähti omasta nurkasta. Radat suoritettiin peräkkäin niin että kun ensimmäinen koira tuli maaliin, sai seuraava lähteä. Alkuun tuntui että mitähän tuostakin tulee mutta loppupeleissä finaalit olivat parasta mahdollista agilitya! Virheet muutettiin ajaksi mutta yksikin hylky hyllytti koko joukkueen. Tässä Suomn mini"shelttijoukkueen" menoa josta näkyy tuo finaalin systeemi. Paljoa jännittävämmäksi ei joukkuekisaa olisi saatu, tulisipa tuollainen tyyli Suomeenkin :)

Ja jännitystä riitti loppuun asti sillä Suomen mini/medi-joukkue tekivät kaikki upeat nollat jolla pysyivät johdossa loppuun asti! Kultaa siis upealle ryhmälle jossa kisasivat Sini ja Sonic, Olli-Jussi ja Misty, Sanna ja Deli sekä Katja ja Koko. Niin upeaa menoa :)
Tämän jälkeen oli maksien finaali jossa myös mukana Suomen joukkue, Team Decathlete´s. Myös tämä porukka tekivät hienot nollat ja niin toinenkin joukkuekulta oli totta! Tässä porukassa kisasi Mikko ja Sky, Heidi-Maria ja Erre, Jaakko ja Zen sekä Janita ja Hitti. Melkoista ylivoimaa :)
Kisoista oli jäljellä enää palkintojen jako joka olikin Suomen juhlaa sillä yksilöissä maksien mestaruuden nappasi Niinu ja Rhett, Janitan ja Hitin ottaessa hopeaa. Viidestä mahdollisesta kultamitalista tuli siis kolme Suomeen, ei paha lainkaan!

Sunnuntaina lähdettiin takaisin Wieniin jossa oli tarkoitus viihtyä vuorokauden verran. Matkaan lähdettiin ensin bussilla, sitten junalla Lintziin josta taas vaihto Wienin junaan. Tällä kertaa juna oli aivan tukossa, eikä istumapaikkoja löytynyt lainkaan... Sain kassin yhteen syvennykseen ja Hippi siihen päälle nukkumaan.


Tälläkin matkalla saimme apua paikallisilta, niin ystävällisiä ihmisiä! Päällimmäiseksi jäi mieleen vanhempi herrasmies Wienin päässä. Katselimme juna-asemalla karttaa jotta tietäisimme mistäpäin lähtisimme hotellia etsimään. Hän tuli luoksemme kysymään mihin päin olemme menossa ja lähti näyttämään meille oikean kadun :) Hotellin löydyttyä heitimme laukut ja koirat huoneeseen ja lähdimme heti katselemaan kaupunkia. Nähtävää oli paljon ja aikaa vähän! Hotelli oli Mariehilfe Strassella jonka varressa oli jos jonkinmoista kauppaa! Kadun päästä pääsikin Hofburgin palatsin alueelle joten kävimmekin hakemassa koirat ja lähdimme tutkimaan nähtävyyksiä. Päädyimme tutustumaan kaupunkiin kävellen ja neljä tuntia vierähti helposti uskomattomia rakennuksia ja kirkkoja ihmetellessä. Stephansdomin kirkko oli aivan mahtava rakennus ja niin kaunis sisältä!
Kaduilla törmäsi lähes kaikkialla vossikoita. Tämä oli tietysti heti heppoja rapsuttelemassa, ihania :)


Monilla ihmisillä on lomakuvia jossa poseeraavat erinäisten nähtävyyksien rinnalla mutta tällä reissulla oli Hippi se joka hoiti poseeraukset ;) Ja päätyi myös melko monen turistin kuva-albumiin.






Tiistaina käytiin shoppailemassa ennen hotellin luovutusta ja sen jälkeen koirien kanssa taas kaupunkia kiertämään. Neljä tuntia vierähti tänäänkin hyvin nopeasti eikä me edes ehditty kuin pieni osa kiertelemään. Tonne täytyy niin päästä uudelleen ja paremmalla ajalla :) Yritettiin päästä myös Wienin espanjalaisen ratsastuskoulun opastetulle esittelykierrokselle mutta sinne ei päässyt koirien kanssa... Harmi! Pääsin kuitenkin näkemään noita upeita hevosia kun niitä talutettiin kävelykoneesta takaisin talliin. Kuva on kovin huono kun en salamaa käyttänyt.


Paluumatka sujui onneksi ilman ongelmia, saatiin neuvo pistää koira jo valmiiksi kassiin check-in:in ajaksi eikä virkailija sanonut mitään koirien koosta. Päivän kaupunkikierroksen jälkeen oli koirat niin puhki ettei niistä lennon aikana kuulunut juurikaan mitään, vetivät kyllä niin makeasti unta.

KotiSuomessa kävin hakemassa vielä mummelit hoidosta ja niinpä kello olikin jo pitkälti yli puolenyön ennen kuin pääsin vihdoinkin omaan sänkyyn nukkumaan, luksusta!

Reissun aikana oli Pandan loput verinäytetulokset tulleet ja vihdoinkin taisi löytyä diagnoosi. Kapivasta-aineet olivat korkealla joten jostain on Panda tartunnan saanut... Täällä periferiassa on tietysti tuollainenkin mahdollista! Kummallista on ettei Kirpulla tai Hipillä ole ollut mitään oireita, ainoastaan Pandalla ja hyvin vahvana vielä. Onneksi tuo on helppo hoidettava, nyt kun vihdoinkin tietää mitä hoitaa! Toivottavasti tuo kutina nyt laantuu, antibiootista ja antihistamiinista kun ei luonnollisesti paljoa apua ollut.

Nyt Hippi pääsee taas pienelle totaalilomalle agilitysta. Liukastelujen takia en sitä esteille vie ennen kuin fyssari on sen katsonut, onneksi aika on jo varattuna valmiiksi. Koirasta ei onneksi pysty päällpäin edelleenkään mitään havaitsemaan mutta koska mitään ihmeellistä ei ole tulossa, perun perjantaisen MArie Hanssonin koulutuksen ja sunnuntain yhden oman seuran startin. Pärjätään kyllä ilmankin.