Aktiivinen agilityviikonloppu takana

Perjantaina vietettiin nelisen tuntia Hipin kanssa kroatialaisen Zeljko Goran agilitykoulutuksessa. Ja täytyy kyllä sanoa että todella hyvä koulutus olikin! Nyt tuli sellaista rautalankaa ihan perusasioista, ilman mitään kummempia kikkailuja. Tykkäsin!! Radat olivat sellaisia suht simppeleitä missä ei tarvinnut pahemmin tuskastella sen kanssa onnistuuko menemään oikein vaan pystyi vain keskittymään niihin asioihin mitä Zeljko halusi kertoa. Meille tuli siitä sanomista että vien ja haen Hippiä ihan turhan paljon, mieluummin antaa koiran tehdä töitä ja itse keskittyy tekemään koiralle hyvät ja selkeät linjat seuraaville esteille. Siis ihan peruskamaa mutta välillä näiden erilaisten tekniikoiden ihmeellisessä maailmassa ihan perusasiat saattavan hukkaantua. Tämä koulutus oli kyllä hyvä muistutus niistä! Ihan konkreettisesti eron huomasi hypyillä joista käännyttiin 180 astetta. Kun olin siellä siivekkeellä mukana "kääntämässä", teki Hippi pidemmän kaarteen kuin jos lähetin sen tekemään itse hypyn. Ja kaupan päälle ehdin paremmin lähteä alta pois. Reiluun kolmeen tuntiin teimme nejä pientä radanpätkää joita hinkattiin sen verran että asiat onnistuivat. Täytyy kyllä sanoa että noiden treenien jälkeen oltiin molemmat melko puhki. Ratapätkät eivät olleet onneksi pitkiä mutta kyllä siinä sen 5-10 minuuttia väännettiin aina yhtä rataa. Lopuksi kun aikaa jäi, Zeljko kertoi ajatuksiaan pentukoiran koulutuksesta. Kritisoi sitä kuinka nykyään pentujen kanssa aloitetaan tekemään ratapätkiä niin nuorena. Omat koirat leikkivät ja harjoittelevat sitä kuinka omistaja on koko maailma ennen kuin edes näkevät agilityesteitä. Hypyille koirat viedään vasta kun koira on täyttänyt 12kk, siinähän on kuitenkin vielä puoli vuotta aikaa ennen kisaikää... Tässä pieni pätkä treeneistä.



Lauantaina oltiin sitten Lohjalla agilitykisoissa kahden startin verran. Olin ilmoittautunut B ja C kisaan jottei tarvitsisi koko päivää luuhata kisapaikalla. Arvatenkin järjestys oli B A C joten siellähän kökittiin >:( Ekan radan rataantutustumisesta myöhästyin kun kuulutukset eivät kuuluneet mihinkään. Juoksin radalle kun muut jo pyörivät siellä. Hätäpäissäni yritin etsiä numerokylttejä joita ei meinannut näkyä lainkaan, olivat sen verran hyvin piilotettuina. Rata ei meinannut millään aueta mulle, ei sitten millään. Sain kuitenkin jonkunlaiset suunnitelmat tehtyä kunnes tutustuminen loppui. Tuomarina tällä radalla oli eestiläinen Anne Tammiksalu. Hippi oli melko alussa joten ei auttanut kuin mielessä vetää rata pari kertaa läpi ja sitten kokeilemaan miten onnistuu. Alussa oli A ja putki-erottelu jossa pystyi ainoastaan luottamaan että koira kuuntelee käskyä, muuten olisi tullut kiire. Persjättö A:n jälkeen vähän töksäytti Hipin menoa mutta seuraava hyppy oli huomattavasti helpompi koira oikealla puolella. Putkesta putkeen Hippi irtosi hyvin, hiekka vaan pöllähti. Tämän jälkeen oli rengas jota en todellakaan ohjannut sen kummemmin enkä myöskään huomannut että Hippi hyppäsi välistä. No, me jatkettiin onnellisina rataa tietämättä hylystä tuon taivaallista :) Putken jälkeiset hypyt syöttivät taas putkeen A:n alla mutta kovalla käskytyksellä Hippi kiipesi kiltisti A:lle. Nää on nyt kyllä toiminut erihyvin, kopkop. Keinu oli hyvä, suoraan päähän missä Hippi odotti kiltisti kutsua. Hirmu hyvä rata, harmi vain että oli hylky :D

Toista rataa saatinkin sitten odotella tovi. Onneksi kisapaikan vieressä oli iso järvi joten Hippi pääsi sinne useampaan otteeseen uimaan. Toinen rata oli Ritva Herralan suht helppo agilityrata. Aika selkeät sävelet rataantutustumisen jälkeen, ei ollut pähkäiltäviä kohtia. A:n jäkeen oli sellaista eestaas hyppelyä jossa kävi hyvin ilmi miten Hippi tekee pidemmän kaarteen kun olin siellä siivekkeellä asti säätämässä. Vaikka olin ajatellut lähettää koiran hypylle niin silti jotenkin omituisesti olin päätynyt liian pitkälle vähän "auttamaan" koiraa. Keinu oli samanlainen kuin edellisessä startissa, suoraan loppuun ja siellä kiltisti odottaen lupaa lähteä. Olen jättänyt odota-käskyn kokonaan pois ja käskytän vain keinua, ehkä tämä on jotenkin vaikuttanut? Mene ja tiedä. Mutta mitäs sitten puomilla? Aargh, miten olen onnistunut hajoittamaan hyvin toimineet kontaktit? Miksi Hippi pysähtyy liian ylös eikä meinaa millään ottaa 2on2off vaan joudun sitä useamman kerran käskyttämään...? Oma liike toki stoppasi mutta toisaalta Hippi teki keväällä silti puomeja joissa meni suoraan alas asti ilman mitään ylimääräisiä pysähtelyjä. Turhaa menee taas aikaa siihen että katsotaan kumman kanta voittaa. Ja sekunnit saa mun puolesta kulua, periksi ei nyt vaan anneta vaan se on tehtävä mikä on opetettu. Toista kertaa en siihen lähde että annetaan lähteä vähän mistä sattuu.



Tänään koirat pääsivät sienimetsään, tosin en löytänyt kuin kourallisen kanttarelleja mutta koirat ainakin saivat nauttia pitkästä metsälenkistä :) Metsästä ajeltiin hallille jossa vedin ensin oman tokoryhmäni ja sitten otin Hipin kanssa vähän ruutua ja paikallamakuun. Päästiin myös kokeilemaan kerhon uutta sähköistä kaukokäskytaulua (muokataas tähän oikea sana edellisen tunnaritaulun tilalle...) joka tulee olemaan ensi viikonlopun kokeessa. Ihan hauska vekotin. Tosin tuli taas todettua että Hippi tulee sen puoli mittaa eteenpäin. Seisomisesta istuminen pitäisi oikeasti opettaa uudestaan niin että Hippi niiaa taaksepäin eikä kerää persettään alle. Jos sinne EVL:ään ikinä pääsee, niin tuo projekti pitäisi ottaa työn alle... Muuten on vähän epävarma olo ensi viikon koetta varten. Periaatteessa liikkeet on suurimmalta osin hanskassa mutta Hipin kanssa ei voi olla mistään varma. Luoksetulo on edelleen ehkä suurin ennalta-arvattavissa oleva kompastuskivi mutta aina voi joku muukin liike yllättää ja kopsahtaa karille. Illan agilitytreenit jätettiin suosiolla väliin, kaksi päivää jumppaamista on ihan tarpeeksi Hipille.

Loppuun vielä kevennyksenä koiratanssia vuodelta 2005 :D Siellä me Kirpun kanssa tanhutaan Alpen Popin tahtiin (Kirppu on se pienempi soopeli, tuo kuva on vähän suttunen). Kirpun mielestä paras kohta oli lopussa kun sai roikkua paidan hihassa :D Harmi että Kirppu haukkui lähes taukoamatta, sen kanssa olisi ollut kiva kisata lajissa.