European Open 2011

Huhheijakkaa, melkoinen reissu takana! Tänä vuonna ei tuo agiliitely oikein tuntunut onnistuvan mutta onneksi itse matka oli jälleen kerran ihan mahtava :) Meitin reissu meinasi töksähtää heti ensimetreille. Helsingin päässä eivät meinanneet päästää koneeseen koska koirat olivat liian isoja kasseihin. Hippi oli ensin punnittavana eikä siinä ongelmaa kunnes virkailija alkoi katsomaan että Riina on melkoisen kookas kassiin laitettavaksi. Seuraavaksi oli sitten sitä mieltä että kyllä taitaa Hippikin olla liian iso. Pyysivät laittamaan koirat kasseihin ja sinnehän Hippi sujahti ongelmitta koska se on sille mieluisa temppu. Paikalle tuli toinenkin virkailija samaa asiaa miettimään ja olivat jo kovaa vauhtia eväämässä koneeseen pääsyn. Kun kuulivat matkan syyn, alkoivat vähän muuttamaan mielipidettään ja lopulta suostuivat päästämään matkaan mutta painottivat että pitäisi hankkia isommat kassit... Taitaa olla jatkossa mahdotonta kulkea koneella kun tulkinnat ovat näin paljon tiukentuneet! Hippi on kuitenkin suht pieni otus, painaa sen 5,6kg joten painorajasta jää kirkkaasti. Mutta tottahan se on ettei se pysty tuossa kassissa seisomaan mutta en ole tiennyt että se on nykyään sääntönä matkustamossa matkaavilla koirillakin.

Anyway, matkaan päästiin mutta heti oli sellainen olo että mitäs seuraavaksi. Lennon aikana Hippi tuttuun tyylinsä vain nukkui, se ei jaksa paljoa ottaa nousuista tai laskuista stressiä. Matkaa Wienistä kisapaikalle oli n. 260km joten matkaa oli jatkettava jollain kulkupelillä. Autonvuokrauksen sijaan päädyimme julkisiin. Lentokentältä pääsi juna-asemalle ja sieltä löytyi sopiva juna. Matkalla oli yksi junanvaihto, Lintzissä. Alkuun hieman huoletti koiran ja tavaroiden kanssa tuo vaihto, aikaa oli kuitenkin vain 7 minuuttia löytää oikea raide ja juna. Onneksi itävaltalaiset olivat ihan mielttömän auttavaista porukkaa! Saatiin apua kun vain kyseltiin ja kaikki sujui hienosti! Lintzistä jatkoimme Kremsmunsteriin joka oli pieni kylä. Täältä löytyi hotellimme. Tosin paikanpäällä selvisi myös että kisapaikalle olisi noin 8km matkaa :P. Pienten mutkien kautta saimme vaihdettua hotellin ihan kisapaikan viereen joten yhden yön jälkeen kiikutimme tavarat Bad Halliin. Tältä hotellilta oli 370m kisapaikalle :).
Perjantaina oli joukkueiden harjoitukset. Tilanne oli koirille hyvin hektinen joten päätin tehdä heti radan missä luukutettiin hyppysuoran ja putken jälkeen keinulle. Ja kas kummaa, saatiin lentokeinu aikaiseksi! Tästä pääsin hieman moittimaan koiruutta ja uudella yrityksellä jäi hyvin tarkasti odottelemaan käskyä. Toisella vedolla tehtiin puomia ja keppejä, näissä ei ongelmaa.

Lauantaina kisat aloitettiin hyppärillä. Aamulla satoi hetken vettä, ei kauaa mutta silleen sopivasti että nurmi kastui. Rata vaikutti helpolta, ei mitään ihmeellistä kikkailua. Hipillä ei vain tainnut tassut tottua alustaan vaan se liukasteli pahemmin kuin koskaan ennen! Kepit olivat kolmas este ja Hippi törmäsi kolmanteen keppiin niin että sinkosi kyljelleen... Seuraavan kerran liukastui 12-hypyllä, kääntyessä lähti etujalat alta. Tästä meni pasmat sekaisin ja hylyn jälkeen poistuttiin radalta. Kas näin. Kävelytin Hippiä pitkään ja kaikki tuntui olevan ok. Käveltiin sitten vielä takaisin hotellille jotta koira pääsi kunnolla lepäämään. Hysteerisenä kyttäsin koiraa koko ajan josko se olisi jotenkin loukannut itseään liukastellessaan mutta onneksi kaikki näytti hyvältä. Olin kuitenkin jo päättänyt ottaa koiran pois kisoista jos MITÄÄN ihmeellistä olisi ilmaantunut.

Ennen agilityrataa Hippi kuitenkin liikkui, hyppi ja temppuili ihan normaalisti joten uskalsin lähteä radalle. Heti neljänneltä esteeltä kielto, Hippi ei mennyt keinulle onnettoman huiskaisun jäljiltä. Hylky tuli sitten ennen keppejä, Hippi ei tullut vetoon vaan ampui ohjuksen lailla väärään putkeen. A:n jälkeisellä hypyllä yritin aikani saada koiraa oikealle puolelle mutta eihän siitä mitään tullut. Puomi oli ihan ok, meni ainakin samaa vauhtia alas asti.
Tuplahylyllä ei finaaliin päästy joten lämppälenkin jälkeen koira taas hotellille ja finaaleihin kannustamaan kavereita!

Sunnuntaina tarkkailin vielä Hipin liikkumista extratarkkaan mutta näytti siltä ettei yön jäljiltä ollut minkäänlaista jumitusta huomattavissa :) Liukastelut eivät onneksi siis aiheuttaneet mitään pahempaa, huh! Tänään olivat vuorossa joukkueradat. Hippi oli wannabe-borderterrierinä Totin, Liinan ja Pedon seurassa. No, sopiihan se tuollaiseen terrieriryhmäänkin, tosin parrattomuus erotti joukkuekavereista ;) Ensin oli agilityrata. Jälleen kerran kiva rata, ei mitään ylivaikeaa puurtamista. Siitä huolimatta onnistuimme ottamaan taas hylyn! Alku meni hyvin, keinulla pysähtyi varsin kiltisti mutta sen jälkeiseltä hypyltä onnistuin vetämään sen sivuun! Olin jo lähettänyt hypylle mutta aloin liian aikaisin kääntämään A:lle ja Hippi tuli siihen mukaan. Hyppäsi samantien hypyn väärinpäin joten sehän oli siinä. Alkoi olla jo varsin epätoivoinen olo kun typerillä virheillä onnistui hylyttämään radat toisensa jälkeen. Meidän joukkue teki yhden nollan ja kolme hylkyä. Kun mahdelta radalta otetaan kolme parasta tulosta huomioon, oli peli jo tuossa pelattu joukkueen osalta.
Hyppäri oli kiva ja helppo mutta siinäkin jatkoimme varmaa tulostahtiamme, neljäs hylky oli totta heti alussa Hipin ohitettua kakkoshyppy ja kiilattua siitä suoraan kolmoselle. Siinä oli kyllä heti sellainen kuningasolo, lähteä ulkomaille asti esittämään neljä säälittävää suoritusta. Ei vaan onnistunut mitenkään päin, koira kyllä yritti tehdä parhaansa mutta nyt vain kävi näin.

Ratojen jälkeen lähdin pitkälle lenkille koiran kanssa kiroamaan omaa osaamattomuuttani. Nähtiin matkalla kaksi upeaa laamaa ja niitä silitellessä kävi mielessä että pitäisi varmaan vaihtaa laama-agilityn puoleen. Ehkä tuollaisia jäyhiä jököttäjiä osaisi ohjata vähän paremmin.

Viimeisenä kisapaikalla ratkottiin joukkuemestaruudet varsin jännällä ratkaisulla. Kentällä oli neljä rataa joihin jokainen joukkuejäsen lähti omasta nurkasta. Radat suoritettiin peräkkäin niin että kun ensimmäinen koira tuli maaliin, sai seuraava lähteä. Alkuun tuntui että mitähän tuostakin tulee mutta loppupeleissä finaalit olivat parasta mahdollista agilitya! Virheet muutettiin ajaksi mutta yksikin hylky hyllytti koko joukkueen. Tässä Suomn mini"shelttijoukkueen" menoa josta näkyy tuo finaalin systeemi. Paljoa jännittävämmäksi ei joukkuekisaa olisi saatu, tulisipa tuollainen tyyli Suomeenkin :)

Ja jännitystä riitti loppuun asti sillä Suomen mini/medi-joukkue tekivät kaikki upeat nollat jolla pysyivät johdossa loppuun asti! Kultaa siis upealle ryhmälle jossa kisasivat Sini ja Sonic, Olli-Jussi ja Misty, Sanna ja Deli sekä Katja ja Koko. Niin upeaa menoa :)
Tämän jälkeen oli maksien finaali jossa myös mukana Suomen joukkue, Team Decathlete´s. Myös tämä porukka tekivät hienot nollat ja niin toinenkin joukkuekulta oli totta! Tässä porukassa kisasi Mikko ja Sky, Heidi-Maria ja Erre, Jaakko ja Zen sekä Janita ja Hitti. Melkoista ylivoimaa :)
Kisoista oli jäljellä enää palkintojen jako joka olikin Suomen juhlaa sillä yksilöissä maksien mestaruuden nappasi Niinu ja Rhett, Janitan ja Hitin ottaessa hopeaa. Viidestä mahdollisesta kultamitalista tuli siis kolme Suomeen, ei paha lainkaan!

Sunnuntaina lähdettiin takaisin Wieniin jossa oli tarkoitus viihtyä vuorokauden verran. Matkaan lähdettiin ensin bussilla, sitten junalla Lintziin josta taas vaihto Wienin junaan. Tällä kertaa juna oli aivan tukossa, eikä istumapaikkoja löytynyt lainkaan... Sain kassin yhteen syvennykseen ja Hippi siihen päälle nukkumaan.


Tälläkin matkalla saimme apua paikallisilta, niin ystävällisiä ihmisiä! Päällimmäiseksi jäi mieleen vanhempi herrasmies Wienin päässä. Katselimme juna-asemalla karttaa jotta tietäisimme mistäpäin lähtisimme hotellia etsimään. Hän tuli luoksemme kysymään mihin päin olemme menossa ja lähti näyttämään meille oikean kadun :) Hotellin löydyttyä heitimme laukut ja koirat huoneeseen ja lähdimme heti katselemaan kaupunkia. Nähtävää oli paljon ja aikaa vähän! Hotelli oli Mariehilfe Strassella jonka varressa oli jos jonkinmoista kauppaa! Kadun päästä pääsikin Hofburgin palatsin alueelle joten kävimmekin hakemassa koirat ja lähdimme tutkimaan nähtävyyksiä. Päädyimme tutustumaan kaupunkiin kävellen ja neljä tuntia vierähti helposti uskomattomia rakennuksia ja kirkkoja ihmetellessä. Stephansdomin kirkko oli aivan mahtava rakennus ja niin kaunis sisältä!
Kaduilla törmäsi lähes kaikkialla vossikoita. Tämä oli tietysti heti heppoja rapsuttelemassa, ihania :)


Monilla ihmisillä on lomakuvia jossa poseeraavat erinäisten nähtävyyksien rinnalla mutta tällä reissulla oli Hippi se joka hoiti poseeraukset ;) Ja päätyi myös melko monen turistin kuva-albumiin.






Tiistaina käytiin shoppailemassa ennen hotellin luovutusta ja sen jälkeen koirien kanssa taas kaupunkia kiertämään. Neljä tuntia vierähti tänäänkin hyvin nopeasti eikä me edes ehditty kuin pieni osa kiertelemään. Tonne täytyy niin päästä uudelleen ja paremmalla ajalla :) Yritettiin päästä myös Wienin espanjalaisen ratsastuskoulun opastetulle esittelykierrokselle mutta sinne ei päässyt koirien kanssa... Harmi! Pääsin kuitenkin näkemään noita upeita hevosia kun niitä talutettiin kävelykoneesta takaisin talliin. Kuva on kovin huono kun en salamaa käyttänyt.


Paluumatka sujui onneksi ilman ongelmia, saatiin neuvo pistää koira jo valmiiksi kassiin check-in:in ajaksi eikä virkailija sanonut mitään koirien koosta. Päivän kaupunkikierroksen jälkeen oli koirat niin puhki ettei niistä lennon aikana kuulunut juurikaan mitään, vetivät kyllä niin makeasti unta.

KotiSuomessa kävin hakemassa vielä mummelit hoidosta ja niinpä kello olikin jo pitkälti yli puolenyön ennen kuin pääsin vihdoinkin omaan sänkyyn nukkumaan, luksusta!

Reissun aikana oli Pandan loput verinäytetulokset tulleet ja vihdoinkin taisi löytyä diagnoosi. Kapivasta-aineet olivat korkealla joten jostain on Panda tartunnan saanut... Täällä periferiassa on tietysti tuollainenkin mahdollista! Kummallista on ettei Kirpulla tai Hipillä ole ollut mitään oireita, ainoastaan Pandalla ja hyvin vahvana vielä. Onneksi tuo on helppo hoidettava, nyt kun vihdoinkin tietää mitä hoitaa! Toivottavasti tuo kutina nyt laantuu, antibiootista ja antihistamiinista kun ei luonnollisesti paljoa apua ollut.

Nyt Hippi pääsee taas pienelle totaalilomalle agilitysta. Liukastelujen takia en sitä esteille vie ennen kuin fyssari on sen katsonut, onneksi aika on jo varattuna valmiiksi. Koirasta ei onneksi pysty päällpäin edelleenkään mitään havaitsemaan mutta koska mitään ihmeellistä ei ole tulossa, perun perjantaisen MArie Hanssonin koulutuksen ja sunnuntain yhden oman seuran startin. Pärjätään kyllä ilmankin.