Voi epätoivo!

Otsikko kuvastaa tällä hetkellä meidän agilitymenoa! Niin epätoivoista tuhertamista. Viikonlopun saldo neljästä yksilöstartista kolme hylkyä ja yksi rimavitonen sekä joukkuekisasta vitonen. Enkä mä edes tiedä mihin meidän joskus olemassaoleva tatsi on hävinnyt. Ja ei tää ihan tän viikonlopun ongelma ole. Koko kesä mennyt omituisten virheiden seassa. Sunnuntain 5 katkaisi meidän lupaavan 8 startin hylkyputken mutta onneksi sentään toinen startti oli taas tuttu ja turvallinen hyl...

Lauantain kisat olivat samalla Uudenmaan piirimestaruuskisat ja alkoivat aikaisin. Kuudelta lähdin ajelemaan kohti Järvenpäätä että oltaisiin hyvissä ajoin paikalla. Eka rata oli Ritva Herralan yllättävän kinkkinen agilityrata. Ei se oikeasti ollut niin mahdoton mitä tulokset antoivat ymmärtää ( 7 tulosta ja loput hylkyjä noin 50 koiran luokassa). Radan teemana oli putki-kontaktierottelut ja näitä olikin viisi kappaletta radalla. Alussa oli 90 asteen kulmassa puomille meno jossa oli heti ensimmäinen putki tyrkyllä vieressä. Rataantutustumisessa hihkuin että näitähän me ollaan Hipin kanssa treenattu, kyllä tää toimii. Ei toiminut vaan koira meni ajatusta nopeammin sinne putkeen. Jälkeenpäin treenivideon löytyessä huomasin että näitä oli treenattu, vuonna 2009... Ja mitäs sitten puomilla, ei tullut kunnolla alas! Nt kun taas on luottanut noihin puomeihin niin huomasi etten ollut lainkaan varautunut tuohon joten päästin sen jatkamaan vaikka alkuun jäi liian ylös ja sitten pysähtyi maahan! Ei vaan ajatus toiminut tuossa tilanteessa vaikka oli hylky jo alla. Loppurata meni periaatteessa ihan kivasti, mitä nyt viimeisellä putkella pyöri ympyrää hetken aikaa.

Toista rataa sai odotella nelisen tuntia mielenkiintoisten aikataulutusten takia. No, koira ensin lenkille ja sitten autoon nukkumaan. Hyppäri oli Leena Rantamäki-Lahtisen käsialaa. Periaatteessa ihan hauska mutta alun kolme perättäistä takaakiertoa vähän mietitytti. Ja kun tarpeeksi sitä miettii ja voivottelee niin eihän se sitten onnistunut. Hippi kun tykkää kovasti kiertää asioita piiitkältä matkalta niin noissa kierroissakin joutuu vähän katsomaan ettei kierrä koko estettä. Ja kun tätä jäi varmistelemaan niin johan se viimeinen takaakierto sitten kosahti. Jatkettiin tästä matkaa kunnes pitkän vauhtisuoran jälkeen juoksi keppien ohi kun ei niitä löytänyt. Itse tein persjätön suoralla jotta olisin päässyt keppien toiselle puolelle ja tämä taatusti sekoitti Hipin. Loppu ok kunhan kepit löydttiin.

Näiden starttien jälkeen oli vielä vuorossa joukkuekilpailu, taas neljän tunnin odottelun jälkeen. Tuija Kokkonen oli tehnyt ihan hauskan ja menevän radan. Yksi välistäveto-kohta taas mietitytti ja sanoinkin että alan heti itkemään jos tälläkään kertaa en saa tuota onnistumaan :D Hippi starttasi toisena koirakkona joukkueessa, ensimmäisenä startannut Billy-russeli teki hylyn joten meidän piti tehdä tulos jottei joukkueemme pysyisi pelissä mukana. Alussa heti putki-puomierottelu jonka Hippi tällä kertaa hallitsi hyvin, kontakti tosin taas hidas mutta odotin niin kauan että Hippi suvaitsi muistella mitä piti tehdä. Tämän jälkeen hyppykaari jossa sain Hipin ryntäämään yhden hypyn ohi kun olin jo menossa A:lle, hirmuisen kalastelun jälkeen sain Hipin suorittamaan hypyn. Tämä on kyllä yksi meidän ongelma kun en käytännössä ikinä korjaa kieltoja kun ne ovat minun ohjausvirheitä. No sitten kun korjaan niin Hipillä on vauhti päällä ja se jatkaisi mieluusti rataa ASAP joten ei meinaa tulla mukaan noihin pelasteluyrityksiin. Nytkin oli sitten hyppäämässä saman hypyn toisinpäin kunnes viime hetkellä päätti kuunnella mitä mulla oli sanottavana. Onneksi tuo etukäteen hirvittänyt välistävetokohta onnistui. Ei tosin kauhean hyvin, itseasiassa niin tökkien että alkoi naurattaa :D Mutta ei itkettänyt joten se oli plussaa! Loppu meni hyvin, keinu oli tokavikana ja se oli hyvä. Tulokseksi siis tuo 5. Seuraavana lähtenyt Anu ja Riina hyllyttivät joten joukkueen tulos oli sitä myöden selvä, hylkyhän se. Mutta onneksi jäljellä oli enää jäähkälenkki ja sitten pääsi vihdoinkin kotiin! Päivä oli pitkä, kotona olin vasta puoli yhdeksältä.

Sunnuntaina lähdettiin Espooseen ASTin kisoihin jonne olin ilmoittautunut Hipin onneksi vain kahdelle radalle. Molemmat radat tuomaroi Johanna Nyberg jolla on kyllä kivoja ratoja. Ekan radan pähkäilykohta oli putken jälkeinen elämä jossa sujuvaa ohjausta ei meinannut löytyä lainkaan. Päädyin persjättöön muurin jälkeen ja valssiin 6-hypyn eteen. Tämä toimi ihan kohtuullisesti. Mutta sitten piti taas tehdä typeryyksiä ja lähetin Hipin 8-hypylle jääden itse odottamaan puomin viereen. Tiedän että rimat voivat tippua tällaisissa tempauksissa mutta tein sen silti. Ja niinhän se rima tuli alas. Hippi lähti kyllä hyvin hypylle mutta hyppäsi vähän puolihuolimattomasti koska tiesi että matka jatkuu takaisinpäin ja kiirehän sille tuli. Koska huomasin että rima tuli alas, muutin heti suunnitelmaa ja jätin Hipin tekemään puomia kun menin seuraavan hypyn taakse. Ja eihän Hippi taaskaan tehnyt kunnollista kontaktia vaan jäi roikkumaan siihen matto-osuudelle! Jouduin käskemään melko kovasti ja senkin jälkeen tuli vinoon alas. Tuon olen tosin treeneissäkin hyväksynyt joten annoin jatkaa siitä matkaa. Meillä on selvästi joku mattopohjakontakti-ongelma! Ehkä Hippi niin tykkää siitä matosta ettei halua laittaa tassuja maahan... A:n jälkeen olin suunnitellut leikkauksia koska ajattelin etten ehtisi muuta tekemään mutta jostain syystä ehdin tekemään kaksi persjättöä mikä olikin varsin sujuva ratkaisu. En tosin jäänyt varmistelemaan A:lle menoa vaan luotin että sen Hippi hanskaa jolloin sain muutaman ratkaisevan askeleen etumatkaa.
Vitonen oli ihan jees tulos, olihan noita hylkyjä ehtinyt kerääntymään jo melkoinen kasa.

Toinen rata oli tosi hauska. Kovasti selitin ennen rataa että täytyypä muistaa ottaa Hippi kunnolla ekan outken jälkeen mukaan ettei se ohita seuraavaa hyppyä. Hävettää hieman kertoa mutta tein juuri päinvastoin. Huitaisin vähän kädellä varmaan vielä silloin kun koira ei sitä nähnyt joten lopputuloksen voi arvata, koira lujaa esteen ohi. Tätä en tosin itse huomannut, miten olisinkaan voinut nähdä kun en katsonut koiraan lainkaan vaan keskityin pinkomaan eteenpäin. Ehkä sitä ei loppupeleissä tarvitse ihan hirveästi ihmetellä miksi meillä on tällä hetkellä nollaprosentti lähellä nollaa. Loppurata vedettiin kuitenkin ihan täysillä loppuun koska minähän tietysti luulin että kaikki on mennyt kuin elokuvissa :D A:n jälkeiselle suoralle putkelle Hippi irtosi hyvin joten ehdin hyvin käydä nappaamassa sen suulta mukaan. Uudestaan putkeen mennessä tein pienen jarrutuksen joka toimikin ihmeen hyvin, Hippi tuli ihan nuollen putkesta ulos. Keinun jälkeen olikin jännittävä vanhanmallinen sarjaeste. Hippi on tainnut kerran tehdä sarjan kisoissa ja silloinkin raamit kaulassa lennätti rimoja. Nyt hidastin itse tosi paljon ja annoin Hipin itse ratkaista ongelman ja sarja menikin ihan hyvin. Puomille tein takaaleikkauksen, Hippi eteni silti ihan ok kunnes taas tössähti seisomaan siihen reunalle! Tällä kertaa sain oikeasti kalastella sitä monella käskyllä alas vaikka seisoin ihan vieressä!! Käsittämätöntä! Voiko se eri pinta muka vaikuttaa näin paljon?? Puomit kun ovat olleet tähän mennessä hyviä ja varmoja. Plääh.
Jostain syystä Hipin tulokseksi oli radalta merkattu 5 mutta rehellinen hylky se kyllä oli.
Tässä viikonlopun radat


Onneksi meillä alkaa nyt treenit taas pyörimään, eihän tästä tuusaamisesta näytä tulevan yhtään mitään. Toiveissa oli kerätä vähän noita nollia ensi vuodelle mutta alku on ollut enemmän kuin säälittävä. Ei näin.

Mitäs muuta? Kirppu oli maanantaina ASTin match showssa jossa oli veteraaneissa punaisten kolmas :)
Tiistaina Hippi oli Laioksella ja ihan hyvä että oi tauolla EO:n jälkeen koska alkavia jumeja oli havaittavissa. Hippi vastasi hyvin hoitoon ja koira saatiin hyvin notkistettua :)