Hylkyä hylyn perään

Tämä oli meininki eilisissä Tsaun kisoissa Hipin kanssa. Eka rata oli Berglundin Eijan agilityrata. Ei se nyt periaatteessa mikään mahdoton rata ollut, paitsi meille :D Neljäntenä esteenä oli kepit 45 asteen avokulmassa jossa onnistuin ihanitse sössimään aloituksen. Rynnistin sinne mukaan muka-auttamaan. Ainoa mitä sain aikaan oli 5 kun Hippi haki ulkokautta kepit. Hippi osaa keppien aloitukset erinomaisesti PAITSI jos siellä tapahtuu huomattavaa häirintää ja ekan keppivälin edessä seisomista ;) Tästä matka jatkui räpistellen muutama estettä eteenpäin jossa Hippiäinen sukelsi väärään päähän putkea. Eipä tässäkään ollut mitään ihmeteltävää, huonosti ohjattu kohta. Jotain hyvää radalla oli, puomilla Hippi pysähtyi ja lähti luvasta. Yksi aita vielä onnistuttiin ohittamaan radan loppusuoralla ja niin tämä rata oli mukavasti läpikäyty.

Toinen rata oli Rauno Virran, myöskin agilityrata. Tässä päästiin jopa esteelle seitsemän jossa epäonnistuneen persjätön jälkeen Hippiäinen haki selän takaa pari aitaa. Ensin olin suunnitellut valssia tuohon mutta viime hetkellä rataantutustumisessa keksin että teenpä kuitenkin persjätön. Koiran kanssa nanosekunnin muistinmenetys suunnitellusta aiheutti sen ettei Hippi jääny odottamaan mun päätöstä teenkö valssin vai jotain muuta. Pistetääs muistiin; Älä vaihda suunnitelmia kauhean radikaalisti viime hetkellä. Ei siitä ole ennenkään ollut kauheasti iloa :D Tällä radalla Hippi myös jätti kepit kesken. Otin kepit uudestaan ja jatkettiin rataa. Puomin päässä tein valssin jota en ole vissiin ikinä ennen tehnyt, Hippi kyllä pysähtyi hyvin mutta lähti vähän valssin mukana liian aikaisin pois. Jäi hetkeksi viereen haukkumaan joten ei vaan tainnut ymmärtää tuota kuviota ollenkaan :D.

Kolmantena ratana olisi ollut vielä Eijan hyppäri mutta jätin sen väliin ja lähdin käymään keskustassa moikkaamassa mummoani. Ehdin takaisin hallille hakemaan Vuokkoa kun hyppäri oli vielä käynnissä eikä kyllä yhtään harmittanut että otin Hipin pois. Takaakiertoa takaakierron jälkeen. Kovin montaa estettä ei menty normisuunnasta. Vähän jäi kökkö maku kisoista. Heti kun tulee pikkasenkin vaativimpia ratoja, en osaa viedä Hippiä. Ei auta muu kuin taas vaan treenata ja treenata. Ensi lauantaina on vielä omat kisat, kaksi starttia, mikäli juoksu ei ala ennen sitä.

Illalla olin vielä reipas ja lähdin treeneihin, kaks tuntia ehdin istua kotona turun reissun jälkeen ;) Satu oli tehnyt pienen keppiharjoituksen, keppien aloituksia ja tyrkkyputkia takana. Muutaman kerran Hippi ryntäsi suoraan ekasta välistä takana olevaan putkeen mutta palkattuani pelkästä aloituksesta, alkoi homma sujumaan. Otin myös Pandan kanssa pienen pätkän ja Panda olikin varsin taitava :) Intoa on enemmän kuin koskaan ennen ja neiti kuuntelee myös erittäin hyvin!! Pääsisköhän vielä kisaamaan asti? Toivotaan parasta!

Hippi huollossa sekä voivoi-mietteitä

Tänään Hippi kävi Espoon eläinsairaalassa fysioterapeutti Riina Kellmanin hoidossa. Ollaan käyty tuolla maaliskuusta lähtien, 6-8 viikon välein. Nyt tuli hieman pidempi väli, viimeksi käytiin enne karsintoja. Ei ole muka vaan saanut aikaiseksi varata aikaa :/ No, onneksi Hippi oli kunnossa. Pieniä jumeja löytyi muutama mutta kaikki saatiin helposti auki. Täytyy seuraavan kerran käyttää kun aloitellaan meitin agilitytauko, siinä viimeistään marraskuussa :) Fyssarikäynniin jälkeen ajettiin vielä Mankkaalle Murren Murkinaan täydentämään lihavarastoja. Oon Pandalle syöttänyt nyt noita murremix-tuotteita; kana-kasvista, liha-kasvista ja lihaluu-mixejä. Lisäksi erilaisia sisäelinsekoituksia, broileria, mahaa yms ihania tuotteita mitä tuo kauppa on pullollaan :D Eikä tuosta ruokinnan muutoksesta ainakaan haittaa ole ollut, lihaksia on edelleen tullut lisää eikä kylkiluut enää kolise! Karva on edelleen tosi ohutta mutta sitä yritetään nutroliinilla parantaa. Täytyy nyt hetken aikaa katsoa tilannetta ja taas sitten jutella ell:n kanssa että mitäs tehdään. Koira nyt ainakin voi hyvin ja se on pääasia :)

Ja voivoivoi kun pitäis Hipin kanssa päästä jossain vaiheessa voi-luokkaa kokeilemaan. Nyt vihdoinkin kaukot ovat loksahtaneet kohdilleen, niissä tehtiin pitkään pohjatyötä asennonvaihtojen kanssa ja nyt olen uskaltanut ottaa etäisyyttä mukaan. Ja homma melkein toimii! Tällä hetkellä Hipin kaukot ovat siinä vaiheessa että esim voi-luokan asentojen vaihdossa on koira siirtynyt puolisen mittaa taaksepäin. Etäisyys on noin viidessä metrissä joten uskon/toivon että tuo taaksepäin meneminen korjaantuu kun matkaa tulee se 10m. En ole siihen nyt sen kummemmin puuttunut koska Hippi vaihtaa asennot muuten tosi hyvin :) Se puoli mittaa tulee viimeisestä seiso->istu jossa kippaa itsensä taaksepäin. Jos haluaisin alkaa tuota korjaamaan, pitäisi Hipille opettaa seisomasta istuminen siten että etujalat pysyvät paikoillaan ja kerää takajalat alleen. Koska tavoitteena tokossa ei ole muuta kuin TVA, en taida jaksaa tuota enää viilata ;) Ehkä me vähän saadaan pisteitä joltain höveliltä tuomarilta. Liikkeestä istumista ollaan myös hinkattu ja sehän alkaa myös toimimaan. Ruutu on puolivalmis, tunnari paranee kokoajan ja metallinoudossa ei ongelmaa ole ollutkaan joten ehkä tuo luokka alkaa olla kohta kasassa! Luoksetulon pysähdykset pitää saada paremmiksi, niissä nyt riittää työtä kun en pohjia ole kunnolla treenannut. Hyihyi minua. Harmi vaan että oman seuran tokon valmennusryhmä, johon siis Hipin kanssa kuulutaan, on täysin toimimaton ryhmä. Treenit ovat olleet viimeksi joskus kesäkuussa... Olen treenannut valmennusryhmään pääsyn jälkeen vähemmän kuin koskaan. Kun ei ole treenejä niin ei sitä saa niin kauheasti itse mitään aikaan. Nyt tarttis ottaa itseään niskasta kiinni ja aloittaa vähän suunnitelmallisempi treenaus kohti voivoi-luokkaa! Olis kuitenkin kauhea hinku tokokisoihin ;)

Hiljaiseloa

Koiruuksilla näyttää olevan joku syysloman tyylinen tällä hetkellä. Ei olla kauheasti tehty mitään muuta kuin lenkkeilty syys-säässä. Ja mikäs siinä, metsissä on nyt ihana kulkea. Ainoa miinuspuoli (tosin aika iso sellainen) on hirvikärpäset. Voi kiesus että osaan inhota niitä >:/ Ehkäpä kohta tulee pakkaset ja nuo pienet kiusanhenget katoavat maisemista! Sunnuntaina oltiin agilitytreeneissä Hipin kanssa ja jos viime viikonlopun kisat menivät hyvin niin nyt palauduttiin maan pinnalle. Helppoja pätkiä jotka eivät meinanneet onnistua, ei sitten millään. Hyvillä mielin sunnuntaina Turkuun kisaamaan kolmelle radalle. Ja koirahan tietty meni sinne minne ohjattiin mutta kun ohjaus näytti aina miten sattuu. Hippi onneksi jaksaa toistoja joten homma saatiin lopuksi onnistumaan mutta voi koiraparkaa kun sen pitäisi yrittää ymmärtää itään ja länteen suuntautuvia ohjauksia...

Viikonloppuna kisattiin agilityn MM-kisat ja siellä suomalaiset pärjäsivät loistavasti :) Kultaa tuli minien yksilökisasta kun Caroliina Pellikka ja Kerttu-sheltti voittivat! Ihan älyttömän hienoa! Myös medeissä tuli joukkuekultaa ja KKK:sta oli kaksi joukkueen jäsentä, koikkeri Robi + Laitisen Jari sekä länderi-Viima ja Niemen Anu. Kolmas koirakko oli Soolo-sheltti ja Koskelaisen Iida. Melkolailla mahtavaa! Kyllä tuli taas treeni-intoa, jospa Hipinkin saisi joskus edes lähelle tuota tasoa ;D Ja ensi vuonna täytyy kyllä päästä vähintään katsomaan kisoja paikan päälle.

Eilen meillä oli Karon kanssa suuret suunnitelmat lähteä mitalisteja vastaan lentokentälle. Lennon piti olla perillä 22.50 joten siihen tähdättiin. Karo kysyi infosta mihin mahtaisi lento tulla ja meidät neuvottiinkin yhdelle portille. Siinä sitten venailtiin. Ja venailtiin... Melkein tunti odoteltiin kunnes toisesta suunnasta tuli agilityihmisiä jotka kysyivät että mitä ihmettä me tuolla portilla tehtiin, maajoukkue oli tullut ihan eri terminaaliin :D Siinä sitten juostiin hirveetä kyytiä oikeaan paikkaan vain todetaksemme että kaikki olivat jo lähteneet. Silloin veetutti. Karo soitti sitten Pellikoille että missattiin nämä mutta he onneksi odottivat meitä sitten Espoon Lidlin pihalla joten päästiin antamaan onnittelukukat, kello kaksitoista yöllä :D Kaikenkaikkiaan melko nolo loppu hyvälle ajatukselle mutta hengessä oltiin kovasti mukana. Jospa sitä seuraavalla kerralla kaivaisi tarkemmat tiedot oikeasta lennosta niin oikean terminaalinkin löytäminen helpottaisi ;)

Reilu viikko mennyt siitä kun Pörri matkasi pilven reunalle. Hankalaa totutella ajatukseen että lauma pieneni kolmeen. Edelleen mietin lenkillä että pitäisi kiirehtiä kotiin kun Pörri odottelee siellä, luita antaessa heitän neljä kappaletta lattialle kunnes tajuan laskeneeni väärin, ruokaa laitettaessa kolme kuppia tuntuu omituisen vähältä yms. Ehkä tää ajan kanssa helpottaa. Hassua, sillä vaikka Pörri oli varsin huomaamaton koira niin silti sen puuttumisen jokapäiväisestä elämästä huomaa liiankin selvästi. Olen kiitollinen että sain Pörrin aikanani elämääni, tuo koira opetti minulle enemmän kuin muut koirat yhteensä. Pörrin ansiosta löysin tien koiraharrastusten pariin ja sillä tiellä ollaan. Ilman tätä olisin monta muistoa, kokemusta ja ihanaa ystävää köyhempi. Kiitos Pörri että olit seuranani melkein 14 vuotta.

Shelttitytöt pitivät onneksi huolen siitä että elämä jatkuu ja rutiinit sen mukana. Treeneissä ollaan käyty ja eilen olin Hipin kanssa Ojangossa BAT:in järjestämissä agilitykisoissa. Ensin oli Esa Muotkan agilityrata. Helpohko rata mutta vaati ohjaamista onnistuakseen. Hippi oli taas erittäin hyvin kuulolla ja tekaisi nollan :) Puomi ei ollut toivotunlainen, juoksi sen läpi ja itse en saanut tehtyä muuta kuin jatkettua rataa... Näissä tilanteissa tarvitsisi ehdottomasti keskeyttää rata :/ Nyt olis pakko päästä epiksiin harjoittelemaan! Anyway, sijoituimme toiseksi tällä nollalla. Java teki älyhienon radan ja voitti meidät melkein kahdella sekunnilla :) Muutamassa kohdassa olisi ollut meillä varaa parantaa mutta kahta sekuntia se ei todellakaan selitä, Java oli vain supernopea! Erikseen täytyy mainita miten ällistyttävän erinomaiset palkinnot tuolta sai :O Oli ruokaa, suklaata, luita (paljon!), lelu, denticksejä ja sadetakki koiralle! Palkintojen arvo oli todellakin paljon enemmän mitä kisamaksu konsanaan! Mieletöntä!

Hyppyradan arvosteli Rauno Virta. Maksien mennessä rataa, mietin että onpas kinkkinen rata. Heti alkuun yli 90 asteen avokulta kepeille jossa pitäisi vielä päästä toiselle puolelle. Rataantutustuessa onneksi rata tuntui ihan mentävältä, kepeillekin päätin mennä valmiiksi toiselle puolelle ja ottaa Hipin vastaan suoraan ekaan väliin. Ja se onnistuikin loistavasti! Ihan aavistuksen liian myöhään käänsin Hipin toiseen väliin mutta onneksi se sai nopeasti pujottelurytmistä kiinni. Kahdessa kohdassa sain Hipin valumaan, yhden valssin päätin tehdä vähän ex tempore kun ehdinkin siinä kohdassa paremmin mitä olin etukäteen suunnitellut. Tämän takia seuraavana esteenä ollut putki oli hetken hakusessa. Okserin jälkeinen persjättö myös hieman päästi Hipin kaahottamaan, nuo eivät todellakaan ole meidän bravuureita. Siksipä harrastan niitä yleensä vain putkien jälkeen... Kuitenkin rata meni muuten suunnitelmien mukaan joten nolla napsahti :) Tälläkin radalla olimme toisia, nyt parson Esmelle pari kymmenystä hävinneenä. Koska Esmellä oli hyppyvoittoja ennestään niin Hippi sai vielä hyppysertin :) Nyt sitten vain sitä kolmatta odottelemaan. Ensi elokuussa sitä vissiin saa vasta yrittää. Nyt on ensi vuoden SM-nollat kasassa. Hieman ajateltua nopeammin tuli kerättyä mutta hyvä näin. Toinen iloitsemisen aiheinen asia on se että olemme tehneet viidessä viimeisimmässä startissa nollan! Nyt on selvästi jokin asia loksahtanut kohdalleen. Luotto Hippiin on kova ja koira tekee suurimmalta osin niinkuin ohjaan :)

Eilen oli vielä illalla agilitytreenit jonne otin Pandan mukaan. Se on saanut uuden ruokinnan myötä painoa lisää ja lihaksetkin ovat osittain palautuneet. Otin sen kanssa pienen pätkän rataa matalilla hypyillä. Ja voi miten koiruuden silmät loistivat :) Täytyy katsoa mihin tilanne Pandan kanssa menee, uskaltaisiko sen kanssa vielä miettiä agilitya. Toisaalta paljon elimellisiä sairauksia on poissuljettu, koirahan on tulosten perusteella ok. Silti koska sitä varsinaista syytä ei ole vielä löytynyt, jos edes löytyy, täytyy agilityn jatkaminen miettiä todella tarkkaan. Ell oli sitä mieltä että voi koska koira on muuten normaali mutta katsotaan.

Tässä vielä videonpätkää Hipin radoista.

Pörri on poissa :'(

Rakas pappakoira lähti tänään pilven reunalle voimien huvetessa... Ikävä on niin suuri että pää tuntuu hajoavan. Sain Pörrin kun olin 14 vuotias, sen kanssa tuli koettua niin paljon joista jää enää muistot jäljelle. Mutta nyt sattuu ja koskee :'(

Papparainen säikäytti

Ja kunnolla. Aamulla heräsin normaalisti, tai no eka työpäivä edessä loman jälkeen... Ehdin avata koneen sähköposteja varten kun Pörri alkoi pedissään huutamaan. Ihan noin vaan kauhea ulina! Nousi sitten ylös ja tärisi pää alhaalla :( Minä paniikissa soittamaan eläinlääkäriin ja onneksi saimekin tulkaa-vaikka-heti-ajan. Äkkiä vielä soitto työnantajalle että tulen töihin heti kun vain pääsen, onneksi siinä ei ongelmia. Sitten vaan itku kurkussa ajamaan Vetsettiin. Eläinlääkäri tutki Pörrin ja etsi kipukohtia. Ja löytyihän sellainen, kaularangasta. Reppana ulisi kun päätä taivutettiin oikealle :( Oli ilmeisesti aamulla kääntynyt säkkituolissaan todella huonoon asentoon josta äkillinen kipu oli tullut. Hoidoksi kipulääkekuuri ja B-vitamiinia. Pörristä kontrolloitiin myös samalla maksa-arvot, ne kun ovat olleet viimeisen neljä vuotta lievästi koholla. Näissä ei onneksi muutoksia pahempaan joten voi tuon kipulääkkeen huoletta syöttää.

Tietäähän tuon että Pörri on vanha. Eikä se nuoremmaksi muutu. Ja hetken pelkäsin etten saisi koiraa takaisin aamuiselta käynniltä... Onneksi toisin kävi ja toivon kovasti että pappa saa köpsytellä mukana vielä mahdollisimman pitkään. Ja perjantain syömättömyys saattoi hyvin johtua tuosta niskasta/kaulasta. Ei ollut kiva syödä alhaalta. Nyt saa syödä korokkeelta. Tai vaikka syötettynä lusikalla, ihan miten vaan ;) Ansaitsee sen.

Ei taas voi kun huokaista ja miettiä että milloin nämä vastoinkäymiset mahtaa loppua... Mitenhän se menikään, elämä on kuin konvehtirasia, muutama hyvä juttu ja loppu täyttä kakkendaalia. Tai jotain sinne päin.