Hippi, Flow & Dio

Reilu viikko mennyt siitä kun Pörri matkasi pilven reunalle. Hankalaa totutella ajatukseen että lauma pieneni kolmeen. Edelleen mietin lenkillä että pitäisi kiirehtiä kotiin kun Pörri odottelee siellä, luita antaessa heitän neljä kappaletta lattialle kunnes tajuan laskeneeni väärin, ruokaa laitettaessa kolme kuppia tuntuu omituisen vähältä yms. Ehkä tää ajan kanssa helpottaa. Hassua, sillä vaikka Pörri oli varsin huomaamaton koira niin silti sen puuttumisen jokapäiväisestä elämästä huomaa liiankin selvästi. Olen kiitollinen että sain Pörrin aikanani elämääni, tuo koira opetti minulle enemmän kuin muut koirat yhteensä. Pörrin ansiosta löysin tien koiraharrastusten pariin ja sillä tiellä ollaan. Ilman tätä olisin monta muistoa, kokemusta ja ihanaa ystävää köyhempi. Kiitos Pörri että olit seuranani melkein 14 vuotta.

Shelttitytöt pitivät onneksi huolen siitä että elämä jatkuu ja rutiinit sen mukana. Treeneissä ollaan käyty ja eilen olin Hipin kanssa Ojangossa BAT:in järjestämissä agilitykisoissa. Ensin oli Esa Muotkan agilityrata. Helpohko rata mutta vaati ohjaamista onnistuakseen. Hippi oli taas erittäin hyvin kuulolla ja tekaisi nollan :) Puomi ei ollut toivotunlainen, juoksi sen läpi ja itse en saanut tehtyä muuta kuin jatkettua rataa... Näissä tilanteissa tarvitsisi ehdottomasti keskeyttää rata :/ Nyt olis pakko päästä epiksiin harjoittelemaan! Anyway, sijoituimme toiseksi tällä nollalla. Java teki älyhienon radan ja voitti meidät melkein kahdella sekunnilla :) Muutamassa kohdassa olisi ollut meillä varaa parantaa mutta kahta sekuntia se ei todellakaan selitä, Java oli vain supernopea! Erikseen täytyy mainita miten ällistyttävän erinomaiset palkinnot tuolta sai :O Oli ruokaa, suklaata, luita (paljon!), lelu, denticksejä ja sadetakki koiralle! Palkintojen arvo oli todellakin paljon enemmän mitä kisamaksu konsanaan! Mieletöntä!

Hyppyradan arvosteli Rauno Virta. Maksien mennessä rataa, mietin että onpas kinkkinen rata. Heti alkuun yli 90 asteen avokulta kepeille jossa pitäisi vielä päästä toiselle puolelle. Rataantutustuessa onneksi rata tuntui ihan mentävältä, kepeillekin päätin mennä valmiiksi toiselle puolelle ja ottaa Hipin vastaan suoraan ekaan väliin. Ja se onnistuikin loistavasti! Ihan aavistuksen liian myöhään käänsin Hipin toiseen väliin mutta onneksi se sai nopeasti pujottelurytmistä kiinni. Kahdessa kohdassa sain Hipin valumaan, yhden valssin päätin tehdä vähän ex tempore kun ehdinkin siinä kohdassa paremmin mitä olin etukäteen suunnitellut. Tämän takia seuraavana esteenä ollut putki oli hetken hakusessa. Okserin jälkeinen persjättö myös hieman päästi Hipin kaahottamaan, nuo eivät todellakaan ole meidän bravuureita. Siksipä harrastan niitä yleensä vain putkien jälkeen... Kuitenkin rata meni muuten suunnitelmien mukaan joten nolla napsahti :) Tälläkin radalla olimme toisia, nyt parson Esmelle pari kymmenystä hävinneenä. Koska Esmellä oli hyppyvoittoja ennestään niin Hippi sai vielä hyppysertin :) Nyt sitten vain sitä kolmatta odottelemaan. Ensi elokuussa sitä vissiin saa vasta yrittää. Nyt on ensi vuoden SM-nollat kasassa. Hieman ajateltua nopeammin tuli kerättyä mutta hyvä näin. Toinen iloitsemisen aiheinen asia on se että olemme tehneet viidessä viimeisimmässä startissa nollan! Nyt on selvästi jokin asia loksahtanut kohdalleen. Luotto Hippiin on kova ja koira tekee suurimmalta osin niinkuin ohjaan :)

Eilen oli vielä illalla agilitytreenit jonne otin Pandan mukaan. Se on saanut uuden ruokinnan myötä painoa lisää ja lihaksetkin ovat osittain palautuneet. Otin sen kanssa pienen pätkän rataa matalilla hypyillä. Ja voi miten koiruuden silmät loistivat :) Täytyy katsoa mihin tilanne Pandan kanssa menee, uskaltaisiko sen kanssa vielä miettiä agilitya. Toisaalta paljon elimellisiä sairauksia on poissuljettu, koirahan on tulosten perusteella ok. Silti koska sitä varsinaista syytä ei ole vielä löytynyt, jos edes löytyy, täytyy agilityn jatkaminen miettiä todella tarkkaan. Ell oli sitä mieltä että voi koska koira on muuten normaali mutta katsotaan.

Tässä vielä videonpätkää Hipin radoista.