sunnuntai 29. tammikuuta 2012

Notkahdus mummoenergiassa

Juuri kun olen saanut iloita siitä että Kirppu on pysynyt niin hyvässä kunnossa, tuli viikolla ikävä muistutus siitä ettei vanhuus tule yksin. Kirpullahan on koko ikänsä ollut satunnaista tyhjästä mahasta oksentelua, kerran tai kaksi kuukaudessa, vähän riippuen kuinka epäsäännöllisiä ruoka-aikoja on ollut vuorotyön takia. Keskiviikkona oli taas tällainen aamu että ensin ei ruoka maistunut, sitten tuli keltaista vaahtoa parina puklauksena. Yleensä tilanne helpottuu sillä että antaa muutaman namin jonka jälkeen ruokakin taas maistuu. Niin tälläkin kertaa. Mietin kuitenkin että ehkäpä Kirpun verinäytteet olisi hyvä taas tutkia, etenkin kun edellisestä kerrasta on jo reilu vuosi. Illalla sitten nappasin veret ja pieneksi kauhukseni toinen munuaisarvo, urea, oli melkoisesti koholla :( Normi yläraja on 8,9 ja Kirpulla arvo oli 23,9. Ei muuta kuin nesteet kotiin ja nahan alle puoli litraa nestettä... Aamulla Kirppu tuli mukaan töihin ja se laitettiin suonensisäiseen nesteytykseen päiväksi. Kirpusta ei päällepäin näkynyt lainkaan että jotain olisi vialla vaan leikki ja tohkeili normaaliin tyyliinsä. Päivän päätteeksi Kirppu nesteytettiin vielä nahan alle. Myös perjantaina Kirppu vietti iv-tipassa päivän ja lisäksi nahan alle nesteytys. Perjantaina otettiin myös verinäytekontrolli josta kävi ilmi että urea oli tullut hyvinkin alaspäin, arvon ollessa 11,9! Toisaalta nyt oli toinen munuaisarvo, crea, koholla kun keskiviikkona se oli normaali. verinäyte oli kyllä hieman lipeeminen (veressä rasvaa, johtui vähän lyhyestä paastosta ennen näytteenottoa) joka saattaa häiritä määrityksiä. Toinen vaihtoehto on että munuaiset oikeasti toimivat vajaasti.
Kirppu on ollut kovin kiltti potilas, mitä nyt välillä tulee pieniä vastahankakohtauksia kaikkien pistelyiden jäljiltä...

Viikonloppuna olin hotelli Flamingossa koulutuksessa ja koirat olivat mukana. Meno oli kuin Suomen hiihtojoukkueella kun hotellihuoneessa nesteytettiin työkaverin kanssa Kirppua :D Nesteytys lisää virtsaneritystä mutta onneksi ei hotellihuoneessa sattunut kuin yksi vesivahinko ja sekin kylpyhuoneeseen.
Huomenna katsotaan jatkoa, verinäytteet ainakin kontrolloidaan jossain vaiheessa viikkoa. Peukut pystyyn että arvot olisivat normalisoituneet kokonaan!

Pakko laittaa loppuun tämä kuva upeista piirrustuksista jotka tilasin karvakorvista :) Kirpun kuvaa muokattiin ihan hieman, pieni nuorennusleikkaus silmien yläpuolelle jonne lisättiin vähän väriä harmauden poistamiseksi ;) En malta odottaa että postipoika tuo nää kotiin!



Pr. Muistakaa äänestää!

sunnuntai 22. tammikuuta 2012

Mummoenergiaa Turku KV:ssa

Kyllä eilen, jälleen kerran, mietti koiraharrastuksen järkevyyttä kun aikaisin aamulla oli lähtö kohti Turkua surkeassa ajosäässä. Kirppu ja Panda oli mukana mutta matkaseuralaisen narttu oli junnuissa joten paikalla piti olla hyvin aikaisin. Motari oli luminen mutta perille päästiin silti aikataulun mukaisesti. Tuomarina toimi Paul Stanton Ruotsista. Ei ollut mikään ERI-automaatti vaan suurin osa poistui kehästä sinisen nauhan kanssa. Etenkin uroksissa tuntui tykkäävän astetta rotevimmista yksilöistä joten siinä vaiheessa veikkasin mummeleiden olevan liian hentosia hänen makuun. Vetskunarttuja oli ilmoitettu viisi mutta loppujen lopuksi paikalla oli vain Kirppu ja Panda :D Kirpulle sain lainahandlerin mutta esitin itse sen yksilöarvostelussa. Panda oli ensimmäisenä vuorossa. Tuomari arvosteli pitkään ja hartaasti, hyvä niin. Paperi tuli täyteen tekstiä ja kyllä minä sieltä oman koirani tunnistan varsin hyvin, hyvine puolineen ja puutteineen. Stanton käsitteli koiria kauniisti, varsin mukava tuomari kaikenkaikkiaan!

Panda sai ERIn ja hyppäsin lennosta esittämään Kirppua joka odottelikin jo pöydällä. Tässä vaiheessa tuomari naureskeli että taitaa tulla kalliiksi kun on kaksi koiraa samassa näyttelyssä johon totesin hymyillen että nämä ovat ihan ilmaisia ;) Kirpun iän kuullessa sanoi ettei olisi ikinä sitä itse arvannut.
Tuomari antoi Kirpullekin ERIn joten taas lennossa koirat vaihtoon. Kilpailuluokassa Panda oli ykkönen SAn kera ja Kirpuli kakkonen. Kirppu on niin hauska koira näyttelyssä kun menee ihan kaikkien kanssa eikä huomaa mua lainkaan. Välillä tuntuu että tajuaako se edes esittäjän vaihtuneen :D
Tässä Kirppu tohkeilemassa lainaohjaajan kanssa. Kuva Sirpa Saari


Vetskuluokan jälkeen tuomari vielä kehui koirien iloisuutta ja kuntoa, kysyi että ovatko olleet agilitykoiria :D Juu, ovathan ne.
Panda pääsi paras narttu-kehään mutta ei siellä enää sijoittunut. Rop-veteraanikisassa uros voitti mutta VSP-vet pääsi lähtemään kotio pitkän päivän jälkeen :P

Kehän jälkeen Pandalle sanottiin että ai olitkos sinä veteraanikehässä kun luultiin sua käytöksen perusteella pennuksi. Miten niin vähän touhukas tyyppi kehässä.
Panda sai tällaisen arvostelun: Hyvä koko. Aning könpakt(tai jotain vastaavaa, en saa selvää enkä tajua lausetta), Erinomaiset korvat ikäisekseen. Hieman kapea kuono-osa, tarvitsee enemmän alaleukaa. Kaunis kaula. Kevyt raajaluusto. Hienot tassut. Erinomainen kroppa ikäisekseen. Hyvä häntä. Hyvät etu- ja takakulmaukset. Hyvä karva ja väri. Kevyet ja elegantit liikkeet. Fantastinen luonne"
Kirpun arvostelu: "Hyvä koko. Hieman liian kompakti (?). Kaunis, feminiininen ilme. Kapea alaleuka. Vahva selkä. Vahva raajaluusto. Hienot tassut. Hyvät takakulmaukset. Jyrkkä lapa. Erinomainen turkki ja kunto. Liikkuu fantastisesti 14-vuotiaaksi. Ihastuttava luonne"

Täytyy katsella noita näyttelyitäkin nyt, lähinnä tietysti niitä joissa yli 10 veet pääsee ilmaiseksi ;) En mä kyllä ihan kauheasti enää lähde rahojani näyttelyihin haaskaamaan.

Loppuun vielä Hippiäisen terveiset jänskää iltaa odotellessa, viestin ymmärtää ken tahtoo :) Harmi että meidän jännäilyt kuluu agilitytreeneissä mutta saahan sen tuloksen sitten kotio palatessaankin tietoon.

maanantai 16. tammikuuta 2012

Tampereella tanssahtelemassa

Lauantaina ajeltiin ihanassa tuulessa ja tuiskeessa Tampereelle reenaamaan ja kouluttamaan vähän koiratanssia. Oltiin pienellä porukalla otettu halliaikaa pienestä, lämpimästä hallista. Ihan kiva paikka paitti että siitä matosta irtosi vihreää pikkusilppua vaatteisiin ja koiraan. Hipin kanssa treenasin meidän ohjelmaa. Turha on lähteä Ruotsiin asti kokeilemaan osataanko sitä vai ei. Siksi ilmoitin Hipin myös koiratanssin möllikisoihin jotta päästään edes kerran kokeilemaan ohjelma läpi kisatilanteessa. Olen päättänyt vähän helpottaa ohjelmaa, suotta tehdä koiralle liian kiivastahtista ohjelmaa jossa vaikeat temput vaihtuvat nopeaan tahtiin. Nyt Hippi ainakin teki tosi hyvässä vireessä ja äänenkäyttökin oli ihan minimaalista :) Yksi haukahdus taisi tulla ja pientä piippausta muutamassa tempussa. Ja nämä piippaustemputkin vaihdan vielä pois koska ne jostain syystä kuumentavat koiraa. Hipille yksi vaikeimpia temppuja on kepin kiertäminen kun pidän kepistä kiinni. Se ei vaan voi käsittää tuollaista pientä nyhräämistä ilman välimatkaa... Kiertämisessä matkan pitää olla piiitkä ja siinä juostaan täysii.
Yhtä kohtaa jouduttiin hieman viilaamaan, Hipin pitäisi kävellä sivuttain mun edessä, pyörähtää samanaikaisesti ja jatkaa taas sivuttainkävelyä. Jostain syystä Hippi ajautui aina väärään paikkaan pyörähdyksen jälkeen. Eipä tuossa ihmeitä saatu aikaan, vielä tarttis treenata. Välillä treenattiin muita koiria ja lopuksi vielä pilkotusti ohjelma läpi. Äänenkäyttö pysyi edelleen ihmeen pienenä! Edistystä1 Olishan se melkoista jos tuon mökäpetterin saisi oikeasti tekemään joskus ohjelman läpi ihan hiljaa! Toisaalta, onhan tässä melkoista edistymistä tapahtunut jos miettii alku-uran esityksiä missä Hippi ei montaa hetkeä ollut hiljaa :P

Yleisesti ottaen treenistä jäi hyvä fiilis koska koira teki hyvällä mielellä ja tarkasti. Edes muutokset eivät hämmentäneet sitä suuremmin. Tosin nyt pakkasten tullessa mun treenimotivaatio ulkona (tai edes kylmässä hallissa) on täysin olematon joten saa nähdä kuinka monta kertaa tätä ohjelmaa pääsee enää jumppaamaan ennen kisoja. Veikkaan että näillä mennään :D

Agilitysta ollaan nyt taukoiltu melko sopivan ajan koska tässähän alkaa treeni-into nostamaan päätään. Mulla on jopa ajatuksia mitä Hippiäisen kanssa pitäisi tehdä. Jos sunnuntaina ei ole liikaa pakkasta, päästään ehkä korkkaamaan agilitykausikin! Ja lauantaina pääsee mummelit toivottavasti Turkuun näytelmäkehään. Olin tuplabuukannut päivän lupautumalla myös töihin mutta nyt työpäivä ehkä peruuntuu (rukouksiini on siis vastattu ;D) joten ehkäpä suuntaamme kehän laidalle pitkästä aikaa!

Loppukevennyksenä muutama temppuilukuvatus.
Nämä kuvat on ottanut Tuomelan Satu ESSien temppukurssilla jota oltiin vetämässä.


sunnuntai 8. tammikuuta 2012

Uimakausi korkattu

Tänään koirat pääsivät pitkästä aikaa Hyvinkäälle koirakylpylään uimaan. Myös kaksi työkaveriani oli mukana joten altaassa polski yhteensä viisi koiraa, Melkoinen meno mutta hyvin kaikki mahtuivat polskimaan :) Hippi oli alkuun taas niin tohkeissaan että juoksi rinkiä altaan ympärillä ennen kun malttoi ottaa aivot käyttöön ja käyttää ramppeja veteen hyppäämiseen. Pandakin ui yllättävän paljon tällä kerralla. Se nyt ei leluja hae mutta menee veteen kun sitä nätisti kehoittaa. Tai sitten se tietää että kannattaa mennä jo kehoituksesta ihan vapaahetoisesti tai muuten tuupataan pyrstöstä veteen. Kirppu sai tänään toimia uimavalvojana, en viitsinyt suotta sitä kastella kokonaan kun ulkona oli niin paljon pakkasta.
Puoli tuntia kului nopeasti, tosin viimeisillä vedoilla alkoi Hipin vauhtikin jo hiipumaan. Nyt täytyisi taas yrittää vähän ahkerammin käydä tuolla Hyvinkäällä. Olisihan Helsinkiinkin avattu se uusi koirakylpylä mutta jos ne altaat on puolta pienempiä niin ei siellä pitkiä pätkiä pysty uimaan. Käydään siis jatkossakin tuolla Hyvinkäällä :)

Olen yrittänyt naksutella Hipille kaikkia hölmöjä juttuja kun taukoilee agilitysta. Olen pari kertaa aikaisemminkin yrittänyt opettaa sitä keräämään tavaroita koriin mutta olen aina luovuttanut kesken koska touhu on tuntunut sen verran epätoivoiselta. Hippi ei ole millään meinannut ymmärtää että koriin ei kiivetä eikä sitä noudeta.
Nyt yritin vähän eri menetelmällä ja yritin saada koriin jonkun aktiivisen tekemisen. Aloitin siis sillä että Hippi koskettaa korin pohjaan nenällä. Alkuun jouduin pitämään koria melko korkealla koska tassut olivat omistajan naksusormea nopeampia ja aina kun naksautin, oli Hippi ehtinyt jo livauttaa vähintään yhden tassun nenän kaveriksi koriin. Lopulta pysytin kuitenkin treenaamaan jopa kosketuksen kestoa ilman että Hippi alkoi tarjoamaan tassujen tunkemista koriin. Tähän sain sitten vihdoinkin yhdistettyä tavaran kantamisen/pitämisen joten Hippi oppikin tempun yllättävän nopeasti! Ei se vielä varma ole, vaatii PALJON yleistämistä mutta alku on lupaavampi kuin aikoihin.
Tässä tämänhetkinen tilanne