Jos kirjoittais oikeasti useammin, ei tarttis käyttää aikaa tapahtumien muistelemiseen... Jos joku asia muistuu mieleen sen kummemmin ponnistelematta, on se ehdottomasti Flown SM-kisat. Osallistuttiin viidensiin SM-kisoihin ja voitettiin viides Suomen Mestaruus. Joku voisi sanoa että no koska bordercollie. Mutta tuo on siitä hauska lause, että se lakaisee huitsin nevadaan kaiken sen työn, mitä myös bordercollien kanssa joutuu tekemään. Bortsujen kanssa voi jotkut asiat olla helpompia mutta kyllä niidenkin kanssa ongelmia riittää. Vaikka en Flown kanssa treenaa niin paljon kuin koiraharrastajat keskimäärin treenaavat, mietin silti aina mitä haluan sen oppivan, miten pääsen siihen määränpäähän tehokkaimmin, mitä välitaitoja se tarvitsee jne jne. Ehkä Flown kanssa laatu on korvannut määrän ja tuollainen treenityyli sopii sille parhaiten.
Kisapäivä alkoi Ylöjärvellä puoli kymmeneltä avajaisilla, jonka jälkeen oli eläinlääkäritarkastus. Olimme yötä Tampereella jottei aamulla tarvitsisi lähteä ihan niin aikaisin. Ehdittiin ottaa aamu rauhallisesti ja valua sopivaan aikaan kisapaikalle. Freestyle alkoi yhdentoista maissa ja Flow oli neljäs starttaaja. Kerrankin päästiin aika alussa kehään, yleensä kun on arpaonni heitellyt loppupäähän. Flow oli reippaalla päällä, ehkä jopa tavallista villimpi. Oman suorituksen jälkeen olin hieman hämmentynyt. Toki oikein tyytyväinen sillä Flow teki hienosti. Silti kehässä tuntui käsissä olevan saippuapala. Meni hetki ennen kuin katsoin suorituksen videolta. Videointi on oikeasti vaan ihan tosi tärkeä osa kisasuoritusta. Nyt näkyi se, että Flow oli raapinut itselleen jostain yhden extravaihteen. Eihän se enää ole mikään hidas mutta nyt se teki liikkeet vieläkin nopeammin. Se oli valmis uuteen liikkeeseen hippasen liian aikaisin ja siksi se tuntui kehässä siltä, että paras flow puuttui. Flow ei ryysinyt liikkeestä toiseen mutta oli silmät kirkkaana odottelemassa uutta käskyä ja ohjelmaan tuli tarpeettomia mikrotaukoja. No, ei se ehkä näyttänyt yhtä oudolta kuin miltä se tuntui joten video auttoi tässäkin tilanteessa havannoimaan mitä oikeasti tapahtui. Tulihan siellä myös pari sättäystä kun käsipujottelussa vähän kiilaso päälle, samoin kun peruutti mua ympäri. Siinä liikkeessä Flowlle tulee tavallista enemmän stipluja ja törmäilyjä, täytyy keksiä joku korjaussarja parantamaan sitä.
Koska kisaajia oli ennätysmäärä, freestylessä 19 kappaletta ja HTM:ssäkin 14, muodostui päivästä pitä joten katselin osan esityksistä ja lähdin lenkille. Onneksi tuolla on ihanat metsäpolut. Tulokset olivat reaaliaikaisesti netissä ja Flown kanssa saimme hurjat 188,33. Päivän edetessä ykköspaikka pysyi ja kun viimeinenkin koirakko freestylessä oli suorituksensa tehnyt, oli viides SM-titteli totta. Onhan tuo nyt aika huimaa. Nämä voitot yllättävät oikeasti mut joka kerta sillä onhan Suomessa hyvä taso koiratanssissa. Eniten kiitollinen olen silti tosta koirasta. Flow on niin kovin kiltti koira, joka haluaa aina tehdä parhaansa. Ei tuollaista taitoa voi koiralle opettaa, se on syntymälahja. Vaikka vauhtia nyt olikin aiempaa enemmän, ei se silti lähtenyt ennakoimaan vaan jatkoi kuuliaista työskentelyään.
Heti kisojen jälkeen olin lähes satavarma, että vaihdan ohjelman PM-kisoihin. Olisin ottanut vanhan All That Jazz-ohjelmamme tuunattuna mutta kyllä mä nyt kuitenkin pidän vielä yhden kisan tuon vanhan ja tehdään sitten ensi vuodelle uusi ohjelma. Vaikka tuo jazz olisikin ollut suurimmalta osin tuttua, kuukaudessa olis tullut kiire saada se kisakuntoon muutoksineen. Näillä mennään.
Hippiäinen lävi syyskuun alussa kisaamassa HTM avo-luokassa. Teki tapansa mukaan oikein reippaan suorituksen ja vaikka olin ottanut meidän alo-ohjelman, tienasi tyyppi itselleen kuman! Tämän kisan jälkeen olikin aika päästää Kikkailija eläkkeelle virallisista kisoista. Johan Hipillä on upea ura takana ja mahtavia muistoja lajista kuin lajista. Ei se huipulle päässyt oikein missään (paitsi ehkä agilityssa) mutta se ei ole ikinä muuttanut tuon koiran arvoa. Hippi teki joka kisassa hommia suurella sydämellä ja satasen asenteella. Jos on astetta reippaampi tyyppi, ei voi aina miellyttää tuomareita mutta mulle tuon koiran asenne on ollut aina maailman parasta. Harvoin näkee tuollaisella draivilla työskentelevää otusta, ei siinä virheet ja muut kikkailut paljoa haittaa. Hipiltä jäi monista lajeista valionarvot saavuttamatta mutta mulle se on Valioyksilö isolla veellä <3
Dio kävi silmätarkissa hakemassa terveen paperit niin silmien, polvien kuin sydämenkin osalta. Jos kaikki menee hyvin, olisi se tarkoitus astuttaa seuraavasta juoksusta. Tarkoitus olisi myös kisata Janakkalan koiratanssikisoissa joulukuun alussa jos vaan saadaan paikka sinne.
Noin muuten syksy on ollut paljon metsälenkkejä, sienestystä ja sitä kaikkea tavallista arkea. Hellekesän jälkeen mä oon ollut oikein iloinen näistä viileistä keleistä. Ei toi sadekaan haittaa, ainakin koirat jaksaa juosta ja riekkua. Pitkät pätkät ilman aurinkoa on vähän tylsää mutta sitä tää marraskuu Suomessa tuppaa olemaan. Onneksi on ollut muutamia ihanan aurinkoisia päiviä, jopa sellaisina päivinä, että on päässyt nauttimaan loistokelistä koko päiväksi.
