Vielä vähän tutkittavaa

Alkuun, Hippiäisen tilanne on edelleen ennallaan, ei edelleenkään oireile (luojan kiitos) mucocelea. Sain hyviä vastauksia eri sisätautien erikoisosaajilta, etenkin Mairi Speet Herttoniemen Eläinlääkäriasemalta osasi kertoa sairaudesta kattavasti. Hän on väitellyt dobbereiden maksasairauksista joten tuntee kyseisen elimen erittäin hyvin. Päätinkin että menen hänelle kontrolliultraan. Mairi Speet myös kirjoitti että joillain yksilöillä on taustalla ollut sairaus esim kilpirauhasen vajaatoiminta tai cushing aiheuttanut mucocelen joten nuo täytyy vielä tutkia. Tänään lähti kilpirauhastestit ja jahka töihin saadaan pistoksena lihakseen annettavaa lisämunuaista stimuloivaa hormonia niin cushingista kertova ACTH-testi saadaan tehtyä. Hippi ei ole todellakaan ihan cushing-koiran oloinen mutta nää täytyy nyt kuitenkin kaikki poissulkea. Leikkaushoito on edelleen se seuraava askel jos koira alkaa oireilemaan. Peukut, tassut, varpaat ja kaikki mahdolliset tapit pystyyn että Hippi välttäisi tuon operaation.

Flow-pentu täytti yhdeksän kuukautta reilu viikko sitten ja kehitti sen kunniaksi ekat juoksunsa. Snif, mun pentu ei oo enää pentu vaan (lähestulkoon) aikuinen.

Flow ei ole ollut missään ryhmässä treenaamassa joten nämä juoksut eivät meidän elämään onneksi juurikaan vaikuta. Ovatpa sitten ohi jos joskus tästä vaikka reipastuisi tuon treenaamisen kanssa. Flow on päässyt pieniä tokotreenejä tekemään Hipin ohella mutta aika pientä puuhastelua tuo vielä on. Oon vähän arka ton seuraamisen kanssa varsinkin silloin kun treenaan itse. Tosi vaikea nähdä että kulkeeko suorassa. Tuntuu siltä mutta onhan tolla selkää vaikka kuinka paljon olla ties millä mutkalla. Sen tiedän että se painaa aika paljon seuratessa mutta se ei mua haittaa, mä mieluusti haluan sellaisen oikein energisen näköisen seuraamisen. Tiedän ettei se ole kovin toivottavaa tokossa mutta ei paljon haittaa. En halua sellaista matkalaukkuseuraamista koska se näyttää pöljältä. Mieluummin omaan silmään kivan näköistä ja vähän vähemmän pisteitä tuomareilta. Ja se nyt ei todellakaan ole sanottua että mä tolle kivan näköisen seuraamisen edes saan mutta se olisi toiveissa.

Unohdin varmaan viime postauksessa kertoa kun olin Tampereella kouluttamassa koiratanssiporukalle temppuja ja omat koirat tietysti mukana demoilemassa. Hippi oli omaan tapaansa pelkkää tulta ja tappuraa kun pääsi näyttämään taitojaan mutta Flow yllätti olemalla niin järkevä ja kiltti. Mulla ei ole sille vielä häkkiä joten otin sille sen oman pedin mukaan jossa se norkoili ja katseli muiden treenejä koko päivän. Välillä pääsi itse tekemään jotain pientä ja sitten meni taas odottelemaan petiinsä vuoroaan. Ei häiriintynyt lainkaan siitä että muut koirat tekevät muutaman metrin päässä omia juttujaan vaan seurasi kiltisti koulutuksia pedistään.
Kuva: Liisa-Ida Sorsa

Siitä(kin) Flow on ihan super ettei se tehdessään häiriinny lähestulkoon mistään. Vieraat koirat eivät haittaa koska tekeminen on niin huippujuttu. Ja se on ihana asenne koiralla :) Ehkä mä saan tosta edes osaksi niin mahtavan työmyyrän mitä Hippi on! Oon naksutellut Flowlle nyt muutamia uusia asioita mm nenäkosketusta ja nyt huomaa kuinka paljon nopeammin se alkaa hoksaamaan mikä on haluttu asia. Peruuttamista ollaan myös tehty mutta siinä menee vielä tovi että saan matkaa pidennettyä. Peruuttaa vauhdilla muutaman metrin mutta siitä eteenpäin joutuu vielä auttamaan. Pikkuhiljaa vaan eteenpäin. Eikun taaksepäin siis!

Ihanaa kun oli muutama aurinkoinen päivä niin että ehdin muutamia syyskuvia ottamaan, pilvisyys ja sadekuurot kun ovat olleet tänäkin syksynä kova sana...

Mummeli on ollut niin pirtsakkana <3

Pandan kanssa olisi kiva mennä johonkin näyttelyihin mutta se on nyt kyllä niin kalju että jopa mulle iskee jonkinlainen sensuuri millaisen koiran voi kehään viedä :D Se ei näytä tässä NIIN pahalle mutta oikeasti pohjavillaa ei vaan ole. Kaipa se tietää mitä on tekemässä kun pudottaa villat talven alla.

Pienet pakkaset piristivät kyllä kummasti. Ei kuraisia koiria peltolenkinkään jälkeen, luksusta kaiken kuralilluilun jälkeen!

Loppuun vielä söpöstelykuvia Flow-penn... eikun Flow-melkein-jo-täysi-ikäisestä. Mulla on ihan tosi vaaleanpunaiset lasit päässä mutta mä niin tykkään siitä miltä Flow näyttää :)

Viksu ja vilmaattinen

Eikä tässä vielä kaikki. Vielä muutama Hippikuva koska Hippi on Hippi.
Hipilläkin on tuollainen hieman sporttisempi tukkamalli tällä hetkellä kun ultraamisen takia masukarvatkin on ajeltu...

Kun helpotus muuttuu ahdistukseksi

Tässä on nyt vajaan viikon verran ehtinyt maistella mucocele-diagnoosia ja mitä enemmän yritän kaivaa siitä tietoa, sitä enemmän alkaa ahdistamaan. Sairaus, sen ennuste ja käyttäytyminen on hieman huonosti tunnettua eikä esim suomeksi löydy juurikaan tietoa. Englanniksi löytyykin useita sivustoja jossa ikävän selväksi tulee se asia että leikkaushoito on lähes ainoa suositeltava hoito. Lääkehoidoista ei ole juurikaan mairittelevia tuloksia. Itse operaatio vaan ei ole ihan riskitön, kuolleisuus on useiden lähteiden mukaan jopa 20-30%. Ihan hirvee luku :( Jos koira selviää leikkauksesta, on pitkäaikaisennuste kuitenkin onneksi erinomainen. Vaikka alkuun olin sitä mieltä että katson ensimmäiseen ultrakontrolliin tilannetta, taitaa nyt kuitenkin olla niin että en uskalla odottaa niin pitkälle. Jos Hipin vointi huononee, on operaatio pakko tehdä silloin ja ennuste tietysti heikkenee jos koira on huonommassa kunnossa. Tuosta Adursal-lääkityksestä ei ilmeisemmin ole ihmeemmin hyötyä, toivottavasti se nyt kuitenkin tekisi edes vähän tehtäväänsä sappinesteen kulun helpottamiseksi.

Töistä on konsultoitu paria sisätautieksperttiä joten odotan päätöksen kanssa ainakin heidän vastauksiin asti mutta alan kuitenkin vahvasti kallistua siihen että sappirakon poistoleikkaus on kohta ikävän ajankohtainen. Toisaalta tuntuu ihan kauhealta laittaa päällisinpuolin terve koira noin hirmuiseen operaatioon mutta eipä tässä taida olla vaihtoehtoja :( Kunpa joku osaisi sanoa että millä aikataululla sairaus etenee ja mikä on järkevintä tehdä, kontrolloida vai operoida heti. En kyllä haluaisi tehdä mitään hätiköityä suuntaan tai toiseen mutta toisaalta kumpikin vaihtoehto voi olla kohtalokas. Vaikka alkuun olin ilahtunut siitä että maksa-arvojen nousulle löytyi diagnoosi, on tuo "ilo" asiasta hävinnyt hyvin nopeasti. Voi helvetti, on tää kyllä melkoinen painajainen.

Periaatteessa mun pitäis olla tosi iloinen siitä että Hippi on oma itsensä. Sehän se on tärkeintä. Koira on varsin virkku, juoksee lenkeillä Flown kanssa ja meinaa revetä liitoksistaan kun pääsee puuhailemaan tokoa tai temppuja. Mutta huomaan että kyttään sitä kuin mielitautinen, "nyt se nukkuu (rankan metsälenkin jälkeen), onko se kipeä?" Nyt se meni lattialle nukkumaan, miksi se noin teki?" Kaikilta mun koirilta on vaihtumassa pohjavilla mutta Hipin karvanlähdöstä olen huolissani, jospa se onkin merkki jostain? Kirppu ja Panda saavat sen sijaan pudottaa villansa ihan rauhassa.
Onneksi Hippi viis veisaa hysteerisestä omistajasta, Pandaahan alkoi kyttäily ahdistamaan ja se käyttäytyi super-omituisesti...

Joskus huonotkin uutiset voivat olla helpotus

Etenkin jos vaihtoehtona on vieläkin huonommat uutiset. Hippi ultrattiin meillä töissä maanantaina illalla ja ell näki maksassa jotain muutosta, hieman epämääräistä turvotusta tms. Mulla tietysti sydän hyppäsi kurkkuun sillä tietysti ensimmäisenä ajatuksena oli että no nyt siellä on joku kasvain. Huonosti nukutun yön jälkeen soitin heti aamulla Espoon Eläinsairaalaan jotta saisin Hipin jatkotutkimuksiin mahdollisimman pian. Tarkempi ultraääni kertoisi vielä paremmin mitä siellä maksan ympäristössä oikein on. Onneksi sain ajan jo seuraavaksi päiväksi, keskiviikoksi. Yritin olla ajattelematta Hipin tilannetta koko päivänä mutta kyllähän sitä tuli pyöritettyä kaikkia mahdollisia kauhuskenaarioita mielessään. Espoon eläinsairaalassa Hippiä tutki Maija Räihä. Anamneesia kysellessä tiedusteli monta kertaa onko Hippi ollut "kuutamolla" tai poissaoleva poissulkiessaan maksashunttia joka tuollaisia oireita voisi aiheuttaa. No Hippi nyt on ehkä vähiten kuutamolla mun koirista, tarkkailee herkeämättä mun tekemisiä eikä sen skarppiudessa ole kyllä mitään muuoksia :) Päädyttiin ottamaan vielä lisää verinäytteitä, sappihapot, kilpirauhasarvo sekä hyytymistekijät sen varalta että maksasta olisi tarve ottaa koepaloja.

Vaikka aikaa varatessani mainitsin että haluaisin tarkemman ultraäänitutkimuksen, ei Hippiä tuolloin ultrattu sillä tätä tutkimusta tekisi eri eläinlääkäri. Siispä varattiin uusi aika tälle päivälle jolloin Leila Castren ultraisi Hipin. Verinäytteistä kilpirauhasarvo ja hyytymistekijät olivat normaalit, sappihapot lähtivät muualle tutkittavaksi.

Tänään matkattiin siis uudelleen Espooseen. Hippi oli jo hieman kyrsiintyneen oloinen kun kellautin sen tutkimuspöydän pehmokouruun selälleen. Sen mielestä nämä kaikki tutkimuksen alkavat oikeasti jo riittää. Alkuun tämäkin ell löysi epämääräisen kohdan maksasta jolloin sydän taas hyppäsi kurkkuun, siellä siis oli jotain. Maksa näytti kuitenkin muuten normaalilta ja kun tutkimusta jatkettiin, kävikin ilmi että muutos oli muuttuneen näköinen sappirakko! Hipillä on siis shelteillä tyypillinen mucocele eli sappirakon limakalvon liikakasvu/paksuuntuminen.
Tässä löydökset tutkimuksesta:

"Hippi tuli jatkotutkimuksiin kohonneen alat-maksa-arvon takia. Vatsassa ei paineluarkuutta. Ultraäänitutkimuksessa todettiin sappirakossa rakennemuutoksia. Sappirakon seinämä oli ohut ja tasainen. Sen sisällä oli limakalvojuosteen omaista tiiviyttä jonka välissä sakeaa sappea. Sappitiehyeet eivät olleet laajentuneet. Maksakudos oli tasaista ja tavanomaisen näköistä. Maksan koko oli normaali ja kaikuisuus verrattuna muihin sisäelimiin oli normaalia. Haiman alueella, pernassa tai virtsateissä ei havaittu poikkeavaa. Ei imusolmukesuurentumia. Ultraäänilöydös viittaa ns. mucoceleen sappirakossa. Sen taustasyytä koiralla ei tiedetä. Limakalvon liikakasvu altistaa sapen kulun hidastamiselle ja verenkiertohäiriölle ja tulehdukselle sappirakossa. Alota sapen kulkua edistävä Adursal lääkitys. Anna lisäksi antioxidanttia, esim Samylin. Jos Hipin vointi pysyy hyvänä, kontrolloi veriarvot noin 2 kk lääkityksen jälkeen. Jos vointi edelleen hyvä ja ALAt entsyymin taso ei nouse, voidaan ultraäänikontrolli tehdä tammi-helmikuussa. Suosittelen kontrollia aikaisemmin jos ilmenee esim pahoinvointia tai ylävatsakipua.

Periaatteessa on ihan tosi mälsää että Hipillä on tällainen sairaus mutta koska maksan alueelta muutos kuitenkin löytyi niin mieluummin tällainen hoidettava vaiva kuin kasvain jota ehdin jo pelätä. Lääkitys on ainakin alkuun jatkuvaa joten kisa-ura oli sitten tässä. Mutta sekään ei mun maailmaa kaada suuntaan eikä toiseen, tärkeämpää on se että Hipille löytyy hoito :) Meillä on monta huippuhetkeä kisakentiltä, niistä jää mielettömiä muistoja ja harrastamista voi jatkaa ilman kisaamistakin. Hipin kanssa puuhastelu on niin makeeta ettei siihen mitään kisoja tarvita.

Tuosta mucocelesta löytyy todella huonosti tietoa netistä, sen verran huonosti tunnettu sairaus on kyseessä. Eläinlääkärin mukaan normaalielämästä ei tarvitse muuttaa mitään, ei ruokintaa tai harrastamista. Toki riskinä on se että sappirakkoon tulee tulehdus jolloin voidaan leikkaushoito voi tulla tarpeen. Leikkaus on hankala joten siihen ei ryhdytä heppoisin perustein, toivon todella ettei tähän tilanteeseen jouduta ikinä! Jos jollakulla on tietoa tai kokemuksia mucocelesta, kuulisin niistä mielelläni :)

Tää koko viikko on mennyt ihan jossain kuplassa jossa Hipin tilanne on pyörinyt non-stoppina mielessä. Siksi diagnoosi oli todellakin suuri helpotus. Epätietoisuus on aina pahinta, varsinkin kun vielä pahemmatkin vaihtoehdot olivat täysin mahdollisia. Nyt aloitellaan lääkitys ja katsotaan mihin suuntaan tilanne lähtee kehittymään. Ja tärkeintä on että koira on riehakkaan pirteä oma itsensä, diagnoosista ja maksa-arvoista huolimatta!

Hippitukka-liehuletti <3

Voihan *rumasana tähän*

Hipillä on taas ALAT-arvo koholla. Samalla tasolla kun kesällä, eli kolminkertainen. Kontrolloin ne eilen, toiveissa tietysti oli että kaikki olisi kunnossa koska olivathan arvot normaalit reilu kuukausi sitten kun ne viimeksi kontrolloin. Koirasta ei onneksi huomaa mitään erilaista, yhtä hullu se on kuin ennenkin. Huomenna otetaan taas lisää verinäytteitä ja ultrataan. Jatkotutkimuksiin sitten sisätauteihin erikoistuneelle eläinlääkärille. Huoh, toivottavasti syy löytyisi.

Epätietoisuus on kaikkein pahinta

Omat kisat jäivät nyt tältä päivältä välistä, kuin myös ensi viikonlopun tokot ja Janakkalan agilityt. Vaikka koira käyttäytyy normaalisti, en ikinä voisi vaatia siltä kisasuorituksia kun en voi satavarmasti tietää mikä sitä vaivaa. Syksy siis menee taukoillessa mutta hyvinpä tuo otus on sopeutunut agilitymattomaan elämään. Onneksi koiran elämään voi saada muutenkin sisältöä kuin viikottaisilla agilitytreeneillä tai kisareissuilla.

Anyway, nyt tutkitaan ja katsotaan mitä löytyy vai löytyykö syytä.

Torstaina Kirppu pääsi hammashoitoon. Meillä lyheni töissä yksi anestesia joten mummeli otettiin hammaskiven poistoon. Tämmöinen yllättävä toimenpide oli meikäläiselle parempi, eipä tarvinnut panikoida anestesian takia kuin hetken ;) Kirppu sai sydämen vajaatoiminnan takia morfiinia esilääkkeeksi. Voin vain kuvitella mitä pieniä pinkkejä elefantteja Kirppu näkikään opiaattipöllyissään, sen verran pöllämystynyt ilme sillä oli kun odotteli että esilääkitys oli puolisen tuntia vaikuttanut. Itse anestesia meni onneksi hyvin, verenpaineet pysyivät hyvinä vaikka pumppuvikaisella ne saattavat olla alhaisemmat. Kirppu sai hengitettävän anestesiakaasun lisäksi suoneen kipulääkeseosta hitaana tippana jonka ansiosta anestesian pystyi pitämään mahdollisimman kevyenä. Toinen ilonaihe oli ettei suusta löytynyt huonokuntoisia hampaita. Kaikki hampit röntgenkuvattiin sekä tarkastettiin ja legot olivat hyvässä kunnossa :) On kyllä hienoa että 14,5 vuotias saa pitää purukalustonsa, mahtavaa! Kirppu heräsi operaatiosta nopeasti ja itse sai huokaista helpotuksesta. Toki oli illan tokkurassa ja väsynyt mutta se sallittakoon tuon ikäiselle. Seuraavana päivänä oli lähes normaali. Nyt alkaa tehostettu hampaiden harjaus, hommasin sähköhammasharjankin että saa pidettyä legot loppuun asti yhtä hyvässä kunnossa.

Tänään saatiin nauttia auringonpaisteesta lähes koko päivän. Aamulla käytiin pitkällä lenkillä sänkipelloilla ja iltapäivällä eksyiltiin Meikossa Karo, Shokki ja Kriisi seurana. Oli niin ihana lenkki vaikka menikin vähän erilaista reittiä mitä olin suunnitellut. Luojan kiitos puhelimessa on edes jonkinsortin ohjelma jossa näkee mitä ympyrää on tällä kertaa pyörinyt...


Päässä roikkuu korsia mutta ei se haittaa, nätti se on silti <3

Pitkästä aikaa treenaamassa

Tänään Hippi pääsi pitkästä aikaa liitelemään kun olin hallilla vetämässä tokoa. Voi itku miten onnellinen Hippi olikaan :) Tein ihan pieniä pätkiä, lähinnä vähän serpentiiniä, välistävetoja ja takaakiertoja muutamalla esteellä. Teki just niinkuin ohjasin, meno tuntui helpolta. Kepeillä muistuttelin eri kulmia, ei ongelmia vaan haki ihan mistä vaan. Kerran jätti vikan välin tekemättä kun kävin vähän liian aikaisin härkkimässä kääntymistä. Noin muuten sai häiritä kepeillä ihan niin paljon kun mieli teki, ei häiriintynyt mistään! Ihan superia oli taas mennä agilitya, vaikkakin ihan pienen treenin verran. Puomia tehtiin myös muutama toistoa, hyvin juoksi alas asti vaikka jäin jälkeen. No, kisoissahan sen sitten taas näkee kuinka jää himmailemaan reunalle, en ehkä ota siitä stressiä. Ilmoitin siis Hipin omiin kisoihin kahden startin verran. Ajattelin kisata sen kanssa nyt muutamia startteja syksyn aikana ja jos mitään ihmeellistä ilmenee niin tauolle takaisin. Nythän Hippi on ollut täysin normaali oma itsensä ties kuinka kauan, varmaan sen lääkekuurin alkamisesta lähtien heinäkuun lopulta. Juoksee ihan mielettömiä matkoja Flown perässä, ei varmaan koskaan ennen ole liikkunut niin paljon kuin mitä nyt tuon mustavalkoisen personal trainerin kanssa. Lenkkimäärät ovat pysyneet Kirpun takia aika samoissa mutta nuo kaksi pöhelöä vetävät melkoista siksakkia ympäri pöpelikköä.

Flow pääsi myös tänään esteille. Sehän ei osaa oikeastaan mitään agilityn taholta joten otin sen kanssa muutamia putkeen lähetyksiä ja lelulle juoksemista siivekkeiden läpi. Nämä Flow sentäs osasi tehdä. Vielä on muutama opetettava asia listalla. Kontakteja olisi toki voinut harjoitella kotona jonkun lautapalan kanssa mutta koska en ole saanut aikaiseksi hankkia minkään sortin palaa niin se on sitten jäänyt. Kosketusalustaa sentään aloin opettamaan viikonloppuna. Koska Flowlle on naksuteltu vadin päälle meneminen, alkoi se tosi nopeasti tarjoamaan alustalla seisomista. Ei mulla ole vielä(kään) oikein mitään suunnitelmaa miten aloitan kontaktien opettamisen. Ehkä mä luen sille iltasaduksi agilitysääntöjä kun väittävät noita mustavalkoisia niin viksuiksi ;) Naksuttelin myös vilkuttamista koska Flow niin kovasti tykkää tassujaan käyttää. Tätä saatan katua sitten kun se alkaa huitomaan kaikkea mahdollista tassuillaan mutta se on sen ajan murhe!

Tänä viikonloppuna omien karvakorvien seurana oli myös pari hoitokoiraa, sheltit Pirre ja Budi joiden omistaja oli kisaamassa agilityn MM-kisoissa. Kuusi koiraa on ehkä vähän liikaa, melkoista setvimistä hihnojen kanssa, onneksi Hippi ja Panda kulkevat vapaana! Flowkin on sitten tuossa pellolla irti mutta ihan pihalla en uskalla viitsi pitää kun on autotie vieressä.
Tässä huono kännykkäräpsy aamulenkiltä, kaik yhes koos.

Tässä pari muuta räpsyä pellolta, nämä sentäs kameralla otettuja