Kun helpotus muuttuu ahdistukseksi

Tässä on nyt vajaan viikon verran ehtinyt maistella mucocele-diagnoosia ja mitä enemmän yritän kaivaa siitä tietoa, sitä enemmän alkaa ahdistamaan. Sairaus, sen ennuste ja käyttäytyminen on hieman huonosti tunnettua eikä esim suomeksi löydy juurikaan tietoa. Englanniksi löytyykin useita sivustoja jossa ikävän selväksi tulee se asia että leikkaushoito on lähes ainoa suositeltava hoito. Lääkehoidoista ei ole juurikaan mairittelevia tuloksia. Itse operaatio vaan ei ole ihan riskitön, kuolleisuus on useiden lähteiden mukaan jopa 20-30%. Ihan hirvee luku :( Jos koira selviää leikkauksesta, on pitkäaikaisennuste kuitenkin onneksi erinomainen. Vaikka alkuun olin sitä mieltä että katson ensimmäiseen ultrakontrolliin tilannetta, taitaa nyt kuitenkin olla niin että en uskalla odottaa niin pitkälle. Jos Hipin vointi huononee, on operaatio pakko tehdä silloin ja ennuste tietysti heikkenee jos koira on huonommassa kunnossa. Tuosta Adursal-lääkityksestä ei ilmeisemmin ole ihmeemmin hyötyä, toivottavasti se nyt kuitenkin tekisi edes vähän tehtäväänsä sappinesteen kulun helpottamiseksi.

Töistä on konsultoitu paria sisätautieksperttiä joten odotan päätöksen kanssa ainakin heidän vastauksiin asti mutta alan kuitenkin vahvasti kallistua siihen että sappirakon poistoleikkaus on kohta ikävän ajankohtainen. Toisaalta tuntuu ihan kauhealta laittaa päällisinpuolin terve koira noin hirmuiseen operaatioon mutta eipä tässä taida olla vaihtoehtoja :( Kunpa joku osaisi sanoa että millä aikataululla sairaus etenee ja mikä on järkevintä tehdä, kontrolloida vai operoida heti. En kyllä haluaisi tehdä mitään hätiköityä suuntaan tai toiseen mutta toisaalta kumpikin vaihtoehto voi olla kohtalokas. Vaikka alkuun olin ilahtunut siitä että maksa-arvojen nousulle löytyi diagnoosi, on tuo "ilo" asiasta hävinnyt hyvin nopeasti. Voi helvetti, on tää kyllä melkoinen painajainen.

Periaatteessa mun pitäis olla tosi iloinen siitä että Hippi on oma itsensä. Sehän se on tärkeintä. Koira on varsin virkku, juoksee lenkeillä Flown kanssa ja meinaa revetä liitoksistaan kun pääsee puuhailemaan tokoa tai temppuja. Mutta huomaan että kyttään sitä kuin mielitautinen, "nyt se nukkuu (rankan metsälenkin jälkeen), onko se kipeä?" Nyt se meni lattialle nukkumaan, miksi se noin teki?" Kaikilta mun koirilta on vaihtumassa pohjavilla mutta Hipin karvanlähdöstä olen huolissani, jospa se onkin merkki jostain? Kirppu ja Panda saavat sen sijaan pudottaa villansa ihan rauhassa.
Onneksi Hippi viis veisaa hysteerisestä omistajasta, Pandaahan alkoi kyttäily ahdistamaan ja se käyttäytyi super-omituisesti...