Joskus huonotkin uutiset voivat olla helpotus

Etenkin jos vaihtoehtona on vieläkin huonommat uutiset. Hippi ultrattiin meillä töissä maanantaina illalla ja ell näki maksassa jotain muutosta, hieman epämääräistä turvotusta tms. Mulla tietysti sydän hyppäsi kurkkuun sillä tietysti ensimmäisenä ajatuksena oli että no nyt siellä on joku kasvain. Huonosti nukutun yön jälkeen soitin heti aamulla Espoon Eläinsairaalaan jotta saisin Hipin jatkotutkimuksiin mahdollisimman pian. Tarkempi ultraääni kertoisi vielä paremmin mitä siellä maksan ympäristössä oikein on. Onneksi sain ajan jo seuraavaksi päiväksi, keskiviikoksi. Yritin olla ajattelematta Hipin tilannetta koko päivänä mutta kyllähän sitä tuli pyöritettyä kaikkia mahdollisia kauhuskenaarioita mielessään. Espoon eläinsairaalassa Hippiä tutki Maija Räihä. Anamneesia kysellessä tiedusteli monta kertaa onko Hippi ollut "kuutamolla" tai poissaoleva poissulkiessaan maksashunttia joka tuollaisia oireita voisi aiheuttaa. No Hippi nyt on ehkä vähiten kuutamolla mun koirista, tarkkailee herkeämättä mun tekemisiä eikä sen skarppiudessa ole kyllä mitään muuoksia :) Päädyttiin ottamaan vielä lisää verinäytteitä, sappihapot, kilpirauhasarvo sekä hyytymistekijät sen varalta että maksasta olisi tarve ottaa koepaloja.

Vaikka aikaa varatessani mainitsin että haluaisin tarkemman ultraäänitutkimuksen, ei Hippiä tuolloin ultrattu sillä tätä tutkimusta tekisi eri eläinlääkäri. Siispä varattiin uusi aika tälle päivälle jolloin Leila Castren ultraisi Hipin. Verinäytteistä kilpirauhasarvo ja hyytymistekijät olivat normaalit, sappihapot lähtivät muualle tutkittavaksi.

Tänään matkattiin siis uudelleen Espooseen. Hippi oli jo hieman kyrsiintyneen oloinen kun kellautin sen tutkimuspöydän pehmokouruun selälleen. Sen mielestä nämä kaikki tutkimuksen alkavat oikeasti jo riittää. Alkuun tämäkin ell löysi epämääräisen kohdan maksasta jolloin sydän taas hyppäsi kurkkuun, siellä siis oli jotain. Maksa näytti kuitenkin muuten normaalilta ja kun tutkimusta jatkettiin, kävikin ilmi että muutos oli muuttuneen näköinen sappirakko! Hipillä on siis shelteillä tyypillinen mucocele eli sappirakon limakalvon liikakasvu/paksuuntuminen.
Tässä löydökset tutkimuksesta:

"Hippi tuli jatkotutkimuksiin kohonneen alat-maksa-arvon takia. Vatsassa ei paineluarkuutta. Ultraäänitutkimuksessa todettiin sappirakossa rakennemuutoksia. Sappirakon seinämä oli ohut ja tasainen. Sen sisällä oli limakalvojuosteen omaista tiiviyttä jonka välissä sakeaa sappea. Sappitiehyeet eivät olleet laajentuneet. Maksakudos oli tasaista ja tavanomaisen näköistä. Maksan koko oli normaali ja kaikuisuus verrattuna muihin sisäelimiin oli normaalia. Haiman alueella, pernassa tai virtsateissä ei havaittu poikkeavaa. Ei imusolmukesuurentumia. Ultraäänilöydös viittaa ns. mucoceleen sappirakossa. Sen taustasyytä koiralla ei tiedetä. Limakalvon liikakasvu altistaa sapen kulun hidastamiselle ja verenkiertohäiriölle ja tulehdukselle sappirakossa. Alota sapen kulkua edistävä Adursal lääkitys. Anna lisäksi antioxidanttia, esim Samylin. Jos Hipin vointi pysyy hyvänä, kontrolloi veriarvot noin 2 kk lääkityksen jälkeen. Jos vointi edelleen hyvä ja ALAt entsyymin taso ei nouse, voidaan ultraäänikontrolli tehdä tammi-helmikuussa. Suosittelen kontrollia aikaisemmin jos ilmenee esim pahoinvointia tai ylävatsakipua.

Periaatteessa on ihan tosi mälsää että Hipillä on tällainen sairaus mutta koska maksan alueelta muutos kuitenkin löytyi niin mieluummin tällainen hoidettava vaiva kuin kasvain jota ehdin jo pelätä. Lääkitys on ainakin alkuun jatkuvaa joten kisa-ura oli sitten tässä. Mutta sekään ei mun maailmaa kaada suuntaan eikä toiseen, tärkeämpää on se että Hipille löytyy hoito :) Meillä on monta huippuhetkeä kisakentiltä, niistä jää mielettömiä muistoja ja harrastamista voi jatkaa ilman kisaamistakin. Hipin kanssa puuhastelu on niin makeeta ettei siihen mitään kisoja tarvita.

Tuosta mucocelesta löytyy todella huonosti tietoa netistä, sen verran huonosti tunnettu sairaus on kyseessä. Eläinlääkärin mukaan normaalielämästä ei tarvitse muuttaa mitään, ei ruokintaa tai harrastamista. Toki riskinä on se että sappirakkoon tulee tulehdus jolloin voidaan leikkaushoito voi tulla tarpeen. Leikkaus on hankala joten siihen ei ryhdytä heppoisin perustein, toivon todella ettei tähän tilanteeseen jouduta ikinä! Jos jollakulla on tietoa tai kokemuksia mucocelesta, kuulisin niistä mielelläni :)

Tää koko viikko on mennyt ihan jossain kuplassa jossa Hipin tilanne on pyörinyt non-stoppina mielessä. Siksi diagnoosi oli todellakin suuri helpotus. Epätietoisuus on aina pahinta, varsinkin kun vielä pahemmatkin vaihtoehdot olivat täysin mahdollisia. Nyt aloitellaan lääkitys ja katsotaan mihin suuntaan tilanne lähtee kehittymään. Ja tärkeintä on että koira on riehakkaan pirteä oma itsensä, diagnoosista ja maksa-arvoista huolimatta!

Hippitukka-liehuletti <3