Hippi kävi tänään kontrolliultrassa Herttoniemen eläinlääkäriasemalla Mairi Speetin tutkittavana. Ekan kontrollin piti olla tammi-helmikuussa mutta ei mun hermorakenteella niin pitkälle odoteltu. Viime viikolla kontrolloitiin veriarvot jotka olivat tällä kertaa taas normaalit, sappihappojen paastonäytteessä pieni poikkeama viitearvoista mutta muuten maksa-arvot olivat normalisoituneet. Era lähti mukaan henkiseksi tueksi ja kuuntelemaan siltä varalta että multa menisi joku kohta ohi. Ell ultrasi Hippiä pitkään ja hartaasti. Löydös oli edelleen sama, sappirakossa jotain vierasta. Ei ilmeisesti näyttänyt ihan perinteiseltä mukoseelelta mutta tuo voi kuulemma näyttää kovinkin erinäköiseltä. Anyway, sappirakossa on jotain mitä siellä ei pitäisi olla. Vaihtoehtoja on kaksi. Seurailla tai leikata. Jos jää seurailemaan, voi sappirakko täyttyä liiaksi ja revetä, se tietää samalla koiran menoa lähes varmasti. Kukaan ei pysty ennustamaan käykö näin milloinkaan tai jos käy, niin milloin. Siispä päädyin siihen että Hippi kuitenkin leikataan. Eläinlääkärin sanoin mukoseele voi olla tikittävä aikapommi, sen etenemistä kun ei voi mitenkään ennustaa. Mairi Speeti ottaa nyt Yliopistolliseen eläinsairaalaan yhteyttä lähettääkseen Hipin sinne leikkaushoitoon, sieltä sitten soittavat ja sovitaan leikkauspäivä. Huh. Pelkään jo nyt sitä päivää. Speeti ei niinkään puhunut riskeistä vaikka niistä yritin kysellä, sanoi vain että kirurgin on oltava sellainen joka on noita operaatioita tehnyt. Google kun kuitenkin kertoi noin 30% kuolleisuudesta operaation jälkeen. En nyt sitten tiedä johtuuko tuo prosentti leikkausteknisistä syistä vai siitä että operoitavat koirat ovat olleet huonossa kunnossa.
Toisaalta turha näitä pyöritellä mielessä, leikkaus on kuitenkin väistämätön asia ja se suoritetaan paikassa jossa on tehty mitä todennäköisimmin eniten vastaavia operaatioita Suomessa. Kaikki muu jää herran haltuun. Hintaa leikkaukselle en halua edes tietää, vakuutussumma on kuitenkin jo käytetty kaikkiin edeltäviin tutkimuksiin. Se on sen ajan murhe, pääasia että saisi Hipin kuntoon!
Edelleen hirvittää tietyllä tasolla ajatus siitä että täysin terve ja normaalisti voiva koira pistetään noin isoon operaatioon mutta mieluummin nyt kun vointi on hyvä eikä sitten kun yleisvointi on mahdollisesti muutenkin heikentynyt. Jos Hippi selviää leikkauksesta (ajatuskin jostain muusta vaihtoehdosta aiheuttaa lähes paniikinomaisen tunteen), on pitkäaikaisennuste hyvä. Ja onneksi nuo veriarvot ovat normalisoituneet, sisäelimet ainakin toimivat tilanteeseen nähden kohtuu normaalisti eivätkä sitä kautta komplisoi anestesiaa.
Ei voi edes kuvitella miltä susta tuntuu... =( Paljon voimia teille kaikille tulevaan ja Hipille isot tsempitykset leikkaukseen ja toipumiseen. Olette ajatuksissa.
VastaaPoistaIso päätös tehtäväksi, mutta nyt se on tehty. Pidetään Hipille peukkuja että nyt hyvävointisena toipuu leikkauksesta vauhdilla.
VastaaPoistaVoi että, paljon tsemppiä ja voimia! Pidämme peukut ja tassut pystyssä, että kaikki menee hyvin!
VastaaPoistaTosi harmillinen uutinen :/ Mutta leikkaukseen meneminen nyt ennen kuin "on myöhäistä" kuulostaa minusta parhaimmalta vaihtoehdolta! Miten osasit epäillä terveestä ja hyvinvoivasta koirasta että jokin oli vialla? Mitä oireita Hipillä on ollut? Jaksamisia ja tsemppiä sinne!
VastaaPoistaKiitos kaikille tsemppauksista, ne otetaan suurella kiitollisuudella vastaan :)
VastaaPoistaSonia, tää Hipin oireilu oli niinkin rajua kun että MM-karsinnoissa toisen radan jälkeen käveli jäähdyttelulenkillä mun perässä -> epänormaalia käytöstä elohiireltä vaikka takana oli pitkä päivä. Tällä kertaa mun hysteriasta koirien terveyden suhteen oli hyötyä koska muuten ei ehkä olisi lähdetty tutkimaan veriarvoja eikä kohonnutta maksa-arvoa olisi löytynyt.
Tsemppiä vielä <3 Voi kun nyt saisitte leikkausajan pian! Onneksi Hippi on niin hyvässä kunnossa ja uskon, että leikkaus menee hyvin. On kokenut lääkäri sitä tekemässä!
Poista