Ja kunnolla. Aamulla heräsin normaalisti, tai no eka työpäivä edessä loman jälkeen... Ehdin avata koneen sähköposteja varten kun Pörri alkoi pedissään huutamaan. Ihan noin vaan kauhea ulina! Nousi sitten ylös ja tärisi pää alhaalla :( Minä paniikissa soittamaan eläinlääkäriin ja onneksi saimekin tulkaa-vaikka-heti-ajan. Äkkiä vielä soitto työnantajalle että tulen töihin heti kun vain pääsen, onneksi siinä ei ongelmia. Sitten vaan itku kurkussa ajamaan Vetsettiin. Eläinlääkäri tutki Pörrin ja etsi kipukohtia. Ja löytyihän sellainen, kaularangasta. Reppana ulisi kun päätä taivutettiin oikealle :( Oli ilmeisesti aamulla kääntynyt säkkituolissaan todella huonoon asentoon josta äkillinen kipu oli tullut. Hoidoksi kipulääkekuuri ja B-vitamiinia. Pörristä kontrolloitiin myös samalla maksa-arvot, ne kun ovat olleet viimeisen neljä vuotta lievästi koholla. Näissä ei onneksi muutoksia pahempaan joten voi tuon kipulääkkeen huoletta syöttää.
Tietäähän tuon että Pörri on vanha. Eikä se nuoremmaksi muutu. Ja hetken pelkäsin etten saisi koiraa takaisin aamuiselta käynniltä... Onneksi toisin kävi ja toivon kovasti että pappa saa köpsytellä mukana vielä mahdollisimman pitkään. Ja perjantain syömättömyys saattoi hyvin johtua tuosta niskasta/kaulasta. Ei ollut kiva syödä alhaalta. Nyt saa syödä korokkeelta. Tai vaikka syötettynä lusikalla, ihan miten vaan ;) Ansaitsee sen.
Ei taas voi kun huokaista ja miettiä että milloin nämä vastoinkäymiset mahtaa loppua... Mitenhän se menikään, elämä on kuin konvehtirasia, muutama hyvä juttu ja loppu täyttä kakkendaalia. Tai jotain sinne päin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti