Sitä samaa

Panda kävi perjantaina jälleen lekurissa, tällä kertaa tehtiin ACTH-testi jolla katsottiin olisiko addisonin tauti syypää Pandan oireisiin. Ensin otettiin verinäyte josta katsottiin normikortisolitaso, sen jälkeen annettiin ATCH:a pistoksena lihakseen. ACTH on aivolisäkkeen polypeptidihormoni, joka säätelee lisämunuaisten kortisolin tuotantoa. Tämän jälkeen odottelimme puolisentoista tuntia jonka jälkeen otettiin toinen verinäyte. Addisonin taudissa kortisolitaso ei nouse tuon ACTH-pistoksen jälkeen mutta Pandalla arvot nousivat normaaliin tasoon. Eli ei addisonia. Myöskin keskiviikkona otetujen näytteiden tulokset olivat normaalit, sieltä tuli valkosolujen erittelylaskenta ja imeytymishäiriöistä kielivien kobalamiini ja folaatti normaalien rajoissa kuten myös kolesteroli. Huoh, jokaisen ell-käynnin jälkeen palataan lähtöpisteeseen. Ei mitään sellaista josta voisi jatkaa helposti tutkimuksia tai peräti tehdä diagnoosin. Nyt kerätään sitten jätökset pieniin purkkeihin ja katsotaan löytyisikö niistä jotain omituista.

Niin ja miten menikään Tallinna reissu? No ei sitten mitenkään. En mennyt. Olin jo asennoitunut lähtemään yksin mutta torstai-iltana Pörri ei syönytkään ruokaansa. Kun sama toistui pe-aamuna, aloin hieman huolestumaan. Vanhus kun kuitenkin on syönyt hirmuisen hyvin tähän mennessä. Houkuttelin syömään eri nappulaa mutta puolen tunnin päästä Pörri oksensi kaiken pois. Silloin päätin etten todellakaan voi antaa Pörriä hoitoon viikonlopuksi... Tuollaista on joskus käynyt ennenkin, yleensä mennyt ohi muutamassa päivässä. Koira on kuitenkin jo niin vanha etten uskaltanut ottaa riskiä josko tämä olisikin tällä kertaa jotain muuta :( Siispä päätin jättää matkn väliin. Muussa tapauksessa olisin ottanut Pörrinkin matkalle mukaan mutta yksin en uskaltanut neljän koiran kanssa lähteä liikenteeseen JOS jotain olisikin tapahtunut... Jättiharmitus, kalliiksi tuli tämä reissu eikä kovin pitkälle edes päässyt... Nämä ulkomaanreissut ovat tänä vuonna olleet enemmän ja vähemmän katastrofaalisia joten eiköhän tää reissailu ollut tässä. Ihan kun ne ulkomaan tulokset jotenkin muuttaisi näitä koiria, ehei. Jääkööt tähän.

Illalla Pörri suostui syömään liha, raejuustoa ja pectbalancea (maailman paras maitohappobakteerivalmiste, suosittelen!!). Tämä pöperö pysyikin sisällä ja lauantain jatkettuamme samalla kaavalla, alkoi papparaisella taas ruoka maistumaan :)

Lauantaina päätin lähteä peruntuneen matkan aiheuttamaa harmistusta parantamaan Vermoon jossa juostiin Suuri Suomalainen Derby, arvostettu ravitapahtuma nelivuotiaille Suomessa syntyneille lämminverisille. Olipa taas ihana käydä pitkästä aikaa raveissa :) Ennen kävin useinkin raveissa katsomassa, suuri suosikkini oli ravikuningas Ponseri. Uskomattoman symppis pieni ravuri joka tuulennopeana voitti useita isoja kisoja aikanaan! Nyt koiratouhut ovat vieneet aikaa mutta nyt aukeni mahdollisuus lähteä katsomaan isoja kisoja. Otin shelttitytöt mukaan jotta saivat hieman erilaista ohjelmaa päiväänsä. Hippi ja Panda osasivat käyttäytyä erinomaisestu mutta Kirppu... Siis kiesus miten olinkaan unohtanut kuinka rasittava se osaa raveissa olla! Se haukkuu ja ulvoo aina kun hevonen juoksi kovaa ohi vaikka olimme melko kaukana radasta! Sitten haukahdusten jälkeen se kääntyi katsomaan mua sen näköisenä että "aina kun mä haukun niin tuo suuttuu enkä pysty ymmärtämään miksi" Tämä haukkumisen ja torumisen syy-yhteys ei ole missään muodossa auennut Kirpulle yhdentoista vuoden aikana, höperö. Katselin lähdöt sitten Kirppu sylissä roikkuen, menihän se niinkin.

Tänään oli vuorossa taas vuorossa agilitytreenit. Teimme tämän radan. Tarkoituksena oli leikata kepeillä ja ottaa hyppy 11 vastaan. Muutaman kerran kiiruhdin ja ryntäsin kepeille jolloin leikkauksesta tuli aivan liian tiukka eikä Hippi tätä kestänyt. Lopulta sain sen kuitenkin onnistumaan haluamallani tavalla :) Hienosti Hippi tekee keppejä ja saan liikkua melko vapaasti mihin suuntaan vain! Taitava neiti! Muuten radassa ei ongelmia ollut, kaarteet olivat pieniä ja Hippi irtosi tarvittaessa hienosti. Puomin kanssa sain kullanarvoisia neuvoja Sadulta! Sanoi että olen vedättänyt Hippiä liikaa puomilla ja sitten hidastanut pahasti alastulolla jolloin Hippi on reagoinut rytminvaihdokseen olemalla epävarmempi mitä tehdä. Nyt kokeilimme niin että vein huolella edeltäneelle hypylle, juoksin samaa vauhtia koiran kanssa koko puomia, napakka alas-käsky ja loistava pysähdys alas :D Hitto miten tuollainenkin voi olla joskus pienestä kiinni!! Onneksi Satu osaa nähdä nämä meidän ongelmakohdat kun itse ei aina vaan tajua! Jos nyt saisi vihdoinkin nuo kontaktit toimimaan niinkuin koira ne osaisi.

Treenien jälkeen otettiin vielä pihalla tunnistusnoutoa. Ja siihen mä olin niiiin tyytyväinen! Ensin otin yhden normipiilotuksen pusikkoon, hyvin haki vaikka eksyi alkuun aika pitkälle sivuun! Histeli kuitenkin keskeytymättä pitkän aikaa ja löysikin kapulan vaikeasta piilosta! Tämän jälkeen Vuokko vei kasan häiriökapuloita jälleen äskeisen piilon viereen ja oma kapula vietiin kasan taakse vähän huonommin näkyvälle paikalle. Hippi lähti vauhdilla, haisteli ja väärät kapulat kaikki läpi (ja todellakin vain haisteli, ei puhettakaan että olisi ottanut väärän suuhun!), bongasi oman kapulansa ja toi sen :) Voi että olin tuohon tyytyväinen! Tunnari on tökkinyt tosi pitkään, Hippi ei millään meinannut hiffata liikkeen tarkoitusta, oli vain kauhean ilahtunut kun löysi paljon kapuloita joita tuoda. Nyt ollaan siis palattu paljon taaksepäin ja työ alkaa tuottaa tulosta. VOIVOI-luokka, kyllä me täältä vielä tullaan :D