Mummeli hammaslääkärissä

Tänään sattui töissä olemaan tilanne että pitkä operaatio peruttiin ihan viime tingassa joten päivään jäi pitkä tauko. Koska mulla oli koirat mukana, päätettiin Kirpun hampaat putsata. Se on ollut suunnitelmissa jo pitkän aikaa. Onneksi suu on ollut suurimmalta osin ollut kunnossa eikä harjauksen ansiosta hammaskiveä ole hirveästi tullut. Tosin plakkihan se pahin ongelmanaiheuttaja on suussa ja sitä olen yrittänyt ahkerasti lähes päivittäin harjata pois. Koska Kirpulla on lievä sydänvika, on anestesia aina pieni riski. Toisaalta juuri tuon sydänvian takia suu pitäisi pitää extrahyvässä kunnossa ettei siellä muhi mitään tulehduksia ja sitä kautta pääse bakteerit elimistöä rasittamaan.

Kirpulle valittiin esirauhoitukseksi tavallisen medetomidiini+butorfanoli-yhdistelmän sijaan L-polamivet:iä joka on sydämelle turvallisempi lääke. Tästä Kirppu meni hieman tokkuraiseksi muttei mitenkään nukkuvaiseksi. Tämän jälkeen sai pitkään pelkkää happea maskin kautta ennen nukauttamista syvempään anestesiaan. En niin kauheasti nauti omien koirien anestesiavalvonnasta kun on jo valmiiksi ihan erilailla huolissaan mutta onneksi kaikki meni hyvin :)Kirppu oli anestesian ajan ventilaattorissa jossa kone hengitti sen puolesta. Työpaikallani anestesiaa valvotaan varsin tarkasti. Käytössä on lomake johon merkataan viiden minuutin välein koiran syke, verenpaine, hengitysilman hiilidioksidit, hengitystiheys, veren happipitoisuus ja eläimen ruumiinlämpö. Ja vaikka käytössä on erilaisia monitoreja, on omat havainnot toki ne kaikista tärkeimmät. Koneisiin ei ikinä voi luottaa liiaksi.

Aluksi Kirpun kaikki hampaat röntgenkuvattiin. Aina ei päällepäin näy jos plakki on aiheuttanut hampaan kiinnityskudoksen tulehdusta ja tuhoutumista, siksi rtg-kuvat ovat niin tärkeät hammashoidoissa! Monta kertaa on päällisin puolin siisti suu paljastunut hurjaksi tapaukseksi jossa suurin osa hampaista on jouduttu poistamaan.

Tässä kuvia Kirpun purukalustosta


Missään ei näkynyt merkkejä kiinnityskudoksen vähenemisestä :) Ja Kirppu on kuitenkin kohta 13-vuotias koira. Huh helpotus, kun näin nuo kuvat :) Kirpulla oli hieman värjäymää molemmissa yläP4-hampaissa joista en ollut ihan varma olisko niissä ollut jotain häikkää. Onneksi nuokin hampaat olivat kunnossa joten mummeli sai pitää kaikki hampaansa. Hammaskiveä oli hieman, lähinnä taaimmaisissa poskihampaissa. Plakkia samoin. Ientulehdusta ei juurikaan ollut. Nyt kun vain ahkerasti jatkaa hampaiden harjausta, saattaa Kirppu pärjätä loppuelämän ilman uutta anestesiaa hampaiden takia :) Olin muuten aina elänyt siinä luulossa että Kirpulta puuttuu vain vasen alaP2-hammas mutta puuttuihan sieltä samalta puolelta ihan taaimmainen alaM3-hammaskin. En vaan ole ikinä tajunnut sitä tarkistaa...

Operaation jälkeen Kirppu heräsi melko nopeasti. Oli hieman sekava mutta pikkuhiljaa alkoi tajuamaan mikä maa ja valuutta. Oli nopeasti jaloillaan eikä olisi millään malttanut lepäillä lämpöpatjan päällä. Onneksi olin ottanut toppatakin Pandalle mukaan joten Kirppu sai sen päälleen heräämisen ajaksi. Kotiin päästyään nukkui varsin tyytyväisenä sängyssä peiton alla BOT-loimi päällään. Hippi ajatteli auttaa tässä lämpimänä pysymisessä ja kapusi Kirpun päälle nukkumaan! Hassu otus, taisi olla pieni hätä kaverista :)