Tää vois olla samalla vaivalla kolmen shelttitytön kootut sairaskertomukset. Siltä ainakin tällä hetkellä tuntuu :| Monen monta vuotta mennyt ilman mitään ja nyt paukkuu sitten rytinällä. Viime tiistaina Kirppu-mummeli alkoi kipuilemaan. Aamulla en huomannut lenkillä mitään, töiden jälkeenkin käytiin pikkulenkki enkä silloinkaan kiinnittänyt huomiota että Kirppu olisi ollut omituinen. Sisällä se oli sitten outo. Vaihtoi alati paikkaa ja oli vähän reppanan oloinen. Tarjosin raejuustoa ja maitohappobakteereita sillä ajattelin josko sillä olisi vatsa sekaisin tms. Kun ruoka ei maistunut, tiesi että kipeä on. Sheltit EI jätä ruokaa syömättä ellei ne ole kipeitä. Niin se vain menee. Vuokon avustuksella sain varattua Vetsetistä ajan vaikka kello oli jo niin paljon että paikka oli kiinni, kiitos Vuokko :) Yöllä Kirppu oksenteli ja oli tosi levoton. Aamulla siis eläinlääkärille. Siellä Kirppu tutkittiin, aristi mahaa tosi paljon. Verinäytteestä katsottiin valko- ja punasolujen kokonaismäärää sekä maksa- ja munuaisarvoja. Nämä kaikki onneksi ok. Seuraavaksi otettiin röntgenkuva josta havaittiin että koko suolisto oli pahasti ärtynyt. Normaalisti suolenseinämää ei näy mutta nyt se näkyi kauttaaltaan valkoisena reunana. Ilmeisesti joku liikkeellä oleva virus aiheutti tällaisen ikävän suolistohäiriön. Kurjana sivulöydöksenä kuvista löytyi spondyloosia, silloittumaa lannerangan viimeisten nikamien välillä :( Toivottavasti tuo ei ala vaivaamaan Kirppua, tosin nyt silloittuman olemassaolon tietää niin osaa ehkä välttää tilanteita joissa se voi kipeytyä. Ei enää autoon hyppimisiä tms ja mummelikin metsäpoluilta sivuun talsimaan jolloin lihaskunto pysyisi mahdollisimman hyvänä!
Ja kun Kirppu saatiin kuntoon niin tänään alkoi Panda ontumaan :( Panda pääsi tänään agilitytreeneihin kun Hipillä alkoi VIHDOINKIN juoksu, vastahan edellisistä oli vuosi kulunut... Treeneissä sininen kulki hyvin :) Jäi hyvä mieli vaikkei ihan kaikki kohdat onnistuneetkaan. Treenien jälkeen lähdettiin lenkille Vuokon ja koirien kanssa, sielläkin Panda liikkui ihan normisti. Yhdessä kohtaa lähti pelloille juoksemaan Sinda-kleinin kanssa jonkun hajun tai eläimen perässä. Tuolloinkaan ei huomattu mitään ihmeellistä. Parkkipaikalta kotiin käveltäessä Panda sitten ontui tosi pahasti. Kotona tutkin ensin olisiko tassussa haavaa tms enkä löytänyt mitään. Panda meni sohvalle nukkumaan ja kun tuli seuraavan kerran alas, oli täysin kolmijalkainen... Katsoin jalkaa uudestaan ja aristi ranteen taivutusta. Nyt pitää pitää koira levossa ja antaa kipulääkettä pari päivää, jos ei siitä tokene niin kuvauksiin. Tuskin jalassa on mitään rikki koska käveli lenkillä kuitenkin normaalisti mutta paha venähdys ehkä. Jos taas voi olla huono tuuri koirien kanssa niin nyt kyllä on kaikki mahdolliset vaivat ja viat :/. Jatkuvasti saa pelätä että mitä helvettiä seuraavaksi...
Hipillä siis todellakin alkoi juoksut. Pitää näköjään tuollaista sopivaa vuoden väliä. Nyt taukoilee agilitytreeneistäkin, kisoista ollaan jo tauko aloitettu. Viime sunnuntaina oltiin vielä agiliitelemässä treeneissä, tehtiin MM-kisojen minien yksilöhyppäriä. Ekalla kerralla nollalla läpi ja toisella viilauskierroksella yksi rima putosi ohjaajan huitastessa koiran hypylle. Tokossa ollaan tehty vain tunnaria. Viime lauantaina onnistuin melkein taas pilaamaan koko liikkeen. Ensimmäisellä toistolla Hippi haki hyvin oman kapulansa joten päätin tehdä sen vielä uudestaan niin että oma kapula oli eri paikassa muiden kapuloiden joukossa. VIRHE!! Hippi ei selvästikään enää pystynyt keskittymään haisteluun kun äsken oli saanut megapalkan oikean tuomisesta. Nenä meni kiinni ja koira napsi vain kapuloita järjestyksessä. Ensimmäisen kerran tein sitten niin että puhalsin pelin poikki ja lopetin treenit epäonnistuneeseen toistoon. Kun en saanut Hippiä enää haistelemaan kapuloita niin oli pakko lopettaa totaaliseen katastrofitilanteeseen. Olin jo valmis lopettamaan tokonihan vaan sillä etten osaa opettaa tunnistusnoutoa Hipille, sitä on melkoisen pitkään treenattu. Välillä pieniä edistymisiä ja sitten taas takapakkia. Seuraavana päivänä päätin kuitenkin ottaa yhden toiston ja katsoa kuinka pahasti olin onnistunut pilaamaan liikkeen. Hippi kävi kapuloita läpi suullaan mutta selvästi haisteli ja vaihtoi omaan lopuksi :) Tänään taas yksi toisto ja jälleen Hippi selvästi teki töitä ja etsi nenällään omaa kapulaa! Hippi on muutenkin tosi huono käyttämään nenää joten tän liikkeen opettaminen on melkoinen prosessi jonka toivon mukaan saisi joskus päätökseen!
Pari uutta temppua olen myös opettanut Hipille. Yllättävän vaikea asia oli oppia seisomaan mun edessä, selkä mua kohti. Hippi väänteli ja käänteli päätään kun ei pystynyt pitämään kontaktia kunnolla :D Tästä opetin sen vielä kävelemään sivuttain mukana, edelleen selkä mua kohti. Kosketuskepistä oli suuri hyöty tämän tempun opettamisessa, nyt on vielä jäljellä pieni käsiavustus josta toivon mukaan pääsisi eroon. Toinen uusi temppu oli tanssiminen mun ympäri. Tää on vielä hieman hakusessa, Hippi kun tepastelee niin lähellä mua että sen on välillä vaikea pitää tasapainoa. Nooo, eipä meillä mikään kiire noiden temppujen kanssa ole, tosin niitä on nyt hyvä tehdä kun muista aktiviteeteista taukoillaan juoksun takia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti