Hippi, Flow & Dio

Plääh, olin jo kirjoittanut pitkän pätkän tekstiä toissapäivänä kunnes päätin tallentaa ja puf! sinne hävisivät kaikki. Sekös vitutti. Mitähän olin edes kirjoittanut, kun muistaisi kaiken. Ainakin viime perjantain tokokoulutuksesta jota piti Riitta Korri. Koulutus oli meidän hallilla ja kerrankin oli iltavurosta hyötyä kun treenit olivat aamupäivällä. Otin Hipin treenaamaan sillä haluan edelleen vinkkejä sen kanssa mm. vireen säätelyyn. Alkuun kerroin tiivistetysti meidän tokourasta ja kerroin ongelmamme eli hieman turhan korkean vireen tehdessä ja siitä aiheutuvaa ääntelyä. Ekaksi liikkeeksi otin noudon jotta ongelma tulisi esille. Mutta vielä mitä, possuHippi oli ihan hiljaa vaikka se yleensä pienen äänen päästää, etenkin silloin kun joutuu odottamaan kapulan heiton jälkeen. Tein myös useamman toiston ilman palkkaa joka on myös Hippiä kuumottanut mutta ei, mitään ääntä ei päästänyt. Ei oo eka kerta kun esittelen ongelmiamme tällaisissa treeneissä ja sitten Hippi käyttäytyy kuin enkeli. Varsinainen kakkiainen ;) Katsottiin myös miten Hippi kestää palkattomuutta ja kuinka se palkkautuu esim kehuilla. Ja kyllähän se tekee vaikka kuinka kauan kiltisti töitä ilman palkkaa, ahne optimisti tietää että kyllä se nami sieltä joskus tulee. Palkkautuu myös hyvin kehuihin mutta siinä tulee helposti pientä komentamista jos sen kovin riehakkaasti vapauttaa. Mun tarttis saada sille opetettua joku asia jolla se pääsis purkaamaan paineita liikkeiden välissä. No tätä oon kyllä yrittänyt mutta Hipin mielestä paras tapa päästää höyryt pihalle on sellainen letkeä mökäily. Riitta myös kyseli että kuinka usein teen kaikki liikkeet putkeen, olisi kuulemma hyvä noin kerran viikossa MUUN TREENAAMISEN ohella tehdä kokeenomainen treeni. Nooo, me kun treenataan se pari kertaa kuukaudessa, jos sitäkään niin tää kohta ei ihan täyty 8) En tosin kehdannut tätä kertoa :D
Riitta sanoi kuitenkin että Hippi on aikas mahtava työmyyrä ja tällaisia ongelmia on mukavampi ratkoa kun intoa riittää tekemiseen. Onhan se, mahtava.

Viikonloppu meni tehokkaasti messarissa. Lauantaina olin koiratanssikisoissa töissä tuloksia kirjaamassa. Sinänsä ihan hyvä tehtävä, näki siitä tuomarinpöydän vierestä kaikki suoritukset, mitä nyt välillä piti vähän tuloksia kirjoitella kirjoihin, koepöytäkirjoihin yms. Vaikka en ollut itse kisaamassa, jaksan edelleen ihmetellä arvostelua tuossa lajissa. Freestylen alokasluokassa ei tullut yhtään kumaa vaikka sen arvoisia suorituksia oli kyllä ehdottomasti ainakin kolmella ensimmäisellä koirakolla. näytti vähän siltä että koirakot arvosteltiin kaikki samalla viivalla, luokasta riippumatta. Alokasluokka on kyllä nimensä veroisesti aloitteleville koirakoille ja siellä ei helvetti soikoon voi vaatia mitään ihmeitä. Toinen asia mistä edelleen kurmutan on se haukkuminen. Jokainen ääntelevä alempien luokkien koirakko sai tästä maininnan papereihin mutta sitten taas voittajaluokassa sai äännellä vaikka lähes koko esityksen ja se palkittiin sertillä. Ah, miten ihastuttavan epäreilua. jos haukkumiseen otetaan negatiivinen kanta niin kyllähän sen pitäisi pitää koko kokeen ajan. Ja kyllä mun mielestä taas voittajaluokassa pitäisi kriteereiden olla tiukemmalla mutta siltä ei näytä. Enkä siis todellakaan ole sitä mieltä etteikö koira saisi äännellä, ihmetyttää vaan se että miksi siitä rankaistaan alemmissa luokissa muttei ylemmissä. Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa ja sitä rataa.

Mulla oli Hippi ja Flow mukana, F turistina (hyihyi, sehän on kiellettyä) ja H esittämässä temppuja shelttien rotukopilla. Flow pääsi tutustumaan koiratanssikehään ennen kisojen alkua eikä se ottanut tälläkään kertaa mistään häiriötä vaan teki hienosti pienen treenisession.
Hippi hääräsi loppupäivän shelttikopilla ja näytti halukkaille temppujaan. Flow halusi kanssa tehdä välillä vähän temppuja ja jaksan hämmästellä nuorikon keskittymiskykyä. Ahtaalla käytävällä keskittyi aivan satasella vaikka joka puolella kulki ihmisiä ja koiria. Flown hermoista kertoo kyllä myös se että kun sitä väsytti, pisti se nukkumaan ja ignoorasi sen jälkeen täysin ympäristön. Huippu tyyppi :)

Myös sunnuntaina suuntasimme messukeskukseen, Hippi pääsi tänäänkin temppuilemaan. Tasatunnein oli temppushow, yhteensä viisi kertaa. Väsymättömästi jaksoi Hippi tehdä uudestaan ja uudestaan temppusettinsä. Ihmiset myös kyselivät kovasti koiran koulutuksesta, toivottavasti moni otti kipinää vaikka sitten vain temppujen opettamisesta kotikoirilleen :)

Maanantaina koitti koirattoman elämän (se hyvin pieni osa meikäläisen elämästä ;) ) jouluaatto kun toukokuusta asti odotettu Musen keikka vihdoinkin koitti. Bändi on kyllä tällä hetkellä mun ehdoton lemppari eikä tää keikka jättänyt kyllä mitenkään päin kylmäksi. Paria viikkoa ennen konserttia rikkoi bändin laulaja pari luuta jalastaan telmiessään koiran kanssa ja mm Ruotsin sekä Norjan keikat peruuttiin. Luojan kiitos Suomen keikka toteutui ja se olikin eka konsertti tuon jalkaepisodin jälkeen. Maanantain parituntinen keikka oli kyllä pelkkää hittitykitystä alusta loppuun. Toki bändi soitti paljon uuden levyn kappaleita, olihan koko kiertue The 2nd Law Tour eikä siinä mitään, tuo levy on ihan super. Mukaan mahtui silti niin paljon vanhoja hittejä että meinasi henki salpautua. Huh, mikä elämys ja bändi on kyllä yksi parhaista live-bändeistä ikinä. Oltiin Riikan kanssa lähes eturivissä ja tällä kertaa tajusin käyttää korvatulppia, pari viikkoa sitten kun olin Turussa kuuntelemassa Raskasta Joulua niin korvissa tinnitti viikon verran... Aina välillä sitä oppii jotain uutta.
Joudun ostamaan itselleni yhden joululahjan ja se on kyllä liput Musen ensi heinäkuun stadikan keikalle, no can do.

Ai niin. Viikistä ei ole vieläkään soitettu Hipin leikkauksen tiimoilta :/ Mä oon vähän huono näissä odotteluhommissa mutta ei taida tällä kertaa olla muita vaihtoehtoja. Koira ei onneksi edelleenkään tiedä olevansa sairas.