tiistai 7. elokuuta 2018

Hollannin terveiset ja Hipin huonoa tuuria

Näköjään jokainen postaus alkaa jonkinlaisella ihmettelyllä miten aika onkaan taas vierähtänyt. Voin vedota helteeseen ja sen aivoja sulattavaan vaikutukseen. Tosin sitä tekosyytä ei ollut kesäkuussa mutta pidetään nyt kiinni tuosta tekosyystä.

Alkuun MM-reissu. Se oli ihan huippumatka! Olin iloinen, että päätin kuitenkin lähteä Hollantiin vaikka sitä pitkään arvoinkin. Ajamista ja matkustamista tuli paljon, reissu nieli rahaa mutta oli se silti sen arvoista. Flown kanssa lähdettiin jo maanantai-iltana reissuun. Eka etappi oli Turusta Tukholmaan. Tiistaina ajeltiin kaikessa rauhassa Malmööseen, mistä lautta lähti klo 23. Päivän aikana pysähdeltiin useasti erilaisissa paikoissa koska aikaa oli.

Jönköpingissä oli ihanat rauniot Vättern-järven rannalla. Täällä vietettiin pidempi tovi lounastaukoa pitäen.


Illalla päästiin Malmöön. Satama löytyi ongelmitta ja laivaan pääsi ajoissa. Luksusta. Lauttamatka kestikin ajateltua pidempään kun teknisen vian takia laiva jäi seisomaan merelle puoleksitoista tunniksi. Travemunden päässä oli tarkoitus löytää parkkipaikka, minne jättäisin autoni. Satama oli pelkkää isoa teollisuusaluetta eikä siellä todellakaan näkynyt mitään parkkipaikkaa. Satama-alueelta poistuttuani päätin kääntyä ekasta risteyksestä veks tarkastelemaan karttaa ja etsimään sitä hiton parkkipaikkaa. Tällä kertaa kävi tuuri sillä tämä risteys veikin suoraan oikeaan paikkaan joten kävin kysymässä tarkan osoitteen tälle parkkipaikalle ja sitten soittoa Tiinalle kooordinaateista. Sinne jäi oma auto odottelemaan melkein viikoksi. Tiina ja kultaiset tulivat nappaamaan meidät kyytiin ja niin päästiin jatkamaan matkaa kohti Hollantia.

Iloinen matkaseurue Saksassa.


Ajomatka sujui rattoisasti ja iltapäivällä oltiinkin hotellillamme. Tämä hotelli oli ihan mahtava! Hollannin maaseudulla, Dwingeloon kaupungissa (?) ihastuttavassa maalaismaisemassa oleva hotelli oli ihan nappilöytö. Omasta huoneesta oli ovi pienelle ulkoterassille ja ihan toisella puolella oli lehmät laiduntamassa. Tykkäsin! Hotellilla oli myös uima-allas, joka oli ahkerassa käytössä meidän porukan kesken.
Lenkkireitit olivat ihan parhaita, joka puolella oli lampaita, lehmiä ja hevosia. Voiko sitä enempää toivoa majapaikalta?



Torstaina oli treeni- ja avajaispäivä. Suomalaiset olivat laitettu reilusti ekana treenaamaan heti kahdeksalta. Meillä oli yksi pisimmmistä matkoista mutta hei, kyllä se on kiva treenata heti aamusta. Treeniaikaa oli 6min per koira. Käytin oman aikani alun eteenmenon palkkaamiseen. Se kun oli hieman hajonnut ja Flow oli tupannut juoksemaan ihan mihin sattuu. Palkkailin nurkkiin ja F tuntui menevän ihan ok. Lopun ajan testailin vain pohjaa, joka tuntui ikävän liukkaalta. Pohja oli rakennettu sellaisista kovista vaahtomuovipaloista mutta ainakin Flow suti sillä menemään ihan huolella. Kisahallissa ei ollut ilmastointia joten siellä oli kuuma! Muutamat pienet ovat olivat auki mutta eivät se saaneet ilmaa vaihtumaan.

Avajaiset olivat vasta kuudelta illalla joten käytiin välissä hotellilla uimassa ja pakkailemassa osallistujalahjoja. Avajaiset olivat helteiset kun aurinko oli lämmittänyt hallia koko päivän. Edustusasumme takit olivat niin kuumat! Mutta pakkohan niitä oli pitää päällä joten niissä sitten paahduttiin.

Perjantaina Flowlla oli lepopäivä kun kisattiin HTM:ssä. Susanna ja Brii olivat vasta loppupuolella joten lähdimme vähän myöhemmin kisapaikalle. Nähtiin silti suurin osa hienoista ohjelmista. Etenkin Saksan kultsu Boogie ja Sandra Roth olivat mahtavan upeita.

Lauantaina oli vuorossa freestyle. Flow starttasi jo yhdeksäntenä joten sai kisata vähän viileämmässä hallissa. Iltapäivästä kisapaikka oli jo ihan pätsi. Laitoin Flown tassuihin coca colaa ja se tuntuikin vähän auttavan, Flow ei sutinut niin pahasti kuin torstaina. Alun eteenmeno meni vähän säätämiseksi kun Flow vaan lähti hippasen väärään suuntaan mutta sillä mentiin ja jatkettiin vain vähän eri paikasta. Noin muuten olin ihan älytyytyväinen Flown tekemiseen, jälleen kerran. Yhdessä kohtaa se vähän jäätyi ja jäi seisomaan mutta en ottanut siitä kierroksia vaan jatkettiin kun koira pääsi taas kartalle. Flow sai pisteitä 25,72, mihin olin tosi tyytyväinen. Selkeästi kisan alussa pisteitä tuli nihkeämmin joten oma haave 25 pisteen huiteilla olevasta tuloksesta täyttyi. Lopulta Flow sijoittui parhaana suomalaisena sijalle 15! Koirakoita oli kuitenkin 47 joten tuohon sijoitukseen olin enemmän kuin tyytyväinen. Olin itse ajatellut, että jos puolen välin paremmalle puolelle pääsisi, olisi se meille huippujuttu. Noissa kisoissa taso oli kova ja ohjelmat kovin erilaisia. Kuka tykkää mistäkin eikä ohjelmia edes pysty täysin vertailemaan keskenään. Silti me oltiin siellä heti kärjen tuntumassa mukana ja se oli niin kovin siistiä. Finaalipaikka ei ollut meidän tavoitelistalla ja nyt kun näin miten kuuma halli oli, olin vielä tyytyväisempi sijoituksestamme. En olisi Flowta halunnut sunnuntain iltapäivälle uutta esitystä tekemään.


(Instakuvassa vielä sijoitus 14 koska pisteissä oli härdelliä ja ilmeisesti yhden kisaajan pisteet olivat väärin. En saa vaan enää tuonne korjattua, heittää instasta pois kun yritän muokata...)



Päivä oli pitkä ja sen jälkeen oli vielä get together-dinner. Tämän alku vaan venyi ikävästi joten kun vihdoinkin pääsimme pöytiin, imuroimme ruoat naamariin ja sitten hotellille nukkumaan.

Sunnuntaina lähdimme hyvissä ajoin kisapaikalle katsomaan finaaleja. Olipa ihanaa kun sai katsoa rauhassa ja nauttia upeista esityksistä. Voittajat olivat kerrassaan upeat ja mitalistitkin ansaitsivat jokainen paikkansa. Itse olisin pieniä muutoksia järjestyksiin tehnyt mutta nämä ovat pitkälti makuasioita huipulla.

Onneksi olimme ottaneet hotellin maanantaille asti, joten saatiin rauhassa viettää yksi ilta vielä ihanissa maisemissa. Syötiin hotellilla, pidettiin hauskaa ja nautittiin lämpimästä illasta. Joukkuehenki oli korkealla ja tämän porukan kanssa olisi viihtynyt reissussa pidempäänkin. Maanantaina lähdettiin aamupäivällä liikenteeseen. Pysähdyimme kävelemässä Groningenissa ja suunnitelmissa oli käydä myös Kielissä mutta ruuhkat motareilla vesittivät tämän suunnitelman. Hyvä kun ehdittiin käydä syömässä Lyypekissä kun lopulta löysältä näyttänyt ajoaikataulu muuttuikin varsin tiukaksi. Ehdittiin satamaan lopulta hyvissä ajoin ja autokin löytyi sieltä minne sen jätin. Lautta lähti vasta 02:30 joten käytiin satamassa lenkillä ja moikkailtiin Tiina, Katri ja Harri jotka lähtivät suoraan Suomeen kun minä matkustin taas Malmööseen ja Ruotsin kautta kotio. Laivalla tuli uuvahdus heti kun pääsi sänkyyn. Onneksi laiva oli vasta 11:15 perillä niin ehti nukkua pitkään ja käydä aamiaisella rauhassa. Aamulla kääntyi nokka kohti Tukholmaa mutta pysähdyttiin heti Landskroneniin, mistä löytyi ihanin uimaranta ikinä! Niin kirkasta vettä ja ihana hiekkapohja! Täällä vietinkin Flown kanssa usean tunnin koska harvoin pääsee noin ihanaan paikkaan. Eikä missään koirankieltokylttejä! Rannalla oli jopa koirille oma vesitarjoilu. Ei Suomessa vaan tuollainen onnistuisi... Ei täällä mahdu koirat samalle rannalle muiden uimareiden kanssa.



Loppupäivä ajeltiin hissukseen kohti Tukholmaa. Helteinen keli esti kaupoissa käynnin koska ei Flow olisi voinut odottaa autossa 30 asteen lämmössä, edes varjossa. Laivamme lähti vasta seuraavana aamuna joten nukuin pari tuntia jonkun huoltoaseman taukopaikalla kahden aikaan yöllä. Päätin säästää tässä vaiheessa enkä ottanut enää tälle yölle hotellia. Aamulaivalle olin ottanut aamiaisbuffetin joten suihkun kautta sinne ja sitten olikin hyvä aika nukkua viimeaikaiset univelat, ainakin osittain, pois.

Olipahan reissu mutta niin ihana sellainen. Flow on mitä helpoin matkakumppani, ei hötkyile missään, nukkuu aina kun siihen on mahdollisuus ja on muutenkin niin kiltti otus ettei tosikaan.

Toinen iso asia oli se kun löysin Hipin vasemman lavan päältä pienen patin kahta päivää ennen reissun alkua. Patti ilmestyi kuin tyhjästä ja siinä oli alussa rupi päällä. Ajattelin että joku keppi tms on tökännyt siihen ja siinä olisi tuollainen pieni ihoreaktio. Nopea ilmestyminen jäi kuitenkin hieman mietityttämään joten laitoin työkaverille viestiä josko hän ehtisi sen vielä maanantaina poistamaan ennen kun lähdemme laivalle.

Pieni ja mitättömän oloinen patti


Koska patti oli niin pieni, pyysin että se poistetaan hereillä puudutuksessa. Eikä Hippi sanonut sanaakaan koko operaatiosta. Tuijotti vain namia jonka olin laittanut tuolin päälle odottelemaan operin loppumista. Patti lähti silti tutkittavaksi koska hysteerinen omistaja.


Tulos viestiteltiin mulle juuri kun olin Viikkarin satamassa kotiinpäin tulossa. Patti olikin osoittautunut epiteliaaliseksi karsinoomaksi :( Marginaalit olivat alle 1mm joten se ei ollut ihan riittävästi. Eli alueelta pitäisi poistaa iso pala ihoa, jotta saadaan varmasti riittävästi puhtaita marginaaleja. Sovittiin sitten, että tulen heti seuraavana aamuna Hipin kanssa. Olin kotona kahdentoista aikaan illalla ja aamulla kello aikaisin soimaan. Nyt Hippi leikattiin inhalaatioanestesiassa, koska operaatio oli isompi ja kestoltaan pidempi. Onneksi kaikki meni hyvin ja poistettu iho laitettiin vielä patologille tarkastettavaksi. Tulosta ei onneksi tarvinnut jännätä kuin viikon verran. Marginaalit puhtaat eikä näytteessä enää havaittu merkkejä karsinoomasta. Niin iso helpotus! Ennusteen pitäisi olla oikein hyvä täydellisen poiston jälkeen ja onni, että patti poistettiin niin pikaisesti sen ilmestyttyä. Jos Hipillä ei olisi ollut lyhyttä turkkia, en tuota pattia olisi noin nopeasti bongannut. Nyt haava on parantunut kokonaan ja tikitkin on poistettu. Kauluria ei tarvinnut pitää mutta raapimisen estämiseksi Hippi sai pitää Vuokon lapselta saatua hellemekkoa.



Nyt vaan peukalot ja tassun pystyyn että patit olivat nyt tässä Hipin osalta!

Mitähän muuta on unohtunut kirjoittaa? Ai niin, Flow sai juhannuskisoista HTM-sertin :O Vähän ahdistui ahtaasta kehästä mutta teki kuitenkin sen minkä osasi ja se riitti tällä kertaa. Nippanappa mutta riitti silti.



Viikonloppuna lähdetään vielä Ruotsiin kisaamaan. Neljä kisaa Solvallassa. Tällä kertaa neljä HTM-starttia. Saatiin kutsu Jonnan ja Zoyan luokse kyläilemään niin pitihän sitä lähteä kun lomaa on vielä jäljellä.

perjantai 1. kesäkuuta 2018

Hollantiin!

First things first. Koiratanssin MM-joukkue on vihdoin vahvistettu ja Flow on mukana menossa! Nokka käy siis kohti Hollantia heinäkuussa :) Huiput ovat omalla tasollaan mutta mennään Flown kanssa tekemään parhaamme ja pidetään siinä sivussa vähän lomaa.



Tämän lisäksi sain vihdoinkin aikaiseksi anoa Flowlle Norjan koiratanssivalio-titteliä. No nyt se on vahvistettu ja löytyy koiranetistä.


Muuten on vaan uitu ja nautittu lämmöstä. Nää lämmöt on vielä ihania, sitten kun tulee ne hiostavat helteet niin en enää tykkää.



Flow hurjana!


Kaislikossa suhisee shetlanninseisoja


Hippi pieni kukkaishippi.


Nyt on pari koulutus- ja tapahtumavapaata viikonloppua, luksusta. Ehkäpä tässä ehtisi jopa treenata ajatuksella omia koiria!

torstai 24. toukokuuta 2018

Ihanaa kevättä

Jopas on ollut mielettömän upea kevät! Ihanaa, kun on kunnon vuodenajat eikä sellaista tasaisen harmaata ja sateista "syksyä" kokoajan! Lämpimät kelit tarkoittavat, että nyt uidaan! Ja paljon. Olen jopa itsekin käynyt useampaan otteeseen pulikoimassa kun vedet ovat suunnilleen tarpeeksi lämpimät.



Kuviin valikoitunut varsinaisia pärskimiskuvia mutta kyllä sheltitkin osaavat ihan oikeasti uida, Flown perään rynnätessä näyttää meno välillä vähän amatöörimäiseltä.

Lämpimien kelien takia tein myös päätöksen ajella Hipin nakupetteriksi. Sillä oli sisälläkin kuuma järjettömän puuhkansa kanssa ja jos kävimme illalla uimassa, oli iho vielä aamullakin kostean nahkea. Turha koiraa on kiusata kun trimmerillä saa aikaiseksi melkoisen helpotuksen. Hippi on ollut nyt äärimmäisen villi. Uusi, viileämpi olotila kelpaa sille siis paremmin kuin mainiosti. Dio pudotti pohjavillansa joten se pärjäilee vallan mainiosti oman turkkinsa kanssa mutta sterkattu pohjavillahirviö ei kuumista keleistä liiemmin nauttinut.



Nyt huomaa hyvin miten iso kokoero tyypeillä on! Hippi on vain näyttänyt isommalta kun se on ollut sellainen käpylehmä turkkinsa kanssa.


Itseasiassa Hippi mitattiin tänään hallilla, ihan mielenkiinnosta. Kolme mittausta ja jokaisella kerralla 30,5cm! Mä oon aina luullut, että se on ollut 33cm mutta varmasti ikäkin on tehnyt tehtävänsä. Sehän on nyt ihan kääpiökokoa.

VilliKikki



Olen ollut taas monina viikonloppuina kouluttelemassa joten omien koirien treenit ovat olleet vähän vähemmällä. Toki koulutuspäivistä saa aina itsekin pienen piristysruiskeen kun näkee muiden koirissa edistymistä mutta kyllähän nuo lohkaisevat ison osan vapaa-ajasta. Silti kouluttaminen on kovin antoisaa puuhaa.

Ollaan me silti jotain saatu aikaiseksikin, Flow hiffas spin-tempun nyt ihan kunnolla ja siitä on saatu kosketuskeppi häivytettyä kokonaan. Välillä miettii vielä, että kumpaan suuntaan pitikään lähteä mutta yllättävän hyvin kyllä kuuntelee. Tässäkin liikkeessä tärkeää oli häivyttää kosketuskeppi mahdollisimman nopeasti. Heti kun kepin avulla sai liikettä aikaiseksi, aloin nostamaan liikkeelle lähdön jälkeen keppiä ylöspäin ja naksautin kun Flow jatkoi liikettä. Tämän jälkeen nostin keppiä aina vain ylemmäs ja kannustin Flowta pitämään liikkeen yllä.


Toisen tassun ristiminen on myös edistynyt, targetin häivytys on työn alla ja ehkä liikkeelle saa kohta nimenkin annettua. Hitaasti mutta varmasti uudet asiat edistyvät. Tai aina välillä tulee sellainen hyppäisy kun pitää pieniä taukoja välillä.


tiistai 1. toukokuuta 2018

Rakveren tuliaiset


Viikonloppuna käytiin Rakveressa näyttelemässä kahden näyttelyn verran. Dio on kaaaljuuu ja Hippi on tötteröhäntä. No mutta hei, ei se oo ennenkään estänyt viemästä näitä kehään! Reissattiin Vuokon perheen kanssa joten autossa oli 4 ihmistä ja 8 koiraa. Hyvin mahtui! Yövyttiin pienessä mökissä jossain puolen tunnin päässä Rakveresta. Hyvin mahduttiin sinnekin. Sheltit laitettiin pinnasänkyyn nukkumaan etteivät käyneet ruokavarkaissa.

Iloinen matkaseurue


Lauantain tuomarina oli Eva Eriksson Ruotsista ja shelttejä oli ilmoitettu 10kpl. Avoimessa luokassa oli kaksi narttua ja veteraaneissa vain Hippiäinen. Dio sai kaljuna ERIn ja sijoittui toiseksi ilman SAta, maininta tuli jälleen pyöreistä silmistä. Hippi oli täynnä toimintaa ja tohinaa mutta yllätti pitämällä häntänsä melkein kokoajan alhaalla! Hippi sitten saikin ERIn ja SAn ollen suoraan ROP-vet veteraanisertin kera! Hippiäisen ensimmäinen serti näytelmistä ikinä, olkootkin vetskuserti! PN kehässä oli kaksi koiraa joten Hippi oli niistä toinen.

Dion arvostelu


Hipin arvostelu alkoi ihanasti "12y young lady who is full of herself" Miten totta!


Kehien jälkeen lähdettiin lenkille koirien kanssa. Käytiin hienoilla raunioilla katselemassa ja ihmettelemässä valtaisaa härkä-patsasta.



Hippi ja Hipin egolle sopiva kaveri


Lenkin jälkeen mentiin takaisin näyttelypaikalle notkumaan koska päätimme jäädä ryhmiin, Vuokon Lasse-kleini kun oli myös ROP. Ryhmät menivät onneksi nopeasti, porukka kasaan ja kehään hetkeksi. Tuomari napsi nopeasti koirat jatkoon ja that´s it. Vetskukehässä Hippi oli hirmu reipas mutta ei sijoitusta näyttävämpien otusten seassa. Ehdittiin vielä hetkeksi pyörähtämään paikallisessa kauppakeskuksessa mutta eipä siellä ihmeemmin jaksanut enää tarjontaa ihmetellä. Mökille saavuttua oli porukka aika tööttiä joten katseltiin hetki telkkaritarjontaa koneelta ja painuttiin nukkumaan.

Aamulla pakattiin kamat ja lähdettiin uudestaan näyttelypaikalle. Sheltit alkoivat vasta kahdeltatoista niin ei tarvinnut ihan kukonlaulun aikaan herätä. Tänään tuomarina oli Rob Douma Hollannista. Hirmuisen kohtelias tuomarisetä. Avoimessa luokassa edelleen kaksi narttua ja tänään Dio sai EHn. Tuomari sanoi, että Dion feissistä puuttuu swiitnessiä koska pyöreät ja vaaleat silmät. Onhan se ehkä noinkin mutta kyllä Dio on ihan tarpeeksi suloinen. Hippi oli jälleen oma tomera itsensä kehässä mutta ylläripylläri, häntä pysyi jälleen suhteellisen alhaalla! Ja niin vain kävi, että Hippi oli jälleen ROP-vet vetskusertillä ja PN2!
Kaunis, pieni tomera Hippi <3

Tyyppien arvostelut


Tällä kertaa ei jääty ryhmiin koska muuten ei oltaisi ehditty kaupoille Tallinnassa. Asiat tärkeysjärjestykseen siis. Mutta olipahan reissu! Saas nähdä, lähteekö Hippi metsästämään kolmatta vetskusertiä, nämäkin ovat ihan riittävästi meille. Dion turkin tilanteesta ei oikein tiedä niin sillekään ei ihan hetkeen viitsi mitään näytelmää suunnitella.

Viikolla kävi pieni äksidentti Hipin ja Flown kanssa. Olivat kahdestaan autossa ja kun tulin takaisin Dion treeneistä, oli Hippi ihan paniikissa tulossa autosta heti kun luukku aukesi. Järkytys oli suuri kun tajusin, että Hipillä oli reikä poskessa! Flow oli siis tokannut sitä päähän :( Tää on eka kerta kun omat koirat ovat saaneet vahinkoa toiselle. Enkä olisi tätä ikinä Flowsta uskonut mutta niin vaan nämä ovat koiria eikä niiden ajatuksia voi koskaan tietää. Koska en ollut näkemässä tapausta, en tiedä mikä tähän johti mutta tästä eteenpäin Flow ei ole enää koskaan shelttien kanssa samassa tilassa autossa. Sheltit matkustavat nyt takaluukussa ja Flow muuttaa takapenkille. Toinen vaihtoehto on laittaa Flowlle matkan ajaksi kuonokoppa mutta nyt mennään tällä ratkaisulla. Shelttejä, etenkään Hippiä, ei vaan rei'itetä. On hyvin todennäköistä, että Flow on komentanut Hippiä haukkumisesta, se kun tietää ettei autossa saa haukkua mutta silti, ei reikiä. Piste.

KikiParka

Myös huulen sisäpuolella oli pieni reikä ja limakalvo mustelmilla joten ihan hyvin Flow on napannut kiinni.

Onneksi reikä parani nopeasti keittosuolahuuhteluilla ja Vetericynillä. Pari päivää ja reikä oli täysin ummessa. Hippiä vähän jännittää tulla nyt autoon joten reiän lisäksi tuli kuhmu egoon...



maanantai 16. huhtikuuta 2018

Reissu Drammeniin koiratanssikisoihin

On ollut olevinaan niin kiire, ettei ole reissustakaan ehtinyt kirjoittaa. Tai no, onhan tässä ollut autokauppoja (uusi perheenjäsenemme on Scoda Fabia) ja koulutuspäiviä joten koneella en ole oikeastaan ehtinyt hirveästi aikaa viettää.

Reissu oli hauska ja onnistunut. Toki rankka mutta silti hauska. Matkaan lähdettiin torstaina kun ajelin Nummelaan, missä hyppäsimme Merjan kyytiin. Ajeltiin sieltä kohti Turkua ja Viikkarin terminaalia. Oltiin varattu omat hytit laivaan niin koirat saivat olla rauhassa. Tai no, tuskinpa ne olisivat samassa hytissäkään hässäkkää aiheuttaneet mutta koska lisähytti ei paljoa maksanut, päädyttiin ottamaan kaksi hyttiä. Dio ei tapansa mukaan tehnyt yksiäkään pissoja laivalla, sen mielestä kannen pissalaatikko on kerrassaan ällö.




Aamulla oltiin hyvissä ajoin Tukholmassa ja ajomatka kohti Norjan rajaa alkoi. Pysähdeltiin moneen otteeseen niin lenkittämään koiria kuin myös ostamassa matka-evästä. Rajan ylityksessä ei koirien papereita paljoa kyselty joten jatkettiin siitä kohti Askeria, missä oltiin yötä. Hotelli oli varsin siisti mutta huoneessa oli kuuma eikä ilmastoinnin takia saanut avata ikkunoita. Käytiin pariin otteeseen sanomassa asiasta respassa mutta ei se lämpötila ihan ihmeemmin muuttunut. Merja jäi hetkeksi lepäilemään hotelliin joten lähdin koirien kanssa tutkailemaan Askerin keskustaa. Tutkailtiin paikkoja melkein kaksi tuntia, ihana pieni kaupunki.

Turistit liikenteessä.


Illalla käytiin vielä Merjan ja Sanin kanssa uudestaan keskustaa katsomassa ja sitten olikin hyvä aika mennä nukkumaan. Aamulla nautittiin erinomainen hotelliaamiainen ja sitten lähdettiinkin ajelemaan kohti kisapaikka, joka oli vajaan puolen tunnin ajomatkan päässä hotellista. Kisapaikkana oli sellainen kasvihuoneen oloinen iso halli, jossa oli tekonurmipohja. Kaikkien kisaajien piti olla paikalla klo 11, jolloin oli tuomarin puhuttelu. Onneksi paikalla oli "norjalaistunut" Maunon Elina, joka tulkkasi meille pääpointit. Aika samoilla spekseillä mentiin kun Suomessakin mutta kehääntutustumiseen ei saanut ottaa koiria. Lelu olisi saanut olla kehässä mukana, kunhan ei ollut näkyvillä, ja sen olisi saanut antaa koiralle heti musiikin loputtua. En käynyt kehääntutustumisissa koska en ilman koiraa olisi siellä mitään tehnyt. Kehä oli rakennettu vähän hölmösti, sillä tuomarit olivat takaseinällä ja yleisä selän takana... No, se nyt oli heidän ratkaisu.

Kisat alkoivat freestylen ykkösluokalla ja Dio oli vuorossa kolmantena. Diolle tuli ohjelmassa muutama ajatuskatko ja itselle ihan hölmö erhe kun yritin saada Dioa hyppäämään renkaana olevan kepin yli. Eihän se ole sellaista ennen tehnyt. Noin muuten Dio teki taas hirmuisen kiltisti ja tunnollisesti. Tuolla huomasin toki sen, että pyöritään aika pirun pienellä alueella :D Toki se korostui vielä isossa kehässä mutta jatkossa täytyy suunnitella vähän liikkuvampi ohjelma. Tavoitteena oli saada ehjä ohjelma pitkän matkan jälkeen ja sehän saavutettiin hienosti!



Kakkosluokassa oli vain viisi osallistujaa ja kolmosluokassa peräti kuusi osallistujaa. Tai enhän minä tiedä millaisia määriä Norjassa yleensä on. Mutta oli kuitenkin kiva, että kilpailua oli tuonkin verran. Flow starttasi neljäntenä ja ehdin siinä välissä palkkaamaan muutamat eteenmenot. Itse kisasuorituksemme meni paremmin kuin ikinä koskaan. Flow oli ihan järjettömän tarkka, kuuliainen ja kiltti. Minun ei tarvinnut kuin nauttia saumattomasta yhteistyöstä ja luottaa siihen, että Flow noudatti jokaisen pienimmänkin vihjeen. Huh, tuo oli ehkä siisteintä ikinä. Mä olen alusta asti ajatellut, että Flown kanssa on vain rajattu määrä onnistuneita kisasuorituksia ja jokainen kilpailu vie meitä lähemmäs niitä "huonompia" aikoja, jolloin koira alkaa keulimaan, ennakoimaan, kenties ääntelemään. Nyt alkaa tuntumaan siltä, että ehkä meidän onnistuneet suoritukset eivät olekaan ennalta määrättyjä vaan voimme oikeasti kehittää yhteistyötämme paremmaksi ja paremmaksi. Flow on ihan mahtava tyyppi, siitä ei pääse yli eikä ympäri. Se on kehässä niin rento ja onnellinen, silti tarkka ja pedantti. Tuo yhteinen kupla, sama kieli, samat aaltopituudet, täydellinen yhteisymmärrys on syy miksi jaksan kisata vaikka itse kisaaminen ei ole minulle mitenkään erityisen merkityksellistä.



Kun pääsimme kehästä, olin tavattoman iloinen ja ylpeä Flown suorituksesta. Se vaan oli niin pätevä otus! Käytiin vähän kävelemässä ulkona ja sitten Flow hetkeksi lepäilemään ennen HTMää. Kolmosluokassa oli vain neljä koirakkoa, Flow starttasi niistä ensimmäisenä. Ihan alussa tuli pieni hämmentyminen Flowlle mutta loppusuorituksen se teki paljon vapautuneemmin kuin ennen! Muutamissa kohdissa positiot olivat hieman väljiä kun Flow meinasi lähteä keulimaan mutta muuten se teki oikein mallikkaan suorituksen! Ehkä mun vaan tarttis kisailla HTMssäkin, Flow taitaa tarvita enemmän vaan kokemusta siitä.



HTM:N jälkeen viralliset osuudet olivat ohi mutta vuorossa oli vielä mölliluokkaa, avointa luokkaa ja temppuluokka. Näihin meni ihan kiitettävästi aikaa joten käytiin siinä välissä lenkillä ja kaupassa hakemassa kotimatkalle evästä. Oltiin kuitenkin ajateltu ajaa suora kyytiä Tukholmaan. Palkintojenjako oli siis kaikkien luokkien jälkeen joten pakattiin auto suurimmalta osin valmiiksi ja mentiin odottelemaan tuloksia. Lopulta nämä muut luokat loppuivat ja päästiin asiaan. Dio tuli luokassaan toiseksi ykköstuloksella ja 0,02 pistettä voittajalle hävinneenä. Sai hienot pisteet 26,07/30.


Flown kanssa kävi niin, että voitettiin kolmosluokka, mutta millä pisteillä, 29,32/30! Mitäpä tuohon sanoisi. Toisaalta oli ihanaa, että tuomarit arvostivat ohjelmaa eikä se vaan tuntunut minusta hyvältä. Flow sai myös sertin joten sille saa anoa Norjan freestylevalion arvoa. Eikä maailmasta löydy toista koiraa, kellä on kaikkien neljän Pohjoismaan (nyt ei Islantia lasketa, kun ei siellä voi käydä kisaamassa) valionarvot.



HTM:n palkintojenjako oli jotenkin sellainen kirsikka kakun päälle. Flow oli siinä kolmas ja sai myös HTM sertin! Tämä serti jää odottelemaan, jos ikinäkoskaan Flowsta saisi Suomessa HTM-valion.

Rusettihai


Sitten olikin aika lähteä kotimatkalle. Kellokin oli jo viisi ja olimme ajatelleet ajaa niin pitkään kuin jaksaisi ja sitten tirsat autossa. Tein itse ja säästin-matka parhaimmillaan, mitä suotta maksaa hotelliyöstä jos siellä ehtii nukkua vain muutaman tunnin. Jaksettiin ajaa noin 100 kilometrin päähän Tukholmasta ja sitten ajateltiin nukkua muutama tunti. No eihän autossa nukkumisesta luonnollisesti tullut mitään joten samoilla silmillä ajeltiin lopulta Tukholmaan. Onneksi laivassa sai nukuttua pari tuntia ennen buffettia niin pärjäsi kotiin saakka, vaikka yhdet yöunet jäivät välistä.

Kyllä näissä reissuissa aina vähän rähjääntyy mutta on ne sen arvoisia, nytkin niin hauska reissu. Ei muuta kuin uusia suunnittelemaan!

Flow latautuu laivan hytissä. Onni on koira, joka nukkuu missä vain ja milloin vain.

keskiviikko 4. huhtikuuta 2018

Matkavalmisteluita

Huomenna olis lähtö Norjaan kisaamaan. Kisat ovat Drammenissa, noin kuuden tunnin ajomatkan päässä Tukholmasta. Mennään iltalaivalla Turusta, ajellaan perjantaina hiljaksiin Norjan puolelle ja yövytään kisapaikan lähellä. Lauantaina on ensin Dion vuoro, freestylen ykkösluokassa kisaa 4 koirakkoa. FS 3 luokassa on 7 koirakkoa ja HTM 3 luokassa 4. Kisat loppuvat puoli kuuden maissa joten ajellaan yö takaisin Tukholmaan ja aamulaivalla kotio. Skipataan la-su yön hotelli koska ei siellä kuitenkaan ehtisi kauaa nukkua.

Maanantaina oltiin Turussa treenaamassa. Flown fs-ohjelmaa on tehty viimeksi SM-kisoissa ja halusin kokeilla sen läpi ennen tulevia kisoja. Olin kotona muistutellut musiikkia ja käskytystä ilman koiraa ja kyllähän Flow teki mitä pyydettiin, kiltti kun on. HTM on mitä on mutta kisataan nyt siinäkin, ehkä sillä joskus saisi tuloksia kun Flow vähän reipastuisi siinä. Kunhan menisi silleen, miten Flow sen parhaiten osaa. Se riittäisi.

Ihanat talvikelit näyttävät olevan nyt ohi. Silti, tää talvi ja alkava kevät on ollut parasta pitkiin aikoihin. Nää kelit on ollut ihan huiput.











Bordercollien ilme ennen ja jälkeen vapaa-käskyn

maanantai 19. maaliskuuta 2018

Kevättä kohti


En jaksa lakata ihastelemasta kulunutta talvea. Ihan täydellistä! Toki nyt se näyttää siltä, että kovimmat pakkaset alkavat lauhtumaan mutta ainakin viikonloppuna sai vielä nauttia aurinkoisista pakkaskeleistä. Puhtaita ja kuivia koiria lenkkien jälkeen, mitä luksusta. Olisipa etelän talvet jatkossakin tällaisia.

Pariin otteeseen oon käynyt tässä välissä kouluttelemassa muita. Näiden koulutusten jälkeen on tullut aina pieni innostuspiikki omienkin koirien treenaamiseen joten näistä sessioistahan on laajalti hyötyä!

Flow istuskelee omassa kuplassaan vaikka nuoriso häiriköi ympärillä. Varsinainen ommm ja zen-tyyppi.



Työn alla on Flowlla tassun ristimiset. Tässä vaan kävi vähän samalla tavalla kuin Hipinkin kanssa ja tassun kanssa tuli palkattua myös pään liikettä targettia kohden. Eli jalan mukana Flow pistää myös pään alas. Ei ehkä ihan sitä mitä hain. Olen yrittänyt korjata asiaa siten, että Flow pitää leukaa mun kädellä ja yrittää ristiä jalat. Ja se on luonnollisesti niin kovin vaikeaa mutta ehkä tää tästä. Tarttis aina miettiä mitä palkkailee. Enpä heti edes tajunnut, että se pään liike tulee kaupan päälle kun Flow etsi targetin katseellaan. No, aina oppii. Tai ainakin ehkä muutaman kömmähdyksen kautta, Hippihän tekee tätä ihan samaa...

Toinen opetuksessa oleva liike on mun edessä pyöriminen/siuvttain "pyöriminen" (kauhean vaikea selittää näitä liikkeitä :O ). Tätä olen tehnyt kosketuskepillä ja nyt on häivyttämisen vuoro. Pidettiin pieni tauko tämän treenaamisessa kun keppinen oli hukassa mutta hyvin on taas tauko aiheuttanut miettimistä mustavalkoisen päässä. Eilen, kun kosketuskeppi vihdoin löytyi, päästiin tilanteeseen, missä sain kepin avulla Flown liikkeeseen ja sitten nostin kepin ilmaan. Muutamien töksähdysten kautta päästiinkin jo mallikkaasti vauhtiin. Kyllä tää tästä.



Flow ja Dio lähtevät 7.4. Norjaan kisaamaan koiratanssia! Dio pääsee alokasluokkaan testailemaan kisaamista matkusteluiden jälkeen. Flow kisaa freestylessä ja HTM:ssä kun kerta sinne saakka lähdetään. HTM on sen viime kertainen palikkaohjelma mutta jospa pystyisi tällä kertaa tekemään sen ahdistumatta. Freestyle-ohjelman pidän samana. Me kisataan niin harvoin, että olisi jotenkin turhaa heittää ohjelma roskiin muutaman käytön jälkeen. Sitäpaitsi tykkään meidän kappaleesta edelleen niin pidetään se, tehdään vaan muutoksia loppuvuoden kisoihin.

Diolta löytyi reilu kuukaisi sitten nisästä pieni, puikulamainen patti. Pelästyin sitä luonnollisesti aika lailla, vaikka nisäkasvaimet ovatkin suht harvinaisia näin nuorella. Eivät kuitenkaan mahdottomia. Pattia tunnusteltiin töissä ja päädyttiin seuraamaan jos se olisi maitotiehyen tukos. Ajankohta olisi viime juoksun jälkeen sellainen, että mahdollinen valeraskaus olisi näillä hoodeilla. Yritin siis olla näpläämättä nisää ja odottaa sen kuukauden, mikä sovittiin seurailuajaksi. Nyt voinee huokaista helpotuksesta sillä patti on hävinnyt. Oli siis aika varmasti tuollainen tukkeuma. Mutta kun noista ei aina tiedä. Siksi nisiä on koirillakin hyvä käydä säännöllisin ajoin läpi vaikka on nuori koira! Mitä pienempi patti, sen parempi ennuste, jos vaikka olisikin jotain pahanlaatuista.

Dio päätti myös aloittaa kiltisti karvanlähdön kun ilmoitin sen toisiin näyttelyihin. Nämä ovat huhtikuun vikana viikonloppuna Rakveressa, joten Dio lienee siellä ihan bikineissä. Niin kovin tyypillistä.

Viime postaukseen oli kommentoitu ja toivottu kirjoitusta Hipin haimatulehduksista. Tällä hetkellä tilanne on jälleen stabiili. Marraskuussahan Hipillä oli viimeksi arvo (specific pankreatic lipase) koholla. Tuolloin oireita ei juurikaan ollut mutta se oli liponut huuliaan muutamaan otteeseen ruokailun yhteydessä ja muistissa oli viime pääsiäisen katastrofi kun Hippi oli todella kipeä. Nyt en ole vielä ottanut kontrollinäytettä, vaikka se nakkilistalla on ollut. Olisi mielenkiintoista nähdä, putoaako tuo arvo Hipillä normaaliksi vai onko se kroonisesti koholla. Hipin ruokailu on ollut aika samantyyppistä jo pitkään joten se ei välttämättä näitä tulehduksia aiheuta. Sappirakon poistosta on nyt viisi (!) vuotta ja sen jälkeenhän näitä on ollut. Jotenkin se Hipin kohdalla varmasti liittyy näihin haimatulehduksiinkin. Ruokana on tällä hetkellä vähärasvaiset lihat. Hippi saa suurimman osan lihoista ihan normikaupan lihahyllyistä koska etenkin kaikkien eläimille tarkoitettujen lihamiksien koostumusta on hankala tarkkailla. Ihmiskäyttöön tarkoitetut lihat eivät yhden sheltin käytössä ihmeitä maksa. Lihojen lisäksi saa kaurapuuroa kuituna, raejuustoa ja välillä vähän nappulaa. Tällä hetkellä nappulasäkkinä on Happy Dogin mini Toscanaa. Syksyllä ruokavalioon lisättiin myös raaka sian haima. Vaikka Hipillä ei vajaatoimintaa ole, ei noista haimaentsyymeistä ole sille haittaa. Ihan priimasti kun sen haima ei välttämättä toimi. Vaihtoehtoina on myös kaupallisia enstyymivalmisteita (esim. Lypex tai Pantsyme) mutta ainakin tällä hetkellä mennään tuolla raakaversiolla.

Toivottavasti tuolla entsyymilisällä ja vieläkin tarkemmalla ruokavaliolla Hippi pysyisi kunnossa jatkossakin. Haimatulehdus kun on kuitenkin pahimmillaan henkeä uhkaava tila. Viime keväänähän Hippi oli neljä päivää syömättömänä tehohoidossa joten sen kaltaista painajaista en koiralle enää toivo. Kun vaan tietäisi, mikä tulehdukset loppupeleissä aiheuttaa. Osaisi varoa sitä jotain. Keväällä hankin Hipille sen kuonokopan, ettei syö ulkoa mitään ylimääräistä mutta sen käyttökin on vähän jäänyt.