Reissu oli hauska ja onnistunut. Toki rankka mutta silti hauska. Matkaan lähdettiin torstaina kun ajelin Nummelaan, missä hyppäsimme Merjan kyytiin. Ajeltiin sieltä kohti Turkua ja Viikkarin terminaalia. Oltiin varattu omat hytit laivaan niin koirat saivat olla rauhassa. Tai no, tuskinpa ne olisivat samassa hytissäkään hässäkkää aiheuttaneet mutta koska lisähytti ei paljoa maksanut, päädyttiin ottamaan kaksi hyttiä. Dio ei tapansa mukaan tehnyt yksiäkään pissoja laivalla, sen mielestä kannen pissalaatikko on kerrassaan ällö.
Aamulla oltiin hyvissä ajoin Tukholmassa ja ajomatka kohti Norjan rajaa alkoi. Pysähdeltiin moneen otteeseen niin lenkittämään koiria kuin myös ostamassa matka-evästä. Rajan ylityksessä ei koirien papereita paljoa kyselty joten jatkettiin siitä kohti Askeria, missä oltiin yötä. Hotelli oli varsin siisti mutta huoneessa oli kuuma eikä ilmastoinnin takia saanut avata ikkunoita. Käytiin pariin otteeseen sanomassa asiasta respassa mutta ei se lämpötila ihan ihmeemmin muuttunut. Merja jäi hetkeksi lepäilemään hotelliin joten lähdin koirien kanssa tutkailemaan Askerin keskustaa. Tutkailtiin paikkoja melkein kaksi tuntia, ihana pieni kaupunki.
Turistit liikenteessä.
Illalla käytiin vielä Merjan ja Sanin kanssa uudestaan keskustaa katsomassa ja sitten olikin hyvä aika mennä nukkumaan. Aamulla nautittiin erinomainen hotelliaamiainen ja sitten lähdettiinkin ajelemaan kohti kisapaikka, joka oli vajaan puolen tunnin ajomatkan päässä hotellista. Kisapaikkana oli sellainen kasvihuoneen oloinen iso halli, jossa oli tekonurmipohja. Kaikkien kisaajien piti olla paikalla klo 11, jolloin oli tuomarin puhuttelu. Onneksi paikalla oli "norjalaistunut" Maunon Elina, joka tulkkasi meille pääpointit. Aika samoilla spekseillä mentiin kun Suomessakin mutta kehääntutustumiseen ei saanut ottaa koiria. Lelu olisi saanut olla kehässä mukana, kunhan ei ollut näkyvillä, ja sen olisi saanut antaa koiralle heti musiikin loputtua. En käynyt kehääntutustumisissa koska en ilman koiraa olisi siellä mitään tehnyt. Kehä oli rakennettu vähän hölmösti, sillä tuomarit olivat takaseinällä ja yleisä selän takana... No, se nyt oli heidän ratkaisu.
Kisat alkoivat freestylen ykkösluokalla ja Dio oli vuorossa kolmantena. Diolle tuli ohjelmassa muutama ajatuskatko ja itselle ihan hölmö erhe kun yritin saada Dioa hyppäämään renkaana olevan kepin yli. Eihän se ole sellaista ennen tehnyt. Noin muuten Dio teki taas hirmuisen kiltisti ja tunnollisesti. Tuolla huomasin toki sen, että pyöritään aika pirun pienellä alueella :D Toki se korostui vielä isossa kehässä mutta jatkossa täytyy suunnitella vähän liikkuvampi ohjelma. Tavoitteena oli saada ehjä ohjelma pitkän matkan jälkeen ja sehän saavutettiin hienosti!
Kakkosluokassa oli vain viisi osallistujaa ja kolmosluokassa peräti kuusi osallistujaa. Tai enhän minä tiedä millaisia määriä Norjassa yleensä on. Mutta oli kuitenkin kiva, että kilpailua oli tuonkin verran. Flow starttasi neljäntenä ja ehdin siinä välissä palkkaamaan muutamat eteenmenot. Itse kisasuorituksemme meni paremmin kuin ikinä koskaan. Flow oli ihan järjettömän tarkka, kuuliainen ja kiltti. Minun ei tarvinnut kuin nauttia saumattomasta yhteistyöstä ja luottaa siihen, että Flow noudatti jokaisen pienimmänkin vihjeen. Huh, tuo oli ehkä siisteintä ikinä. Mä olen alusta asti ajatellut, että Flown kanssa on vain rajattu määrä onnistuneita kisasuorituksia ja jokainen kilpailu vie meitä lähemmäs niitä "huonompia" aikoja, jolloin koira alkaa keulimaan, ennakoimaan, kenties ääntelemään. Nyt alkaa tuntumaan siltä, että ehkä meidän onnistuneet suoritukset eivät olekaan ennalta määrättyjä vaan voimme oikeasti kehittää yhteistyötämme paremmaksi ja paremmaksi. Flow on ihan mahtava tyyppi, siitä ei pääse yli eikä ympäri. Se on kehässä niin rento ja onnellinen, silti tarkka ja pedantti. Tuo yhteinen kupla, sama kieli, samat aaltopituudet, täydellinen yhteisymmärrys on syy miksi jaksan kisata vaikka itse kisaaminen ei ole minulle mitenkään erityisen merkityksellistä.
Kun pääsimme kehästä, olin tavattoman iloinen ja ylpeä Flown suorituksesta. Se vaan oli niin pätevä otus! Käytiin vähän kävelemässä ulkona ja sitten Flow hetkeksi lepäilemään ennen HTMää. Kolmosluokassa oli vain neljä koirakkoa, Flow starttasi niistä ensimmäisenä. Ihan alussa tuli pieni hämmentyminen Flowlle mutta loppusuorituksen se teki paljon vapautuneemmin kuin ennen! Muutamissa kohdissa positiot olivat hieman väljiä kun Flow meinasi lähteä keulimaan mutta muuten se teki oikein mallikkaan suorituksen! Ehkä mun vaan tarttis kisailla HTMssäkin, Flow taitaa tarvita enemmän vaan kokemusta siitä.
HTM:N jälkeen viralliset osuudet olivat ohi mutta vuorossa oli vielä mölliluokkaa, avointa luokkaa ja temppuluokka. Näihin meni ihan kiitettävästi aikaa joten käytiin siinä välissä lenkillä ja kaupassa hakemassa kotimatkalle evästä. Oltiin kuitenkin ajateltu ajaa suora kyytiä Tukholmaan. Palkintojenjako oli siis kaikkien luokkien jälkeen joten pakattiin auto suurimmalta osin valmiiksi ja mentiin odottelemaan tuloksia. Lopulta nämä muut luokat loppuivat ja päästiin asiaan. Dio tuli luokassaan toiseksi ykköstuloksella ja 0,02 pistettä voittajalle hävinneenä. Sai hienot pisteet 26,07/30.
Flown kanssa kävi niin, että voitettiin kolmosluokka, mutta millä pisteillä, 29,32/30! Mitäpä tuohon sanoisi. Toisaalta oli ihanaa, että tuomarit arvostivat ohjelmaa eikä se vaan tuntunut minusta hyvältä. Flow sai myös sertin joten sille saa anoa Norjan freestylevalion arvoa. Eikä maailmasta löydy toista koiraa, kellä on kaikkien neljän Pohjoismaan (nyt ei Islantia lasketa, kun ei siellä voi käydä kisaamassa) valionarvot.
HTM:n palkintojenjako oli jotenkin sellainen kirsikka kakun päälle. Flow oli siinä kolmas ja sai myös HTM sertin! Tämä serti jää odottelemaan, jos ikinäkoskaan Flowsta saisi Suomessa HTM-valion.
Rusettihai
Sitten olikin aika lähteä kotimatkalle. Kellokin oli jo viisi ja olimme ajatelleet ajaa niin pitkään kuin jaksaisi ja sitten tirsat autossa. Tein itse ja säästin-matka parhaimmillaan, mitä suotta maksaa hotelliyöstä jos siellä ehtii nukkua vain muutaman tunnin. Jaksettiin ajaa noin 100 kilometrin päähän Tukholmasta ja sitten ajateltiin nukkua muutama tunti. No eihän autossa nukkumisesta luonnollisesti tullut mitään joten samoilla silmillä ajeltiin lopulta Tukholmaan. Onneksi laivassa sai nukuttua pari tuntia ennen buffettia niin pärjäsi kotiin saakka, vaikka yhdet yöunet jäivät välistä.
Kyllä näissä reissuissa aina vähän rähjääntyy mutta on ne sen arvoisia, nytkin niin hauska reissu. Ei muuta kuin uusia suunnittelemaan!
Flow latautuu laivan hytissä. Onni on koira, joka nukkuu missä vain ja milloin vain.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti