Kuulumisia vol. jotain.

Toivottavasti nää saikut alkais nyt olemaan ohi. Flown kynsi on ainakin parantunut ihan älyhyvin. Eipä se tosin oo päässyt mitään tekemäänkään. Kerrankin oon oikeasti pitänyt koiran kunnolla remmissä eikä silleen että "oho, no nyt se on kuitenkin irti tuolla pellolla". Flow on sisällä toki vähän treenaillut mm. tätä



Eikä mennyt kuin reilu vuosi että Flow tuon oppi :D Tosin todistaa vaan sitä, että Flow on oikeasti hitaasti kehittyvää tyyppiä eikä sen kanssa kannata hötkyillä. Se yrittää kyllä parhaansa joten jos joku asia on hankala niin sitten se oikeasti on ja etenemistä pitää hidastaa ja pilkkoa entistä pienempiin paloihin. Anyway, nyt kun se pupu-istunnan osaa, oon heti vaikeuttanut sitä ja etäisyys on otettu mukaan. Tästä Flow on kyllä hyvä ettei vaikeutukset sitä haittaa sitten kun se on oikeasti jonkun asian oppinut. Flow on ilmoitettu kahteen koiratanssikisaan, 22.3 Tampereelle ja 6.4 Janakkalaan. Tässä olis nyt vajaa kuukausi aikaa saada tuo uusi ohjelma siihen kuosiin että sillä voipi kisata.

Hipille pitäisi varata kontrolliultra ensi viikolle. Verinäytekontrollin otan itse alkuviikosta. Ilmeisesti tämä cPL-arvo voi olla pitkäänkin koholla mutta nyt on kuukausi mennyt ja ainakin näkee, onko se laskemaan päin. Hippi on voinut erinomaisesti. Se on saanut olla ihan normaalisti, juosta ja riehua lenkeillä. Ruokana on ollut edelleen vain ja ainoastaan tuo RC Gastrointestinal low fat. Nyt en ala sooloilemaan raakauoran kanssa, sitten kun tämä episodi on ohi niin katsotaan millainen ruokavalio Hipille sitten muodostuu. Todennäköisesti hyvin vähärasvaisilla lihoilla jatketaan.

Koska mulla ei ole mitään sen suurempaa kerrottavaa niin voin laittaa tähän vaikka kuvat työpaikan koirahoitolasta.



Se, että koirat voivat olla töissä mukana päivittäin on kyllä ihan superjuttu. Parhaimmillaan keittiössä on 9 koiraa, neljästä eri laumasta ja suurimmalta osin tyypit vain nukkuvat. Tosin välillä Flow ja porukan nuorin, Putte-russeli, intoutuvat leikkimään mutta yleensä F vanhempana rauhoittaa tilanteen. Vaikka sitten päällä makaamalla.



Toinen huippujuttu koirien töissä mukana olemisessa on se, että työpaikan vieressä on suunnattoman isot metsät joissa voi käydä ennen tai jälkeen töiden lenkillä. Luksusta sekin. Varsinkin talvella oli ihanaa kun pääsi metsään valoisalla ennen iltavuoroa.

Tänään Flow pääsi agilitytreeneihin kun kynsi on niin hyvässä kuosissa. Keppitreenit jatkuivat etäisyyden lisäämisellä. Jälleen kerran jouduin hämmästelemään Flown tekemistä. Pystyin lähettämään sitä useiden metrien sivuetäisyydeltä kepeille eikä se tehnyt kuin kerran virheen, silloin olin paljon perässä ja sivussa. Puomia tehtiin ekaa kertaa kokonaisena. Hakee oikean paikan ihan hyvin vauhdistakin. Tosin muutaman kerran juoksi yli ja pysähtyi hiekalle. Sitten saikin nauraa kun jäin odottamaan että F korjaa asentoa hieman taaksepäin mutta se jäikin seisomaan paikoilleen, tuijotti eteenpäin ja nosti toista takajalkaa ilmaan. Ajatusta siis oli mutta se jäi vähän puolitiehen. Loppuun tehtiin pieni rata jossa oli kepit mukana. Ei ongelmaa löytää keppejä kovastakaan vauhdista. Toistan jälleen itseäni mutta järjettömän vähillä toistoilla nää kepit on tulleet näinkin varmoiksi. Flow myös näytti miten kiltti ja hyvinkäyttäytyvä bc-neiti hän on kun makoili irti nukkumassa kun kohtuullisen kiihkeä Jos-poika teki samaa rataa. Sieltä se katseli tarkkaavaisena kun kaveri rallasi radalla. Ei puhettakaan että olisi singonnut perään tai että olisi noussut edes ylös. Ehei, hän on niin kovin kiltti. Sitten kun on oma vuoro niin kaasu polkaistaan pohjaan.

By the way, me ei tarvita enää noita 2by2-keppejä joten ne ovat myynnissä. Kepit ovat agimetin ja niitä saa kaksi porttia tehtyä. Jos jollakin on koti näille vähäisessä käytössä olleille kepeille niin pistäkääs viestiä. Hintapyyntö kepeillä on 60e.
Tässä kuva yhdestä portista.

Maailman paras Hippiäinen 8 vuotta

Oih ja voih tätä ikäkriisiä. Ei omasta puolestani (tietenkään), vaan siitä että varjoni ja oikea käteni täyttää tänään 8 vuotta! Hipin synttärikakku on tänä vuonna astetta köyhempi haimatulehduksen takia rasvattoman ruokavalion takia mutta eiköhän sekin tee kauppansa ahneelle pienelle shetlantilaiselle.



Hippi on koira, jonka saa vain kerran elämässä. Eikä maailmassa riitä sanat kertomaan kuinka tärkeä otus se mulle on.



Kahdeksaan vuoteen mahtuu paljon iloa sekä pari ripausta huolta ja murhetta mutta sekuntiakaan en vaihtaisi pois.

Hitokseen vituttaa

Kommunikaatio-ongelmat asioista päättäjiin jatkuu. Flow nyt on päässyt kohtuullisen vähällä hasardista elämäntyylistä huolimatta mutta nyt sillä on kynsi rikki. Ihan hirveen pitkälle ei olla tätä vuotta päässyt ja kaksi koiraa sairaslomalla, jippii. Olin keskiviikkona Flown kanssa ekaa kertaa ohjatuissa agilitytreeneissä ja ehdin jo fiilistellä kuinka makeesti F tekee. Olin varannut sille Sennin koulutuksen tuosta Piskipajalta eikä ryhmässä ollut muita joten F sai ihanoman privatreenin. Mä en oo juurikaan tekniikoita Flowlle opettanut joten päästiin tekemään saksalaista, persjättöjä, vastakäännöksiä ja twistejä. Viime mainittu kuuluu mun inhokkiohjauksiin enkä edelleenkään siitä suuremmin pidä. Flow teki välillä tosi hienoja pätkiä, välillä kaahotti esteiden ohi joten täytyykin jatkaa näitä tekniikkatreenejä. Tehtiin myös keppejä eikä vaihto oman hallin joustavista kepeistä vieraan hallin metallikeppeihin tuottanut ongelmia! Hämmentävää! Flow pujotteli hienosti, haki kulmia ja hämmästytti taidoillaan sillä edelleen olen sitä mieltä että pujottelun opettelu oli ihan liian helppo juttu. Ei sen näin kuuluisi mennä ;)

Olin jo innoissani varaamassa lisää koulutuksia mutta toisin kävi. Seuraavana aamuna Flow rallaili tuttuun tyyliinsä pellolla kunnes huomasin että lumeen ilmestyi verta. Kynsihän se oli särki. Lähdettiin sisälle, leikkasin karvat ja katsoin minkälaista vauriota oltiin saatu aikaiseksi.


Kynsi oli ymmärrettävästi kipeä eikä Flow oikein arvostanut sen tutkimista, antoi toki väännellä ja käännellä mutta ilme oli sen näköinen että kivaa ei ollut. Näytti siltä, että kynsi oli pitkittäin haljennut ja siitä irronnut pala. Mielestäni kynnen tyvi ei ollut murtunut joten pieni onni onnettomuudessa. Jos koko kynsi olisi murtunut, olisi se kynsiosa pitänyt kuoria pois. Sen jälkeen paraneminen kestääkin pitkään. Töissä kynsi katsottiin ja todettiin että seurataan nyt miten tämä tästä lähtee paranemaan. Flow on saanut olla nyt ihan totaalilevossa, vain taluttimessa käynyt tarpeillaan. Tai no, eilen kävin metsälenkillä mutta tassu oli teipattuna sekä pakattuna ja koira tiukasti hihnassa. Onneksi Flow kestää näitä lepotilanteita, sen pää ei leviä vaikka ei pääsisi oikein mitään tekemään.

Tänään Flow pääsi malliksi näyttämään hampaiden harjausta kun olin pitämässä Etelä-Suomen shelttien vuosikokouksessa pientä luentoa koirien hampaiden hoidosta. Flowlla on isompi kita jolloin näkyvyys on parempi ;) Flow on myös mahottoman kiltti kaikissa hoitotoimenpiteissä joten sen kanssa on hampaiden harjauksen demonstroiminenkin varsin helppoa.

Nyt vaan täytyy toivoa että tuo kynsivamma ei tuosta pahene. Kynnen pääliosa on vähän epätasainen joten täytyy toivoa ettei se murru enempää. Otin varuilta antibiootit kotiin mutta ainakaan viikonlopun aikana niitä ei tarvittun aloittaa.
Ja Hippi jatkaa raivostuttavan riehakkaana "sairastamista". Pari viikkoa pitäisi vielä odotella kontrolliverinäytteitä mutta Hippi käyttäytyy kuin mitään vikaa ei koskaan olisi ollutkaan. Toivottavasti haima on nyt rauhoittunut ja paranemassa...

Mä en mielestäni tätä toivonut

Jos en ihan väärin muista, niin toivoin tälle vuodelle PAREMPAA onnea koirien terveyden kanssa. Hyvin näytti viesti menneen perille, Hipillä kun on haimatulehdus *sarkasmia*.
Maanantaina käytiin siis Espoon Eläinsairaalassa Laila Castrenin luona. Hippi ultrattiin ja tässä löydökset:
"Hipin yleisvointi oli terveystarkastuksessa hyvä. Vatsaontelon ultraäänitutkimuksessa ei löytynyt oireita selittäviä asioita. Maksan koko oli normaali, lohkojen kärjet terävät ja maksakudos tasaista. Poistetun sappirakon alueella ohutsuolen (duodenumin) vieressä oli tasaista tiiviyttä mikä viittaa arpikudokseen. Haiman reaktiota ei voida kuitenkaan täysin poissulkea. Suoliston motoriikka oli normaalia ja seinämien kerrokset erottuivat normaalilla tavalla. Mahalaukun sisältö jäi kaasun peittoon. Pernan, munuaisten tai virtsarakon rakenteessa ei havaittu ongelmia. Ei imusolmukesuurentumia.
Hipiltä otettiin verinäyte josta määritetään haimaperäisen lipaasin tarkka arvo. Tulos saadaan myöhemmin ja siitä soitetaan.Ulostenäyte tutkitaan giardia-loistartunnan varalta. Suosittelen että uloste tutkitaan myös tavallisten suolistoloisten varalta.

Anna Hipille 2-3 viikon kuuri Pepcid 10mg 0,5 tablettia kahdesti päivässä noin tunti ennen ruokailua. Happosalpaaja. Mikäli siitä ei viikossa ole apua, vaihda se Nexium jauheeseen joka reseptillä. Harkitaan ruokavalion muutosta"

Maanantaisen käynnin jälkeen aloitin Pepcidin koska sitä mulla oli kotona. Keskiviikkona ell soitti että haima-arvo oli todella paljon koholla. Hipin arvo oli yli 1000 kun sen olisi syytä olla alle 200 jotta diagnoosi olisi varmasti negatiivinen. Tyypillä on siis hyvinkin selkeä haimatulehdus ilman selkeitä oireita! Ja vainoharhaisuus kasvaa. Tässähän saa kohta pelätä sitä että huomaako varmasti kaikki hetkelliset, pienet epänormaliudet jotka voivat olla merkki vaikka sitten räjähtämispisteessä olevasta sappirakosta tai haimatulehduksesta. Niin ja löytyihän siltä varvasmurtuman toisen jalan verrokkikuvistakin vanhat murtumat... Ihan käsittämätön koira. Ja naurettavaa, kuinka vellihousu se on sitten eläinlääkärissä. Ultrapatjallakin tärisee kuin haavanlehti kun ahistaa.

Anyway, nyt jatketaan tota vatsahapposalpaajaa tukihoitona ja ruokinta muutetaan mahdollisimman vähärasvaiseksi. Eihän Hippi mitään mahdottoman rasvaista ruokaa ole tähänkään mennessä syönyt mutta nyt siirsin sen suosiolla nappulalle, en uskalla nyt lähteä sooloilemaan raakaruoan kanssa etenkään tuon koiran kanssa joka ei oireitaan näytä. Noin kuukauden päästä on verinäytekontrolli ja haluaisin siinä samalla myös ultrakontrollin niin näkee onko se mahdollinen haiman reaktio vähentynyt. Hankalaa seurata koiran vointia kun se on ollut ulkonakin ihan samanlainen reikäpää kun aina. Mutta tuon vatsahapposalpaajan kanssa ei ole ollut kertaakaan levoton ruokintojen yhteydessä. Näillä siis mennään kontrolliin asti.

Pakkasterveiset pitkästä aikaa

Flow says hi! Pitkästä aikaa.


Eipä ole oikein ollut mitään päivitettävää joten pari viikkoa vierähti helposti viime postauksesta. Hippikään ei lähtenyt koiratanssikisoihin sillä olin itse puolikuntoinen. Ollaan siis nautittu pakkasista, jäätyneet järvet ovat jotain niin luksusta! Koirat pärjäsivät yllättävän hyvin kovillakin pakkasilla, ainoastaan ihan kylmimmillä keleillä Panda sai takin päällensä. Ehkä nää koirat olivat niin hyvin karaistuneet kun mulla oli pari viikkoa kotona vain 16 astetta rikkoutuneiden pattereiden takia ;).





Hitto noita Flown kumijalkoja, nytkin menevät ihan miten sattuu. Oej:sta näkyy tassun pohja ja vtj tiukasti kohti taivasta.


Flown koiratanssiesityksen suunnittelu on nyt myös alkanut kun löysin rekvisiitaksi tarkoitetin pallogrillin vihdoin ja viimein perjantaina. Ei ollut ihan sesonkituote näin talvella. Flown on tarkoitus viedä sinne esine joten sitä ollaan treenattu. Flow osaa toki jo pinota asioita ja kerätä kolikoita joten tämän asian opettaminen sujui onneksi tosi kivuttomasti. Opetin Flown myös hyppäämään mun selän päälle. Vielä ei onnistu kovasta vauhdista (lentää yli kun ei osaa jarruttaa) mutta muuten hiffasi nopeasti mitä halutaan.

Hipin kanssa oltiin viime keskiviikkona piiiitkästä aikaa ohjatuissa agilitytreeneissä. Viime kerrasta on melkein vuosi joten ajattelin että nyt olisi hyvä aika käydä jonkun valvovan silmän alla. Senni koulutti Veikkolan Piskipajalla ja treenit olivatkin juuri meille sopivat. Perustekemistä ja ajoituksia. Jälleen tuli myös noottia koiraan katsomisesta, tai siis siitä että EN katso. Mä jopa TIEDÄN sen varsin hyvin, että Hippi juoksee herkästi mun perään jos jätän sen selän taakse. Silti teen tätä kerta toisensa jälkeen. Ihminen ei ole aina niin oppivainen. Täytyypä ottaa ohjelmaan nää ohjatut treenit aina kun lompakko antaa sen verran periksi!

Flown agilityt eivät ole sen kummemmin edenneet. Pakkasten takia ei luonnollisesti voi treenata joten meidän sillisalaattitreeniryhmä on tehnyt jälleen kerran kaikkea muuta. Tosin tänään otettiin kyllä keppejä, F osaa ne edelleen 8). Otin myös kulmia joista avokulmat onnistuivat paremmin kuin sulkukulmat. Etäisyyskään ei haittaa vaan voin erkaantua pari metriä sivusuunnassa eikä se Flowta haittaa. En ole käyttänyt kertaakaan etupalkkaa vaan F saa palkat aina multa. Näin Hippikin on aikoinaan opetettu (tee pyydetty tehtävä, tapahtui mitä tahansa) ja ihan riittävän itsenäinen siitäkin tuli. Mua inhottaa meidän hallin hiekka NIIN paljon että en halua lelujen käyvän hiekassa ollenkaan, jos mahdollista. Siksi en palkkaa maassa halua pitää.

Hipin kanssa mennään huomenna taas Espoon eläinsairaalaan ultraan. Sillähän oli syksyllä muutama yksittäinen mahakipukohtaus jonka silloin tulkitsit tietyista ruoista johtuvaksi. Nykin Hippi on muuten ollut normaali mutta muutamien ruokailujen yhteydessä se on ollut "outo" eli käyttäytyy levottomasti ja lipoo huulia. Tämä on mennyt ohi muutaman minuutin kuluttua mutta silti se on epänormaalia. Perjantaina olin kyläilemässä ja siellä Hippi oli pitkänkin aikaa levoton ja muutaman kerran venytteli mahaa etupää alhaalla. Veriarvot katsoin perjantaina ja samalla vatsaontelosta otettiin rtg-kuvat, nämä kunnossa. Tämä oireilu on tapahtunut välillä ennen ja välillä jälkeen ruokailun joten siihen se jotenkin liittyy. Ruoka ei ole nyt vaihtunut, samoja lihoja ja muita tuotteita käytössä kuin ennenkin. Oksentamista, ripulia tai ruokahaluttomuutta ei ole ilmennyt, ainoastaan noita levottomuus"kohtauksia". Toivottavasti huomenna tulisi joku selko, onneksi saatiin aika näinkin nopeasti!

Flow 2 vee

Mustavalkee alkaa olemaan ikänsä puolesta jo ihan aikuinen! Kaksi täyttä vuotta on Flowlla jo takana mutta tuo koiramaailman Peter Pan ei onneksi ole menettänyt lapsenomaista asennettaan kaikkiin ja kaikkeen :) Flowsta on kuoriutunut ajan kanssa ihan mahtava harrastuskaveri joka on kuitenki maailman helpoin kaveri arjessa. En voisi enempää koiralta toivoa.




Sen verran lainaan Flown synttäripostausta muihin juttuihin että lauantaina piipahdettiin Turun KV-näyttelyssä. Panda pääsi kehään ja Hippi koiratanssinäytökseen. Olin erinomaisen valmistautunut kun saavuin näyttelypaikalle, kotiin unohtui niin Pandan numerolappu, näyttelyhihha kuin kunnon harjakin. Onneksi saatiin tarvittavat välineet kehän laidalta lainaan, kiitos :) Panda oli kehäss taas kovin innoissaan ja ihan mahdottoman kuriton. Komensi, puri hihnaa, hyöri ja hääräsi sekä käyttäytyi juuri niin kuin 12.5 vuotiaalta EI odottaisi. Toisaalta mieluummin niin kuin perässä vedettävä veteraani. Mä en (edelleenkään) ota näitä näyttelyitä niin vakavasti joten jos Panda haluaa hihhuloida niin sitten Panda hihhuloi.
Tuomarina oli Jaana Hartus joka on Pandalle antanut jopa sertin joskus! Kehui Pandan kuntoa kovasti ja sanoi iän näkyvän jo kuonossa ja päässä. Tosin sanoin ettei Pandalla ole koskaan mikään vahva kuono ollut. Tulokseksi saatiin erinomainen ja kilpailuluokassa Panda hävisi kahdelle muulle kilpakumppanilleen. Erinomainen mummokoira <3
"Vetreässä kunnossa esiintyvä yli 12v narttu. Hyvä rungon muoto ja riittävä luusto. Ikä näkyy jo päässä. Kapeahko kuono ja pyöreyttä kallossa. Hieman luisu lantio. Liikkuu vielä joustavalla, vetreällä askeleella. Hyvin säilynyt väri"

Hipin esitys meni varsin hyvin. Musiikki oli ihan tosi kovalla ja jouduin sanomaan käskyt tosi kovalla äänellä. Kerran taisi haukahtaa mutta ohjelmassa on edelleen pari epäsujuvaa kohtaa joihin tarttis keksiä jotain. No mutta hei, vielä on viikko aikaa (ja ulkona pakkasta joten turha kuvitella että alkaisin ihan treenaamaan). Pääsin kuitenkin palkkaamaan vaikeissa kohdissa joten se on aina plussaa.

Eilen Panda-supermummo löysi mun autonavaimet jotka olin vahingossa tiputtanut pellolle kaivaessani taskusta kännykkää. Kävin päivällä etsimässä niitä Flown kanssa tuloksetta. Illalla ajattelin sitten ottaa mummelin mukaan ja kas kummaa, sehän löysi ne :) Panda on kerran ennenkin löytänyt ne hallin pellolta jossa oli polveen asti puuterilunta. Itseoppinut esine-etsijä :)

Joskus ne yllättää

Ihana flunssa kaatoi sängyn(=sohvan)pohjalle joten koirilla on ollut kerrassaan tylsä viikko. Pääsivät eilen tän viikon ekalle metsäpyrähdykselle kun muuten liikutukset ovat rajoittuneet lähipellolle jossa Flow on saanut juoksuttaa shelttejä laukkaympyrällään. Tällaisissa tilanteissa tuo järjetön juoksentelu toimii erinomaisesti. Yllättävää oli se, että ekana alkoi tylsistymnen näkymään Hipissä. Flow tyytyi nukkumaan 24/7 mutta Hippi alkoi olemaan toimintaa vailla. Muutamat naksutteluhetket eivät auttaneet tässä tilanteessa vaan Hippi mm. ekaa kertaa elämässään kaiveli öisin puruluita esille. Siis WTF! Yhtenä yönä kaivoin sen suusta kolmesti luun ja laitoin sen yöpöydälle mutta silti se oli aamulla taas ilmestynyt sänkyyni. Onneksi flunssa alkaa helpottamaan niin pääsee shetlantilainenkin taas normitouhuihin kiinni.

Eilen Hippi pääsi puuhastelemaan Piskipajalle tutustu koiratanssiin-koulutukseen. Tuo kurssi oli tarkoitettu ehkä enemmän aloittelijoille mutta toisaalta se oli halpa ja pääsi lämpimään halliin joten sinne siis. Ja häiriö on aina häiriötä joten puuhailin Hipin kanssa omia juttuja. Edessä sivuttain kävely ei ole oikein edennyt haluttuun suuntaan, Hippi kääntää helposti menosuunnan vinoon joten päätinkin muuttaa sen eteenpäin kävelyksi. Jos joku asia ei toimi, vaihda se ;) Edessä kävely näyttää varsin hassulta kun Hippi liikkuu silleen sykäyksittäin kauhealla vauhdilla.
Alkuun olin suunnitellut ottavani Flown tuonne harjoittelemaan HTM:ää mutta sepäs aloittikin juoksut joten samalla jää myös Janakkalan kisat välistä. No ovatpa sitten puoleksi vuodeksi ohi.

Tänään käytiin illalla omissa treeneissä. Koska pakkasta oli -8 niin otettiin vaan pikkujuttuja. Hippi sai lähinnä hakea muutamat kepit, treenata HTM-vaihtoja ja yrittää kävellä mun edessä. Tämäkin asia vaatii kyllä vielä aika paljon hinkuttamista... Tosin kisathan on jo kahden viikon päästä joten voi olla että ohjelman alkuun pitää vielä keksiä hätäsuunnitelma C.

Flown kanssa piti tehdä ohjureilla vähän keppejä mutta alkuun päätin ihan huvikseni kokeilla mitä F tekisi jos sen vaan käskyttäisi kepeille. Ja se pujotteli. Kaikki kepit :O Olin niin hämmästynyt että ensimmäinen kommenttini oli "ei sen kuuluisi osata tätä". Ja tokihan piti kokeilla toisen kerran ettei kyseessä ollut joku omituinen sattuma. Ja kolmannenkin kerran. Flow pujotteli joka kerta loppuun asti! Toiselta puolelta meni sekaisin mutta en ota siitä kauheasti paineita, Flown kun ei oikeasti kuuluisi osata pujottelua. Sehän on tehnyt ohjureilla alle 10 kertaa, viimeksi kaksi viikkoa sitten jolloin otettiin peräti 4 ohjuria keskeltä pois. Ja nyt se teki hyvällä rytmillä ilman yhtään ohjuria. Flow osaa välillä yllättää. Paljon! Meidän treenitahti on ollut niin hidasta etten uskonut sen ihan heti oppivan pujottelua, onneksi koira oli eri mieltä.
Se yllätti myös oikealla seuraamisessa. Nyt yllättäen pystyi ottamaan kädet sivuille suoraan ja seuraaminen oli silti iloista ja paikka piti hyvin. Mitä ihmettä, kuin nää nyt tälleen alkaa loksahtelemaan paikoilleen?? Ehkä tää oli ton saikun ja totaalilevon syytä. Flow pelkäsi ettei pääse enää tekemään ellei ala tekemään asioita niin kuin Hippi on näyttänyt ;)

Kuvatodistetta, Flow oikeasti pujottelee!



Loppuun yksi huono kuva tältä päivältä kun aurinko paistoi ehkä viiden minuutin ajan. Tai ei se paistanut mutta pilviä oli vähän vähemmän edessä. Tästä kuitenkin näkee tuon turkin jonka Hippi on itselleen kehittänyt. Sanoisin, että ollaan aika normaalilla tasolla jo :)

Vilkaisu menneeseen ja nokat kohti tulevaa

Onpas ollut jotenkin erityisen hankalaa kirjoittaa mitään muisteloita viime vuodesta. Suurin syy siihen varmaan on ollut se, että viime vuoteen kuului paljon sairastelua sun muuta ei-niin-mukavaa. Olihan siellä toki hyviäkin asioita mutta yksi suurin surun aihe oli tietysti Kirpun lähtö pilven reunalle. Ei mummeli ollutkaan ikuisesti täällä vaikka niin tietysti toivoin.

Paras mahdollinen mummokoira <3 Suuri on ikävä!

Hipin sappirakon poistoleikkaus oli toinen iso juttu viime vuodelta. Vaikka olin ehtinyt sitä pelkäämään kovasti etukäteen, meni kaikki kuitenkin paremmin kuin hyvin ja pikkumusta toipui ennätysnopeasti ollen edelleen sama riehakas itsensä. Tämän lisäksi päästiin vielä takaisin kisa-areenoillekin, tosin koiran toipuminen oli se tärkein asia.
Vaikka Hippi elää kohtuullisen rämäpäistä elämää, ollaan vältytty erinäisiltä ontumisilta yms, siis ennen viime vuotta... Ensin oli pahempi lihasrevähdys jonka takia koira kuvattiin toistamiseen kokonaan. Tämän takia pidettiin pitkä sairasloma kunnes heinäkuussa todettiin varvasmurtuma. Ja ei kun lepoa taas. Uskomattoman paljon huonoa onnea sisältyi viime vuoteen. Siihen nähden oli hienoa, että päästiin jopa 18 agilitystarttia juoksemaan joista nollia oli 7kpl. Ohjatuissa treeneissä emme käyneet viime vuonna kuin kerran joten ihan normaali radantekeminen tuntui välillä olevan vähän hukassa. Enkä usko että tämä asia tulee muuttumaan sillä Hipillä on vain omatoimitreenipaikka tälle vuodelle. Ihan kauheasti ei olla ratoja rakenneltu näissä treeneissä.

Tokon osalta käytiin yhdessä kaksissa kokeissa josta eka meni kikkailun piikkiin ja toisesta 2-tulos kun tunnari nollaantui. Tämä oli taas pienestä kiinni, niin kuin aina.

Koiratanssissa Hippi kisasi yhdet kisat kun reippailtiin ihan Ouluun asti. Täältä eka KUMA avoimesta luokasta vaikka Hippi oli hieman, öh, no oma itsensä.

Ja saihan Hippi viime vuonna ekaa kertaa kevyemmän kesätukan! Tuskin jää viimeiseksi nakukesäksi, niin paljon helpompaa Hipillä oli helteillä. Se ero koirassa on vaan niin huomattavissa. Ja karva kasvoi yllättävän nopeasti ihan entisenlaiseksi.


Tämä syksyltä, ihan tuoretta tukkakuvaa ei ole kun kelit ovat olleet niin harmaita...


Pandalla oli myös hieman huonoa tuuria. Aivoverenkierto(?)häiriöt, jotka ovat aiheuttaneet sokeutumista, ovat kiusanneet. Silmät ovat kahdesti tutkittu täysin terveiksi joten silmistä nämä kohtaukset eivät ole johtuneet. Nämä alkoivat pääsiäisenä, syksyllä oli muutamia lyhyen ajan sisään mutta nyt ei taas ole ollut pariin kuukauteen. Onneksi. Syksyllä Pandalla oli myös hemorraaginen gastroenteriitti joka meinasi viedä mummelin kokonaan, onneksi tehohoidolla toipui.
Mikään ei ole niin inhottavaa kuin sairasteleva koira...


Flown viime vuoteen mahtui ensimmäiset koe- ja kisakäynnit sekä terveustarkit. Koiratanssikisoissa debytoimme Flown ollessa juuri vuoden täyttänyt. Sieltä KUMA varsin sujuvalla esityksellä. Oulun kisoissa myöskin sujuva esitys ilman suurempia virheitä mutta jostain syystä tuomarit eivät tätä suoritusta arvostaneet ja KUMA jäi parin pisteen päähän.
Alkukesästä kuvattiin luusto joka olikin terve, jippii.
Tokon joukkueSM-kisoissa debytoitiin alokasluokassa. Sieltä kakkonen kun ohjaaja teki yhdessä kehässä väärän liikkeen...
Heinäkuussa oltiin eksoottessa yötokossa ja yhden aikaan yöllä F tokoili 191 pistettä.
Elokuussa oli toiset avoimen luokan koiratanssikisat ja sieltä napsahti KUMA. Kisakausi koiratanssin parissa loppui messariin varsin mukavalla tavalla kun saatiin toinen KUMA, voitettiin luokka ja siirryttiin voittajaluokkaan. Flow oli kuin kotonaan isossa kehässä!

Kuva: Hanna Maines


Jos jotain toivon tältä vuodelta niin koirille terveyttä! Tavoitteita en ala sen suuremmin listaamaan, tehdään se mitä huvittaa ja nautitaan jokaisesta hetkestä. Helmikuussa Flow kokeilee tassujaan koiratanssissa voittajaluokassa ja Hippi palaa HTM:n pariin, ainakin yhden kisan verran. Tokossa Hippi jatkaa edelleen satunnaista treenaamistaan ja jos sen ansiosta ei ykköstä voittajaluokasta tule, niin sitten ei tule.

Agility tulee olemaan mun ja Hipin terapialaji, sitä tehdään omalla tasollamme suurella sykkeellä eikä tuloksilla tule olemaan suurta painoarvoa.

Vapaapäivät, mikä ihana syy treenata!

Joulu oli ja meni. Aatto vietettiin Turussa ja muuten vain laiskoteltiin. Hippi osallistui piparihaasteeseen mutta halusi ottaa siihen hieman lisähaastetta

Syksy olikin aika hektistä, tuntui että joka viikonloppuna oli jotain ohjelmaa joten tällaiset eitehdämitään-päivät ovat ihan mukavaa vaihtelua! Tosin käytiin me pikaisesti joulupäivänä hallilla tekemässä ei-mitään-järkevää ja eilen uudestaan ihan ajatuksen kanssa. Hippi teki pitkästä aikaa ihan rataa, lähinnä hypyille irtoamisia ja niistoja. Niin ja kepeillä tiukkoja takaaleikkauksia. Siitä on niin pitkä aika kun esim noita keppejä ollaan treenattu että Hippi jopa lopetti parilla kerralla kepityksen kesken. Jatkoi kyllä kun käskytin hieman tiukemmin mutta sehän alkaa unohtelemaan jo asioita 8) Niin harvoin ollaan nyt agilitya tehty ja silloin kun ollaan jotain tehty, on se todennäköisesti ollut jotain helppoa minkä Hippi jo osaa.

Flown kanssa jatkettiin keppejä ohjureilla. Tällä kertaa napsittiin neljä ohjuria keskeltä pois eikä F hämääntynyt siitä lainkaan. Hidasti hieman niissä kohdissa missä ohjureita ei ollut, huomasi kuinka se oikein keskittyi tekemään oikein.
Oikean puolen seuraaminen ei ole edennyt sen kummemmin, tää tuntuu olevan tosi vaikeaa Flowlle. Nyt on kuitenkin parantanut asennetta ja tekemisen meininki alkaa olemaan kohdillaan. Silti positio ei ole vielä niin tiivis ja suora kuin mitä siitä haluaisin. Onpas pitkä ja kivinen tie. Verrokkina naksuttelin hallilla myös esineen kiertoa peruuttaen, viiden minuutin jälkeen tarjosi jo koko kierrosta pienillä käsiavuilla. Hippikin oppi tuon tempun aikoinaan tosi nopeasti mutta ajattelin ettei se ole Flowlle helppo temppu pitkän kropan takia. Saas nähdä, saataisiinko tästä jo seuraavaan ohjelmaan uusi temppu.
Kokeilin myös mua kohti peruuttamista pidemmältä matkalta. Välillä jopa onnistui mutta suurimman osa ajasta Flow lähti tekemään peruutusympyrää mun edessä. No temppu kai sekin olisi ;)

Keskiviikkona Flow pääsi ekaa kertaa elämässään raveihin kun lähdin pitkästä aikaa Vermon iltaraveihin. Nuorempana kävin lähes viikottain raveissa ja silloin tuli kierreltyä ympäri Suomea eri raviradoilla. Tutuiksi tuli niin Ylivieskan, Mikkelin, Jyväskylän, Turun, Kouvolan, Kokemäen, Riihimäen kuin Tampereenkin raviradat. Koirien jälkeen ei ole ollut oikein aikaa tähän harrastukseen mutta sattui ravit ja vapaapäivä samalle päivälle :) Panda jäi tällä kertaa kotiin sillä ajattelin sen viihtyvän paremmin kotona kuin mahdollisesti tuulisessa Vermossa. Hippi on käynyt ennenkin ravureita katsomassa joten tiesin sen ottavan tilanteen lungisti. Flow ei käyttäytynyt yhtään sen huonommin. Istui radan reunalla ja katseli hiljaa ohi juoksevia hevosia.



Täytyypä taas aktivoitua ravien suhteen!

Tänään kävin pikaisesti ulkona treenaamassa HTM:ää kun keli sattui kohdilleen. Ensin pääsi Hippi. Mä en voi käsittää miten siistiä voi seuraaminen olla pienen shetlantilaisen mielestä, eikä edes väliä kummalla puolella. Otin videokameran mukaan ja vaikkei Hipin seuraaminen kaikissa tilanteissa olekaan täysin korrektia, on se silti niin hupaisan näköistä etten jaksa asialle enää mitään tehdä. Tuo Hipin pingviinikävely on kerrassaan riemastuttava sekoitus hyppelyä, juoksuaskeleita ja jättimästä annosta tohkeilua. Ja sivuaskeleet oikealla puolellakin alkavat luonnistua, vieläpä kohtuullisen suorassa!

Flow oli myös kovin reippaana, pyörähteli innoissaan ihan omia piruetteja. Alkuun poikitti ja painoi oikeallakin puolella mutta sitten kyllä tasaantui. Olipas hyvä, että mulla oli kamera mukana sillä siitähän näkyi että mä kävelin koiraa kohti!! Siis voi pyhä jysäys! Nytpä harjoitellaan taas kiintopisteeseen katselemista jos ei muuten osaa suoraan kävellä... Voihan nolous. Lelupalkka kädessä jähmetti Flowta eteenkin täyskäännöksissä, kainalosta palkattuna periaatteessa ihan ok mutta sitten mun on vaikeaa liikuttaa kättä normaalisti. Täytynee vaan hyväksyä se, ettei kerralla saa kaikkia osa-alueita kuntoon. Suurin ongelma on nyt kuitenkin selätetty kun ollaan päästy eroon tuosta "imutus"kädestä, se kun oli ihan mahottoman vaikeaa.
Jospa nyt hinkkais hetken aikaa ihan urakalla tätä positiota ja sitten antaisi Flowlle pienen mietintätauon jonka aikana voisi toivoa ongelmien häviävän itsestään ;) Sound´s like a plan!

Lopuksi treenasin vielä tuota kohti peruuttamista, edelleen tuo peruutusympyrä lähtee hyvinkin helposti. Täytyy tehdä tätä jonkun seinän tms vieressä. Tosin Flow ei kauheasti pidä noista seinistä, sitä vähän ahdistaa kaikki apuna käytetyt esteet tai seinät. Lisäksi Flow teki kaukana sivuaskeleita mun selän takana. Peruutuksessa joudun hieman ohjaamaan että pakittaa suoraan mutta nuo sivuaskeleet on kyllä jo aikas hienot, tekee ne ihan suoraan :)

Tässä vähän elävää kuvaa treeneistä

Jouluntoivotukset!

Hyvää joulua kaikille lukijoille! Flow haluaa lähettää erityisterveisiä sen besfriendever Nova-kamulle (ja tähän 100 sydänhymiötä).

Eilen käytiin Tampereella vetämässä kevyet 7 tunnin treenit. Koiria oli onneksi 5 joita vaihdeltiin tasaisin väliajoin mutta kyllä sitä aikaa vaan saatiin kulumaan. Hipille suunniteltiin vähän HTM-ohjelmaa, parin vuoden välein voi käydä kokeilemassa sitäkin lajia. Hipillähän on äärimmäisen energinen, kupliva ja tiivis seuraaminen molemmilla puolilla mutta sen helmasynti tässä on näykkiminen 8) Enkä mä oo tehnyt sen eteen mitään koska... No eihän se haittaa kun pikkukoira näpsii. On niin söpökin sitä tehdessään. Toinen niin tohkeilevana. Mä vähän pahoin pelkään että Hippi saa kokoajan enemmän ja enemmän myönnytyksiä mitä enemmän sille tulee ikää ;) Kohta se on ihan pirulainen kun annan sille vielä pari sormea. Toisaalta, pahinta mitä tosta näykkimisestä voi seurata on se, että tuomarit ei tykkää. Ja sehän taas ei meitä haittaa. Eilen mietitty musiikki sopii suht hyvin Hipille mutta on melkoinen renkutus. Saa nähdä, kestänkö ite kuunnella sitä treenien vaatiman määrän.
Edessä kävely sivuttain oli taas hieman vinoa vaikka oon heittänyt palkan aina "sinne toiselle puolelle". Täytyy ehkä ottaa hetkeksi kosketuskeppi avuksi jotta Hippi taas hiffaa että pitää tehdä ihan suorassa.

Flow ei tehnyt mitään ihmeellistä. Paitsi kokeilin että osaako kulkea sivuttain mun selän takana pitkän matkan päässä. Ja hämmentävää mutta osasi se! Tässä tempussa ollaan edetty kyllä ihan tositosi nopeasti ja siinä on ehkä ollut tällä kertaa järkeä. Flow ei missään vaiheessa ehtinyt tottua että sivuttainkävely tehtäisiin vaan ihan mun edessä kun sitä vaikeutettiin heti askel askeleelta. Flow oppi noin kuukausi sitten ylipäätään kävelemään sivuttain ja nyt pystyn peruututtamaan sen noin kymmenen metrin päähän jossa tekee osaamansa asian ihan kuin siinä ei olisi mitään ihmeellistä. Hieno Fool <3