Flowta elämään

Perjantaina shelttien kaveriksi (kauhuksi) asteli pieni bc-vauva Flow (Cabaroo Magma Flow). Nyt ollaan viikonloppu tutustuttu penikkaan ja varsin hauska tyyppi on kyseessä :) Tämä pentu on ollut pitkä ja hiljainen projekti, vuosi sitten juttelin kasvattaja-Katjan kanssa shelttierkkarissa seuraavasta pentueesta joka jäikin sitten ajatuksen tasolle muhimaan. Olen toki yrittänyt bongailla supermakeita shelttinarttuja joista olisi voinut ottaa pennun mutta jotenkin aina olen huokaissut kun ei sellaista Hippikakkosta ole löytynyt... Kun tästä pentueesta tarjottiin pentua, tein päätöksen syrjähypystä. Sheltti tulee varmasti olemaan aina "se" rotu mutta katsotaan millaisia haasteita tällainen mustavalkoinen saakaan aikaan!

Sheltit eivät ihan täysillä pentua rakasta, itseasiassa inhoavat sitä. Vielä ei Flow pääse sängylle joten sheltit ovat muuttaneet sinne asumaan. No, ehkäpä vielä hyväksyvät tulokkaan :)

Flow on hirmuisen reipas pentu, toohottaa siihen malliin että on hankala uskoa pennun olleen täällä vasta kaksi päivää. Käy ulkona tarpeillaan eikä sisälle ole tullut kuin yhdet pissat :O Toki pentua pitää kiikuttaa ulos montamonta kertaa päivässä mutta ihan mahtavasti on nyt jo tajunnut että pisut tehdään heti kun pääsee ulos.



Yksinollessaan pääsee häkki+pentuaitaus-viritykseen sillä en uskalla sen vielä antaa olla yksin kämpässä työpäivän aikana. Tosin tänään otti hieman kipinää kun sinne ekaa kertaa pääsi. Mekasti ja puri aitausta kunnes vihdoin rauhottui nukkumaan. Melko tempperamenttinen tyyppi. Tänään pääsee vielä aitaukseen harjoittelemaan yksinoloa kun muut lähtevät lenkille.



Eilen Flow harjoitteli autossa kevythäkissä odottelua kun Hippi kävi Siuntiossa fyssarilla Tanja Kotin käsittelyssä. Hoito oli erinomainen, jumeja oli mm. lantiossa ja etuosassa mutta kaikki saatiin hoidettua auki. Tältä illalta jätettiin agilitytreenit väliin hoidon takia. Katsotaan jos taas ens su pääsisi liitelemään.

Juhlapäivä!

Tänään otin Kirpusta kontrolliverinäytteen kun edellisistä oli jo kolmisen viikkoa (vähän tylsää piikitellä toista synttäripäivänä...). Kirppu on voinut varsin hyvin eikä mitään oireita ole ollut, jaksaa hyvin lenkkeillä, ruoka maistuu eikä ole puklaillut pitkiin aikoihin. Silti väänsi vähän vatsasta kun odottelin jännittyneenä että analysaattori ruksutti näytettä. Ja voihan riemua, kaikki arvot olivat kunnossa :´) Urea oli täysin viitearvoissa, vihdoinkin! Nyt kyllä putosi iso kivi sydämeltä. Täytyy noita arvoja nyt kontrolloida säännöllisesti vaikka koiran vointihan on kuitenkin se oleellisin mittari :) Nyt peukut pystyyn että mummun arvot pysyvät jatkossakin kunnossa :)

Oon muuten kokonaan unohtanut kirjoittaa viime lauantain agilitykisoista. Ehkä olen aktiivisesti hävittänyt kyseisen tapahtuman mielestäni sillä niistä jäi harvinaisen surkea fiilis. Ei tulosten osalta vaan sen takia että niin paljon kun olen puomin kanssa tehnyt töitä niin nyt annoin Hipin juosta toisen puomin. Päivä alkoi sillä että noin puolessa välissä matkaa muistin tajusin että eihän Hippiä ollut ilmoitettu ekalle radalle. Mikäs siinä, oltiin ainakin ajoissa paikalla reilu kaksi tuntia ennen omaa starttia... Ainakin ehti katsoa ekan radan rauhassa ja medien aikana käydä kunnon lenkillä. Meidän eka rata oli harvinaisen helppo kolmosluokan radaksi. Rat aoli 130m pitkä, esteitä oli 16 ja ne suoritettiin suunnilleen siinä järjestyksessä kun nenän eteen tupsahtelivat. Kunnon luukutusrata. Nollia tuli paljon. Paitsi meille koska osattiin hyllyttää radalla jossa sen ei pitäisi olla edes mahdollista :D Hippi sinkaisi väärään päähän putkea kun vähän ylimalkaisesti sen sinne huitaisin. Puomi oli tokavika este ja Hippi hidasti vähän alastulon puolessavälissä jonka jälkeen juoksi läpi. Tästä pyysin Hipin sivulle ja seurautin pois radalta.

Toinen rata oli myös kohtuullisen helppo. Tässäkin mietin hieman puomia ja elämää sen jälkeen. Päätin tehdä persjätön puomilla (näitä en Hipin kanssa ole juurikaan tehnyt). Enhän mä sitten mitään jäänyt koiraa katsomaan vaan annoin sen juosta läpi. En kyllä antanut mitään käskyäkään. Ei Hippi näköjään pysähdy jos itse juoksen edellä ilman että katson sitä. Puomin jälkeisellä hypyllä piti tehdä valssi, en tehnyt. Putken jälkeen piti tehdä persjättö, en tehnyt. Siksipä tuli sellaista ihme sooloilua ja huonoja takaaleikkauksia. Loppurata sentäs rallateltiin suunnitelmien mukaan. Hippi voitti (melkein kolmen sekunnin kaulalla) mutta tämä rata oli todellakin sarjassamme "huono nolla".

Jos nyt jotain hyvää pitäisi sanoa niin meidän tän vuoden nollaprosentti on 50 (tosin ollaan kisattu vain sen 4 kisaa mutta sitä ei mainita 8D )

Viime treeneissä ollaan keskitytty kovasti valsseihin ja nimenomaan ennakoiviin sellaisiin. Hippi on vähän hassu siitä että sehän kääntyy aina hyvin joten mun huonot valssitkin on riittänyt ihan hyvin. Nyt vaan on huomannut miten törkeen tiukasti se kääntyy kun ohjaa oikeasti kunnolla. Kyllä sieltä aina kymmenyksiä nipistelisi. Yritän siis tässäkin asiassa edistyä.

Loppuun muutamat kuvat aurinkoisilta päiviltä.

Kirppu 14 vuotta

Ensimmäinen shelttini, maailman symppiksin toohottaja, aina yhtä positiivisella mielellä oleva Kirppu täyttää tänään 14 vuotta. Rakas, rakas mummeli!

Kisakausi korkattu!

Päivänsankari-Hippi pääsi eilen synttäreiden kunniaksi siis ATT:n kisoihin liitelemään ja sepäs olikin taas pitkästä aikaa lystiä!! Harvoin meillä tauolta paluu sujuu näin "kivuttomasti" tai sitten Sari Mikkilä oli vaan taas kerran suunnitellut meille sopivat radat ;)

Kisapaikalla Hippi oli taas hieman rasittava mölyapina joka ei meinannut rauhoittua millään. Poissaolojen takia Hippi lähti ekana radalle. Palkintojenjakoakaan ei ollut rataantutustumisen jälkeen joten radalle lähti suoraan häkistä hieman intoa pursuava pikkumusta. Inhottaa pitää koiraa häkissä rataantutustumisen aikana paikoillaan odottamassa mutta nyt ei ollut oikein muitakaan vaihtoehtoja. Tästä huolimatta radalle lähti mukaan erittäin keskittynyt koira. Alku meni hyvin, pienillä teillä. Ekan putken jälkeen olin suunnitellut takaaleikkausta hypylle koska ajattelin etten ehtisi lähes suoran putken jälkeen tekemään persjättöä. Hippi kuitenkin irtosi niin varmasti putkeen että pääsin jo hyvissä ajoin liikkeelle ja ehdin kuin ehdinkin oikeaan paikkaan oikeaan aikaan :) Puomin alla olevasta putkesta Hippi lennähti aika vauhdilla ulos ja jouduin vähän koukkimaan sitä hypylle. Tästä syystä hyppäsi vissiin vähän huonosti ja pudotti riman. Puomille meni varmasti ja kontakti oli oikein mallikas. En tiedä saanko tuota puomia tätä nopeammaksi mutta tuohonkin suoritukseen olen kovin tyytyväinen. Keinu oli taas kolmanneksi vika este ja virheen ollessa alla olisi ollut järkevää pitää Hippiä pidempään kontaktilla mutta jostain syystä tämä ei tullut radalla mieleeni.

Toka rata tuntui tutustuessa myös tosi kivalle, ihan kuin Hipille tehty :D Lähdössä Hippi nousi taas seisomaan, oli jo toinen tai kolmas kisa kun tekee tuon! Mitähän sillä kuvittelee saavuttavansa ;) Alku oli ainoa pieni kysymysmerkki, mietin pitkään kummalta puolelta vien ykköseltä kakkoselle. Päädyin törkkäämään taakse mutta se ei ihan onnistunut sillä Hipillä ei ollut mitään käsitystä jatkosta kakkosta hypätessä ja jouduinkin vähän onkimaan sitä saadakseni sen kolmosen takaakiertoon. Ennen keppejä olevan hypyn Hippi hyppäsi taas huonosti Hipiksi, ei taaskaan ollut tarpeeksi selkeää suuntaa radan jatkosta! Tuollaiset pyöritykset kun on normaalisti Hipin vahvinta osaamista. Toisen suoran putken jälkeen Hippi hieman kaarratti, ne putkijarrutukset kun on edelleen siellä opeteltavien asioiden listalla... Puomille mentiin vauhdilla pienen hyppykaarteen jälkeen ja vaikka olin ajatellut vapauttaa nopeammin niin voin rehellisesti sanoa etten ollut ihan varma oliko Hipillä etujalat maassa kun sen vapautin. Eikä sitä videoltakaan näy. Saattoi olla että jäi taas siihen reunalle roikkumaan ja sitten jo vapautinkin sen. Oli miten oli, Hippi paukautti hyvän ajan taululle eikä sitä kukaan ohittanut joten vuoden nollatili avattiin heti voitolla! Olin tosi tyytyväinen molempiin ratoihin, ekaan ehkä jopa enemmän kuin tokaan. Huono tuuri tuo rima mutta sille ei mitään mahda. Täytyy taas kurkata tuota kisakalenteria jos sieltä jotkut hallikisat vielä löytyisivät. Niitäkin on vähän rajoitetusti kun kylmään halliin ei mennä eikä Hyvinkäälle. Vuokkoset-halli on vielä meidän osalta korkkaamatta joten ehkäpä sinne seuraavaksi :)

Tässä vielä eiliset kisaradat

Hippi päivänsankari 6 vee

Alkuun kliseinen lause koska se nyt vaan sattuu olemaan niin totta. Miten tää aika VOI mennä näin nopeasti??

Siitä on oikeasti kulunut jo kuusi vuotta kun tämä aarre putkahti maailmaan. Minun onni oli se että pääsin tämän koiran omistajaksi. Pentutestin perusteellahttp koiralauma ei välttämättä ollut se paras vaihtoehto koska oli riskinä että Hippi olisi leimaantunut liiaksi muihin koiriin. Toisin kävi, Hipistä tuli varjoni ja ajatustenlukijani. Kotona se tarkkailee taukoamatta tekemisiäni, yksin ollessaan se nukkuu oven vieressä. Yhdenkään muun koiran kanssa ei ole syntynyt tällaista yhteistyötä kuin mitä Hipin kanssa olen saanut kokea. Tottakai jokainen koirani on tärkeä ja rakas mutta tämä "yhteensulautuminen" on ollut ihan erilaista Hipin kanssa. Se että Hippi loistava harrastuskaveri on aika sivuseikka sen rinnalla että se on maailman paras kaveri.

Syntymäpäivälahjaksi Hippi pääsee reilun kahden kuukauden kisatauon jälkeen liitelemään ATT:n kisoissa. En keksinyt parempaakaan lahjaa ;)

Tässä Hipin synttärivideo

Pakkaspäivän iloja

Ihanaa kun on pakkasta ja lunta! Mä naureskelin viikolla että nyt on mennyt jo pitkän aikaa etten oo lainkaan valittanut säästä, tää lumimäärä ja pakkanen sopii mulle varsin mainiosti. Täällä periferiassa lenkkimahdollisuudet lisääntyy noin 100 prosentilla kun tulee lunta ja pelloille pääsee lenkkeilemään. Lumikengät ovat olleet kovassa käytössä, ilman ei kyllä tulis toimeen. Onneks täällä on myös ahkeria moottorikelkkailijoita jotka tekevät reittejä pelloille, helpottaa eniten Kirpun lenkkeilyä kun ei tarvitse rämpiä hangessa. Pahimmilla pakkasilla on Kirppu saanut jäädä kotiin mutta Hippi ja Panda ovat pärjänneet hyvin -20 asteessakin kerrospukeutumisella. W-Woolin villatakit ovat olleet kyllä huippuostos, niin istuvat ja lämpimät takit! Siihen päälle vielä tuulta pitävä takki ja ollaan pärjäilty pitkätkin lenkit jäätymättä :) Tossut ovat vielä hankinnassa mutta eivät näytä jalatkaan palelevan kun on muuten lämmin.
Torstaina oltiin taas pelloilla haahuilemassa ja shelttiäiset löysivät varsinaisen aarteen, peuran pään ja parit jalat... Mulla kesti hetken tajuta että mitä nuo oikein puuhasivat pellon reunalla kunnes kävin kurkkaamassa hienon löydön.


Alkuvuosi on mennyt aikasta lailla taukoillen, Hippi on päässyt kerran esteille ja sitten tulikin pakkaset jolloin treenaaminen on täysin mahdotonta kylmässä hallissa. Myös tokon treenaaminen on jäänyt, eihän sitä voi kylmässä tehdä ;) Onneksi on tuota lunta niin saa koirat väsytettyä ihan normi lenkeilläkin. Etenkin Hippi tykkää kovasti uida hangessa eikä sillä käy pienessä mielessäkään luovuttaa vaikkei eteneminen ole aina niin helppoa, hullu mikä hullu.


Kirppu on voinut nyt erinomaisen hyvin, on aikalailla normaali oma itsensä :) Verinäytteet kontrolloitiin toissa viikolla ja urea oli aavistuksen koholla edelleen mutta ei läheskään niissä lukemissa mitä alkuun. Suunnitelmissa on nyt nesteyttää Kirppua pari kertaa viikossa ja kontrolloida sitten taas veriarvot, noin kuukauden päästä. On hyvin todennäköistä että urean kohoaminen on johtunut nesteenpoistolääkityksestä jolla Kirppu on sydämen vajaatoiminnan takia. Pääasia on että mummeli voi hyvin, vanhuus kun ei tule yksin. Ruokinnan olen muuttanut kolmeen kertaan päivässä jotta riski tyhjästä mahasta puklailuun vähenisi. Myös ruoat joissa on luumurskaa mukana, on jätetty pois Kirpun ruokavaliosta. Katsotaan millaisia vaikutuksia näillä pienillä muutoksilla on :)

Notkahdus mummoenergiassa

Juuri kun olen saanut iloita siitä että Kirppu on pysynyt niin hyvässä kunnossa, tuli viikolla ikävä muistutus siitä ettei vanhuus tule yksin. Kirpullahan on koko ikänsä ollut satunnaista tyhjästä mahasta oksentelua, kerran tai kaksi kuukaudessa, vähän riippuen kuinka epäsäännöllisiä ruoka-aikoja on ollut vuorotyön takia. Keskiviikkona oli taas tällainen aamu että ensin ei ruoka maistunut, sitten tuli keltaista vaahtoa parina puklauksena. Yleensä tilanne helpottuu sillä että antaa muutaman namin jonka jälkeen ruokakin taas maistuu. Niin tälläkin kertaa. Mietin kuitenkin että ehkäpä Kirpun verinäytteet olisi hyvä taas tutkia, etenkin kun edellisestä kerrasta on jo reilu vuosi. Illalla sitten nappasin veret ja pieneksi kauhukseni toinen munuaisarvo, urea, oli melkoisesti koholla :( Normi yläraja on 8,9 ja Kirpulla arvo oli 23,9. Ei muuta kuin nesteet kotiin ja nahan alle puoli litraa nestettä... Aamulla Kirppu tuli mukaan töihin ja se laitettiin suonensisäiseen nesteytykseen päiväksi. Kirpusta ei päällepäin näkynyt lainkaan että jotain olisi vialla vaan leikki ja tohkeili normaaliin tyyliinsä. Päivän päätteeksi Kirppu nesteytettiin vielä nahan alle. Myös perjantaina Kirppu vietti iv-tipassa päivän ja lisäksi nahan alle nesteytys. Perjantaina otettiin myös verinäytekontrolli josta kävi ilmi että urea oli tullut hyvinkin alaspäin, arvon ollessa 11,9! Toisaalta nyt oli toinen munuaisarvo, crea, koholla kun keskiviikkona se oli normaali. verinäyte oli kyllä hieman lipeeminen (veressä rasvaa, johtui vähän lyhyestä paastosta ennen näytteenottoa) joka saattaa häiritä määrityksiä. Toinen vaihtoehto on että munuaiset oikeasti toimivat vajaasti.
Kirppu on ollut kovin kiltti potilas, mitä nyt välillä tulee pieniä vastahankakohtauksia kaikkien pistelyiden jäljiltä...

Viikonloppuna olin hotelli Flamingossa koulutuksessa ja koirat olivat mukana. Meno oli kuin Suomen hiihtojoukkueella kun hotellihuoneessa nesteytettiin työkaverin kanssa Kirppua :D Nesteytys lisää virtsaneritystä mutta onneksi ei hotellihuoneessa sattunut kuin yksi vesivahinko ja sekin kylpyhuoneeseen.
Huomenna katsotaan jatkoa, verinäytteet ainakin kontrolloidaan jossain vaiheessa viikkoa. Peukut pystyyn että arvot olisivat normalisoituneet kokonaan!

Pakko laittaa loppuun tämä kuva upeista piirrustuksista jotka tilasin karvakorvista :) Kirpun kuvaa muokattiin ihan hieman, pieni nuorennusleikkaus silmien yläpuolelle jonne lisättiin vähän väriä harmauden poistamiseksi ;) En malta odottaa että postipoika tuo nää kotiin!



Pr. Muistakaa äänestää!

Mummoenergiaa Turku KV:ssa

Kyllä eilen, jälleen kerran, mietti koiraharrastuksen järkevyyttä kun aikaisin aamulla oli lähtö kohti Turkua surkeassa ajosäässä. Kirppu ja Panda oli mukana mutta matkaseuralaisen narttu oli junnuissa joten paikalla piti olla hyvin aikaisin. Motari oli luminen mutta perille päästiin silti aikataulun mukaisesti. Tuomarina toimi Paul Stanton Ruotsista. Ei ollut mikään ERI-automaatti vaan suurin osa poistui kehästä sinisen nauhan kanssa. Etenkin uroksissa tuntui tykkäävän astetta rotevimmista yksilöistä joten siinä vaiheessa veikkasin mummeleiden olevan liian hentosia hänen makuun. Vetskunarttuja oli ilmoitettu viisi mutta loppujen lopuksi paikalla oli vain Kirppu ja Panda :D Kirpulle sain lainahandlerin mutta esitin itse sen yksilöarvostelussa. Panda oli ensimmäisenä vuorossa. Tuomari arvosteli pitkään ja hartaasti, hyvä niin. Paperi tuli täyteen tekstiä ja kyllä minä sieltä oman koirani tunnistan varsin hyvin, hyvine puolineen ja puutteineen. Stanton käsitteli koiria kauniisti, varsin mukava tuomari kaikenkaikkiaan!

Panda sai ERIn ja hyppäsin lennosta esittämään Kirppua joka odottelikin jo pöydällä. Tässä vaiheessa tuomari naureskeli että taitaa tulla kalliiksi kun on kaksi koiraa samassa näyttelyssä johon totesin hymyillen että nämä ovat ihan ilmaisia ;) Kirpun iän kuullessa sanoi ettei olisi ikinä sitä itse arvannut.
Tuomari antoi Kirpullekin ERIn joten taas lennossa koirat vaihtoon. Kilpailuluokassa Panda oli ykkönen SAn kera ja Kirpuli kakkonen. Kirppu on niin hauska koira näyttelyssä kun menee ihan kaikkien kanssa eikä huomaa mua lainkaan. Välillä tuntuu että tajuaako se edes esittäjän vaihtuneen :D
Tässä Kirppu tohkeilemassa lainaohjaajan kanssa. Kuva Sirpa Saari


Vetskuluokan jälkeen tuomari vielä kehui koirien iloisuutta ja kuntoa, kysyi että ovatko olleet agilitykoiria :D Juu, ovathan ne.
Panda pääsi paras narttu-kehään mutta ei siellä enää sijoittunut. Rop-veteraanikisassa uros voitti mutta VSP-vet pääsi lähtemään kotio pitkän päivän jälkeen :P

Kehän jälkeen Pandalle sanottiin että ai olitkos sinä veteraanikehässä kun luultiin sua käytöksen perusteella pennuksi. Miten niin vähän touhukas tyyppi kehässä.
Panda sai tällaisen arvostelun: Hyvä koko. Aning könpakt(tai jotain vastaavaa, en saa selvää enkä tajua lausetta), Erinomaiset korvat ikäisekseen. Hieman kapea kuono-osa, tarvitsee enemmän alaleukaa. Kaunis kaula. Kevyt raajaluusto. Hienot tassut. Erinomainen kroppa ikäisekseen. Hyvä häntä. Hyvät etu- ja takakulmaukset. Hyvä karva ja väri. Kevyet ja elegantit liikkeet. Fantastinen luonne"
Kirpun arvostelu: "Hyvä koko. Hieman liian kompakti (?). Kaunis, feminiininen ilme. Kapea alaleuka. Vahva selkä. Vahva raajaluusto. Hienot tassut. Hyvät takakulmaukset. Jyrkkä lapa. Erinomainen turkki ja kunto. Liikkuu fantastisesti 14-vuotiaaksi. Ihastuttava luonne"

Täytyy katsella noita näyttelyitäkin nyt, lähinnä tietysti niitä joissa yli 10 veet pääsee ilmaiseksi ;) En mä kyllä ihan kauheasti enää lähde rahojani näyttelyihin haaskaamaan.

Loppuun vielä Hippiäisen terveiset jänskää iltaa odotellessa, viestin ymmärtää ken tahtoo :) Harmi että meidän jännäilyt kuluu agilitytreeneissä mutta saahan sen tuloksen sitten kotio palatessaankin tietoon.

Tampereella tanssahtelemassa

Lauantaina ajeltiin ihanassa tuulessa ja tuiskeessa Tampereelle reenaamaan ja kouluttamaan vähän koiratanssia. Oltiin pienellä porukalla otettu halliaikaa pienestä, lämpimästä hallista. Ihan kiva paikka paitti että siitä matosta irtosi vihreää pikkusilppua vaatteisiin ja koiraan. Hipin kanssa treenasin meidän ohjelmaa. Turha on lähteä Ruotsiin asti kokeilemaan osataanko sitä vai ei. Siksi ilmoitin Hipin myös koiratanssin möllikisoihin jotta päästään edes kerran kokeilemaan ohjelma läpi kisatilanteessa. Olen päättänyt vähän helpottaa ohjelmaa, suotta tehdä koiralle liian kiivastahtista ohjelmaa jossa vaikeat temput vaihtuvat nopeaan tahtiin. Nyt Hippi ainakin teki tosi hyvässä vireessä ja äänenkäyttökin oli ihan minimaalista :) Yksi haukahdus taisi tulla ja pientä piippausta muutamassa tempussa. Ja nämä piippaustemputkin vaihdan vielä pois koska ne jostain syystä kuumentavat koiraa. Hipille yksi vaikeimpia temppuja on kepin kiertäminen kun pidän kepistä kiinni. Se ei vaan voi käsittää tuollaista pientä nyhräämistä ilman välimatkaa... Kiertämisessä matkan pitää olla piiitkä ja siinä juostaan täysii.
Yhtä kohtaa jouduttiin hieman viilaamaan, Hipin pitäisi kävellä sivuttain mun edessä, pyörähtää samanaikaisesti ja jatkaa taas sivuttainkävelyä. Jostain syystä Hippi ajautui aina väärään paikkaan pyörähdyksen jälkeen. Eipä tuossa ihmeitä saatu aikaan, vielä tarttis treenata. Välillä treenattiin muita koiria ja lopuksi vielä pilkotusti ohjelma läpi. Äänenkäyttö pysyi edelleen ihmeen pienenä! Edistystä1 Olishan se melkoista jos tuon mökäpetterin saisi oikeasti tekemään joskus ohjelman läpi ihan hiljaa! Toisaalta, onhan tässä melkoista edistymistä tapahtunut jos miettii alku-uran esityksiä missä Hippi ei montaa hetkeä ollut hiljaa :P

Yleisesti ottaen treenistä jäi hyvä fiilis koska koira teki hyvällä mielellä ja tarkasti. Edes muutokset eivät hämmentäneet sitä suuremmin. Tosin nyt pakkasten tullessa mun treenimotivaatio ulkona (tai edes kylmässä hallissa) on täysin olematon joten saa nähdä kuinka monta kertaa tätä ohjelmaa pääsee enää jumppaamaan ennen kisoja. Veikkaan että näillä mennään :D

Agilitysta ollaan nyt taukoiltu melko sopivan ajan koska tässähän alkaa treeni-into nostamaan päätään. Mulla on jopa ajatuksia mitä Hippiäisen kanssa pitäisi tehdä. Jos sunnuntaina ei ole liikaa pakkasta, päästään ehkä korkkaamaan agilitykausikin! Ja lauantaina pääsee mummelit toivottavasti Turkuun näytelmäkehään. Olin tuplabuukannut päivän lupautumalla myös töihin mutta nyt työpäivä ehkä peruuntuu (rukouksiini on siis vastattu ;D) joten ehkäpä suuntaamme kehän laidalle pitkästä aikaa!

Loppukevennyksenä muutama temppuilukuvatus.
Nämä kuvat on ottanut Tuomelan Satu ESSien temppukurssilla jota oltiin vetämässä.

Uimakausi korkattu

Tänään koirat pääsivät pitkästä aikaa Hyvinkäälle koirakylpylään uimaan. Myös kaksi työkaveriani oli mukana joten altaassa polski yhteensä viisi koiraa, Melkoinen meno mutta hyvin kaikki mahtuivat polskimaan :) Hippi oli alkuun taas niin tohkeissaan että juoksi rinkiä altaan ympärillä ennen kun malttoi ottaa aivot käyttöön ja käyttää ramppeja veteen hyppäämiseen. Pandakin ui yllättävän paljon tällä kerralla. Se nyt ei leluja hae mutta menee veteen kun sitä nätisti kehoittaa. Tai sitten se tietää että kannattaa mennä jo kehoituksesta ihan vapaahetoisesti tai muuten tuupataan pyrstöstä veteen. Kirppu sai tänään toimia uimavalvojana, en viitsinyt suotta sitä kastella kokonaan kun ulkona oli niin paljon pakkasta.
Puoli tuntia kului nopeasti, tosin viimeisillä vedoilla alkoi Hipin vauhtikin jo hiipumaan. Nyt täytyisi taas yrittää vähän ahkerammin käydä tuolla Hyvinkäällä. Olisihan Helsinkiinkin avattu se uusi koirakylpylä mutta jos ne altaat on puolta pienempiä niin ei siellä pitkiä pätkiä pysty uimaan. Käydään siis jatkossakin tuolla Hyvinkäällä :)

Olen yrittänyt naksutella Hipille kaikkia hölmöjä juttuja kun taukoilee agilitysta. Olen pari kertaa aikaisemminkin yrittänyt opettaa sitä keräämään tavaroita koriin mutta olen aina luovuttanut kesken koska touhu on tuntunut sen verran epätoivoiselta. Hippi ei ole millään meinannut ymmärtää että koriin ei kiivetä eikä sitä noudeta.
Nyt yritin vähän eri menetelmällä ja yritin saada koriin jonkun aktiivisen tekemisen. Aloitin siis sillä että Hippi koskettaa korin pohjaan nenällä. Alkuun jouduin pitämään koria melko korkealla koska tassut olivat omistajan naksusormea nopeampia ja aina kun naksautin, oli Hippi ehtinyt jo livauttaa vähintään yhden tassun nenän kaveriksi koriin. Lopulta pysytin kuitenkin treenaamaan jopa kosketuksen kestoa ilman että Hippi alkoi tarjoamaan tassujen tunkemista koriin. Tähän sain sitten vihdoinkin yhdistettyä tavaran kantamisen/pitämisen joten Hippi oppikin tempun yllättävän nopeasti! Ei se vielä varma ole, vaatii PALJON yleistämistä mutta alku on lupaavampi kuin aikoihin.
Tässä tämänhetkinen tilanne