European Open 2010

Vau, mikä reissu :) Ei voi muuta sanoa! Hyvässä porukassa kaikki on aina hauskempaa. Torstaina lähdettiin matkaan, kentällä oltiin siinä kahdeksan maissa jolloin muut porukasta olivat jo saapuneet. Lento meni hyvin, Hippi kääntyi kerran kassissaan ympäri ja sen jälkeen nukkui koko ajan. Tosin tällainen lentopelkoinen ei ikinä noista lennoista ihan kauheasti nauti. Ehjänä kuitenkin Prahaan jossa odotti kuljetus Libereciin. Paikalle oli tilattu minibussi johon pakkautui kuusi ihmistä, neljä koiraa ja paljon tavaraa. Automatka ei ollut sekään mikään nautinto. Kun vihdoinkin päästiin Prahasta motarille tunnin seikkailun jälkeen, kaahasi kuski 140km/h ja ohitteli huolettomasti kaikki onnettomat jotka sattuivat matkan varrelle. Perille Libereciin päästiin kahden maissa ja voi elämä miten kuuma siellä oli!! Ihan järkky helle. Hotellilla piti ensimmäisenä käydä suihkussa ja sitten syömään. Kävimme kävellen vielä tutustumassa kisapaikkaan, onneksi oli vain n. 20 minuutin kävelymatkan päässä. Tämän jälkeen olikin aikaa istua hotellin terassilla juttelemassa muiden suomalaisten kanssa. Ilta hieman venähti mutta hyvässä seurassa aika tunnetusti vilisee melkoista vauhtia :)

Perjantaina käveltiin kisapaikalle puoli kymmeneksi jolloin alkoi Suomen joukkueen treenivuoro. Aikaa joukkueella oli 25 minuuttia joten se tarkoitti sitä ettei yhdelle koirakolle jäänyt kauheasti aikaa kun koiria oli kuitenkin se 32. Ratoja oli kaksi vierekkäin, hyppäri ja agirata. Jokainen sai miettiä noin puolen minuutin kuvion joka vedettiin tutustumatta läpi. Lähinnä vain pientä tuntumaa koiraan. Taas huomasi ettei Hipin pujottelua häiritse tällä hetkellä ihan pikkuasiat. Olin ajatellut ottaa vähän avokulmaa jonka jälkeen muutaman hypyt ja sitten täysillä suoraan kepeille. Molemmilla kerroilla kepeillä oli joku jostain syystä korjaamassa niiden paikkaa mutta siitä huolimatta Hippi pujotteli kun ei huomaisikaan ihmistä joka roikkuu kepeissä kiinni :D Kontaktiradalla keksityin lähinnä puomiin joten mentiin ihan vain simppeli kuvio. Hyvä kontakti, paljon kehuja ja lupa jatkaa. Tein vielä keinun joka osoittautuikin todella surkeaksi!! Jokainen minikoirakko juoksi siitä läpi koska se ei vaan meinannut laskeutua! Onneksi mitään ei tapahtunut. Treenien jälkeen käveltiin takaisin hotellille ja hetkeksi kaupassa käymään ennen kun piti lähteä takaisin ell-tarkastukseen. Tää oli jotenkin tosi hassusti tehty järjestäjien puolesta että treeniaika oli kymmeneltä ja ell-tarkastus kahdelta! Eivät sitten voineet yhdistää näitä kahta niin ei olis tarvinnut eestaas juosta kisapaikan ja hotellin väliä. Tämän lisäksi avajaiset olivat kuudelta mutta silloin jo jätin Hipin suosiolla hotellille koska se oli jo selvästi väsynyt. Avajaisten jälkeen vielä syömään ja sitten olikin aika painua nukkumaan.

Lauantaina oli yksilökisojen vuoro. Agilityradalta ja hyppäriltä pääsi molemmista 15 parasta finaaliin. Jos yksi koira oli molemmilla radoilla 15 joukossa, pääsi finaaliin huonommiltakin sijoilta. Keli oli mitä surkein, vettä satoi ja oli ihan hirveä tuuli. Ensimmäinen rata oli todella ahdas agilityrata jossa katsottiin ihmeissämme siellä ollutta keinua joka heilui itsekseen tuulen mukana! Jos sopivasti tuli tuulenpuuska niin keinu oli melkein vaakatasossa!! Kävimme sanomassa tästä joukkueenjohtajalle, Vitikaisen Tiialle, joka lähti keskustelemaan asiasta tuomarin kanssa. Ja onneksi kävi, sillä tuomari lopulta suostui ottamaan keinun pois ja laittamaan okserin tilalle. Radalla oli paljon ahtaita kohtia missä sai todenteolla katsoa ettei itse juokse päin esteitä. Kepeille viennissä oli ilkeästi hyppy todella lähellä ja sinne livahtikin moni koira. Hipin rata kulki hyvin, ampui kepeille kiinnittämättä ansaesteeseen pienintäkään huomiota :) Puomin teki hienosti kun otin sivuetäisyyttä jota pääsin valssaamaan hyvin ennen seuraavaa estettä. Loppu koostui hypyistä joita joutui hieman viemään koska koiran juoksulinja ei ihan mennyt suoraan niiden kautta. Tätä ennen oli suorasta putkesta vienti okserille jonka takana piti leikata, tässä Hippi luki kovassa vauhdissa takaaleikkauksen hieman huonosti ja kääntyi väärin. Kun lähdin kalastelemaan sitä oikealle esteelle meni pasmat hieman sekaisin ja hyppäsin vahingossa hieman puomin alastulon yli! Sinä vaiheessa käväisi mielessä muutama kirosana koska kuvittelin että siitähän tietysti hylkäytyy. Sitten kun ajatus karkasi niin lähti koirakin tokavikalta esteeltä putkelle joka oli ihan hollilla. Olisipa napannut vierestä oikean hypyn niin olisi tullut hyvä nolla. Mutta mitä sitä suotta jossittelemaan :) Fakta on se, ettei pitäisi ikinä lopettaa ohjaamista vaikka kuink kuittelisi virheen tulleen. Vähän tietty harmitti mutta onneksi oli vielä hyppäri jäljellä.

Hippi sai levätä muutaman tunnin häkissä ja sitten hyppärille. Tässä oli ihme putkihässäkkä alussa jossa oli kaksi mutkaputkea vierekkäin ja sitten arvottiin oikeat päät. Hankalaksi ensimmäisen putkeenviennin teki se, että siinä oli jälleen hyppy tosi lähellä ja se toisen putkenpää ihan siinä vieressä toisella puolella. Onneksi Hippi tuli tiukkaan vetoon hyvin mukaan ja sujahti oikeaan päähän. Rata oli sellainen suht helppo mutta toisaalta sateen takia nurmi oli tosi mutainen ja sai varoa ettei itse ollut turvallaan. Tällä radalla teimme ihan ok nollan :) Epäilin ettei aika riittäisi finaaliin koska paikalla oli kuitenkin paljon huippukoiria eri maista ja 152 koiran joukosta pääsy 15 sakkiin vaatisi tosi kovan ajan. Lähdin siis hotellille joten koira ainakin pääsi nukkumaan ja itse pystyi käymään syömässä. Onneksi Tiia piti ajantasalla mitä kisoissa tapahtui ja jossain vaiheessa tulikin viesti että Hippi oli sijoittunut yhdenneksitoista ja pääsi finaaliin! Ei siinä sitten muuta kun taas kävelemään kisapaikalle. Finaalirata oli tosi kiva, haasteellinen mutta hyvinkin mentävä. Puomille jätin taas paljon sivuetäisyyttä jotta pääsin jo lähes ottamaan vastaan seuraavalle hypylle. PuomiA-hässäkkä ei tuottanut ongelmia eikä okseri jolta käännyttiin 180 astetta. Ongelmaksi muodostui A:n jälkeinen suora jossa oli kaksi vaihtoehtoa. Joko ottaa vähän riskillä ja vedättää tai sitten varmistella ja olla myöhässä kepeille viennissä. Päätin ottaa riskin ja lähdin A:lta liikkeelle hieman ennen koiraa. Olin aivan varma että Hippi kyllä noukkii esteet siinä matkalla joten yllätys olikin suuri kun tajusin sen juoksevan niiden ulkopuolella ja siitä seuraavalle hypylle joten -> hyl. Jostain syystä Hippi juoksi ulkokautta kahden hypyn ohi. Tietty jos olisi katsonut koiraa ja vähän ohjannut, olisi nuokin hypyt olleet ihan noukittavissa. Tässä tuo finaalirata.

Sunnuntaina oli vuorossa joukkuekisat. Minit ja medit olivat yhdistetty niin että ne kisasivat yhdestä mestaruudesta. Täten joukkueessa sai olla sekaisin mini ja medikoiria. Hipin joukkueessa kaikki koirat olivat minejä, göötti Lana, schipperke Tuittu ja kääpiöpinseri Daisy. Tämä rata oli meidän osalta niin täydellinen fiasko. Kovin montaa estettä ei suoritettu oikeassa järjestyksessä tahi oikein :D Lähdön kaksi ekaa estettä meni virheittä mutta toisaalta Hippi varasti. Tämä rata levisi niin totaalisesti käsiin ettei tosikaan :D Rata on kuvattu mutta saan sen vasta myöhemmin, lisään sen tänne sitten. Ei tarvitse näistä kisoista tehdä erikseen mitään agilitybloobers-koostetta, tällä radalla oli ne kaikki :D Ei muuta kuin jäähkälenkin jälkeen koira häkkiin lepäämään ja hyppäriä odottelemaan. Onneksi hyppäri oli hieman selkeämpi, tosin ei mikään helppo. Lisähaastetta toi jälleen mutaurat jotka ohjaajat olivat radalle tehneet. Tämä rata sujui kuitenkin lähes ongelmitta, vikaan putkeen viedessä oli ohjauksena jälleen kerran hieman huolimaton huiskausi joten Hippi otti siitä kiellon! Voivoivoivoi, kun sitä ei itse opi :D

Tässä oli sitten nämä kisat. Joukkueemme oli 27 joten ihan hyvin meni kuitenkin kokonaisuudessa :) Medien joukkue voittikin sitten kultaa kuin myös maksien Decathletes-joukkue!! Näiden lisäksi medien yksilökisoista Frodo otti pronssia joten Suomen menestys oli hieno! Illalla oli hotellilla vielä juhlaillallinen jonne osallistui suurin osa joukkuejäsenistä. Ilta oli todella hauska ja venähtikin melkoisen pitkäksi! Yöunet jäivät jälleen ihan muutamaan kun aamulla oli taas aikainen herätys jotta ehtii Prahaan lentokentälle ajoissa. Tosin meidän kyyti hieman myöhästyi, noin tunnin verran... Kiirehän siinä tuli kun varatusta ajasta tunti meni ihan hukkaan! Tosin kuski yritti paikata myöhästymistään kaahaamalla niin kovaa kun minibussista lähti. Täytyy sanoa, etten vähään aikaan olekaan pelännyt niin paljon kun tämän kyydin aikana. Vauhtia oli parhaimmillaan 150km/h ja suurimman osan ajasta vietettiin ohituskaistalla. Hyvä puoli oli siinä että tästä autokyydistä selvittyään lentomatka ei pelottanut juurikaan. Check-Inissä meinasi tulla ongelmia kun Suomen päässä valmiiksi maksettu koirapaikka ei näkynyt koneella! Ja virkailija vielä sanoi torstaina että molemmat matkat kannattaa tietysti maksaa heti ja koiralippu näkyy sitten heidän järjestelmässä. Onneksi oli kuitti maksusta joten pienen selvittelyn jälkeen asia selvisi. Koneessa Hippi nukkui kuin tukki, kertaakaan ei vaihtanut edes asentoa. Tuo koira on kyllä niiin helppo matkakumppani!

Matka oli kyllä kaikinpuolin onnistunut! Nyt täytyy tsempata kovasti kisoissa jotta saisi mahdollisesti tuloksia ensi vuoden EO-kisoihinkin ;) Tuhannesti kiitoksia kaikille keiden kanssa matkalla tuli aikaa vietettyä, todella hyvä porukka oli Tsekkeihin kerääntynyt :)

Isot kiitokset matkan onnistumisesta kuuluu myös työnantajalleni, ell-asema Anidentille, joka tuki reissuamme osallistuen matkakustannuksiin :)