Viikonloppu vierähti nopeasti koiratanssin tuomarikurssin 2-osiolla joka oli taas Tampereella. Koirat lähtivät taas mukaan opiskelemaan. Alkuun vähän jännitti pennun suhtautuminen pitkiin ja tylsiin päiviin mutta Dio olikin varsin mallikas kurssikoira. Sain Flown kasvattajalta lainaan sellaisen kevythäkkiä muistuttavan pentuaitauksen jossa Dio viettikin kiltisti (ja hiljaa!) aikansa. Toki pääsi muutaman kerran pissatauoille pihalle mutta noin muuten päivät olivat koirille tapahtumaköyhiä. Lauantain koulutus oli koreografiaa joka on itselle ehkä eniten sitä aluetta johon tarvitsen koulutusta. Toki kurssille olisi voinut valmistautua muutenkin kuin viettämällä edellisilta Don Huonojen keikalla jäähallissa (törkeen hyvä keikka muuten!) ja nukkumalla kolme tunti mutta no can do, välillä nää tärkeät asiat menee vaan päällekkäin.
Reili peli, koirat saivat kyllä nukkua ihan kaikessa rauhassa, olisi tehnyt kovasti mieli mennä itsekin ottamaan pienet tirsat tuonne pehmoaitaukseen...
Hippi suostui ekaa kertaa nukkumaan Dion vieressä, edistystä.
Viikonloppu oli jälleen kerran hyvin informatiivinen mutta toisaalta samalla myös tuli taas hyvin selväksi miten hirveän paljon liikkuvia osia arvostelussa on. Miten sitä ikinä osaa ja ehtii ottaa kaikki tarvittavat asiat huomioon?? Liikkeiden määrässä pitää ottaa huomioon kuinka monta liikettä ja/tai variaatioita, liikkeiden laadussa pitää katsoa liikkeiden onnistumista/ohjaajan käskytystä/liikkeiden vaikeusastetta luokkaan nähden/koiran reaktionopeutta/ohjaajan liikkumista, yhteistyössä ja kumppanuudessa pitää katsoa sitä yhteistyötä/koiran huomioonottamista/kontaktia/musiikin sopivuutta ja koreografiassa ohjelman muotoa/rakennetta/musiikin tulkintaa/tunnelmaa ja tuhatta muuta asiaa ihan vain näin muutamia esimerkkejä luetellen. Hankalaksi tässä arvostelussa tekee sen, että arvosteltavana on asioita, joita ei voi kunnolla "määritellä". Esimerkkinä "tunnelma". Miten sitä voi mitata, laskea tai määritellä? Varmasti jokainen kokee tuon yksillöllisesti ja siinä tulee helposti eroja tuomareidenkin kesken joten on ihan hyvä asia, että lajissa on kolme tuomaria.
Harjoitusarvosteluissa arvostelimme tänä viikonloppuna ensin koreografiaa ja sitten yhteistyötä ja kumppanuutta. Yhteen asiaan keskittyminen kerralla tuntui jo vaikealta, entä sitten kun pitäisi ottaa kaikki neljä kohtaa huomioon? Tosin Johanna (kurssin kouluttaja) sanoi, että tehtävä vähän helpottuu kun arvostelee kokonaisuutta eikä tuijota yhtä asiaa. Hope so!
Dio pääsi myös ensimmäistä kertaa hotelliin kun yövyttiin Hannan ja ihanan Nuu-pennun kanssa hieman aneemisessa hotellissa. Huone oli pieni, ilmanvaihtoa ei ollut lainkaan joten siellä oli kuuma vaikka meillä oli ikkuna auki! Suihkukäyntien takia huone oli myös kostea ja aamulla ikkuna oli ihan märkä. No, sai sitä aina hetkittäin muutaman tunnin nukuttua. Dio olisi kovasti halunnut leikkiä Nuun (valkoinen paimenkoira) kanssa mutta kokoeron takia riekkumista piti vähän hillitä ja hallita. Yön Nuu nukkui kiltisti häkissä ja Dio sängyssä.
Jo sunnuntaina alkoi itselläni kauhea yskä eikä se maanantaihin mennessä ollut mennyt parempaan, päinvastoin, joten jouduin jäämään keuhkoputkentulehduksen takia saikulle. Alkuviikko on siis mennyt kotona sairastellessa ja täytyy kyllä sanoa, että pennun kanssa saikuttelu ei olekaan niin helppoa. Hippi ja Flow eivät ole hiljaisemmista päivistä moksiskaan mutta Diopa onkin ollut aika villillä päällä. Oon siis naksutellut sille mm. lusikan nostamista ja tasolle nousemista mutta sitäkään ei monia kertoja/toistoja voi tehdä näin pienen kanssa. Dio on niin hauska kun se saattaa kesken naksuttelun hilpaista nanosekunnissa takavasemmalle lelujen luo ja seuraavaksi pitkin kämppää kiitää pieni karvapallero vinkulelu suussaan. Tää on aika pursuileva tyyppi, totisuus on tästä niiin kaukana <3 Onneksi syömiskoulun jälkeen ruoka ja namit maistuvat huomattavasti paremmin joten naksuttelukin alkaa sujumaan paremmin. Flow on onneksi leikkinyt Dion kanssa tosi paljon. Se jaksaa tosi kärsivällisesti maata lattialla ja hammastella ällistyttävän varovaisesti. Flowlla on ollut aina mielettömän hyvä kyky leikkiä varovaisesti pienten kanssa! Vetoleikeissä se seisoo vain paikoillaan eikä vahingossakaan ravista Dioa pitkin seiniä.
Dio myös mielellään nukkuu Flown vieressä.
Lauantain koiratanssikisat menee taas niin huonoilla valmisteluilla, että ihan hävettää... Tänään kävin vähän pihalla palkkailemassa Flowlle yksittäisiä liikkeitä. Itse katsoin messarin esityksen muistin virkistämiseksi ja siellä tuli muutama sellainen "ai niin, tää oli muutettu näin" kohta joten taidanpa muistutella vähän paremmin sen ohjelman itselleni ja luottaa koiran (parempaan) muistiin ja osaamiseen. Hippi pääsee HTM:n alokasluokkaa kikkailemaan, sen kanssa kun ei välttämättä ole paljoa eroa sillä, onko treenattu vai ei. Lopputulos on silti herran (tai ehkä enemmänkin Hipin) hallussa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti