Jep. Ahneella on ja sitä rataa. Välillä tuo shetlantilaisen ahneus aiheuttaa melkoisia vaaratilanteita. Käytin pentua pissalla tuossa yhdeksän maissa ja sillä välin (siis muutaman minuutin aikana) Panda oli jollain ilveellä saanut keittiön korkealta pöydältä purkkapussin josta se oli mässyttänyt ja imeskellyt noin viittätoista purkkatyynyä. Mitäs sitten, työnsin kasan sokeria Pandan kitaan, koira autoon ja kiireen vilkkaa töihin. Siellä annoin Pandalle purkillisen mössöruokaa jotta maha olisi täynnä (on helpompi oksentaa kun maha on täynnä). Seuraavaksi laitettiin pistos apomorfiinia joka on todella tehokas oksennuttaja. Meni ehkä minuutti ja Panda alkoi puklaamaan juuri syömänsä ruoat. Oli muuten sheltille kova paikka, edessä iso kasa oksennettua ruokaa mutta olo niin huono ettei voinut syödä niitä uudestaan, minkä siis normaalisti tekisi... Oksennuksen mukana oli myös purkkapaloja joten olihan se niitä niellytkin. Seuraavaksi mitattiin verensokeri joka olikin jo liian alhainen joten Panda pistettiin glukoositippaan. Reilun tunnin päästä verensokeri oli jo noussun normaalille tasolle joten lähdin tippapussin kanssa kotiin. Matkan ja pienen pissalenkin jälkeen oli verensokeri hieman taas laskenut kun äsken mittasin joten tämä yö taitaa mennä tipassa. Ei ole oikeasti pelleileminen tuon xylitolin kanssa, jo pieni määrä on vaarallinen pienelle koiralle! Ensiapuna voi siis antaa sokeria tai hunajaa ja sitten kiireen vilkkaa eläinlääkäriin. Ksylitolimyrkytksestä kärsivä koira voi olla myös oireeton joten vointia ei kauheasti kannata jäädä kotiin seuraamaan. Alle 0,1g/kg ksylitolia voi aiheuttaa hypoglykemian joten määrät ovat oikeasti pieniä jossa voi tulla jo ongelmia!
Tulipahan taas kantapään kautta opittua että ne purkat OIKEASTI korkealle tai ovien taakse. Ahne koira on kekseliäs. Nyt täytyy toivoa että Panda tästä toipuu, ksylitolimyrkytyshän voi pahimmillaan aiheuttaa maksavaurion.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti