ATT:n kisat sekä shelttierkkari

Aktiiviviikonloppu Turussa onnellisesti ohi :) Lauantaina pääsi Hippi vihdoinkin lähes neljän kuukauden kisatauon jälkeen tositoimiin. Olin ilmoittanut sen vain kahteen starttiin, aloitellaan nyt pikkuhiljaa tätä kisaamista. Kun päästiin halliin, alkoi pieni epätoivo valtaamaan mieltä. Hippi oli RAIVOSTUTTAVA. Haukkui ja vöyhkäsi enkä meinannut saada sitä millään rauhoittumaan! Onhan se melko innokas noin muutenkin mutta nyt oli ihan mahdoton! Lämppälenkillä vähän asettui mutta hallissa sama meno jatkui. Veikkasin että tällä menolla pieni shetlantilainen kannetaan taas sylissä pois radalta kun pieni pää ei ehkä kestä esim puomille pysähtymistä. Onneksi temppuja tehdessään alkoi keskittyminen löytyä, kah kun ei voi haukkua ja seistä samaan aikaan takajaloillaan. Siinä menee tasapaino. Tästä päästiin vähän maltillisempaan mielentilaan, hyvä näin.

Rata alkoi hienosti sillä että eka rima tippui :P Muurin jälkeen olisi kannattanut tehdä edes kökkövalssi mutta ajattelin etten ehdi ja päätin takaaleikata A:n. No siitä seuranneesta säädöstä olisi pitänyt tulla kielto mutta ei tullut. Puomi oli kohtuuhyvä vaikka taas Hipin piti pantata viimeistä askelta... Muutaman kerran härkin Hippiä mutta siellä kontaktilla napotti. Heh, lähti jopa vähän viiveellä tule-käskyllä kun oli varmaan henkisesti varautunut johonkin valekäskyyn :D
Keinulle mentäessä tuli taas videomateriaalia miten tehdään lähes oikeaoppinen päällejuoksu... Huusin Hipille tänne jottei se mene puomille mutten sitten kertonut että mihin olisi pitänyt mennä. Hetken aikaa tanssittiin sambaa jotten heti teloisi Hippiä sairaslomalle. Onneksi sain vältettyä koirani tallomisen ja päästiin jatkamaan matkaa. Loppurata sujui ongelmitta, hienosti jäi Hippi yksin kepeille vaikka ne oli seinää kohti.

Toinen rata oli meiltä jo paljon hallitumpi. Puomi tehtiin kahteen kertaan joten sitä pääsi näissä kisoissa treenaamaan oikein urakalla, hyvähyvä! Ekalla puomilla Hippi tuli vähän vinoon alas mutta se ei haittaa koska olen sallinut sen treeneissäkin. Vauhtia oli enemmän kuin ekan radan puomilla. Kepeille jätin sen taas itsekseen koska jatko olisi ollut todella paljon hankalampaa jos olisi pitänyt vieressä viedä. Inhoamani välistävetokin onnistui hyvin vaikka tuo olikin helpossa kohdassa. A:n jälkeiseltä muurilta putosi jostain syystä palikka. Harmillista, mutta ei mahda mitään. Puomin alla olevalta suoralta putkelta oli okseri ja siinä jäin puomin toiselle puolelle luottaen siihen että Hippi kyllä irtoaa okserille. Pienen mutkan siinä teki mutta lähti kuitenkin suorittamaan pyydettyä hyppyä. Toisella kerralla puomi oli vähän hitaampi mutta täppäsi sentäs kinttunsa suorilta maahan eikä jäänyt reunalle roikkumaan.

Hyvä fiilis jäi kisoista, täytyy nyt katsoa jotain kisoja pikkukiiturille :)

Radat löytyvät täältä

Sunnuntaina oltiin shelttierkkarissa Paimiossa. Koiria oli miljoona ja vaikka tulin paikalle melko myöhään, tuli silti odotusta ihan tuhottomasti. Ja mä inhoan odottelua :D Onneksi paikalla oli paljon hyvää seuraa niin odottelu ei ollut ihan niin tuskaista. Ihan alkuun bongasin järkyn hienoja pantoja joten Hippi sai imagolleen mahdollisimman ei-sopivan Hello Kitty-pannan :D Kuvasta poiketen Hipin pannan pohjaväri on liila.

Vihdoinkin ikuisuudelta tuntuneen odottelun jälkeen vetskunartut alkoivat ja Kirppu&Panda pääsivät kehään. Tuomari oli varsin miellyttävä ja koiria kauniisti kohteleva englantilaistäti, Irene Beaden. Panda oli ensimmäisenä kehässä ja kovasti täti tuntui Pandalle höpöttävän, puhui vaan niin nopeasti ja hiljaa etten saanut mitään selvää. Sen verran aukeni että täyttä hampaistoa kehui. Öh, mitä sitten kuvitteli :D Että veteraanilta kuuluisi puuttua puolet hampaista? Arvostelu tuntui kestävän ikuisesti ja jopa automaattiPanda alkoi siirtelemään jalkojaan. ERI kuitenkin laatuarvostelusta :) Kirpun vuoro oli viimeisenä ja ikää kysyttäessä jämmästeli mummelin kuntoa. Taas katsoi suuhun, totesi ihmetellen että kaikki hampaat tallella. Sitten hymyili, sanoi bloody hell, pisti käden suun eteen ja sanoi oh my, sorry :D Kirppu oli niin tohkeissaan kehässä, liikkeissä meni kuin villivarsa ja hyppeli ilmaan! Tuomaria nauratti tohkeileva mummeli varsinkin kun se seisoi tinapatsaan lailla koko pitkän arvostelun. Välillä käänsi silmiään kysyäkseen että kauanko vielä seistään mutta jatkoi sitten tärkeää tehtäväänsä. Meinasi tippa tulla linssiin kun tuo koira on vaan niin liikuttava. Ikää on jo mutta silti se jaksaa olla ihana oma itsensä. Kirppukin sai ERIn joten molemmat mummelit pääsivät kilpailuluokkaan. Onneksi Kirppu sai Hannan handlaamaan, pari meni niin hienosti!

Kilpailuluokassa Panda pääsi yllätyksekseni jatkoon! Vetskuluokka oli tosi kovatasoinen, hienoja koiria kehä täynnä. Silti Panda sijoittui hienosti neljänneksi SA:n kera! Ihan mahtavaa :)

Tässä tyttöjen arvostelut:

Kirppu "Shaded sable of good size. Wellbalanced head. Dark eye, neat ears. In excellent condition for her 13 years old. Enough reach of neck for her size. Good front and hindangulation. Still keeps her level topline despite her age. Moved soundly and with vigour."

Panda "Blue merle of ideal size. Excels in make and shape (mitähän tuo tarkoittaa?) Good lenght of head. Balanced, correct eyeplacement. Good ears. Full dentition. Very good neck. Good front and hindangulation. Level topline. Long tail. Superone for her size. Moved very soundly and with drive both front and hind. In excellent condition for her age"