Kuusi kokonaista vuotta Flowmaista menoa. Kuusi vuotta tuntuu niin paljon hurjemmalta kuin viisi vuotta, vaikka Flow onkin kyllä kuusi vuotta NUORI. Toisaalta täytyy ajatella, että Flow on koira parhaassa iässä. Tosin jonkinlainen ylin paremmustaso on nyt saavutettu, on äärimmäisen vaikea kuvitella, että Flow voisi tuosta enää paremmaksi tulla. Ei sillä, etteikö Flowlla olisi rahkeita vaan siksi, että se on jo niin käsittämättömällä tavalla paras.
Synttärilahjaksi Flow pääsi eilen juoksemaan sporttikoirahallille agilitya. Paino sanalla juoksemaan. Se juoksi puomit ja Aat, juoksi rimojen yli, ali ja läpi. Mutta se oli ihanan villi päästessään kirmaamaan esteitä. Flowlla oli ihan erityinen hullu-ilme päällä. Silti se odotteli vuoroaan kiltisti maassa maaten, ilman hihnaa, kun muut tekivät agilitya. Varsinainen Jekyll & Hide.
Tänään näin viereisellä järvellä mönkkärit ajelemassa joten se tarkoitti sitä, että jäälle uskaltaa mennä myös kävelemään. Siispä koirat aakeelle laakeelle kirmailemaan. Flow sai myös vähän treenailla käskyjen erottelua, eteen vai sivulle, kas siinä pulma. Mutta kyllä se vaan niin kiltisti kuuntelee ja uskoo korviansa, tuossa kun ei saa minkäänlaista vartalovinkkiä ohjaajalta.
Lajittelin tuossa noita messarin namiostoksia ja aloin miettimään, miksi oikein haalin kaikkia erilaisia nameja koirilleni vaikka ne söisivät innoissaan pieniä kiviäkin. Haluan kuitenkin antaa palkaksi jotain erilaista ja takuulla hyvää. Tosin ruoka-annosten lihojen kanssa voi olla vaikea kilpailla mutta esimerkiksi kaikki puolikosteat nappulat (Natural Menu, Platinum) saavat äärimmäisen hyvän vastaanoton koirien keskuudessa. Tämän lisäksi käytän paljon Naturiksen makkaroita, etenkin kun Dog&catin myyjä antoi vinkin, että kannattaa pilkkoa makkarat pieniksi paloiksi ja laittaa ne avonaiseen purkkiin pakastimeen. Siinä ne pakastekuivuvat ajan kanssa näppäriksi, taskuja sotkemattomiksi herkkupaloiksi. Olen myös leikannut naturismakkarat ohuiksi kiekoiksi ja pakastanut ne minigrip-pusseissa. Tuollainen kiekko on sitten treenien alla sulanut nopeasti ja se on ollut helppo leikata pienempiin paloihin.
Näin paljon nameja mullenytkiitosnam
Palkatessa käytän useasti myös eriarvoisia nameja. Jos toiminta on hyvä, saa siitä tavallisen namin. Jos tulee erinomainen suoritus, saa siitä extrahyvän namin. Tällä tavalla saan kerrottua koiralle ne erityisen priimat toistot ja etenkin Flow selvästi muokkaa käytöstään erilaisten palkkojen mukaan vaikka kaikki se olisi saanut palkkaa vähän "huonommastakin" suorituksesta. Tällä on saanut esimerkiksi front-temppuun varmuutta kun olen kuitenkin halunnut palkata suurimman osan yrityksistä, jotta Flowlla pysyy motivaatio liikkeeseen.
Normilenkeillä pidän melkein aina palkkoja taskussa mukana sillä koirat eivät koskaan tiedä, milloin pääsee tekemään jotain. Treenaaminen ei ole siis paikkasidonnaista, vaan sitä sattuu milloin vain ja missä vain. Minusta on outoa tehdä treenaamisesta rutiininomaista joka tapahtuu tietyssä paikassa, tiettyjen tavaroiden ympäröimänä, tiettyjen rutiinien jälkeen (treenikassin pakkaus, autolla treeneihin meno). Haluan, että koirillani jokainen paikka voi olla mahdollisuus päästä treenaamaan. Laumassa koirilla toki on helpommin käytettävissä kateuskortti, mikä onkin suuri motivaation nostattaja. Kun pyydän yhtä tekemään kesken lenkin jotain, on kaksi muuta samantien vierellä odottamassa vuoroaan. Aina tätä vuoroa ei tule, mutta aina sitä jaksetaan odottaa.
Namit säilytetään treenien ajan aina taskussa tai repussa. En käytä juurikaan koskaan treeniliiviä tai treenitaskua. Etenkin koiratanssissa, missä kehässä on usein ihan oma asunsa, on hassua alleviivata koiralle treenien ja kisasuorituksen ero käyttämällä treeneissä aina edellämainittuja treeniasuja ja sitten kisoissa ollaan ilman. Siinä koiralle kerrotaan hyvin selkeästi miten aseeton palkkojen suhteen ohjaaja on kehässä kun treenitasku riisutaan ennen kehään menoa. Onhan namien säilyttäminen normivaatteiden taskuissa vähän ällöä ajoittain mutta nou kän duu. Onhan noita muumioituneita nakinpuolikkaita sitten löytynyt takin taskusta aikojen päästä, yammee!
Palkka-asioista treenaamiseen, kävimme pitkästä aikaa eilen hallilla! Flowlla on työn alla front-muunnoksia edelleen, lähinnä kokeilen erilaisia juttuja mitä se voisi tehdä. Nyt ollaan treenattu hypähdystä ja tassujen nostoa mun edessä. Alkuun Flow kääntyi aina muan kohden hypähdyksen jälkeen mutta front-käsky heti jump-käskyn jälkeen muistutti miten pitikään olla. Tassujen nostot onnistuvat varsin hyvin mutta se liikkeen aloitus on hankalinta. Flow tarjoilee ensin vanhoja tuttuja asioita kuten kumarrusta mutta sitten kun nostaa ekan jalan, jatkuvat nostot hyvin.
Uutena liikkeenä olen aloittanut mun edessä ympyrän tekemisen. Kauhean vaikea selittää, videolta näkyy tän päivän treeniä. Ollaan ihan alkuvaiheessa, kosketuskepillä vien Flowta oikeaan suuntaan. Tässä on vielä piiitkä matka oikeaan liikkeeseen mutta seuraavaksi yhdistän käskyn liikkeeseen ja sitten vaan kosketuskeppiä häivyttämään. Mikä tulee olemaan iso urakka.
Eilen Hippi pääsi hammashoitoon kun edellisestä kerrasta on kulunut jo melkein kolme vuotta. Eihän Hipille hammaskiveä juurikaan kerry mutta sen etuhampaat ovat olleet ihan tuhottoman ahtaalla ja sitä varten kotihoitokin (=harjaaminen) on ollut hankalaa. Oon rassannut alaleuan i3-kulmuri väliä hammaslangalla mutta silläkin puhdistaminen on ollut haasteellista. Olin jo päättänyt että ahtauden takia ala i3 hampaat saisivat lähteä, jotta jatkossa mahdollinen tulehdus ei leviäisi alakulmurin alueelle. Ahtaus aiheuttaa helposti ientulehdusta kun aluetta ei pääse samalla tavalla harjaamaan ja etuhampaat olisivat huomattavasti vähemmän tärkeät kuin alakulmurit.
Hippi ei saanut perusrauhoitusta sydämen sivuäänen takia vaan kevyemmän esilääkkeen. Sen jälkeen nukautin sen suoneen annosteltavalla lääkkeellä ja intuboin. Jotenkin ahdistavaa hoitaa/valvoa omaa koiraa mutta aika nopeasti tämä ajatus häipyy ja omastakin tulee potilas. Ehkä jossain anestesiakomplikaatiossa voisi tunteet haitata tekemistä mutta tällä(kin) kertaa anestesia meni hyvin. Eläinlääkäri putsasi hampaat eikä suussa ollut mitään erityistä huomautettavaa. Ienterveys oli erinomainen, etenkin ikä huomioiden. Missään ei ollut syventyneitä ientaskuja eikä ikenet vuotaneet lainkaan verta. Olen vahvasti sitä mieltä, että raakaruokinta helpottaa pitämään suu hyvässä kunnossa. On näilläkin ollut aikoja jolloin ovat syöneet viikonkin verran enemmän nappulaa kun lihat on loppu ja silloin huomaa kyllä eron miten hampaisiin kertyy nopeasti töhkää. Normaalilla ruokavaliolla plakkia kertyy niin paljon hitaammin ja on helposti harjattavissa pois. Voi toki olla, että mulla on käynyt vaan hyvä tuuri koirieni kanssa mutta koska Kirpulla ja Pandallakin oli loppuun asti hampaisto erinomaisessa kunnossa, sanoisin empiiriseen tutkimukseeni vedoten, että raakaruokinnalla on osuutta koirien hyvässä ienterveydessä. Ainakin omieni kohdalla. Toki hampaiden harjaamisella on oma osuutensa mutta ruokavalio on helpottanut tehtävää.
Kun Hipin hampaat oli putsattu, tiirailin etuhampaita eläinlääkärin kanssa ja mietimme siinä, että jospa i2 hampaat olisivatkin järkevämpi poistaa. Niinpä Hipiltä lähti kyseiset hampit. Vähän tyhmää poistaa hyväkuntoiset hampaat mutta koiralle tulee ikää lisää ja etuhampaiden välit on ahtauden takia vaikeampi pitää puhtaana. Poistettujen hampaiden kohdalle ei edes jäänyt mitenkään ihmeen isoja kolojakaan, sen verran ahdasta siinä oli. Toivottavasti i3 hampaat siirtyisivä aavistuksen keskemmälle niin sitten etuhammasosasto olisi varsin bueno. Kun poistot oli tehty, pääsi etuhampaiden reunat putsaamaan kunnolla sillä ultrakärjellä ei väleihin mahtunut aiemmin. Kyllä tää siis ihan hyvä ratkaisu oli. Hippi sai paria kipulääkettä operaation aikana mutta tänään en enää suun kautta lääkitystä jatkanut sillä tulehduskipulääke saattaa myös altistaa haimatulehdukselle. Eikä Hippi ollut aamulla tippaakaan kipeän oloinen vaan on kikkaillut aivan normaaliin tahtiinsa ja söi hirmuisella ruokahalulla. Toipui kaikenkaikkiaan ihanan nopeasti anestesiasta ja toimenpiteestä. Poistokohdat ovat todella siistit eikä niistä arvaisi että eilen on suuta operoitu.
Tummmat alueet etuhampaiden kruunujen kärjessä ovat korvaavaa hammasluuta kulumien takia ja muut tummat kohdat ovat värjäytymää, mitkä eivät vaan lähde pois. Hippi on käyttänyt hampaitaan aika raisusti aina, joten sen hampaat ovat kuluneet ja värjäytyneet, kauniin valkoisiksi niitä ei saa millään ilveellä...
Toivottavasti nuo hampaat (tai oikeammin ikenet) saisi nyt pidettyä jatkossakin hyvässä kuosissa ettei tarvitsisi enää hampaiden takia nukuttaa.
Ehkä tää pimeä aika tyrehdyttää kirjoitusinnonkin kun taas on vierähtänyt huomaamatta pitkä aika ilman tekstejä. Toisaalta tähän vuodenaikaan harrastuksetkin ovat enemmän tai vähemmän tauolla.
Hipillä oli taas parisen viikkoa sitten haimatulehdus. Tai no, oireet olivat taas lähes olemattomat, muutamana peräkkäisenä päivänä oksensi ruoat mutta muuten oli kokoajan virkeä eikä lainkaan samanlainen kuin keväällä. Päätin kuitenkin lähettää haimatestin ja tulos olikin järkyttävän korkea, arvo oli yli 2000 kun >400 on positiivinen tulos. Kroonistahan tuo on Hipillä joten nyt sille on lisätty raaka possun haima ruokavalioon pysyvästi. Mä en enää oikein näe ruokinnalla olevan näihin korkeisiin arvoihin vaikutusta sillä Hippi on syönyt vähärasvaista ruokaa jo vuosia. Toivottavasti tuo possun haima tasoittaisi tilannetta. Nythän en kevään sairastelun jälkeen kontrolloinut tuota cPL-arvoa joten varmaksi en osaa sanoa, oliko se laskenut Hipillä vai onko sillä se jo kroonisesti koholla. Nyt arvo kontrolloidaan parin viikon sisään jotta nähdään mihin se normitilassa laskee. Koko tämän ajan Hippi on ollut äärimmäisen pirteä ja raivostuttavan riehakas. Helppoa seurailla tuollaisen koiran oireilua...
Pari viikkoa sitten löysin myös Hipin huulesta pienen (oikeasti pienen) patin. Koska hysteerinen omistaja, poistettiin patti seuraavana päivänä ja laitettiin patologille. Hippi on onneksi niin kiltti että antoi puuduttaa huulen hereillä ja patti saatiin siitä ongelmitta silpaistua irti ilman rauhoitusta. Tulos tullee näinä päivinä.
Patti on siis tuo pieni, nuppineulan päätä pienempi vaalea knööli.
Dion kanssa päätin lykätä koiratanssikisoja vähän enemmän hamaan tulevaisuuteen. Turhaan sen kanssa käy kisaamassa ilman päämäärää, mieluummin harjoittelee monipuolisempia liikkeitä ja pidemmän pätkän tekemistä. Kisaamaan ehtii myöhemminkin. En mä jaksa kisata vaan kisaamisen ilosta. Diolle olisi niin paljon uutta opeteltavaa, täytyy vaan päättää mitä lähteä työstämään. Ja koska en ole saanut sitä päätettyä, emme ole opetelleet oikein mitään. Logiikka. Paitsi seisomista ollaan treenattu sisällä! Seisomisen opettaminen on jotenkin tylsää joten olen lykännyt sitä onnistuneesti mutta tarvitseehan sitä vaikka jo rallytokossa. Myös pieni toko-innostus on jostain todella syvältä nostanut hieman päätään. Johan tässä on lajin parista oltu pois nelisen (?) vuotta. Jos vaikka kävisi ensi vuonna Dion kanssa alokasluokassa.
Messarissa tuli pyörähdettyä kaikkina kolmena päivänä. Tänä vuonna ei onneksi ollut omia koiria mukana vaan sai rauhassa (rauhassa ihmispaljoudessa...) käydä vain oleelliset asiat kurkkimassa. Perjantaina menin paikalle vasta töiden jälkeen ja se olikin hyvä ratkaisu sillä yleisöä oli enää vähän paikalla joten sai shoppailla huomattavasti vaivattomammin. Mitään en mukamas tarvinnut mutta silti tulin kotiin useamman kassin kanssa. No nyt on koulutusnameja ja luita hetkeksi. En ollut ajatellut mennä joka päivä paikalle mutta jotenkin löysin itseni kolmena päivänä messarista. Onneksi tämäkin tapahtuma on vain kerran vuodessa. Sunnuntaina ostin halvalla uuden pedin koirille, iso ja paksu peti maksoi vain 17e. Ainakin Flow tykkää.
Ilmassa havaittavissa jälleen kerran isojen kisojen jälkeistä oleilua ja eleilyä. Nyt ei taas tarvitse hetkeen treenata isommin, pienet jutut pääsevät taas pääosiin. Pitäisi taas miettiä mitä jatkolta haluaa. Mitkä ovat ne kisat, joihin Flow menee ensi vuonna. PM-kisat ovat Suomessa joten niissä selviäisi matkusteluitta. MM-kisat ovat Belgiassa. Lähteäkö sinne vai ei? Sitä ei tarvitse onneksi nyt päättää vaan voi miettiä rauhassa mahdollista lomaa ja rahoitusta niihin geimeihin.
Entäs sitten sheltit? Hippi haluaisi johonkin HTM-kisoihin mutta ehkä yritämme vasta ensi vuoden helmikuun kisoihin. Diolle tarvitsisi myös miettiä seuraavaa ohjelmaa. En halua kisata vaan kisaamisen ilosta joten palikkaohjelmamme on tehtävänsä tehnyt ja sillä on kisaura hienosti korkattu joten se saapi jäädä unholaan. Jos menen Dion kanssa suoraan AVOon, täytyy sen hallita enemmän liikkeitä. Onko edes järkevää ajatella kolmen kuukauden riittävän uusien liikkeiden opettamiseen? Onneksi sitäkään ei tarvitse nyt päättää vaan voi rauhassa katsoa miten liikkeet etenevät. Työn alla on takaperin pujottelu, jolle toki on tehty pohjia jo ihan pentuna. Se vain jostain syystä jäi siihen pohjavaiheeseen mutta nyt ollaan treenattu sitä sisällä vähän enemmän ajatuksella. En halua kuin pari liikettä samanaikaisesti työn alle joten vielä pitäisi päättää mitä seuraavaksi.
Hipin kanssa olisi ollut kiva korkata rallyn MES-luokka mutta se jäänee ajatuksen tasolle. Tyyppi käy niin kierroksilla ja tekee ihan omiaan mitä enemmän ikää tulee. Vaihtelee muunmuassa ihan randomilla seuraamispuolia selän takana enkä mä raaski sille asiasta huomauttaa koska se on Hippi. Ehkä me vaan keskitytään HTM:ään ja kikkailuun. Toki HTM:ssäkin ongelmia aiheuttaa Hipin puskeminen ja vinkuminen mutta eipä meillä enää mitään tulostavoitteita ole. En ala enää uusia positioita opettamaan ja vanhojenkin suunnat ovat vähän niin ja näin. Olkoot, koira on kohta 12 joten eiköhän se saa jo tehdä mitä haluaa. Tai onhan se tehnytkin niin ehkä koko elämänsä :P Olisi silti hienoa viedä edelleen intoa pursuva veteraani kisakehiin näyttämään nuoremmilleen mallia oikeasta asenteesta.
Flow on treenaillut kotona frontissa hypähdyksiä. Ei oo helppoa kun pää meinaa väkisin kääntyä taaksepäin. Tietysti olisi helpompaa, jos käyttäisi jotain targettia etujaloille mutta ollaan onneksi saatu pientä edistymistä aikaan ihan vaan pitämällä pään suunnan kriteeristä kiinni. Sivuaskeleissa toinen suunta on aika hyvällä mallilla, pystyy vaihtamaan suuntaa pelkästä käskystä mutta huomaa miten se eka suunta on niin paljon vahvempi. Flow liikkuu kyllä ihan hyvin tähän uuteen suuntaan mutta sen paino on selvästi toiseen suuntaan, mieli tekisi mennä sinne mutta pyyntö käy toisaalle. Ei oo helppoo!
Pitäisikö olla huolissaan kun aina jaksaa yllättyä oman koiransa tekemisistä? Siis positiivisessa mielessä. Ehkäpä peruspessimistinen luonteeni ei anna itseni ajatella etukäteen sitä kuinka taitavat koirat mulla on. Ihan jokainen. Ja vaikka Flow on treeniolosuhteissa nykyään hieman hulvattoman vallaton, skarppaa se edelleen kisatilanteissa ihan käsittämättömällä tavalla.
Lauantaina lähdettiin Janakkalaan SM-kisoihin aikaisin aamulla. Hain Vantaankoskelta Annan ja sheltit kyytiin ja pikaisen huoltsikkakäynnin jälkeen (joku on unohtanut huollon ja öljyt olivat vähissä...) kurvailtiin kohti uutta Jankkin hallia. Oltiin hyvissä ajoin paikalla ja päästiinkin suoraan eläinlääkärintarkastukseen mikä on nykyään palveluskoiraliiton alaisten lajien SM-kisoissa pakollisena. Tämä oli nopsakampi tarkistus kuin rallySM:issä,, tassut katsottiin läpi ja liikkeet. Edellisenä iltana kisojen koetoimitsija Ritva soitteli mulle, että yle olisi tulossa tekemään radio-ohjelmaa ja he tarvitsisivat ei SM-kisoissa kisaavan koirakon esittämään avajaisissa koiratanssiesityksen jota ylen toimittaja selostaisi radioon. Kuulosti hieman omituiselta mutta lupauduin Dion kanssa tähän mukaan vaikkei se Salon kisojen jälkeen ole ohjelmaansa tehnyt. Tämä toimittaja oli edellisen päivän opiskellut netistä koiratanssin syvintä olemusta ja kyseli vielä jotain tarkentavia kysymyksiä ennen lähetystä. Painotti tiukkaa aikataulua, minun pitäisi olla minuutilleen valmiina kehässä. No ei siinä mitään, hengailin siinä hollilla mutta sovitun kellonajan lähestyessä ei toimittajaa näkynyt missään. Kehään ei luonnollisesti nameja saanut viedä joten en halunnut Dioa sinne turhan aikaisin odottelemaan. Lopulta tämä toimittaja löytyi ulkoa ylen autosta joten lähdettiin Dion kanssa kehään. Tehtiin alokasluokan ohjelmamme ja Dio tekikin valtavan hyvin! Ehkä jopa paremmin kuin viimeksi kisoissa vaikka hypyt olivat vähän plätsejä.
TomeraDio, Kuvat: Heli Metsla
Teknisten ongelmien takia suorituksen selostus jäi tekemättä mutta haastattelu löytyy täältä, 16.30 alkaen.
https://areena.yle.fi/1-4229773?autoplay=true
HTM-luokka aloitti joten Flow nukkumaan ja ohjelmista nauttimaan. Kyllä HTM on hienoa kun koirat osaavat hommansa kunnolla.
Flow oli vuorossa kolmanneksi viimeisenä joten saatiin taas odotella tovi omaa vuoroamme. Uudessa hallissa ei lämmitys vielä toiminut joten lämpötila oli noin viitisen astetta plussan puolella. Vaihdoin esiintymisasun päälle ja mietin, että millähän hitolla sitä ikinä voisi kekkuloida hihattomassa koltussa tuossa lämpötilassa. Pidin lämmintä hupparia päällä ihan viimeiseen hetkeen asti kunnes oli pakko luopua siitä ja hytisten siirtyä kehään. Ohjelman alku oli hieman jännittävä sillä Flow oli lähtenyt kehääntutustumisessa joka kerta juoksemaan edellä väärään suuntaan eli seinän viertä. Jos se olisi sinne lähtenyt nytkin, olisi ohjelma tavallaan reisillä koska sitten olisimme nyhränneet suurimman osan ajasta takanurkassa joka olisi ollut äärimmäisen huono juttu. Koska Flow on kiltti kisakoira, lähti se kisasuorituksessa lähes oikeaan suuntaan, ihan aavistuksen vinoon mutta sillä ei ollut jatkon kannalta väliä. Hypähdyskohdan tein katse koiraan päin ja se toimi sillä Flow teki hypähdykset juuri ajallaan. Ainoastaan edessä sivuaskeleet loppuivat pieniin ylimääräisiin pyörähdyksiin ja lopun pakeissa Flow ennakoi myös pyörähdykset, muuten se teki taas jäätävän tarkkaa työtä.
Kuvat: Sporttirakki
Suorituksen jälkeen olin taas niin tyytyväinen tuohon tyyppiin. Pää oli tyhjä joten lähdettiin samantien kävelemään pihalle. Pisteistä viis, Flow teki sen taas. Kun tultiin sisälle, tuli kasvattajaKatja ensimmäisenä onnittelemaan hienoista pisteistä. Kun muutkin tulivat onnittelemaan, oli pakko käydä itsekin tulostaululla katsomassa. Näin oli käynyt, Flowlle 185,67 pistettä! Flow otti neljännen (!) peräkkäisen Suomen mestaruuden. Jotenkin niin älytöntä! Flow ei ole edes kuutta vuotta ja silti neljä SM-voittoa plakkarissa. Milläs tämän voisi käsittää. Etenkin kun tää laji ei oo ohjaajan ominta alaa mutta onneksi koira on supertaitava, kuuliainen, tarkka ja omaa loputtoman halun tehdä asiat oikein, jolloin tällainen menestys on ollut mahdollista.
Lauantaina Flow pääsi vaihteeksi rallykisoihin kun saatiin nopealla aikataululla paikka Lohjan Kirsujen kisoihin Virkkalaan. Viikolla muistuteltiin muutamia kylttejä kuten oikealla peruutus ja edessä puolenvaihdot. Ne kun ovat olleen Flowlle haasteellisia. Tuomarina kisassa oli Heikki Palosaari ja rata näytti varsin kivalta.
Flow lähti numerolla 10 mutta koska välistä oli poissa koiria ja joku oli siirretty loppuun, oli oma vuoromme yllättävän nopeasti. Flow olikin aika villi radalla. Heti ekan kyltin ekassa pysähdyksessä Flow meinasi jatkaa pokkana matkaan joten tästä perusasennosta tuli -1 vino. Merkille lähetyksessä Flow pysähtyi merkin eteen mutta koska en muistanut sääntöjä, pyysin korjaamaan merkin taakse. Tästäkin -1 epätarkasti suoritetusta liikkeestä. Puolenvaihdossa edessä Flow vaihtoi joo puolta hyvin mutta sitten päätti heittää voltin siihen perään. Tämä uusittiin ja sitten sujuikin mallikkaasti. Pujottelussa vaihtoi selän takana puolta (!). Täähän oli Hipin bravuuri, Flow ei sitä tätä ennen ollutkaan tehnyt. Pujottelu siis uusittiin. Putkesta Flow tuli hyvin seuraamaan oikealle mutta päätti taas heittää omatoimisesti voltin. Tästä -10 koska uusimiset oli käytetty. Nää ilovoltit rallyssa on ihan uusi juttu. Muutenhan ne ovat vallan viihdyttäviä mutta tässä lajissa siitä saa heti -10 kiitokseksi.
Yksi kymppi otettiin vielä kyltiltä 16, käännös oikeaan. Siinä Flow ei oikein tullut mukana käännöksessä joten pysähdyin ja vaadin takajalat töihin. Käytösruutu oli oikealla maaten, ei ongelmia.
Jälleen kerran ollaan tämän saman mietiskelyn parissa. Rallyssa ollaan päästy tähän pisteeseen vanhoilla taidoilla, ilman sen kummempaa lajinomaista treeniä. Nyt kuitenkin 95 pisteen radat vaativat paljon enemmän, etenkin ohjaajalta, joten treenaaminen olisi enemmän kuin suotavaa. Useammin kuin kerran ennen kisoja. Flow tarvitsisi edelleen kylttitreeniä koska vaikka oli nytkin villillä päällä, ehti se radalla myös jähmeilemään istumisissa kun katseli ympärilleen.
Eilen kävin treenaamassa Nummelassa Top Dogin sisä"hallissa". Tila oli just passeli pienille treeneille ja pohja oli hyvä. Liukumaton ja joustava, tykkäsin! Flown ohjelmaa ei tuolla oikein mahtunut tekemään mutta sain treenattua muutamia pätkiä. Olin miettinyt pieniä muutoksia siihen hyppykohtaan, siinä kun Flow lähti helposti ryysimään eikä suostunut odottamaan käskystä huolimatta. Yritin muokata sitä siten, että Flow kiertäisi mua hyppyjen välissä. En oo ihan vakuuttunut siitä, onko tämä parempi vai huonompi vaihtoehto. Flow kun tekee siinäkin niitä volttejaan ihan oman maun mukaan. Jospa sen nyt sais jotenkin pidettyä näpeissä lauantain kisoissa.
Rankka mutta ratkiriemukas Tanskan PM-kisareissu takana! Aika paljon energiaa nää reissut imee mutta onneksi tällä kertaa ei ollut mitään ylimääräisiä kommelluksia. Lähdettiin Vuokon kanssa keskiviikkona matkaan laivalla Turusta, josta tuli myös omilla autoilla muu joukkue Katria ja Simbaa lukuunottamatta. Dio lähti matkaseuraksi ja Hippi pääsi isälleni hoitoon.
Iloinen matkaseurue laivalla.
Aamulla oltiin aikaisin Tukholmassa ja siitä oli hyvin aikaa ajella Göteborgiin. Pysähdyttiin paristi lenkittämään koiria ennen kuin saavuttiin lautalle. Koirat jäivät autoon nukkumaan lauttamatkan ajaksi ja me kävimme porukalla syömässä.
Tanskan puolelle saapuessamme olikin jo pimeää ja puolisentoista tuntia vielä ajomatkaa Viborgiin. Hotelli löytyi kuitenkin helposti joten käytiin hakemassa avaimet, lähdettiin lenkille ja sitten huoneeseen ompelemaan esiintymisvaatteita. Ei taas jätetty mitään viime tinkaan.
Perjantain harjoitukset olivat yhdeltä joten saimme aloitella päivää kaikessa rauhassa. Kilpailut pidettiin indog elite centerissä, joka oli iso halli erinomaisella mattopohjalla. Rakennettiin leiri ja lähdettiin testailemaan musiikkeja. Suomella oli puoli tuntia aikaa treenata joten se tarkoitti viittä minuuttia per koira. Päädyimme treenailemaan Jodin ja Flown kanssa samaan aikaan jolloin ehdimme olla 10 minuuttia kehässä. Enkä tosin viitsinyt olla edes koko aikaa treenaamassa koska sain kokeiltua tärkeimmät asiat ja palkattua ne hyvin. Eipä noissa toki tarkoituskaan ole mitään ihmeellistä enää harkata, kunhan käy näyttämässä koiralle kehän ja muutama toisto hyvällä fiiliksellä.
Treenien jälkeen käytiin kaupassa ja hotellilla. Katri ja Simba tulivat vähän ennen avajaisia joten lähdimme heidän harkka-aikaa katsomaan. Avajaisissa oli Viborgin pormestari paikalla pitämässä puheen ja arvottiin myös maiden lähtöjärjestys. HTM-joukkue sai kolmannen lähtöpaikan ja freestyle-joukkue ensimmäisen. Avajaisten jälkeen läksimme vielä porukalla syömään hotellille ja sitten vielä viime hetken ohjelmatreenit hotellihuoneessa.
Lauantaina HTM aloitti joten jätin Flown hotellille nukkumaan. Olin luvannut kuvata suomalaisten suoritukset ja laittaa ne reaaliaikaisena edustusjoukkueen fb-sivuille koska livestreamia ei ollut. Tämän lisäksi joukkueenjohtajan tehtävät ja välillä oman suorituksen miettimistä joten naruja oli vähän siellä sun täällä pideltävissä. HTM-koirakot tekivät upeita suorituksia ja kaikki saivat hienot pisteet. Näillä tuloksilla Suomi tuli kolmanneksi joukkuekisassa. Sanna ja Rin pääsivät lisäksi seuraavan päivän finaaliin!
HTM-kisan jälkeen oli lounastauko jolloin ehdin hakea Flown ja lenkittää sitä. Meidän suoritusvuoro oli yhdeksäntenä, ei tarvinnut onneksi ihan hirveän kauaa odotella. Eikä omaa suoritusta ehtinyt kuvaamisen ja muiden auttamisen ohessa edes jännittää, kätevää!
Flow oli kehässä jälleen starba! Muutama pieni stiplu tuli, se ei tehnyt mm. selän takana pomppuja normaalin ilmavasti mutta toisaalta ne oli samanlaisia kaikki joten ehkä tuomaritkin kuvittelivat niiden olevan tuollaisia. Mutta jälleen kerran Flow terästäytyi kisatilanteessa ja teki ihailtavan tarkkaa työtä! Saimme upeat pisteet ohjelmasta, 26,63, joihin olin enemmän kuin tyytyväinen. Näillä pisteillä Flow olikin kolmantena päivän päätteeksi ja pääsimme finaaliin! Tosin tiukkaa oli, eikä pisteissä ollut isoja eroja. Flow on päässyt nyt jokainen kerta finaaliin isoissa kisoissa, aika mahtavaa! Tosin viime vuonnahan emme startanneet finaalissa koska Flow sairastui yöllä. Muillakin suomalaisilla meni hienosti ja joukkueemme saikin hopeaa! Ruotsi oli kova luu voittaen molemmat joukkuekilpailut.
Päivän päätteeksi oli vielä joukkueiden palkintojenjaot ja finaalin lähtejärjestyksen arpominen.
Rin ja Flow olivat päättäneet molemmat napata viimeiset lähtöpaikat omiin finaaleihin, tasaista arpaonnea :)
Palkintojenjaon jälkeen oli vielä joukkueille visailu aiheena aiemmat PM-kisat. Nämä joukkueet oli sekoitettu eri maan osallistujista joten pääsi tutustumaan uusiin ihmisiin. Ilta oli pitkä mutta hauska, naurua riitti! Olisin silti lähtenyt mieluusti jo aihemmin hotellille lepäämään, etenkin kun Flowkin joutui olemaan kisapaikalla häkissä. Onneksi Flow nukkuu missä vaan mutta olishan se silti mieluummin nukkunut hotellisängyssä :P
Sunnuntaina pakattiin kamat hotellihuoneesta autoon ja lähdettiin kisapaikalle. Kaikilla finalisteilla oli puoli tuntia aikaa käydä vielä kehässä mutta itse kävin vain pikaisesti ottamassa muutaman front-tempun ja sitten keskittymään. Freestyle aloitti tänään ja oli kyllä hienoa päästä vikana kehään. Olin helpottanut Flowlle ohjelmaa, tein pomppukohdat niin, ettei se ollut mun selän takana. Tai mun oli tarkoitus tehdä joka toinen koiraan päin ja joka toinen selkä koiraan päin, tämän unohdin kehässä. Kolmannen tein sitten selkä koiraan päin mutta se ei sitten liikahtanutkaan. Oltiin ajauduttu vahingossa tosi lähelle kaiutinta ja Flow oli korvat luimussa. Ehkä se vähän reagoi noihin koviin musiikkeihin. Muuten Flow teki paremmin kuin eilen, enpä olisi voinut olla tyytyväisempi koiraan! Uusi ohjelma ja Flow teki kaksi superkuuliaista suoritusta peräkkäisinä päivinä.
Tämän jälkeen jännättiin vielä Sannan ja Rinin esitys ja voi jösses, miten taitava pienestä Rinpulasta onkaan tullut. Heidän ohjelma on niin kaunis ja hallittu kokonaisuus. Molemmat olivat niin edukseen isossa kehässä.
Pisteitä ei finaaleissa kerrottu vaan sijoitukset kerrottiin vasta palkintojenjaossa. Lopulta Flowlla oli samat pisteet Ruotsalaisen schapendoesin kanssa. Näillä oli myös samat pisteet precentation-osiossa joten kymmenyksen ero kaivettiin lauantain pisteistä. Flowlle siis neljäs sija! Pieni ero mutta eipä näillä sijoituksilla enää mitään väliä ole, ne eivät tuo mitään lisäarvoa suorituksille meikäläisen maailmassa. Voittajafiilis siitä, että koira teki erinomaista työtä jälleen kerran ja myös siitä, että itse uskalsin kokeilla jotain uutta, pois mukavuusalueelta pahemman kerran. Koira kun on super niin ohjaajankin täytyy yrittää kehittyä. Vaikeetahan se on mutta en mä jaksais aina samanlaisiakaan ohjelmmia tehdä.
Tuomaripisteissä oli isojakin eroja, tanskalaiset tuomarit eivät lämmenneet Flowlle kumpanakaan päivänä. Ainoastaan päätuomari, Grietje Wagenaar, oli jotain kirjoittanut. Lauantaina luki Wow, well done. Sunnuntaina oli enemmän tekstiä.
Grietje myös sanoi palkintojenjaossa meidän ohjelman olleen very impressive joten hän ainakin piti ohjelmastamme :)
Kisat oli täten taputeltu pakettiin ja lähdimme ajelemaan kohti Ruotsia. Käytiin pieni lisäkeikka Saksan rajalla, ihan vaan kaupassa siellä käytin.
Todistusaineistoa, olimme Saksassa.
Sunnuntaina ajelimme Malmöhön asti. Ensin ajattelimme yöpyä Kööpenhaminassa mutta kun yritimme soitella hotellia automatkan aikana, osoittautui se odotettua hankalammaksi. Siispä hurautin sillan yli, kysyimme tullimieheltä, onko varaamamme hotelli turvallisella alueella ja kun hän näytti peukkua, kurvattiin sinne. Oltiin käyty koirien kanssa lenkillä ja hotellissa lueskelimme uutisia iltapäivälehdistä ja siellä olikin heti juttu oudoista räjähdyksistä Malmössa. Great. Lähin räjähdys oli ollut alle kahden kilsan päässä meistä. Onneksi valitsemamme hotelli ei ihan missään ghetossa ollut, silti hieman mietitytti paikkavalinta. Aamulla lähdimme aika vikkelästi ajelemaan Tukholmaa kohti, toki siihen vaikutti myös kerrassaan paska sää, vettä tuli kuin sieltä.
Taukoja pidellen päästiin illaksi Viikkarin terminaaliin ja vihdoinkin kotia kohti. Käytiin porukalla buffetissa ja sen jälkeen vielä porukalla illanviettoa kunnes unimasa alkoi houkuttelemaan. Tosin laiva keikkui niin paljon että unesta ei ollut puhettakaan. Onneksi eilinen oli vielä vapaa niin sai toipua matkarähjääntymisestä. Nyt Flow saa hetken palautua näistä geimeistä ja sitten alkaa valmistautuminen SM-kisoja varten!
