Marraskuun mietteitä

Ilmassa havaittavissa jälleen kerran isojen kisojen jälkeistä oleilua ja eleilyä. Nyt ei taas tarvitse hetkeen treenata isommin, pienet jutut pääsevät taas pääosiin. Pitäisi taas miettiä mitä jatkolta haluaa. Mitkä ovat ne kisat, joihin Flow menee ensi vuonna. PM-kisat ovat Suomessa joten niissä selviäisi matkusteluitta. MM-kisat ovat Belgiassa. Lähteäkö sinne vai ei? Sitä ei tarvitse onneksi nyt päättää vaan voi miettiä rauhassa mahdollista lomaa ja rahoitusta niihin geimeihin.

Entäs sitten sheltit? Hippi haluaisi johonkin HTM-kisoihin mutta ehkä yritämme vasta ensi vuoden helmikuun kisoihin. Diolle tarvitsisi myös miettiä seuraavaa ohjelmaa. En halua kisata vaan kisaamisen ilosta joten palikkaohjelmamme on tehtävänsä tehnyt ja sillä on kisaura hienosti korkattu joten se saapi jäädä unholaan. Jos menen Dion kanssa suoraan AVOon, täytyy sen hallita enemmän liikkeitä. Onko edes järkevää ajatella kolmen kuukauden riittävän uusien liikkeiden opettamiseen? Onneksi sitäkään ei tarvitse nyt päättää vaan voi rauhassa katsoa miten liikkeet etenevät. Työn alla on takaperin pujottelu, jolle toki on tehty pohjia jo ihan pentuna. Se vain jostain syystä jäi siihen pohjavaiheeseen mutta nyt ollaan treenattu sitä sisällä vähän enemmän ajatuksella. En halua kuin pari liikettä samanaikaisesti työn alle joten vielä pitäisi päättää mitä seuraavaksi.

Hipin kanssa olisi ollut kiva korkata rallyn MES-luokka mutta se jäänee ajatuksen tasolle. Tyyppi käy niin kierroksilla ja tekee ihan omiaan mitä enemmän ikää tulee. Vaihtelee muunmuassa ihan randomilla seuraamispuolia selän takana enkä mä raaski sille asiasta huomauttaa koska se on Hippi. Ehkä me vaan keskitytään HTM:ään ja kikkailuun. Toki HTM:ssäkin ongelmia aiheuttaa Hipin puskeminen ja vinkuminen mutta eipä meillä enää mitään tulostavoitteita ole. En ala enää uusia positioita opettamaan ja vanhojenkin suunnat ovat vähän niin ja näin. Olkoot, koira on kohta 12 joten eiköhän se saa jo tehdä mitä haluaa. Tai onhan se tehnytkin niin ehkä koko elämänsä :P Olisi silti hienoa viedä edelleen intoa pursuva veteraani kisakehiin näyttämään nuoremmilleen mallia oikeasta asenteesta.

Flow on treenaillut kotona frontissa hypähdyksiä. Ei oo helppoa kun pää meinaa väkisin kääntyä taaksepäin. Tietysti olisi helpompaa, jos käyttäisi jotain targettia etujaloille mutta ollaan onneksi saatu pientä edistymistä aikaan ihan vaan pitämällä pään suunnan kriteeristä kiinni. Sivuaskeleissa toinen suunta on aika hyvällä mallilla, pystyy vaihtamaan suuntaa pelkästä käskystä mutta huomaa miten se eka suunta on niin paljon vahvempi. Flow liikkuu kyllä ihan hyvin tähän uuteen suuntaan mutta sen paino on selvästi toiseen suuntaan, mieli tekisi mennä sinne mutta pyyntö käy toisaalle. Ei oo helppoo!