Työvoitto!

Ei oo aina helppoa oppia uusia asioita, tuollaisilla mustavalkoisilla älyköilläkään. Flown tassu kuonolle-temppua on opetettu kauan, en edes muista kuinka kauan! Aloitin teippivirityksellä kuonon päällä mutta sain aikaan vain epämääräistä huitomista. Temppu tauolle. Siirsin sen jälkeen teipinpalan silmän yläpuolelle, lisää epämääräistä huitomista joten temppu taas tauolle. Nyt Flown saikun aikaan kaivoin tämän taas työn alle. Ajatus oli selvästi muhinut Flown päässä mutta kestoa oli vaikea saada aikaiseksi, etenkin kun Flow käänsi päänsä vallan omituisiin asentoihin. Kestoa saatiin lisää kun Flow teki temppua makaamalla maassa. Ja nyt, tadaa, reilun vuoden (ellei peräti kahdenkin) projekti on päässyt lähes lopulliseen muotoon :D Tauko tekee hyvää, välillä molempien kannattaa pitää tuumaustaukoja. Eikä kannata luovuttaa vaikka joku asia tuntuu ihan mahdottomalta just omalle koiralle opettaa. Ei se ole aina helppoa bordercollieillakaan :P

Piupalin ratatreenit

Keskiviikkona oli Dion rallyratatreenit. Hetken mietin, että näähän taitaa olla Dion ekat ohjatut treenit mutta kävihän se muutamissa Sennin agilitytreeneissä alle vuoden ikäisenä. Alo-ryhmässä oli kolme koiraa ja Dio näistä viimeinen. Tehtiin tällaista rataa:



Paljon seuraamista spiraalien muodossa. Ei siis helppoa Piiolle. Treenit oli Veikkolassa, uudessa Tassutin-hallissa. Varsin hieno ja siisti halli mutta vähän pienehkö. Rallyrataa mahduttiin kuitenkin tekemään ihan ookoosti. Dio oli vikana suorittamassa ja odotteli vuoroaan varsin lungisti.


Olin ajatellut tehdä palkattomana oman suorituksemme, se kun on Diolle vielä haastavaa. Dio kuitenkin yllätti iloisesti tehden ihan äärettömän hyvin! Koska koulutusta piti tuomari Jaana Karppinen, saatiin radasta myös kisanomainen arvostelu. Jouduin uusimaan tuon spiraalin oikealle koska Diolla meni hihna jalan alle ja kun yritin sitä vauhdissa koukkia pois, kierrettiin törppöjä vähän ylimääräisiä kertoja. Ei sitä voi kahteen asiaan keskittyä samaan aikaan :P. Liikkeestä maahanmeno oli hieman viko joten siitä -1. Muuten Dio teki virheetöntä työtä! Se keskittyi tosi hienosti hommiin vaikka rata oli aika ahdas ja kylttejä tuli nopeaan tahtiin. Kontakti sillä piti koko radan ajan eikä se ollut kylteistä tai merkeistä kiinnostunut vaikkei niiden kanssa ole ihan kauheasti treenannut.

Tämä hidas eteneminen Piupalin kanssa alkaa tuottaa hedelmää. Se on tarvinnut tämän ajan mutta nyt se kestää selkeästi jo pidempää palkattomuutta ja useiden liikkeiden yhdistelemistä. Dion työskentelykuplan rakentaminen on kestänyt kauemmin kuin muilla mutta eipä näitä voi todellakaan vertailla keskenään. Jos jokaista yksilöä yrittää survoa samaan muottiin, menee takuulla jossain vaiheessa metsään. Toivottavasti saan tämän kehityksen pidettyä noususuunnassa!

Oman ratasuorituksen jälkeen tehtiin vielä koiran kiertämistä palkan kanssa, tässä kun Diolla pää pyöri kuin pöllöllä. Täytynee ottaa vaikka etupalkka käyttöön. Tai siis ensin opettaa Diolle etupalkka, ei taida sitä osata... Tein myös lähtörutiinien kanssa kaksi ekaa kylttiä ja palkkasin sen jälkeen. Näitä ratatreenejä on tuolla Veikkolassa keskiviikkoisin joten täytyy yrittää ainakin Dion kanssa päästä käymään niissä. Tällaisista treeneistä on sille varmasti kaikkein eniten hyötyä tällä hetkellä!

Sain muuten itselleni kuvia Fitmin- ja Buddyguardkuvauksista. Kuvaajana näissä Kim Öhman.

Hipin ilme on tässä vaan niin priceless. Huono tarjoilu ja tyhjä kuppi on yhtäkuin närkästyneen näköinen shetlantilainen.




Uusimmassa kouluaisessa oli muuten tyypit päässeet julisteeseen.

Mustavalkoinen painekattila

Toipilaalla alkaa kaatua kuppi hiljalleen. Flow hyppii hihnassa pukkihyppyjä ja yrittää leikkiä Dion kanssa. Siitä viimeistään tietää, että Flowlla on oikeasti ihan megalomaanisen tylsää! Ei auta, vielä pitäisi malttaa lyhyempien lenkkien kanssa tovi. Olen kyllä naksutellut Flowlle "häpeämistä" mutta se on ollut aika pitkään sellaista huitomista ja kuonon läpsimistä. Nyt tajusin kuitenkin kokeilla temppua kun Flow makaa ja se olikin heti helpompaa! Heti tuli kestoa lisää. Tämäkin on muuten ollut harvinaisen hankala temppu Flowlle, sen opetteluhan on aloitettu jo ties kuinka kauan sitten ja koska ei edennyt, pistettiin se hautumaan.



Toipilasta käytiin myös viihdyttämässä Sellossa, siellä hortoilemalla saa koirat suht pienellä vaivalla kohtuullisen väsyneiksi.
HTM-positioita on myös hieman hinkattu, sen mitä sisällä mahtuu tekemään. Lähinnä noihin vaikeimpiin positioihin hakeutumista oma-aloitteisesti ja palkka lattialle jotta voi taas hakeutua positioon jne. Onhan niissä työsarkaa, edelleen. Ehkä jo ensi viikolla Flow saa liikkua enemmän!

Keskiviikkona olin aamulla hieman ihmeissäni kun heräsin yöllä siihen, että Hippi kävi juomassa. Joi myös aamulla mikä on tälle koiralle poikkeuksellista. Koska koirat syövät raakaruokaa, eivät juo mitenkään ihmeemmin vettä kotona. Tämä jäi tietysti vaivaamaan joten tutkin Hipistä verinäytteet töissä. Kaikki oli kunnossa joten Hipillä taisi vain olla jano :P Tulipahan tutkittua, taas kerran! Hienoa on se, että aikoinaan koholla ollut ALAT-arvo on pysynyt jo useamman vuoden normilukemissa.

PiioPiupali sai paikan rallykisoihin 28.1 joten ilmosin sen samalla myös ensi keskiviikoksi ratatreeneihin kun sellaiset Veikkolassa järjestetään. Hyvä päästä vähän vieraisiin paikkoihin tekemään rataa, radanteko kun on Diolla vielä ihan lastenkengissä. Kyllä se osaa kaikki ALO-luokan asiat mutta pötköön tekeminen ja palkattomuus on sille ne haasteellisimmat asiat. Katsotaan tää kisa ja sitten tietää taas mitä treenata. Tai siis kaikkeahan toki pitäisi treenata.

Ajattelin myös testata miten paljon turkki kasvaa kuukaudessa lisäravinteiden hevoskuurilla. Dio pudotti turkkinsa totaalisesti mutta ilmoitin sen silti näyttelyyn Viroon helmikuun alussa. Lähtötilanne on siis tämä:




On paljon mahdollista, että Dio on tuollaisen kapisen näköinen kuukaudenkin päästä. Hippikin pääsee kehään koska ilmainen ilmo veteraaneille ;) Enpä muista milloin oon viimeks Virossa ollut näyttelyssä! Varmaan joskus Pandan kanssa?

Uutta vuotta

Potilas Saarinen seuraavana päivänä operaatiosta.


Tässä saa kyllä tiuhaan muistutella itselle, että Flown operaatiosta on vasta kolmisen vuorokautta. Vähän turhan nopeasti tuokin on leikkauksestaan toipunut. Eniten herkkähipiäistä bordercollieta häiritsi se haavan suojana ollut laastari joten otin sen jo seuraavana aamuna pois. Flowlla on selvästi kaikinpuolin herkkä tuo iho sillä se oli aavistuksen ärtyneen näköinen. Joko karvojen ajelu, leikkausalueen pesuun käytetyt aineet, liimaside tai kaikki yhdessä olivat aiheuttaneet punoitusta iholle. Itse haava oli siisti mutta iho reunoilta ärtynyt joten suihkuttelin koko mahan vedellä ja laitoin Vetericyniä.

Eilen hieman huoletti nuo paukut, Flowhan on kesän aikana reagoinut ääniin enemmän kuin ennen ja nyt on tämä toipilasaika samaan syssyyn. Lähdettiin siis raketteja pakoon samaiselle mökille missä oltiin juhannuksena. Siellä olikin sitten 9 koiran lauma juhlistamassa uutta vuotta. Tuonne kuului kyllä paukkuja mutta Flow ei niistä onneksi välittänyt. Muutkaan koirat eivät olleet moksiskaan. Puolenyön aikaan muut koirat olivat sisällä mutta Hippi ja Flow lähtivät ulos katsomaan raketteja. Tuo alue on aidoitettu tukevilla aidoilla kokonaan joten sieltä ei olisi hevillä karkuun päässyt. Eikä mistään läheltä ammuttu raketteja joten koirilla oli "turvallista" ulkoilla pahimpaankin poksahteluaikaan. Sheltit palloilivat rannalla eivätkä kiinnittäneet paukahteluihin mitään huomiota. Lähimmät raketit taidettiin ampua vastakkaiselta rannalta joten tuolla ei ollut koirille vaaraa myöskään siitä, että joku raketti olisi lähtenyt väärään suuntaan. Pahimman tulituksen jälkeen lähdettiin vielä lyhyelle lenkille eikä Flow reagoinut kaukana kuuluviin paukahduksiin lainkaan. Jolkotti hihnassaan rentona ja olisi halunnut leikkiä kepillä. Saa nähdä, vaikuttaako tuo sterilointi Flown mahdolliseen ääniherkkyyteen millään muotoa. Nyt se ainakin oli ihanan rento koko uuden vuoden.



Tuossa Flown haava äsken kuvattuna. Iho punoittaa tuolta yläreunasta vielä mutta haava on edelleen varsin siisti. Itse haavahan on pieni, vain noin viisi senttiä pitkä. Nyt vain sitten mustavalkeen pitäisi malttaa olla levossa vielä tovin. Vaikka Flow on rauhallinen tyyppi, alkaa sillä selvästi tämä totaalilepo aiheuttamaan pieniä patoumia joten täytyy keksiä sille vaikka uusia temppuja naksuteltavaksi. Vaikka jotain tassuilla tehtäviä juttuja.

Flow ei ole ihmeemmin kiinnostunut haavasta mutta saa silti öisin pitää puhallettavaa kauluria, ihan varmuuden vuoksi.


Jos viime vuotta pitäisi jotenkin laittaa pakettiin niin hirveästi ei ole paketoitavaa. Koiratanssissa ei paljoa kisailtu, enemmän meni aikaa tuomarointiin (ja sama tahti jatkuu tänäkin vuonna). Itseasiassa freestylessä Flow kisasi Suomessa vain yhden kisan, SM-kisat. HTM:ssä kisattiin peräti kaksi kisaa. Kunniamainintoja niistä ei herunut mutta Flown asenne alkaa olla parempi seuraamisissa. Se on tärkein asia! Tätä yritämme työstää paremmaksi tänäkin vuonna.
Rallyssa kisattiin VOI- ja MES-luokat läpi. Valionarvoon on vielä matkaa sillä ollaan otettu joka kisassa yksi tai useampi -10. Milloin mistäkin.
Tänä vuonna olisi tarkoitus treenata rallya enemmän ajatuksella, jospa nuo kympit sillä häviäisivät ajan kuluessa.

Hippikin kisasi parit HTM-kisat saaden molemmista KM:t. Nyt pitäisi siirtyä avoimeen, jos haluaa vielä kisata. Tosin oon niin paljon tuomaroimassa, että omien koirien kanssa kisaaminen väistämättä jää hyvinkin vähäiseksi. Mutta ainahan Hippiäisen kanssa voi treenailla uutta ohjelmaa, siitä se tykkää! Rallyssa Hippi sai RTK3-koularin ja ajattelin jättää kisaamisen siihen. Treenaillaan nyt kuitenkin noita MES-juttuja, jos kuitenkin innostuisi korkkaaman senkin luokan. Käytösruutu on vain niin haasteellinen Hipille, se kun alkaa niin helposti haukkumaan siinä. Muutenhan kyseisessä luokassa ei ole mitään ylitsepääsemätöntä Hippiäiselle. Mutta kassellaan.


Piio kokeili yhden rallyn alokisan ja tänä vuonna olisi tarkoitus kisata sitten enemmän. Muiden luokkien liikkeitä ollaan tehty pienessä mittakaavassa jotta ylempiin luokkiin voisi tarvittaessa siirtyä ilman taukoja. Piupalin tärkein tehtävä on kuitenkin olla oma, hömelö itsensä. Siinä se on ihan paras!

Hyvää hormonihuurutonta loppuelämää!

Kännikala <3

Flow sterkattiin tänään. Kun nuo sen juoksuvälit alkoivat heittelemään, päätin leikkauttaa sen ja nyt oli sopiva ajankohta kun edellisestä juoksusta oli se kolmisen kuukautta. Flow leikattiin Sipoon pieneläinklinikalla. En halunnut olla itse toimenpiteessä valvomassa oman koiran anestesiaa joten päätin viedä sen kokonaan eri klinikalle. Tuolla kun on osaavan kirurgin lisäksi ammattitaitoiset hoitajat. Se on vähintään yhtä tärkeä seikka ;).

Aika oli neljältä joten lähdin vähän aikaisemmin töistä. Flown jäädessä klinikalle, lähdin kiertelemään shelttien kanssa Sipoota. Keskusta oli äkkiä koluttu joten yritimme tappaa 1,5 tuntia harhailemalla siellä sun täällä. Muutama paukku kuului kohtuullisen läheltä mutta tää kaksikko ei korvaansa lotkauttanut niille. Flowhan on alkanut kuunnella paukahduksia vähän turhan huolestuneella ilmeellä joten kaksi paukkuvarmaa koiraa on varsin positiivinen asia.

Kun tultiin takaisin klinikalle, oli toimenpide juuri loppumassa. Sain olla Flown kanssa kun se nostettiin herämään.

Juuri heräämään nostettu Flow lämpövilttien alla lisähappi nokassa ja happisaturaatiota mittaava pulssioksimetri kielessä.


Operaatio ja anestesia oli mennyt hyvin. Kohtu oli ollut siisti joten se jätettiin ja vain munasarjat poistettiin. Flow heräili kaikessa rauhassa mutta kun sanoin sille taikasanan "laukka", sen pää nousi heti. Hömppä, olis ollut heti menossa kun pahimmat kaasut haihtuivat. En tietenkään kiusannut koiraa enempää noilla käskysanoilla, kunhan sain sen hereille :) Flow oli ihan käsittämättömän tyynen ja kivuttoman oloinen, eniten taisi harmittaa se haavan päällä oleva suojaside. Tuo kun on ihostaan niin mahdottoman herkkä. Reilun kahden tunnin päästä operaation alkamisesta Flow käveli reippaasti klinikalta autolle. On nuo koirat kyllä outoja tyyppejä!

Kotona Flowlle maistui heti pieni ateria. Se on ollut edelleen täysin tyyni, meni toki nukkumaan ruokailun jälkeen mutta onhan tuo anestesia aina rankka kokemus koiralle. Flow ei ole ollut lainkaan levoton tai vinkuvainen, ihanaa! Toivottavasti toipuminen menee yhtä sutjakkaasti kuin tämän päivän operaatio ja herääminen.

Riehakasta Joulua!

Hippi, Flow ja Dio kera omistajan toivottavat varsin riehakasta Joulua kaikille lukijoille!



Tässä myös Flown joulutervehdys joka tuli Vetericynin FB-sivuille kiitokseksi heidän sponsorilahjoista PM-kisoihin.

Dio kaks vee

PiioPiupalinen täyttää tänään kaksi vuotta! Vielä odotellaan aikuistumisen merkkejä mutta toisaalta, tarvitaanko niitä? Dio on hyvällä tavalla niiiin hömelö tyyppi! Vaikka se on Flown kanssa itse ilkimys, on se muuten mitä kuplivin ja iloisin shetlantilainen. Ja niin leikkisä, että saa Hipinkin melkein päivittäin mukaan telmimiseen.
Dio ei ole se kaikkein nopein etenijä uusien asioiden oppimisen kanssa mutta sitten toiselle annetaan se aika. Simple as that. Jokainen koira on yksilö ja jos näitä alkaisi keskenään vertailemaan, menisi rytisten metsään. Dio etenee hitaasti mutta varmasti. Tosin en tiedä tarkalleen, mihin etenemme mutta matkahan tässä on se tärkein! Toisaalta, Dio on oppinut mitä parhaimmaksi arkikoiraksi. Se on aina kuitenkin koiran tärkein taito. Se osaa rauhoittua missä vain, matkustaa helposti, ei pelkää missään, tulee toimeen kaikkien kanssa, ei hötkyile turhia, kävelee hienosti remmissä yms yms. Jos Dion "hyvyyttä" tarkastelisi tulosten valossa, voisi virheellisesti kuvitella, ettei se ole "hyvä". Mutta se on mitä väärin loppupäätelmä. Dio on koiristani ehdottomasti hyvähermoisin viilipytty, jopa Flowtakin tyynempi tietyissä tilanteissa. Sitä ominaisuutta olen koirissa oppinut arvostamaan tuloksia ja titteleitä enemmän. Sitä kun ei voi treenata. Se ominaisuus joko on tai sitten ei.

Koiramessut vol. 2

Nämä upeat kuvat esityksistä on ottanut Sanni Rajala, http://morethandreams.kuvat.fi/


Melkein voisi sanoa, että onneksi tämän vuoden messut ovat nyt onnellisesti takana. Melkoista säntäilyä paikasta toiseen, kellon kyttäämistä ja esiintymisiä. Sunnuntain eka esitys isossa kehässä meni onneksi hieman paremmin kuin edellisenä päivänä. Flow oli saanut purettua enimmät höyryt ja oli huomattavasti paremmin kuulolla. Tosin käskytin sitä ehkä edellispäivää napakammin joten tämäkin aiheutti koirassa pientä terästäytymistä.





Flown on koira, joka tekee joka kerta satasella hommia joten se ei hyväksy minulta mitään puolittaisia neuvoja. Joko keskityn itsekin satasella tai sitten mennään metsään. No joo, yleensä Flown kanssa metsään menemiset on sitä, että se heittää voltteja minkä ehtii. Uutena on tullut tuo ennakointi mutta en ota siitä vielä kauheasti pulttia. Ehtii sitä huolestua myöhemminkin.



Flown ilme tässä kuvassa on kerrassaan huvittava!






Flown eka esitys backstagen screenilta kuvattuna ja viereisten näyttelykoirien haukkumisilla höystettynä.


Esitysten välillä kävin myös Pihqa-osastolla vierailemassa Flown kanssa. Pihkavoide on erinomainen tuote iho-ongelmien, naarmujen, kuivien anturoiden yms kanssa. Nykyään, kun antibioottiresistenssi on oikeasti iso ongelma, ovat nämä toimivat vaihtoehtohoidot äärimmäisen hyviä vaihtoehtoja.

Toinen esitys oli jälleen tapahtumakehässä ja tälläkin kertaa oli katsomo ja kehän reunat täynnä ihmisiä, hyvä kun koiran kanssa pääsi kehään! Flow teki ihan hyvin, mitä nyt lähti vähän riepottamaan pusikkoa kun se piti vain siirtää pois tieltä. No yleensä ihmiset tykkää kun asiat eivät mene ihan käsikirjoitusten mukaan.

Päivän päätteeksi oli vielä yksi ohjelmanumero kun esitimme Heini Sepän ja Mari Muhosen kanssa yhteisesityksen ennen ryhmien alkua. Myös Hippi pääsi tähän mukaan jotta saatiin erilaisia koiria mukaan. Hieman hirvitti Hipin mahdollinen flippaaminen, se kun ei ole aina ihan parhaimmillaan odottelun jälkeen. Huoli oli kuitenkin turha sillä Hippihän teki oman osuutensa hipihiljaa ja suurella tarkkuudella! Enemmän Flow taisi hutiloida omalla vuorollaan. Hyvin Hippi jaksoi myös odottaa tuolissa sillä välin kun Flow teki oman settinsä. Emme ehtineet treenata ohjelmaa porukalla kertaakaan ennen tuota "ensi-iltaa". Silti se näytti videolta ihan siltä, että sitä olisi enemmänkin harjoiteltu.



Tuon ryhmäesityksen jälkeen kävin vielä shoppailemassa viimeiset ostokset (nyt on luita koirille pitkäksi aikaa!) ja sitten kotia kohti. Onneksi nää koiramessut on vain kerran vuodessa. Tosin tätä messuähkyä saattoi lisätä se, että Ruotsin reissu ja nämä messut olivat vain viikon välein. Sellainen kunnollinen palautuminen edellisestä reissusta puuttui täysin. Toisaalta seuraavat koiratouhut ovat vasta ensi vuoden puolella joten nyt vedetään henkeä ja harrastellaan vain metsälenkkejä.

Koiramessut vol. 1

Koiramessujen eka päivä lätkitty kasaan. Koiratanssiesityksiä oli kaksi ja niiden lisäksi Flow kävi edustamasa Pihqa-voiteen ständillä.

"Kukas tää iso ja upea tyyppi on?" Tuumaa Flow.


Flow ja Hippi löytyivät myös Fitmin-ständin seinästä. Nämä ovat niiden mainoskuvausten satoa.


Päivän eka koiratanssinäytös oli isossa kehässä. Olin alunperin saanut tiedon, että koiratanssilla olisi 20min aikaa. Paikan päällä seinällä oli kuitenkin tieto, että aikaa olisi vain 15min joten viiden esityksen kanssa tuli hieman kiire. Onneksi kaikki esiintyjät pitivät huolen, että olivat oikeassa paikassa oikeaan aikaan ja saatiin koko setti vedettyä varsin tehokkaasti läpi. Flow esiintyi vikana jazz-ohjelmallaan ja tämän viikon toimettomuus näkyi lievänä villeilynä. Se ennakoi ja pyöri omiaan. Eli käyttäytyi kuin normaali koira, joka on tehnyt ohjelmaa useampaan otteeseen :D Tähän asti Flowhan on ollut ihan liian kiltti ja kuuliainen, ikä on selvästi tuonut pientä röyhkeyttä mukanaan ja F on alkanut esittämään omia sovelluksia. No, tällaisissa tilaisuuksissa koiran hassuttelut eivät haittaa mitenkään, siinähän sooloilee! Kisaamisen näkökulmasta asiaan pitänee tehdä jonkinsortin suunnitelma. Jotain tarttis tehdä asialle.

Toinen esitys oli pienemmässä tapahtumakehässä parin tunnin tauon jälkeen. Tässä tehtiin vaihtelun vuoksi x-files. Onhan siinä toki muistettavaa parin ohjelman verran mutta olin ottanut Talenttiin tuunatut kahden minuutin musiikit jotta koiralle olisi vähän helpompaa. Yleisöä oli ihan hurjasti pakkautuneena paikalle, katsomo oli tukossa ja reunat ihan täynnä porukkaa. Jos mahdollista, oli Flow vieläkin villimpi. Se teki kaiken ihan salamana ja oli ihan hullun tohkeissaan. Itse en meinannut millään muistaa miten tää lyhyempi ohjelma meni joten jouduttiin vähän improilemaan tyhjissä pätkissä. Ja mun improilu on yleensä ympärijuoksemista tai pujottelua koska en siinä hetkessä muita temppuja koskaan muista.

Flown x-files messuilla

Huomenna jatkuu! Koiratanssia isossa kehässä klo 10:40-11:00 ja tapahtumakehässä 14:10-14:30! Teretulemast katsomaan :)

Kerrassaan epäonninen PM-reissu

Ihan ei mennyt tää PM-reissu putkeen. Itseasiassa koiran sairastuminen reissussa on ehkä se kaikkein pahin asia. Yleensä mulla on matkoilla mukana kunnollinen koirien apteekki mutta tähän en ollut varautunut.

Torstaina lähdettiin reissuun suoraan töistä. Vähän tuli kiire kun satamassa piti olla jo 16:30 eikä ruuhka-aika helpottanut yhtään jo valmiiksi tiukkaa aikataulua. Ehdittiin kuitenkin ajoissa paikalle ja päästiin laivaan. Etukäteen hieman huoletti Dion pissaaminen, viimeksi se ei suostunut tekemään mitään laivalla ja tää matka kesti kuitenkin sen 15h.



Laivalla esiintyi Jonne Aaron joten muun joukkueen ollessa jo nukkumassa, hilluimme Vuokon kanssa keikalla pitkälle yöhön. Näin sitä huolehdutaan nestetankkauksesta ja mielenvirkeydestä. Vaikka ilta venähti, olin hereillä hyvissä ajoin ja lähdin kiertelemään ulkokansia koirien kanssa. Tällä kertaa Diokin suostui pissaamaan kannelle!

Tukholman päässä ajeltiin suoraan hotellille huoneita kyselemään. Vahvistuksissa luki, että huoneet saa vasta klo 15 mutta onneksi saimme ne heti saavuttuamme! Muuten olisi tullut pitkä aika ajan tappamista. Koska messuilla oli myös perjantaina koiranäyttely, lähdin sinne Dion kanssa katselemaan sillä sen isän omistaja oli paikalla. Myös Tevin-isi oli tuotu sisälle joten näin senkin, ihana tapaus! Hotelli oli muuten aivan messukeskuksen kyljessä, miten luksusta!


Perjantain ohjelmassa oli harjoitukset, ell-tarkistus ja pienimuotoinen tervetuliaispuhe. Aikataulu oli tehty aika repaleiseksi ja odottelua oli paljon. Kehä oli hieno, näyttelyn love-teeman mukaan koristeltu.


Myös joukkueen pöytä oli koristeltu ihanasti.


Eläinlääkärintarkastus oli yllättävän perusteellinen, koirat tutkittiin huolella ja liikkeitä tarkasteltiin. Samalla oli mahdollisuus antaa ekinokokkihäätö, joten koska mulla oli lääkkeet mukana, saatiin samalla leima Flowlle passiin. Jälkiviisaus on aina paras viisaus mutta ehkä tämä olisi kannattanut hoitaa myöhemmin... Harjoituksissa otin vain muutamat vaikeat liikkeet ja muuten keskityin pitämään hyvää fiilistä yllä. Flow olikin ihana, oma itsensä mutta matto oli sille hieman liukas. Se suti vauhdikkaissa osuuksissa jonkun verran.

Ysin jälkeen oli ohjelma ohi ja päästiin vihdoinkin iltalenkille ja nukkumaan. Aamun treenit alkoivat kuitenkin jo seitsemän jälkeen joten aikainen herätys odotti. HTM aloitti lauantaina joten jätin aamulenkin jälkeen Flown vielä huoneeseen nukkumaan. En olisi sitä kuitenkaan ottanut aamun treeneihin mukaan, kehä oli sille jo näytetty eikä kaikkien muiden koirakoiden seassa sompailu olisi tuonut enää mitään lisäarvoa, päinvastoin. HTM-kisan puolesavälissä hain Flown ja käytin sen pienellä lenkillä. Tuolloin se maha oli hieman löysällä joten harmittelin sitä eilen annettua matolääkettä, ei olisi kannattanut. Ennen omaa vuoroa käytin sen vielä paristi ulkona mutta enää ei tullut mitään joten uskalsin lähteä kisaamaan. Kävin palkkailemassa lämmittelykehässä ja otin muutamat helpot liikkeet. Yhtä koiraa ennen omaa suoritusta alkoi Flow läähättämään omaan silmään vähän turhan voimakkaasti. Siitä pieni paniikki päälle sillä en olisi ehtinyt normikautta kiertää enää ulos. Samalla tuli parit poliisit sivuovesta sisälle joten kävin heiltä anelemassa, että olisivat antaneet käyttää Flown pikaisesti siitä pihalla. Soittivat vartijalle jolta tuli yksiselitteinen ei käy. VMP. Eipä siinä sitten mitään, huonoilla viboilla kehään. Täytyy sanoa, että oli ensimmäinen kerta kun en nauttinut kehässä olosta. Alku meni pipariksi, Flow oli pihalla. Sitten alkoi kulkemaan mutta pelkäsin kokoajan, että sillä on maha kipeä ja hätä. Loputtoman pitkältä tuntuneen ajan jälkeen saatiin ohjelma rämmittyä läpi ja lähdin suoraan kiikuttamaan koiraa pihalle. Siellä se vaan kieri lumessa joten ehkä sillä oli just sillä hetkellä kuitenkin vain kuuma.

Live streamista Flown suoritus löytyy noin 3:11 kohdasta alkaen.

En ihan heti halunnut nähdä edes pisteitämme mutta kun ne kuulin, olin kerrassaan hämmästynyt. Saimme 25,00 pistettä ja olimme silloin kolmantena alle kolmen kymmenyksen päästä kärjestä o_O Kisan kuluessa kaksi koiraa meni vielä ohitse joten Flow oli siis viidentenä. Tiukassa kisassa sijat 2-5 olivat kolmen kymmenyksen sisällä ja johtavalla koirallakin oli vain pieni etumatka muihin. Finaalipaikka plakkariin tälläkin kertaa! Freestylejoukkueemme sijoittui kakkoseksi Ruotsin jälkeen ja HTM-joukkue kolmanneksi. Hyvä me! Arvoin vielä hyvän lähtöpaikan seuraanalle päivälle kun olisimme viimeisenä saaneet pistää nämä kisat pakettiin.

Tämän jälkeen vuorossa oli ensin "epävirallinen" palkintojenjako, jossa jaettiin sponsoreiden palkintoja. Sen jälkeen odoteltiin vielä reilu pari tuntia virallista palkintojenjakoa. Mälsää tällainen, mieluusti olisin mennyt hotelliin lepäämään mutta kokoajan piti olla hollilla odottelemassa. Näiden kahden palkintojenjaon välissä oli vielä mahdollisuus käydä hakemassa leima passiin eläinlääkäriltä joten siellä piti olla Dion kanssa.

Virallisissa palkintojenjaossa jaettiin enää ruusukkeet mutta jostain syystä nämä olivat kaksi erillistä tapahtumaa. Flow oli kehässä ihan villi, repi hihnaa eikä kuunnellut mitään.

Kuva: Sinikka Inkilä


Hotellihuoneessa tarjosin sille ruokaa mutta sepäs ei maistunutkaan. Silloin tiesin, että jotain on vinossa. Nämä kun eivät vain jätä ruokaa välistä. Flow oli muuten ihan ok joten jätin sen nukkumaan huoneeseen sillä aikaa kun meillä oli joukkueiden kanssa illallinen. Tuolloin jo varoittelin, että jätän mahdollisesti Flown pois finaalista koska ruokahaluttomuus on aika iso oire. Illallisen jälkeen käytiin pienellä lenkillä ja siellä Flow käyttäytyi ihan normaalisti ja otti namejakin. Annoin pienen määrän ruokaa huoneessa ja senkin Flow söi. Päätin seurailla aamuun vointia ja päättää sitten mitä tehdä starttaamisen kanssa. Päätöstä ei tarvinnut jäädä kauaa miettimään sillä kahdeltatoista Flow oksensi kaiken ruoan. Tämän jälkeen oksentelu jatkui ja muuttui lähes samantien veriseksi. Siirsin Flown kylppäriin ja siirsin patjan itselleni siihen käytävälle. Viestittelin samalla Vuokon kanssa ja googlettelin varuilta päivystäviä eläinlääkäreitä. Seuraavaksi Flow ei kuitenkaan noussun edes seisomaan oksentamisen ajaksi vaan yökkäili veristä limaa mahallaan maaten joten Vuokko lähti kysymään respasta eläinlääkäreitä ja mä lähdin siirtämään koiraa autoon. Aikaa ekasta oksennuksesta päivystykseen lähtöön kesti ehkä puolisen tuntia ja siinä ajassa Flown vointi romahti tosi nopeasti aivan flaatiksi.

Sorry, ällö kuva mutta otin sen eläinlääkärille näytiksi siltä varalta, että en olisi osannut kuvailla oireita tarpeeksi vieraalla kielellä.


Navin kanssa löydettiin muutaman mutkan kautta perille eläinsairaalaan. Siellä hoitaja kyseli esitiedot ja sanoi, että heillä on kiireinen ilta mutta eipä siinä muukaan auttanut kuin jäädä odottelemaan. Ihmettelin kyllä, ettei Flowta laitettu tippaan sillä se oli selvästi väsynyt ja apea. Hoitajan lähdettyä istuskeltiin huoneessa ja odoteltiin lääkäriä. Flow oli ihan poikki, se nukkui pelottavan syvää unta enkä aina ollut ihan varma, oliko sen tajunnataso ihan ok. Reagoi kyllä puheeseen ja nosti päätä mutta putosi siitä uneen samantien. Status sillä oli kuitenkin kokoajan ihan ok. Syke sillä oli korkea mutta varmasti oli jotain kipuja tuollaisen oksentelun jälkeen. Siellä huoneessa se ei enää oksennellut, onneksi.

Flowparka ihan flaattina :(


Noin puolentoista tunnin päästä tuli lääkäri tutkimaan Flown. Ei aristellut mahaa eikä siellä tai suolistossa tuntunut mitään ylimääräistä. Tutkimuksen jälkeen päädyttiin hoitamaan oireita. Tosin hoitajaa piti odotella taas toiset puolitoista tuntia, hänellä taisi olla kädet aivan täynnä hommia. Flow sai sitten lopulta nesteitä, oksennuksenestolääkettä, opioideja kipuun, vatsansuojalääkettä ja vatsahapposalpaajaa. Syy jäi epäselväksi mutta vahva epäilys on, että matolääke tämän aiheutti. Kesällähän Flow sai Nexgardista veriripulin, joka meni hetkessä ohi, joten ehkä se on vähän herkkä näille. On tosin kestänyt madotukset ennen hyvin mutta ehkä tämä erimerkkinen lääke ei nyt sopinut. Jälkiviisaana olisi voinut madottaa vasta kisan jälkeen tai jopa kotimaassa 28vrk säännön mukaan mutta nyt kävi näin ja sille ei enää mahda mitään. Nyt muuten ymmärrän, miksi ruotsalaisista koirista noin 80% on vakuutettu, tuo yöllinen käynti maksoi melkein 500e vaikkei siinä paljoa eläinlääkäriä vaivattu. No, elämä on.

Hotellilla oltiin takaisin vähän ennen viittä ja reilun vajaan tunnin päästä soi Sannalla kello. Heräsin siinä samalla katsomaan Flowta joka oli väsynyt mutta muuten ok. Päätin käydä siinä samalla pikaisesti aamupalalla ja sitten takaisin huoneeseen koiraa seuraamaan. Nesteytyksen takia käytin sen ulkona ja siellä se käveli ihan suht reippaasti. Olin ostanut klinikalta pari purkkia gastrointestinal-ruokaa, jota annoin sille muutaman ruokalusikallisen. Söi hyvällä ruokahalulla joten ainakin olo oli jonkin verran kohentunut. Oli todella harmi, etten päässyt seuraamaan muiden joukkuelaisten upeita finaalisuorituksia! Nova oli upeasti kolmas freestylessä ja Leena & Prima voittivat HTM:n kertakaikkisen mahtavalla ohjelmalla. Mä istuin hotellihuoneessa ja tuijotin Flowta koomassa. Yhdet yöunet olivat jääneet välistä mutta olin niin väsynyt ja huolissani, etten saanut oikein edes nukutuksi. Olo oli suhteellisen sumuinen. Kisojen jälkeen käytiin vielä kaupassa apteekissa hakemassa Flowlle lisää happosalpaajaa sekä piipahdettiin syömässä. Laivamatka sujui ongelmitta, Flow oli ihan suht reipas joten painuimme aika suorilta nukkumaan.

Aamulla ajeltiin Turusta suoraan työpaikalle jossa otin vielä verinäytteet Flowsta, kaikki onneksi kunnossa! Flow on nyt ollut käytännössä oma itsensä. Nukkuu suht paljon mutta onhan tuo reissu kaikkinensa ollut sille raskas. Tänään käytiin pienellä metsälenkillä ja siellä se oli ihan villi, riehui Dion kanssa ja repi keppejä. Eli eiköhän tässä olla voiton puolella. Ruoka maistuu, vatsa toimii eikä oksentelua ole ollut. Ajoitus tälle kaikelle oli hippasen huono mutta sillekään ei oikein mahda mitään. Pääasia, että koira on kunnossa. Kisoja tulee ja menee.