Ihan ei mennyt tää PM-reissu putkeen. Itseasiassa koiran sairastuminen reissussa on ehkä se kaikkein pahin asia. Yleensä mulla on matkoilla mukana kunnollinen koirien apteekki mutta tähän en ollut varautunut.
Torstaina lähdettiin reissuun suoraan töistä. Vähän tuli kiire kun satamassa piti olla jo 16:30 eikä ruuhka-aika helpottanut yhtään jo valmiiksi tiukkaa aikataulua. Ehdittiin kuitenkin ajoissa paikalle ja päästiin laivaan. Etukäteen hieman huoletti Dion pissaaminen, viimeksi se ei suostunut tekemään mitään laivalla ja tää matka kesti kuitenkin sen 15h.
Laivalla esiintyi Jonne Aaron joten muun joukkueen ollessa jo nukkumassa, hilluimme Vuokon kanssa keikalla pitkälle yöhön. Näin sitä huolehdutaan nestetankkauksesta ja mielenvirkeydestä. Vaikka ilta venähti, olin hereillä hyvissä ajoin ja lähdin kiertelemään ulkokansia koirien kanssa. Tällä kertaa Diokin suostui pissaamaan kannelle!
Tukholman päässä ajeltiin suoraan hotellille huoneita kyselemään. Vahvistuksissa luki, että huoneet saa vasta klo 15 mutta onneksi saimme ne heti saavuttuamme! Muuten olisi tullut pitkä aika ajan tappamista. Koska messuilla oli myös perjantaina koiranäyttely, lähdin sinne Dion kanssa katselemaan sillä sen isän omistaja oli paikalla. Myös Tevin-isi oli tuotu sisälle joten näin senkin, ihana tapaus! Hotelli oli muuten aivan messukeskuksen kyljessä, miten luksusta!
Perjantain ohjelmassa oli harjoitukset, ell-tarkistus ja pienimuotoinen tervetuliaispuhe. Aikataulu oli tehty aika repaleiseksi ja odottelua oli paljon. Kehä oli hieno, näyttelyn love-teeman mukaan koristeltu.
Myös joukkueen pöytä oli koristeltu ihanasti.
Eläinlääkärintarkastus oli yllättävän perusteellinen, koirat tutkittiin huolella ja liikkeitä tarkasteltiin. Samalla oli mahdollisuus antaa ekinokokkihäätö, joten koska mulla oli lääkkeet mukana, saatiin samalla leima Flowlle passiin. Jälkiviisaus on aina paras viisaus mutta ehkä tämä olisi kannattanut hoitaa myöhemmin... Harjoituksissa otin vain muutamat vaikeat liikkeet ja muuten keskityin pitämään hyvää fiilistä yllä. Flow olikin ihana, oma itsensä mutta matto oli sille hieman liukas. Se suti vauhdikkaissa osuuksissa jonkun verran.
Ysin jälkeen oli ohjelma ohi ja päästiin vihdoinkin iltalenkille ja nukkumaan. Aamun treenit alkoivat kuitenkin jo seitsemän jälkeen joten aikainen herätys odotti. HTM aloitti lauantaina joten jätin aamulenkin jälkeen Flown vielä huoneeseen nukkumaan. En olisi sitä kuitenkaan ottanut aamun treeneihin mukaan, kehä oli sille jo näytetty eikä kaikkien muiden koirakoiden seassa sompailu olisi tuonut enää mitään lisäarvoa, päinvastoin. HTM-kisan puolesavälissä hain Flown ja käytin sen pienellä lenkillä. Tuolloin se maha oli hieman löysällä joten harmittelin sitä eilen annettua matolääkettä, ei olisi kannattanut. Ennen omaa vuoroa käytin sen vielä paristi ulkona mutta enää ei tullut mitään joten uskalsin lähteä kisaamaan. Kävin palkkailemassa lämmittelykehässä ja otin muutamat helpot liikkeet. Yhtä koiraa ennen omaa suoritusta alkoi Flow läähättämään omaan silmään vähän turhan voimakkaasti. Siitä pieni paniikki päälle sillä en olisi ehtinyt normikautta kiertää enää ulos. Samalla tuli parit poliisit sivuovesta sisälle joten kävin heiltä anelemassa, että olisivat antaneet käyttää Flown pikaisesti siitä pihalla. Soittivat vartijalle jolta tuli yksiselitteinen ei käy. VMP. Eipä siinä sitten mitään, huonoilla viboilla kehään. Täytyy sanoa, että oli ensimmäinen kerta kun en nauttinut kehässä olosta. Alku meni pipariksi, Flow oli pihalla. Sitten alkoi kulkemaan mutta pelkäsin kokoajan, että sillä on maha kipeä ja hätä. Loputtoman pitkältä tuntuneen ajan jälkeen saatiin ohjelma rämmittyä läpi ja lähdin suoraan kiikuttamaan koiraa pihalle. Siellä se vaan kieri lumessa joten ehkä sillä oli just sillä hetkellä kuitenkin vain kuuma.
Live streamista Flown suoritus löytyy noin 3:11 kohdasta alkaen.
En ihan heti halunnut nähdä edes pisteitämme mutta kun ne kuulin, olin kerrassaan hämmästynyt. Saimme 25,00 pistettä ja olimme silloin kolmantena alle kolmen kymmenyksen päästä kärjestä o_O Kisan kuluessa kaksi koiraa meni vielä ohitse joten Flow oli siis viidentenä. Tiukassa kisassa sijat 2-5 olivat kolmen kymmenyksen sisällä ja johtavalla koirallakin oli vain pieni etumatka muihin. Finaalipaikka plakkariin tälläkin kertaa! Freestylejoukkueemme sijoittui kakkoseksi Ruotsin jälkeen ja HTM-joukkue kolmanneksi. Hyvä me! Arvoin vielä hyvän lähtöpaikan seuraanalle päivälle kun olisimme viimeisenä saaneet pistää nämä kisat pakettiin.
Tämän jälkeen vuorossa oli ensin "epävirallinen" palkintojenjako, jossa jaettiin sponsoreiden palkintoja. Sen jälkeen odoteltiin vielä reilu pari tuntia virallista palkintojenjakoa. Mälsää tällainen, mieluusti olisin mennyt hotelliin lepäämään mutta kokoajan piti olla hollilla odottelemassa. Näiden kahden palkintojenjaon välissä oli vielä mahdollisuus käydä hakemassa leima passiin eläinlääkäriltä joten siellä piti olla Dion kanssa.
Virallisissa palkintojenjaossa jaettiin enää ruusukkeet mutta jostain syystä nämä olivat kaksi erillistä tapahtumaa. Flow oli kehässä ihan villi, repi hihnaa eikä kuunnellut mitään.
Kuva: Sinikka Inkilä
Hotellihuoneessa tarjosin sille ruokaa mutta sepäs ei maistunutkaan. Silloin tiesin, että jotain on vinossa. Nämä kun eivät vain jätä ruokaa välistä. Flow oli muuten ihan ok joten jätin sen nukkumaan huoneeseen sillä aikaa kun meillä oli joukkueiden kanssa illallinen. Tuolloin jo varoittelin, että jätän mahdollisesti Flown pois finaalista koska ruokahaluttomuus on aika iso oire. Illallisen jälkeen käytiin pienellä lenkillä ja siellä Flow käyttäytyi ihan normaalisti ja otti namejakin. Annoin pienen määrän ruokaa huoneessa ja senkin Flow söi. Päätin seurailla aamuun vointia ja päättää sitten mitä tehdä starttaamisen kanssa. Päätöstä ei tarvinnut jäädä kauaa miettimään sillä kahdeltatoista Flow oksensi kaiken ruoan. Tämän jälkeen oksentelu jatkui ja muuttui lähes samantien veriseksi. Siirsin Flown kylppäriin ja siirsin patjan itselleni siihen käytävälle. Viestittelin samalla Vuokon kanssa ja googlettelin varuilta päivystäviä eläinlääkäreitä. Seuraavaksi Flow ei kuitenkaan noussun edes seisomaan oksentamisen ajaksi vaan yökkäili veristä limaa mahallaan maaten joten Vuokko lähti kysymään respasta eläinlääkäreitä ja mä lähdin siirtämään koiraa autoon. Aikaa ekasta oksennuksesta päivystykseen lähtöön kesti ehkä puolisen tuntia ja siinä ajassa Flown vointi romahti tosi nopeasti aivan flaatiksi.
Sorry, ällö kuva mutta otin sen eläinlääkärille näytiksi siltä varalta, että en olisi osannut kuvailla oireita tarpeeksi vieraalla kielellä.
Navin kanssa löydettiin muutaman mutkan kautta perille eläinsairaalaan. Siellä hoitaja kyseli esitiedot ja sanoi, että heillä on kiireinen ilta mutta eipä siinä muukaan auttanut kuin jäädä odottelemaan. Ihmettelin kyllä, ettei Flowta laitettu tippaan sillä se oli selvästi väsynyt ja apea. Hoitajan lähdettyä istuskeltiin huoneessa ja odoteltiin lääkäriä. Flow oli ihan poikki, se nukkui pelottavan syvää unta enkä aina ollut ihan varma, oliko sen tajunnataso ihan ok. Reagoi kyllä puheeseen ja nosti päätä mutta putosi siitä uneen samantien. Status sillä oli kuitenkin kokoajan ihan ok. Syke sillä oli korkea mutta varmasti oli jotain kipuja tuollaisen oksentelun jälkeen. Siellä huoneessa se ei enää oksennellut, onneksi.
Flowparka ihan flaattina :(
Noin puolentoista tunnin päästä tuli lääkäri tutkimaan Flown. Ei aristellut mahaa eikä siellä tai suolistossa tuntunut mitään ylimääräistä. Tutkimuksen jälkeen päädyttiin hoitamaan oireita. Tosin hoitajaa piti odotella taas toiset puolitoista tuntia, hänellä taisi olla kädet aivan täynnä hommia. Flow sai sitten lopulta nesteitä, oksennuksenestolääkettä, opioideja kipuun, vatsansuojalääkettä ja vatsahapposalpaajaa. Syy jäi epäselväksi mutta vahva epäilys on, että matolääke tämän aiheutti. Kesällähän Flow sai Nexgardista veriripulin, joka meni hetkessä ohi, joten ehkä se on vähän herkkä näille. On tosin kestänyt madotukset ennen hyvin mutta ehkä tämä erimerkkinen lääke ei nyt sopinut. Jälkiviisaana olisi voinut madottaa vasta kisan jälkeen tai jopa kotimaassa 28vrk säännön mukaan mutta nyt kävi näin ja sille ei enää mahda mitään. Nyt muuten ymmärrän, miksi ruotsalaisista koirista noin 80% on vakuutettu, tuo yöllinen käynti maksoi melkein 500e vaikkei siinä paljoa eläinlääkäriä vaivattu. No, elämä on.
Hotellilla oltiin takaisin vähän ennen viittä ja reilun vajaan tunnin päästä soi Sannalla kello. Heräsin siinä samalla katsomaan Flowta joka oli väsynyt mutta muuten ok. Päätin käydä siinä samalla pikaisesti aamupalalla ja sitten takaisin huoneeseen koiraa seuraamaan. Nesteytyksen takia käytin sen ulkona ja siellä se käveli ihan suht reippaasti. Olin ostanut klinikalta pari purkkia gastrointestinal-ruokaa, jota annoin sille muutaman ruokalusikallisen. Söi hyvällä ruokahalulla joten ainakin olo oli jonkin verran kohentunut. Oli todella harmi, etten päässyt seuraamaan muiden joukkuelaisten upeita finaalisuorituksia! Nova oli upeasti kolmas freestylessä ja Leena & Prima voittivat HTM:n kertakaikkisen mahtavalla ohjelmalla. Mä istuin hotellihuoneessa ja tuijotin Flowta koomassa. Yhdet yöunet olivat jääneet välistä mutta olin niin väsynyt ja huolissani, etten saanut oikein edes nukutuksi. Olo oli suhteellisen sumuinen. Kisojen jälkeen käytiin vielä kaupassa apteekissa hakemassa Flowlle lisää happosalpaajaa sekä piipahdettiin syömässä. Laivamatka sujui ongelmitta, Flow oli ihan suht reipas joten painuimme aika suorilta nukkumaan.
Aamulla ajeltiin Turusta suoraan työpaikalle jossa otin vielä verinäytteet Flowsta, kaikki onneksi kunnossa! Flow on nyt ollut käytännössä oma itsensä. Nukkuu suht paljon mutta onhan tuo reissu kaikkinensa ollut sille raskas. Tänään käytiin pienellä metsälenkillä ja siellä se oli ihan villi, riehui Dion kanssa ja repi keppejä. Eli eiköhän tässä olla voiton puolella. Ruoka maistuu, vatsa toimii eikä oksentelua ole ollut. Ajoitus tälle kaikelle oli hippasen huono mutta sillekään ei oikein mahda mitään. Pääasia, että koira on kunnossa. Kisoja tulee ja menee.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti