Viime viikonloppu meni koirattomissa merkeissä kun vietin laatuaikaa Rammsteinin keikoilla. Perjantaina olin Vantaan Vehkalassa Rock-festeillä ja sunnuntaina Tallinnan laululavalla. Vaikka setti oli molemmissa samanlainen, voitti Tallinnan keikka Vantaan sata-nolla niin järjestelyiden kuin tunnelmankin puolesta. Vantaalla sai jonottaa jokaiseen mahdolliseen paikkaan, Tallinnassa kaikki sujui täysin mutkattomasti. Vantaalla oli noin 25000 ihmistä, Tallinnassa noin 70000. Silti laululavalla homma vain toimi. Vantaan keikkapaikka oli lentokentän läheisyydessä joten siellä oli pyrotehosteet minimissä, Tallinnassa niitä käytettiin huomattavasti mahtipontisemmin.
Puolentoista tunnin keikan aikana soitettiin melkoinen hittikimara. Tältä yhtyeeltä on lähes mahdotonta heittää lempikappaletta ilmoille, niin monta tajunnan räjäyttävää kipaletta heiltä löytyy. Keikalla jokainen kappale aiheutti sellaisen oumaigaad-nyttuleetää-fiiliksen. Vaikka sunnuntain keikalla tiesi jo mitä on luvassa, ei se vähentänyt yhtään kappaleista innostumista. Molemmilla keikoilla kävi ihan järjetön tuuri ja päästiin lähes lavan reunalle! Toki se tiesi melkoisen pitkään seisoskelya saavutetuilla paikoilla mutta se kyllä kannatti.
Yhtyeen laulaja, Till Lindemann, oli juurikin niin mahtavan karu kuin mitä sopi odottaa. Ei mitään turhaa kikkailua, pelkkä ääni ja lavakarisma on täysin uniikkia. Miten voikin saksankieli kuulostaa niin älyttömön hyväktä. Toimii.
https://youtu.be/OmTc21YreEU Linkistä löytyy Tallinnan keikan avauskappale. Siinä näkyy myös samalla sitä yleisömerta. Ihan mieletöntä. Ei sitä ees aatellu kuinka paljon selän takana oli porukkaa!
Ihan mieletön viikonloppu. Tän viikon alku onkin mennyt ihan keikkafiilistelyissä. Koirat hain hoidosta maanantaina. Olivat olleet suurimmalta osin kiltisti Vuokolla, mitä nyt Dio oli vähän maistellut yhtä pupua... Tuhmuri.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti