Rokkitukka täyttää tänään jo vuoden, kerrassaan hämmentävää! Onko siitä muka oikeasti niin kauan kun villiviikari oli tällainen pallero? Häh?
PiioPiupali on saanut olla hyvin villinä ja vapaana, vailla kuria ja nuhteita. Ja sen kyllä huomaa! Tyyppi roikkuu edelleen hihassa, puree jalkoja ja käyttäytyy muutenkin kuin pahainen kakara. Mutta siksi se onkin niin siisti tyyppi. Sain todellakin mitä tilasin!
Dion kanssa on edetty ihan hirveän hitaasti ja hyvä niin, D on ollut hyvin itsenäinen ja häiriöt ovat kiinnostaneet hyvin paljon. Nyt vasta sille on kasvanut sen verran malttia, että se keskittyy tekemiseen ja haluaa tehdä asioita. En ole halunnut "lypsää" ja maanitella sitä tekemään vaan olen odottanut, että tekemisen halu tulee koirasta itsestä. Dion kanssa on taas huomannut miten erilaisia koirat ovat ja miten niiden kanssa täytyy vain mennä yksilön omilla ehdoilla. Mutta näinhän se menee, jokaisen yksilön kanssa oppii uusia asioita. Se tästä harrastuksesta (vai pitäisikö sanoa elämäntavasta) tekee niin kovin mielenkiintoisen. En edelleenkään tiedä, mitä Dio tulee tekemään isona. Tällä hetkellä kaikki ovet ovat auki, katsotaan sitten matkan varrella minne nenät vie! Oikeaa asennetta löytyy ja se kaikkein tärkeintä! Hyvää synttäriä räkä poskella kaahaava riekkupetteri <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti