Ensi onnistumiset. Tai ainakin osittaiset sellaiset. Eilen kisattiin Purinalla Stadi Gameseissa kaksi starttia vaikka olin umpipuhki helvetillisen työviikon jälkeen. Perjantaina olin melko varma etten jaksa lähteä kisaamaan mutta päätin jättää päätöksenteon aamuun ja katsoa senhetkinen fiilis. Ja aamulla päätin siis lähteä matkaan. No, melkein saisi olla pää kainalossa että kisat jäävät väliin ;) Eka rata oli MM-tuomari Rolf Graber. Ihan hauska rata, vähän erilainen kuin muuten Suomessa. Jostain syystä rimat lentelivät Hipillä. Heti 2-rima alas, sitä en tosin radalla huomannut. Seuraavaksi 8-rima alas, tämän huomasin ja niinpä päätin kokeilla erilaisia ohjauksia kuin mitä olin suunnitellut kuten esim okserin jälkeistä älä-ohjaa-ollenkaan-ohjausta joka lopulta johti pituuden ohitukseen (todella kummallista) ja sitä kautta hylkyyn. Vikalla putkella olin ajatellut juosta mukana ja tuupata loppuun pakkovalssin mutta tuossahan oli mahdollisuus kokeilla sitä että jäinkin putken toiselle puolelle ja lähetin sieltä putkeen joka toimikin hyvin. Viimeiset esteet olivat melkoista siksakkia ja jossain vaiheessa olin jo melko sekaisin minne piti mennä mutta loppuun kuitenkin saatiin rämmittyä.
Agilityradan tuomaroi Ritva Herrala ja se oli varsin mukava rata. Suurin syy tähän oli että rata oli ihan todella helppo :P Radan "haastavin" kohta oli puomin jälkeen, onnistuisiko veto putkeen... Eipä siinä mitään, ihanaa mennä välillä tällaisia yksinkertaisempia pätkiä. Hipin rataan olin hirmu tyytyväinen. Koira teki pienet kaarteet, hyppäsi aivan siivekkeitä nuollen ja puomikin oli nopea :) Vapautin melko nopeasti sillä toiveissa olisi että Hippi sitäkautta nopeuttaisi alastuloa eikä jäisi himmailemaan liian ylös. Ainoa ongelmakohta oli keppien lopussa jossa Hippi näytti jäävän jumiin pohjan kanssa. Muuten tuloksena nopea nolla, ja jopa niinkin nopsakka että sillä voitettiin luokka :) Jihuu, ja vielä kovassa porukassa. Kannatti lähteä kisaamaan, vaikkakin vähän väsyneessä mielentilassa!
Tässä vielä viikonlopun radat
Ja sitten ei-onnistumisia. Olin tänään treenaamassa Hipin kanssa, kouluttaja oli estynyt tulemasta paikalle joten ajattelin ottaa vain kontakteja ja vähän putki-puomi-erottelua. Ulkona oli satanut joten Hippi oli märkä ja puomi liukas. Kerran lähetin Hipin vähän vinosti puomille ja se kiipesi sen hiukan räpistellen, johtuen liukkaudesta. No, koska Hippi on vähän alustavammainen, ei se enää suostunut menemään puomille. On tehnyt tämän kerran ennenkin siellä Veikkolan hallilla jossa on myös varsin liukas puomi. Jätin puomin kokonaan treenaamatta, harmitti että piti päästää koira niin huonossa kulmassa esteelle että tällaista pääsi tapahtumaan. Ja kyllähän moni muu koira olisi viis veisannut liukastumisesta mutta Hipissäkin on jotain huonoja puolia ja tämä on yksi sellainen ;) Kaikkea ei voi saada. Annetaan koiruuden nukkua pari yötä niin eiköhän puomikin taas onnistu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti