Olen jossain vaiheessa tavoitteita määritellessäni suunnitellut että jonkinsortin nollatulosvarmuus olisi ihan hyvä asia. Vaikka ei ihan aina niin edes joskus. Hipin kanssa on jo jonkinaikaa ollut olo että ihan pahimmat kaaos-radat ovat vähentyneet rutkasti mutta silti tapahtuu liian paljon yllättävän typeriä ohjausvirheitä jotka estävät nollatulokset muuten sujuvilta radoilta. Noh, lauantaina saatiin onneksi vähän parannusta asiaan tuplanollan verran :) Ja pikkumusta oli sen verran vikkelä (paitsi puomilla, murr) että meni ja voitti molemmat radat! Meillä on ollut joku outo tuuri noissa omissa kisoissa, Hippi on viisi kertaa voittanut kaikki startit KKK:n kisoissa. Hassua.
Eka rata oli siis agilityrata ja tosi kivan radan oli Anne Savioja suunnitellut. Välillä vähän ahtaita kohtia mutta onneksi ne harvoin tuottavat Hippiäiselle ongelmia. Lisähaastetta ratasuoritukseen teki järkky tuuli joka kaatoi siivekkeitä.
Hipin rata oli varmaa suorittamista mutta puomi oli itkettävän huono! Kyseinen este oli kolmanneksi viimeinen ja olin aika paljon edellä ja sivuetäisyyttäkin oli melko paljon. Ehkä olin vielä liian vahvasti kääntynyt Hippiä kohden sillä se pysähtyikin ihan liian ylös! Jouduin kolme kertaa sanomaan uuden käskyn ennen kuin etujalat oli maassa, masentavaa!! Olin jo ehtinyt ilahtua paremmista puomeista viime kisoissa mutta tämä kyllä jäi harmittamaan. Toisaalta olin myös yllättynyt että tälläkin lypsämisellä Hipin aika riitti voittoon! Hitsi kun saisi tuon kuntoon, kyllä siinä pari sekuntia hukkaantuu ihan turhaan. Onhan tässä tietysti aikaa treenata jos vaan kävis treeneissä :P Tämän vuoden puolella en ole käynyt kertaakaan itsenäisesti treenaamassa ja ohjatuissakin hieman epäsäännöllisesti. Olis oikeasti syytä aktivoitua! Harmi, ettei tuota agilityrataa ole videolla, olin jotenkin säätänyt videokameran kuvausmoodiin joten eipä ihme ettei toiminut kuvaus.
Toinen rata oli Heidi Viitaniemen hyppäri. Rataantutustumisessa mietin että rata tuntui ihan Hipin radalta. Välillä pientä pyöritystä ja osassa suoraa luukutusta. Ennen meidän vuoroa tuli järkky puuska joka kaatoi lähes kaikki hyppyesteet! Olin jo ehtinyt jättämään Hipin lähtöön kun tuomari viittoili odottamaan. Melko pitkään saatiin odotella että siivekkeet oli pystyssä ja tuuli hieman laantunut. Onneksi tämä vain terästi Hippiä sillä koiruus oli melkoisen hyvä :) Rata tuntui sellaiselta ihanalta flow-radalta jossa kaikki menee vähän niinkuin oli suunnitellut. Tämä on se tunne jonka takia lajia harrastaa, täydellistä yhteistyötä koiran kanssa :) Ei se ehkä näytä siltä mutta so what, fiilis oli silti loistava radan jälkeen. Ykkössija oli tietysti mukava lisä :) Videolta katsottuna pieni kauneusvirhe on että menin häsäämään kepeille viennissä, auttamaan koiraa joka taatusti osaa keppikulmat! Milloinkohan sitä oppisi ihan vain luottamaan koiran taitoihin...
Tässä kyseinen rata
Nyt taas mietitään mihin sitä seuraavaksi Hipin ilmoittaisi. Tarttis varmaan käydä myös joissain epiksissä palkkaamassa tuota puomia, jollain siihen pitäisi saada vauhtia lisää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti