SM-kisat 2012

Kuva: Sirpa Saari

Taas on tän vuoden agilityn SM-kisat käyty. Tulostaso on suunnilleen sitä samaa mitä ennenkin, joukkueradalta ok rata ja yksilökisasta hyl heti karsintaradalta. Ollaan niin pirun tasaisia noiden tulosten suhteen 8)
Perjantaina lähdin ajelemaan kohti Tikkakoskea heti töiden jälkeen. Matka meni onneksi jouhevasti yhden pysähdyksen taktiikalla. Ajomatkalla ehdin vielä meilailla kännykästä viimeiset yksityiskohdat KKK:n joukkuelaisten kanssa mistä saisin kisakirjat yms ilmoa varten. Hyihyi, ei ajellessa saisi räplätä puhelinta.
Ajoin suoraan kisapaikalle jotta sain ilmoitettua kaikki joukkueet, ei tarvinnut niin aikaisin könytä sitten lauantaina paikalle. En ollut ilmoittanut Hippiä perjantain startteihin koska tiesin että olin töissä niin eipä sitten tarvinnut stressata ajomatkan ja kisa-aikataulujen kanssa.

Näissä kisoissa yksi isoin asia on että näki niin paljon tuttuja :) Siinähän se koko ilta vierähti iloisesti kisapaikalla vaikka olin ajatellut vain käydä ilmoamassa ne joukkueet ja lähteä sitten hotellille. Hippi pääsi käymään uimassa joten pikkumustan iltakin oli pelastettu, etenkin kun joutui katselemaan muiden liitelyä kentän reunalta. Flow oli varsinainen villivarsa ja riemuidiootti, NIIIIIN paljon ihmisiä ja koiria joita olisi pitänyt päästä tervehtimään. Onneksi tämä into laantui jossain vaiheessa kun tajusi kaikkien tervehtemisen olevan jokseenkin mahdotonta. Ei saisi valittaa, kivahan se on että toinen on sosiaalinen.

Hotellilla koirat sammuivat kuin saunalyhdyt ja suihkun jälkeen olin itsekin valmis unten maille. Onneksi koirat, jopa pentukin, ovat todella helppoja matkakumppaneita. Nukkuivat kuin tukit eivätkä reagoineet mihinkään ääniin vaikka meilläkin oli kämppiksinä mm. 3 muuta koiraa ja 2 lasta. Flow kyllä yllätti muutenkin matkan aikana järkevyydellään. Miten voi 5 kuinen peni olla näin fiksu ja kiltti?

Aamulla oli vuorossa joukkueradat. KKK:n minijoukkueeseen kuului Billy ja Martina, Vuokko ja Sinda, Hippiäinen sekä Riina ja Anu. Ratana oli Viitasen Annen agilityrata joka oli joukkueradaksi kyllä varsin mukava. Ei mitenkään mahdoton muttei mikää läpihuutojuttukaan. Billy tekaisi heti alkuun hienon nollan jolla päästiin hyviin asetelmiin. Sinda hyppäsi keinulta liian aikaisin ja tassut eivät ihan osuneet puomille joten heille tulokseksi 10.
Hipin kanssa lähdin suht luottavaisella mielin radalle, siellä oli muutama kohta jotka mietitytti mutta olin päättänyt vetää vain varman päälle. Puomille ja keinulle vientien kanssa sai olla tarkkana ajoituksen kanssa ettei livauttaisi koiraa väärälle esteelle mutta Hippi tuttuun tapaan luki numeroita eikä näiden kanssa ollut ongelmia ;) Rata mentiin hyvällä sykkeellä ja ilakoin nollaa maalissa kunnes joukkuetoverit kertoivat että keppien jälkeinen rima oli pudonnut. Voihan paska. Siinä kohdassa otin hieman sivuetäisyyttä että ehdin varmasti A:lle ennen mutta Hippi oli ilmeisesti hypännyt vähän huonosti ja rima alas. Rimoja tippui muutenkin yllättävän paljon, ehkä hieman pehmeä pohja vaikutti asiaan? Hippihän tosin on pudotellut rimoja pehmeällä hiekalla, sellainen pohja ei vaan tunnu sopivan.

Hipin joukkuerata


Finaaliratoja odotellessa joukkueemme oli siinä kympin paikkeilla, vähän riippui mistä niitä tuloksia katsoi. Ankkurina ollut Riina teki todella hienon ja nopean nollan joten 10-tulos putosi pois lopputuloksesta. Kun kaikki joukkueet olivat menneet, oli tulokset selvillä. Joukkueemme oli neljäs. Ihan tosi hieno sijoitus mutta jos haluaisi jossitella parempaankin oli hyvät mahdollisuudet. No, tää on tätä. Pitkän päivän jälkeen kävin vielä uittamassa koirat jonka jälkeen lähdimme testaamaan paikallista pizzeriaa.

Sunnuntain yksilökisoissa starttasimme vasta numerolla 210 joten nukuin vähän pidempään aamulla ja otettiin sellainen rauhallinen lähtö kisapaikalle. Minua nauratti kun veikkaus oli valinnut minikoirat tulosvedon kohteeksi ja Hippi oli valittu 35 koiran joukkoon jotka oli listoilla! Kysyin järjestäjiltä että oliko nämä koirakot arvottu tuohon listaan mutta oli kuulemma ihan tilastojen perusteella valittu :D Hyppäri oli Seppo Savikon käsialaa. Rata oli aivan loistava ratkaisu näihin starttimääriin, se oli tehtävissä huolellisella ohjauksella mutta ihanneaika oli sen verran tiukka että varmisteluihin ei ollut todellakaan varaa. Olin vasta viimeisessä rataantutustumiserässä joten ehdin katsella useamman suorituksen siinä odotellessa. Tuli sellainen olo että kyllähän mekin tuo osataan. No ei osattu :D Hipin rata alkoi kiellolla heti kakkosputkelta, jotenkin onnistuin huitaisemaan niin hätäisen ohjauksen että Hippi juoksi putkensuun ohi vaikka oli minun mielestäni sinne jo menossa. Ja olis varmaan mennytkin jos olisin OIKEASTI ohjannut sen sinne. Eipä siinä mitään, jatkettiin siitä matkaa vaikka mahdollisuudet finaaliin menikin ennen kuin oltiin kunnolla edes päästy vauhtiin. Nopeaa toimintaa nääs.


Kuva: Sirpa Saari

Nelosesteen jälkeen Hippi jotenkin hassusti eksyi mun selän taakse mutta meni oikein putkeen koska taitaa oikeasti osata ne numerot, mun ohjaus ei oikeaa reittiä ainakaan kertonut. Pussin jälkeiset hypyt kääntyi tosi pienillä teillä ja kepeille meni hienosti. Tosin ei meinannut heti saada rytmistä kiinni ja joutui hieman ääntelemään kun pää olisi mennyt kovempaa. Hippi taitaa olla sellainen vähän mörssärimäinen menijä jolle tuo pehmeä pohja ei oikeasti vain sovi. Jo rataantutustumisessa mietin että vika putki olisi Hipille hieman hankala ja vähän kun huitaisin liikaa, lähti Hippi maata kiertävälle radalle ja kiersi koko paskan. Sen jälkeen juoksi väärään päähän joten tämä epämääräinen räpellys sai ansaitemansa lopun -> hyl. Maalissa nauratti oma tupelointi, miten ihmeessä ei pysty tsemppaamaan sen vertaa että olisi tehnyt nollan kun oli kuitenkin astetta isommat kisat kyseessä. Olin varmasti liikaa ajatellut sitä että jos ei tehdä nollaa niin päästään ajoissa kotiin :D Eikä Hippi ainakaan tiennyt tehneensä SM-kisoissa hylkyä, se riemuitsi ihan yhtä lailla siitä että pääsi liitelemään ja nauttimaan siitä mitä se eniten tykkää tehdä. On se mahtava karvaturri <3

Meidän motto on hamaan loppuun asti "onneksi ensi vuonna on uudet kisat" ja tavoitteita voi aina siirtää vuodella eteenpäin. Ei sillä että meillä mitään isoja tavoitteita olisi mutta olishan se nyt hienoa edes kerran onnistua tällaisissa kisoissa, ihan vaikka sen takia että voi sanoa onnistuneensa.