Face näytti tänään ihanan muiston Hipin eläköitymisestä agilitysta kaksi vuotta sitten. Piti ihan kaivaa Hipin kisakirja esille ja fiilistellä kaikkia hienoja kisoja ja kokemuksia mitä agilityuralla saatiin kokea. Olen edelleen tyytyväinen ratkaisuuni lopettaa Hipin agilityura 9,5 vuotiaana. Agility kuitenkin ON rankka laji koiralle eikä tuollainen höyrypää mieti vauhdin hidastamista iän lisääntyessä. Sitäpaitsi tuo kaksi vuotta sitten tekaistu nollavoitto oli just oikea hetki jättää Hippi sivuun. Täysillä eläkkeelle huipulta. Muistan, miten tuomari ihmetteli palkintojenjaossa, että ei kai vielä eläkkeelle kun koirahan menee vielä hirmuista kyytiä. Olishan Hippi varmasti juossut vielä vuoden tai toisen radoilla mutta itse en nähnyt sitä järkeväksi. Ja pääseehän Hippi välillä juoksemaan putkiin ja tekemään pientä rataa miniminihypyillä mutta kisaamista se ei tarvitse. Ja onhan sillä muut lajit!
Tässä vielä tuo vika kisastartti. Onhan tuota Hippi-agilitya hieman ikävä. Loppuvaiheessa uraansa se kuitenkin pääsääntöisesti kulki kuin ajatus. En silti vain halunnut kuluttaa koiraa yhden lajin parissa loppuun. Liian tärkeä koira siihen.
Hippi on normielämässä niin eläväinen kaveri, että on pysynyt edelleen äärimmäisen hyvässä kunnossa eikä siitä ikä näy päällepäin. On aina ihan sata lasissa treenailemassa ja puuhastelemassa. Isoin muutos on sen äänen käytössä, eihän se kuuntele enää yhtään mun vaiennusyrityksiä :D Röyhkeys on noussut ihan uusiin sfääreihin kun ikää (ja oikeuksia) on tullut lisää.
Viime viikolla oli pakko ottaa vähän elävää kuvaa Hipin puuhasteluista. Vaikka keli oli hieman hikisen painostava, oli Hippi tuttuun tapaansa intopiukeena temppuilemassa.
Flown kanssa ollaan paristi päästy treenaamaan nyt koko ohjelmaa! Siinä on vielä pari kohtaa pienenä kysymysmerkkinä mutta niihin saanee sisältöä kun vaan pääsee kokonaisuutta hinkkaamaan. Tai ainakin toivon niin! Tiistaina oltiin Annan ja shelttien kanssa koirakoulu Kompassilla treenaamassa.
Iloinen treeniseurue. Kuva: Anna Laulajainen
Flow teki ohjelmaa paristi ja tekikin vallan hienosti! Olin edellisen illan treenannut ilman koiraa käskytystä enkä tainnut seota kuin paristi ohjeissa! Toki nuo sekoilut pitää saada täysin pois mutta näin alkuvaiheessa niitä nyt vaan näyttää tulevan. H
Hippi sai tehdä HTM:ää, jos vaikka oikeasti pääsisi syyskuussa kisaamaan! Sen kanssa suurin ongelma on luonnollisesti näykkiminen... Eikä siitä tietenkään enää pääse millään eroon, tyyppihän on saanut 11,5 vuotta näpsiä lahjetta ja mua se on vain huvittanut.
Dio sai hyödyntää uutta tilaa häiriötreeneihin. Pistettiin vain joku musiikki soimaan, D sai pitää kontaktia, tehdä yhden tempun ja siitä palkalle. Ei ihmetellyt kovempaakaan musiikkia lainkaan, odotteli tarkasti käskyä. Tehtiin myös liikesarjoja lelujen ja merkkien ympäröimänä eikä se ottanut niistäkään mitään ylimääräistä ihmettelyä. Ainoastaan käskyjen kuuntelu on ajoittain haasteellista sillä Dio saattaa hieman arpoa pyydettyä tehtävää. Jos nyt jotain aina tekee, väliäkö sillä, oliko juuri sitä asiaa pyydetty. Sellainen hömelö.
Flow haluaisi täsmällisemmän ohjaajan. Kiitosheti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti