Eka pätkä lomaa lusittu Portugalin lämmössä. Matka oli ihana ja koirilla oli mennyt hoidossa kaikilla hyvin. En toki sitä epäillytkään mutta ainahan se ajatus ahdistaa, että jollekin tapahtuisi jotain ja itse on kaukana poissa. Lensin itsekseni Lissaboniin sillä Vuokko oli matkannut kohteeseen jo paria päivää aikaisemmin. Kysyvä ei tieltä eksy joten metrolla juna-asemalle ja sieltä junalla kolmen tunnin päähän pieneen Tunesin kaupunkiin. Portugalissa isäntäperheellä oli neljä upeaa weimarinseisojaa joten ihan ilman koiria ei lomallakaan tarvinnut olla. Koirilla oli oma iso aidattu ulkoilualue, jossa kävimme lenkittämässä niitä. Saatiinpa suunniteltua paikalliselle treeniporukalle koiratanssiesityskin, toivottavasti jossain vaiheessa pääsisi tuon näkemään.
Maana Portugali on ihan jäätävän kaunis. Käytiin niin rannoilla, kaupungeissa kuin ihanalla joella patikoimassa. Tulipahan uitua myös isossa meressä, vesi oli vielä hieman vilpoisaa mutta se ei menoa haitannut.
Kävimme myös delfiinisafarilla mutta harmillisesti delfiinejä ei ollut nähtävillä tuolloin. Merimatka oli kuitenkin äärimmäisen hieno kokemus, sillä kävimme katsomassa rantoja, luolia ja muita hienoja paikkoja mereltä päin. Tuossa reissussa vierähti melkein kolme tuntia mutta se oli kokemuksena tosi hieno!
Nyt on viikko mennyt töissä ja ensi viikko pitäisi vielä jaksaa ennen seuraavaa, kolmen viikon lomapätkää. Jaksaa, jaksaa! (Ei v***u välttämättä jaksa)
Eilen olin tuomaroimassa pieniä, 20 koirakon koiratanssikisoja Akaalla (vai Akaassa? En koskaan muista kummin sai sanoa). Kisoissa oli vain alo- ja avo-luokka mutta silti pääsi näkemään monipuolisia esityksiä. Varsinkin FS ALo:ssa oli hyvä taso. Kehässä oli paljon iloisia ja taitavia tanssikoiran alkuja. Itsellekin tuli hetkellinen mielijohde, että olisipa taas kiva pitkästä aikaa päästä kisoihin omien kanssa. Nyt kun tietää, ettei tuomarintien tai muiden menojen takia pääse syksynkään kisoihin, on motivaatio tehdä ohjelmia koirille aika minimaalinen. Dion kanssa olisi kiva korkata kisakehät mutta en ole jaksanut sille "turhaan" tehdä edes ohjelmaa. Eihän mikään tietysti ole oikeasti turhaa mutta ohjelman rakentamiseksi tarvitsisin jonkinlaisen määränpään. Mieluusti sellaisen oikean eikä mitään onhanmeilläsittenvalmisohjelmakunjoskuspäästäisiinkisoihin-määränpäätä. Uusia asioita jaksaa opettaa ilman sen suurempia tavoitteita mutta ohjelman tekeminen on hirmuisen vaivalloista ihan omaksi iloksi. Hipinkin kanssa olisi kiva kokeilla vielä HTM avoa mutta vanhaa ohjelmaa en jaksaisi enää jauhaa vaikka se Hipille äärimmäisen hyvin sopiikin. Ja Flown PM-ohjelmakin pitäisi kasata palikoista. Eilen se saatiin lähes valmiiksi mutta koiran kanssa treenatessa huomaa aina, miten joku asia ei sitten vain toimikaan. Mutta nyt olisi ainakin runko valmiina! Ja Portugalista löytyi vaatteet, korut ja bambua kepiksi. Onneksi laukut eivät jääneet tulliin, olisivat saattaneet hetken miettiä miksi laukussa on katkaistuja bambunpätkiä.
Tämä viikonloppu on vierähtänyt työkaverin koiria hoitaessa. Täällä on myös misikatti ja se onkin ollut Dion mielestä varsin jännä tyyppi. Makoilee pitkiä aikoja sitä tuijottamassa eikä tajua oikein tuota kehräystä, luulee varmaan sitä murinaksi. Myös Flow vähän jännäilee kisua, ei halua katsoa oikein päinkään. Jos sitä ei näe, ei sitä ole olemassakaan siis.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti