Tän vuoden rutistus on onnellisesti päätöksessään. Projekti vaati paljon kilometrejä, kaksi reissua Ouluun, viisi Tampereelle ja kerran Saloon. Projekti vaati myös paljon kärsivällisyyttä ja hermoja mutta nyt on pieni tunne siitä, että tietää mitä tekee. Jatkuvaa oppimistahan tämä edelleen on mutta nyt on onneksi päässyt edes hieman jyvälle lajin hienosäädöistä. Jahka kennelliiton koe- ja kilpailutoimikunta tämän vielä lopullisesti hyväksyy, on meikäläinen valmis koiratanssin ylituomari :) Kaksi kutsua on jo tullut arvostelemaan joten uudet tuomarit tulevat tarpeeseen.
Tuomarikolleegio oli sunnuntaina ja jo alku oli hieman tökkivä. Olin antanut Diolle jostain kisoista saamamme muruluun ja sehän ei pennulle oikein sopinut, se kun ei ole tuollaisia mössöluita oikein syönyt. Dio-parka oksensi yöllä useita kertoja ja läjiä kahden aikaan yöllä siivotessa kävi jo mielessä, että en mitenkään voi aamulla Tampereelle lähteä. Dio kuitenkin oli aamulla pirteä ja söi halukkaasti pienen määrän raejuustolientä joten annoin sille vatsahapposalpaajaa ja päätin lähteä liikkeelle. Huonosti nukuttu yö aiheutti pientä väsymystä mutta se korjaantui kahvikup(e)illa.
Kolleegiossa oli 11 arvosteltavaa koirakkoa eri luokista. Yksi koirakko esiintyi jonka jälkeen puitiin arvostelu heti läpi. Virallisia tuomareita oli kolme paikalla ja meitä "kolleegiolaisia" myös kolme. Tämän porukan kesken tuli paljon hyvää keskustelua arvosteluista, yhtä oikeaa vastaustahan ei ole joten siksi niitä tuomareita on virallisissa kisoissakin kolme. Tasoittaa eri ihmisten painotuksia pisteiden keskiarvossa. Eri mieltä saa olla mutta mielipiteet tulee pystyä perustelemaan. Päivän aikana oli ilahduttavaa huomata miten oma linja piti (myös verrattuna aikaisempiin kisoihin) ja piste-erot olivat pieniä toisiin tuomareihin verrattuna. Arvostelu on muuttunut hieman helpommaksi, ei siis helpoksi. Onneksi nuo harjoitusarvostelut olivat niin pian kurssin jälkeen, pääsi heti soveltamaan opittuja asioita käytännössä useampaan otteeseen. Onhan tässä ihan vasta polun alkupäässä mutta nyt ne ensimmäiset askeleet on otettu, tästä matka jatkuu!
Diokin nukkui koko päivän rauhassa häkissään, ei oksentanut enää kertaakaan ja illalla oli kotona tylsän päivän takia varsinainen villiviikari. Penulta ei armoa herunut vaikka omistajalla oli rankka päivä takana ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti