Lauantaina oltiin Hipin kanssa Turussa vuoden vikoissa kisoissa. Pieni, vajaa kahden kuukauden tauko takana ja koira täynnä virtaa :D Olin ilmonnut kaikille kolmelle radalle tavoitteena onnistuneita puomin alastuloja. Ja kuinkas sitten kävikään... Eka rata oli tosi kiva Marjo Heinon rata. Ja Hippi kulkikin ihan hirmu nätisti melkein loppuun asti. Puomi oli viimeisiä esteitä ja kas vain kun pieni shetlantilainen ei muistanut/osannut/pystynyt/kyenny pysähtymään vaan juoksi puomin vauhdilla o_O. Olin tietysti ylioptimistisesti ajatellut että kyllä koiruus pysähtyy joten jäin nanosekunniksi häkeltelemään tapahtunutta jolloin Hippi hyppäsi edessä olevan hypyn. Tästä koira syliin ja pois radalta. Oikea ratkaisu? Vaikea sanoa. Tulipahan kuitenkin tehtyä.
Seuraava rata oli Seppo Savikon hieman kimurantimpi rata joka tuntui jo tutustuessa haasteelliselta. Kepeille asti päästiin ongelmitta ja pujottelun Hippi lopetti kesken kun otin hieman liikaa sivuetäisyyttä. Pujottelu oli seinään päin ja oma liike melko vahvasti sivuun joten vähän niinkuin oma moka. Toisaalta oon paljon tuollaisia harjoitellut mutta nyt vaan ei onnistunut. Pujottelua ei korjattu sillä tajusin hieman jälkijunassa että nyt tais jäädä vika keppi pujottelematta... Tästä oli siis hyvä jatkaa puomille kun hylky oli jo alla, ajattelin. Nyt voisi pysäyttää ihan kunnolla ja kehua koiraa kun se odottaa alastulolla. Muuten hyvä jos Hippi olisi vain pysähtynyt :D Jälleen kerran juoksi puomin ja haukkui mennessään! Tällä kertaa sain Hipin pysäytettyä ennen kuin palkkasi itsensä seuraavalla esteellä. Toisen kerran peräkkäin koira syliin ja pois radalta. Tässä vaiheessa alkoi olemaan mieli maassa. Ennen tätä lyhyttä taukoa Hippi oli tehnyt ihan hyviä puomeja, nyt oli ihan vallaton.
Olin jo viittä vaille lähdössä kotiin mutta ajattelin kuitenkin mennä vikalle radalle katsomaan mitä mieltä Hippi oli kahdesta keskeytyksestä. Kolmas rata oli myös Savikon käsialaa, hieman helpompi kuin edellinen. Joskus voi erinäisiä asioita itää pienen sheltin päässä sillä tällä kertaa ei aikomustakaan juosta puomia :) Kiltisti pysähtyi ja odotti lupaa lähteä liikkeelle! Ei selvästi uskaltanut enää riskeerata radan jatkumisen kanssa ;D Puomia lähdettiin tekemään onnistuneesti joten positiivinen "oivallus" maalissa oli se että teimme myös nollan :) Sarjaesteen jälkeen Hippi meinasi lähteä A-esteelle huolimattoman ohjauksen takia mutta muuten rata oli ihan ok. Sijoituttiin vieläpä kolmanneksi melkein 50 koirakon luokassa :) Tämä oli samalla meitin 14. nolla tänä vuonna! Vieläpä niin että jokaisella puhtaalla radalla ollaan oltu kolmen sakissa :O Huimaa!
Tässä tämä nollarata, muutkin radat ovat koneella mutten jaksa näin myöhään niitä enää ladata. Täytyy laittaa ne näkyville joku toinen kerta.
Olin ajatellut etten kisaisi enää ennen Ruotsin kisoja mutta nyt tuo puomi jäi vielä hieman huolettamaan. Epiksiä ei näyttäisi olevan, ainakaan sellaisina päivinä että minä sinne pääsisin... Täytyy miettiä josko ilmottaisi Hipin vielä Hyvinkäälle 3.1 ja menisi tekemään vain sitä puomia. Kunnon pysäytykset ja jos juoksee alastulon niin koira kainalossa radalta pois. Tuo keskeytys selvästi toimii Hipillä parhaiten. Jotenkin tuntuu että puomin uudelleen ottaminen ei olisi ehkä Hipille se toimivin tapa, se kun pääsisi kuitenkin uudestaan juoksemaan sen ja sekös hauskaa on... Katsotaan nyt mihin tämä taktiikka vie :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti