Flown sterilaatiosta on kulunut nyt kolmisen kuukautta. Paino on sillä pysynyt samassa eikä turkkikaan ole kokenut vielä mitään muutoksia. Toki eihän näin lyhyessä ajassa vielä näykään mitään isompaa. Metsässä Flow on ollut ehkä tavallista villimpi, on haastanut muita leikkiin ja juoksentelee reikäpäisemmin. Yksi negatiivinen piirre on nostanut päätä sillä Flow on alkanut käyttäytymään ohitustilanteissa huomattavasti epävarmemmin. Koskapa tällaista ongelmaa ei ole ennen ollut, on se muutaman kerran yllättänyt meikäläisenkin ja vieraan koiran kohdalla alkanut haukkumaan. Siis Flow! Toki sterilaatio (kuin myös kastraatio) voi pahentaa epävarman koiran tilannetta joten se on hyvä ottaa huomioon plussia ja miinuksia miettiessä. En ole vain ennen tajunnut miten epävarmuus oikeasti asuu Flowssa, se on vain peittänyt sen niin hyvin hypätessään kuplaansa ja antamalla mulle kaiken vastuun ympäröivästä maailmasta. Varsinkin tuijottavat koirat ovat Flown mielestä tosi jännittäviä. Ennen se on kuitenkin vain kävellyt niiden ohi mutta nyt siis muutamaan otteeseen saanut sellaisen primitiivikohtauksen kohdalla! Ja sheltit ei paljoa kipinää tarvitse kun ovat möykässä mukana joten ongelmattomat ohitukset ovat vaihtuneet ajoittaisiin mökäkonsertteihin. Nyt, kun ongelma on havaittu ja todennettu, olen käskenyt Flown seuraamaan ohituksissa jolloin sen ei tarvitse yhtään ottaa vastuuta tilanteesta.
Sterkan vaikutusta äänipelkoihin ei ole vielä kunnolla päässyt vertailemaan. Flow ei ole ollut juurikaan tilanteissa missä sen olisi pitänyt huolestua jostain kuulemastaan. Tai sitten sen suhteen tilanne on parantunut sillä en ole sellaisia suuria huolestumiskohtauksia siltä nähnyt vaikka ihmisten ilmoilla ja hälinässä ollaan toki oltu. Antaa siis ajan kulua. Tuo leikkisyyden lisäntyminen on hieno asia, sillä Flow taantui hieman totiseksi lenkeillä ja oli valmiina kuuntelemaan käskyjä tai pyyntöjä vähän liiankin hartaasti vaikkei sellaisia ollut edes tiedossa. Ohitustilanteiden epävarmuuden uskoisin ratkeavan sillä, että otan Flown käskyn alle ja se saa huokaista helpotuksesta päästessään tekemiskuplaansa. Jos tämä ei toimi niin sitten asiaa täytyy alkaa työstämään ihan oikeasti.
Dio aloitti viime sunnuntaina juoksunsa joten se pitää onneksi aika tarkkaa väliä niiden kanssa. 7 kuukautta on oikein passeli väli. Dio ei aikaisempien juoksujen aikoihin ole merkkaillut ulkona mutta nyt tyyppi ilmeisesti on aikuistunut sen verran, että on keksinyt tämänkin asian. Huvittavan näköistä katsella kun syntymäonnellinen haistelee ja tähtäilee merkatessaan niin kovin tosissaan!
Viime sunnuntaina olin myös arvostelemassa möllikisoja Salossa pikakomennuksella. Edellisenä päivänä tuli viestiä, että toinen tuomareista oli sairastunut, pääsenkö tulemaan. Voivottelin hetken mielessäni häviävää vapaapäivääni mutta lupauiduin silti lähtemään kisoihin. Arvostelin ryhmät, teemaluokan ja möllit. Paljon erilaisia esityksiä ja huomattavasti haastellisempi arvosteluympäristö kuin virallisissa! Siellä sentäs on pisteet tukemassa päätöksiäni mutta nyt jouduin vain päättämään sijoitukset näkemäni perusteella. Eikä koiratanssissa ole aina helppoa verrata esityksiä toisiinsa kun ne voivat olla niin kovin erilaisia! Virallisissa voi pieniä eroja saada aikaan eri osa-alueiden pisteiden avulla kun jollain on mahtava liike-arsenaali, toinen tekee vähän mutta laadukkaita liikkeitä ja kolmannella on loistava taiteellinen osuus. No, paljon oli miettimistä mutta esitykset saatiin tuomarin mielivaltaisella päätöksellä järjestykseen.
Flow kisatunnelmia haistelemassa.
Huomenna on taas tiukka päivä kun menen arvostelemaan maajoukkuekarsinnat Akaalle. Voittajaluokan koirakoita on paljon ja niiden arvostelu käy kyllä ihan kokopäivätyöstä. Flown kanssa emme ole karsinnoissa mukana koska SM-voittajalla on mahdollisuus halutessaan hakea suoraan joukkueeseen. Kyllä me varmasti myös haemme, sittenhän on tullut kisattua PM-kisojen tiimoilta jokaisessa järjestävässä maassa kun tämän vuoden kisat ovat Tanskassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti