Perjantaina lähdettiin töiden jälkeen kohti Viroa tällaisella porukalla. Mukana myös urheana vahtikoirana Jos-holsku mutta se matkusti takapenkillä joten ei päässyt sikaosaston kuvaan.
Perillä Tallinnassa oltiin vasta 21:30 joten ajeltiin suoraan majapaikkaamme. Yövyttiin Ravila Manorissa, joka oli keskellä ei-mitään. Paikka oli iso kartano ja olimme paikan ainoat asiakkaat. Tää oli varmasti ihan hieno paikka mutta pimeässä näytti melkoiselta kummituskartanolta.
Paikan omistaja näytti meille avaimet ja sitten jäätiin sinne jättimäiseen kartanoon itseksemme. Ei siinä mitään, koirat lenkille, tavarat sisälle ja sitten huoneeseen ja ovi tiukasti lukkoon. Tuolla kävi mielessä, että miksi niitä kauhuleffoja on pitänyt katsoa. Onneksi aamu tuli pian ja päästiin jatkamaan matkaa. Näyttelypaikka oli Valgassa joten ajomatkaa oli reilut 2,5 tuntia. Suurimmalta osin tiet olivat ihan ok maantietä mutta mukaan mahtui myös pätkiä, missä tiet olivat kapeita ja mutkaisia.
Perille päästiin ilman harha-ajeluita. Paikkana oli paikallinen urheiluhalli, ihan kiva paikka näyttelylle. Vhän ahdasta mutta niinhän se tuppaa olemaan sisänäyttelyissä. Yritin tupsuttaa Dioa turkkia hieman tuuheammaksi mutta tyhjästä on aika vaikea nyhjäistä. Toisaalta näkyi hyvin ääriviivt, toisin kuin Hipillä joka on ihan käpylehmä-moodissa tukkansa kanssa tällä hetkellä.
Avo-narttuja oli neljä, kaikki Suomesta. Tuomari oli varsin ripeä ja päästiinkin pian pihalle kehästä EH:n kanssa. Tuli sanomaan, että excellent breed type mutta silmät. Piioparka kun hänen silmiään niin kovin parjataan. Ne on ihan hyvät öögat! Näkee pitkälle!
Vetskunarttuja oli kaksi, toinen oli Latvialainen trikki. Hippi sai ERIn mutta hävisi kilpakumppanilleen. Silti sai vielä SA:n joten jatkoimme PN-kehään. Siellä mun tuunaama näyttelyhihna levisi palasiksi ja Hippi oli valtoimenaan. Koska sillä oli kauhea hönkä päällä jo valmiiksi liikkeessä, heitti se ihan ranttaliksi, kiers mua ja haukkui ja lopulta seurasi väärällä puolella pingviiniloikallaan. Ei siis ihan vakuutettu tuomaria :D
Oman vuoron jälkeen odoteltiin spitz-poikien kehää katsomossa. Dio nukkui siellä hälinässä kuin kotonaan, Hippi oli aktiivisempi koska etsi syötävää...
Koska junnupojilla meni kehissä upeasti, jäimme odottelemaan ryhmäkehiä. Varsinkin tuo ROP-junnujen ryhmäkehä oli aika hullua härdelliä. Koiria oli ihan hitosti, niitä juoksutettiin isoon kehään roturyhmittäin ja tuomari valitsi muutaman aina jatkoon per ryhmä. Kokoomakehä oli ahdas tuollaiselle koiramäärälle ja nuorille koirille paljon tylsää odottelua. Päivän päätteeksi lähdettiin etsimään seuraavaa majoituspaikkaamme. Tämä oli ihan Viron ja Latvian rajan vieressä oleva Nakatu turismitalu. Kerrassaan kaunis paikka mutta (valitettavasti) täynnä koiria. Vaikka koiraihminen olenkin, en vaan oikeasti jaksa kuunnella sitä tauotonta räkytystä. Johonkin huoneeseen oli jätetty lauma pikkukoiria ja sen kyllä kuuli. Aamulla olisi saanut nukkua hieman pidempään mutta muut majoittuneet pitivät sellaista meteliä kuskatessaan koiria eestaas, paiskoessaan ovia ja puhumalla kovaan ääneen käytävillä ettei nukkumisesta tullut mitään. Toisten huomioon ottaminen on kerrassaan yliarvostettua...
Lähdettiin hyvissä ajoin kohti näyttelypaikkaa koska sää oli lumisateen takia hieman kehnompi. Tämän päivän tuomari oli hieman hitaampi, ainakin ennen sheltejä olleiden sakemannien kanssa. Shelttien kanssa arvosteluvauhti onneksi hieman nopeutui. Avo-narttuja oli samat neljä kuin eilenkin. Tänään Dio arvioitiin ERInomaiseksi ja se sijoittui kolmanneksi luokassaan. Paljon hyvää ja muutamia miinuksia löysi arvosteluun.
Nokkaeläin odottelemassa omaa vuoroaan.
Hipillä oli sama kilpakumppani ja lopputulemakin oli identtinen eilisen kanssa, ERI2 ja SA. PN-kehässä ei sijoitusta mutta tänään Hippi sentäs malttoi käyttäytyä vaikka sitä liputtavaa häntää ei alas saatukaan.
Dio saa nyt jäädä kasvattamaan itseään ja katsotaan näyttelyitä lisää hieman myöhemmin. Se on kuitenkin vielä hieman rimpula avoimeen luokkaan. Hipin kanssa voisi katsoa noita ilmaisia lähinäyttelyitä, se kun saa niistäkin revittyä huumoria irti.
Kotimatka sujui näppärästi ja ehdittiin vielä hieman shoppailemaan Tallinnassa koska laiva lähti vasta 22:30. Laivamatka olikin melkoista keikkumista kovan tuulen takia. Tämän takia päästiin satamaankin hieman myöhässä joten oltiin varsin myöhään kotona. Onneksi Flown kasvattaja oli vielä hereillä ja kotiutti mustvalkoisen vielä tuolloin yöllä joten tänään on saanut rauhassa toipua reissurähjääntymisestä. Diokin oli niin onnessaan päästessään taas juoksemaan Flown kanssa, pari päivää erossa best friendistä oli sille selvästi kova paikka.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti