Eilen annoin Diolle luun, jota syödessä sylkäisi yllättäen maitokulmurin suustaan. Alkuun olin hyvin mielissäni asiasta kunnes kurkkasin suuhun ja totesin hampaan murtuneen tyvestä ja jäljellä oli terävä, töröttävä hampaan palanen...
Pala oli sen verran tiukasti kiinni, että itse en sitä irti saanut. Tämä myös selvästi häiritsi koiraa koska se maiskutti ja haroi kuonoa joten Dio pääsi tänään operoitavaksi. Murtunut pala leikattiin pois samoin kun toisen puolen jäljellä oleva ylämaitokulmuri. Tässä toisessa hampaassa juuri oli täysin sulamaton joten olisi ollut hyvin epätödennäköistä, että se olisi itsekseen lähtenyt. Nyt ovat kaikki maitohampaat poissa ja suussa täysi hampaisto. Seuraavaksi koittaa pitkä viikko kun Dio pitäisi pitää pureskelukiellossa. Vain pehmeää ruokaa eikä mitään kovaa pureskeltavaa, helppoa kuin heinänteko... Johan tuolla oli kävyt ja kepit suussa kun käytin sen pihalla pissalla.
Tokkurainen potilas
Tukka pystyssä ja kieli poskella, sellaista se päiväkännien harrastaminen on.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti