Ensimmäiset hyvät uutiset :´)

Miten voikaan yksi puhelu tehdä ihmisestä hyvinhyvin onnellisen? Jo yhdentoista aikaan ell soitti tänään Viikistä että Hipin operaatio oli loppunut ja kaikki oli mennyt hyvin, koira oli nostettu heräilemään. Siitä lähtien, kun olin Hipin eläinsairaalaan aamusta aikaisin vienyt, elin lievässä pakokauhussa ja paniikissa. Hippi sen sijaan jäi reippaasti eläinlääkäriopiskelijan seuraan, katselin lasiovista kun se häntä pystyssä seurasi uutta kaveriaan kohti valmisteluhuonetta. Olin sanonut aikaisemmin tutkimushuoneessa että pistä käsi taskuun niin saat ahneesta sheltistä kaverin loppupäiväksi ja Hippi tohkeissaan lähti vieraan matkaan ruoan toivossa... Sheltit ja niiden loputon ahneus...

Operaatio oli siis sujunut suunnitelmien mukaan. Sappirakko oli tosin näyttänyt hieman ärtyneeltä. En nyt tarkalleen muista mitä kirurgi sappirakosta kertoi, osa puhelusta meni hieman ohi mutta eiköhän kotiutuspapereissa ole kirjoitettu tarkemmin joten lisäilen sitten tänne. Päivänselvää on kuitenkin se että operaatio oli täysin välttämätön. Olisi todellakin ollut vai ajan kysymys milloin sappirakko olisi revennyt. Pelottavaa on se ettei oireita käytännössä ollut ja jos en olisi ollut hieman ylihysteerinen Hipin suhteen, olisi tämä vaiva voinut jäädä diagnosoimatta. Ja se olisi ollut kohtalokasta Hipille.

Hippi jää tulevaksi yöksi teholle. Sillä on haavassa kipulääkekatetri josta saa tasaisesti puudutetta leikkaushaavaan. Huomenna Hipin pitäisi sitten päästä kotiin :) Soittavat yöllä vain siinä tapauksessa että jotain ongelmia on ilmennyt joten tällä kertaa täytyy toivoa ettei puhelua kuulu kuin vasta aamulla jolloin sovitaan kotiutuksen ajankohdasta. Onneksi mulla on huomenna vapaapäivä niin saadaan Hipin kanssa toipua tästä koettelemuksesta. Kahden viime yön aikana oon nukkunut yhteensä noin nelisen tuntia joten vapaapäivä tähän väliin sopii paremmin kuin hyvin. Tää koko episodi on kyllä stressannut niin paljon ettei mitään rajaa.

Mummelit ovat viihtyneet hoidossa, Flow menee vasta huomenna työkaverilleni. Olisi ollut tympeä ilta tänään ilman yhtään koiraa jos Flowkin olisi jo hoidossa. Tosin Flow-parka on ollut hieman hukassa yksinään, ei ole varmaan koskaan ollut näin pitkään ilman shelttikavereitaan.

Kiitos kaikille Hippiä tsempittäneille ja mukana elämisestä, olette ihania :) Nyt täytyy vaan toivoa että kaikki menee jatkossakin hyvin ja rakas pikkumusta toipuu ennalleen <3