maanantai 23. lokakuuta 2017

Neljännen kerran unelmista totta


Pitäisikö olla huolissaan kun aina jaksaa yllättyä oman koiransa tekemisistä? Siis positiivisessa mielessä. Ehkäpä peruspessimistinen luonteeni ei anna itseni ajatella etukäteen sitä kuinka taitavat koirat mulla on. Ihan jokainen. Ja vaikka Flow on treeniolosuhteissa nykyään hieman hulvattoman vallaton, skarppaa se edelleen kisatilanteissa ihan käsittämättömällä tavalla.

Lauantaina lähdettiin Janakkalaan SM-kisoihin aikaisin aamulla. Hain Vantaankoskelta Annan ja sheltit kyytiin ja pikaisen huoltsikkakäynnin jälkeen (joku on unohtanut huollon ja öljyt olivat vähissä...) kurvailtiin kohti uutta Jankkin hallia. Oltiin hyvissä ajoin paikalla ja päästiinkin suoraan eläinlääkärintarkastukseen mikä on nykyään palveluskoiraliiton alaisten lajien SM-kisoissa pakollisena. Tämä oli nopsakampi tarkistus kuin rallySM:issä,, tassut katsottiin läpi ja liikkeet. Edellisenä iltana kisojen koetoimitsija Ritva soitteli mulle, että yle olisi tulossa tekemään radio-ohjelmaa ja he tarvitsisivat ei SM-kisoissa kisaavan koirakon esittämään avajaisissa koiratanssiesityksen jota ylen toimittaja selostaisi radioon. Kuulosti hieman omituiselta mutta lupauduin Dion kanssa tähän mukaan vaikkei se Salon kisojen jälkeen ole ohjelmaansa tehnyt. Tämä toimittaja oli edellisen päivän opiskellut netistä koiratanssin syvintä olemusta ja kyseli vielä jotain tarkentavia kysymyksiä ennen lähetystä. Painotti tiukkaa aikataulua, minun pitäisi olla minuutilleen valmiina kehässä. No ei siinä mitään, hengailin siinä hollilla mutta sovitun kellonajan lähestyessä ei toimittajaa näkynyt missään. Kehään ei luonnollisesti nameja saanut viedä joten en halunnut Dioa sinne turhan aikaisin odottelemaan. Lopulta tämä toimittaja löytyi ulkoa ylen autosta joten lähdettiin Dion kanssa kehään. Tehtiin alokasluokan ohjelmamme ja Dio tekikin valtavan hyvin! Ehkä jopa paremmin kuin viimeksi kisoissa vaikka hypyt olivat vähän plätsejä.

TomeraDio, Kuvat: Heli Metsla




Teknisten ongelmien takia suorituksen selostus jäi tekemättä mutta haastattelu löytyy täältä, 16.30 alkaen.
https://areena.yle.fi/1-4229773?autoplay=true

HTM-luokka aloitti joten Flow nukkumaan ja ohjelmista nauttimaan. Kyllä HTM on hienoa kun koirat osaavat hommansa kunnolla.

Flow oli vuorossa kolmanneksi viimeisenä joten saatiin taas odotella tovi omaa vuoroamme. Uudessa hallissa ei lämmitys vielä toiminut joten lämpötila oli noin viitisen astetta plussan puolella. Vaihdoin esiintymisasun päälle ja mietin, että millähän hitolla sitä ikinä voisi kekkuloida hihattomassa koltussa tuossa lämpötilassa. Pidin lämmintä hupparia päällä ihan viimeiseen hetkeen asti kunnes oli pakko luopua siitä ja hytisten siirtyä kehään. Ohjelman alku oli hieman jännittävä sillä Flow oli lähtenyt kehääntutustumisessa joka kerta juoksemaan edellä väärään suuntaan eli seinän viertä. Jos se olisi sinne lähtenyt nytkin, olisi ohjelma tavallaan reisillä koska sitten olisimme nyhränneet suurimman osan ajasta takanurkassa joka olisi ollut äärimmäisen huono juttu. Koska Flow on kiltti kisakoira, lähti se kisasuorituksessa lähes oikeaan suuntaan, ihan aavistuksen vinoon mutta sillä ei ollut jatkon kannalta väliä. Hypähdyskohdan tein katse koiraan päin ja se toimi sillä Flow teki hypähdykset juuri ajallaan. Ainoastaan edessä sivuaskeleet loppuivat pieniin ylimääräisiin pyörähdyksiin ja lopun pakeissa Flow ennakoi myös pyörähdykset, muuten se teki taas jäätävän tarkkaa työtä.

Kuvat: Sporttirakki


Suorituksen jälkeen olin taas niin tyytyväinen tuohon tyyppiin. Pää oli tyhjä joten lähdettiin samantien kävelemään pihalle. Pisteistä viis, Flow teki sen taas. Kun tultiin sisälle, tuli kasvattajaKatja ensimmäisenä onnittelemaan hienoista pisteistä. Kun muutkin tulivat onnittelemaan, oli pakko käydä itsekin tulostaululla katsomassa. Näin oli käynyt, Flowlle 185,67 pistettä! Flow otti neljännen (!) peräkkäisen Suomen mestaruuden. Jotenkin niin älytöntä! Flow ei ole edes kuutta vuotta ja silti neljä SM-voittoa plakkarissa. Milläs tämän voisi käsittää. Etenkin kun tää laji ei oo ohjaajan ominta alaa mutta onneksi koira on supertaitava, kuuliainen, tarkka ja omaa loputtoman halun tehdä asiat oikein, jolloin tällainen menestys on ollut mahdollista.



Kuva: Sporttirakki


Mestarikoirat Rin ja Flow


On se kone, ei voi mitään <3

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti